P
primas86
Vieras
Olen alle 30-vuotias nainen ja seurustellut todella fiksun, komean, hyväkroppaisen ja rakastavan miehen kanssa n. 8kk. Hän todella rakastaa minua, on vakavissaan ja tekisi kaikkensa suhteemme toimivuuden eteen, mutta ongelmani on tietynlainen haluttomuus häntä kohtaan. Olen ollut kahdessakin 3 vuoden suhteessa, jossa seksi on toiminut sekä kokenut useitakin huikeitakin yhdenyön juttuja, minkä takia tällainen haluttomuus juuri tässä suhteessa on täysin uusi juttu.
Olemme puhuneet aiheesta todella avoimestikin, kokeillut eri asentoja, lopetin pillerit ja asennutin kuparikierukankin tämän takia, yrittänyt rentoutua ja haluta ja hän osti jopa leluja ym., mutta tottakai tämä ongelma on laittanut miettimään mitä oikeasti on tehtävissä?! Hän olisi loistava isä ja puoliso ja tunnen itseni kiittämättömäksi kun nurisen tällaisen asian takia, mutta pelkään tulevani onnettomaksi tässä suhteessa, jos seksi jää näin laimeaksi. Itse olen oinas ja hän kauris ja keski-Euroopasta, jossa miehen ja naisen välinen dynamiikka on varsin erilainen kuin pohjoismaissa. Tästäkin olemme puhuneet.
Monet sanovat, että rakastamaan voi oppia, mutta voiko oppia haluamaan toista? Ja mikä ero on rakkauden ja välittämisen välillä, jos puoleltani en koe seksuaalista vetovoimaa? Onko rakkaus ilman tätä vetovoimaa vain ystävärakkautta? Haluasin haluta! En kiihotu hänen tuoksustaankaan..onko se hälyyttävää? Mitä sille voi tehdä? Olen yleensä ollut se osapuoli, joka "metsästää" haluamansa miehen, mutta tässä suhteessa kävi toisinpäin. Voiko tämä olla syynä eli minun ei ole koskaan tarvinnut tavoitella häntä? Pelkään, että jään loppuelämäksi metsästämään näitä "pahoja poikia", joiden kanssa liekki kyllä leimahtaa, mutta joihin tuskin voi loppupeleissä luottaa vakavammassa mieleissä. Ikävää olisi jättää muuten hyvä, luotettava ja rakentava suhde, mutta tämä tilanne on kuihduttanut oman seksualisuutenikin ja rupeaa jo masentamaan.
Olisi mukava saada kommentteja samassa tilanteessa olleilta.
Olemme puhuneet aiheesta todella avoimestikin, kokeillut eri asentoja, lopetin pillerit ja asennutin kuparikierukankin tämän takia, yrittänyt rentoutua ja haluta ja hän osti jopa leluja ym., mutta tottakai tämä ongelma on laittanut miettimään mitä oikeasti on tehtävissä?! Hän olisi loistava isä ja puoliso ja tunnen itseni kiittämättömäksi kun nurisen tällaisen asian takia, mutta pelkään tulevani onnettomaksi tässä suhteessa, jos seksi jää näin laimeaksi. Itse olen oinas ja hän kauris ja keski-Euroopasta, jossa miehen ja naisen välinen dynamiikka on varsin erilainen kuin pohjoismaissa. Tästäkin olemme puhuneet.
Monet sanovat, että rakastamaan voi oppia, mutta voiko oppia haluamaan toista? Ja mikä ero on rakkauden ja välittämisen välillä, jos puoleltani en koe seksuaalista vetovoimaa? Onko rakkaus ilman tätä vetovoimaa vain ystävärakkautta? Haluasin haluta! En kiihotu hänen tuoksustaankaan..onko se hälyyttävää? Mitä sille voi tehdä? Olen yleensä ollut se osapuoli, joka "metsästää" haluamansa miehen, mutta tässä suhteessa kävi toisinpäin. Voiko tämä olla syynä eli minun ei ole koskaan tarvinnut tavoitella häntä? Pelkään, että jään loppuelämäksi metsästämään näitä "pahoja poikia", joiden kanssa liekki kyllä leimahtaa, mutta joihin tuskin voi loppupeleissä luottaa vakavammassa mieleissä. Ikävää olisi jättää muuten hyvä, luotettava ja rakentava suhde, mutta tämä tilanne on kuihduttanut oman seksualisuutenikin ja rupeaa jo masentamaan.
Olisi mukava saada kommentteja samassa tilanteessa olleilta.