Pari erilaista kysymystä synnytyksestä... :))

Missä ne erilaiset kysymykset on?

 

lähinnä tarkoitin sillä erilaisilla kysymyksillä sitä, että ne eivät liity toisiinsa millään tavalla.. paitsi et aiheena on synnytys.

 

Mulla kaksi hyvin samanlaista alatiesynnytystä. Molemmissa meni vedet ja jouduin perhehuoneeseen tilannetta kehittelemään. Supparit alkoivat myöhemmin ja avauduin nopeasti. Tramal-piikki persiiseen kipua helpottamaan. Ilokaasua naamarista, mikä aiheutti sen, että höpisin ja kikattelin. Pyysin jopa miestäni viimeiselle hitaalle?!? Nopeat ponnistusvaiheet. Olin siinä puoli-istuvassa asennossa. Ekalla kerralla jalat telineissä, tokalla ei. Pissa lensi kaaressa ekassa synnytyksessä ponnistusvaiheessa. Kakkaa ei tullut, vaikka siltä kyllä tuntui.

 

1. Synnytin jakkaralla.

2. Käytin kivunlievitykseen ilokaasua, epiduraalia en kokenut tarvitsevani.

3. Synnytyksessä ei tapahtunut mitään varsinaisesti noloa, mutta mua hävetti jälkikäteen se, että kiljuin ponnistusvaiheessa etten pysty tähän.

 

1. Ekan synnytin puoli-istuvassa, ja oli todellakin työn takana saada lapsi siinä asennossa ulos. En ensi synnyttäjänä ymmärtänyt vaatia asennon vaihtamista, eikä sitä ehdotettu.
Toisen lapseni synnytin makuultani.

2. Ekassa oli geelipussit, amme ja myöhemmin epiduraali x2, ja puolikas pudendaali puudutus. En antanut toista piikkiä laittaa, kun se sattu niin maan prkleesti!!
Tokassa oli ainoastaan shokki ja paniikki, kun lapsi syntyi parin tunnin epäsäännöllisien supistusten jälkeen kotiin syöksynä. Olin mä ambulanssimiehiltä kipulääkettä pyytänyt siinä vaiheessa kun pää jo näkyi

3.ei sattunut mitään sellaista. .

 

1) selälläni kädet ja jalat sidottuna remmeillä, itse nukutettuna, jouduttiin aivan yhtäkkiä hätäsektioon. Olin tietty vielä hereillä kun laittoivat ne remmit, oli aika järkky tunne olla sidottuna kun supisti eikä ollut mitään kipulääkettä.

2) kuumageelipussi autto hyvin. Ilokaasu oli aivan loistaa (tosin pahan makuista) ! Epiduraalia yrittivät laittaa kun vauvan sykkeet laski. Kipujen vuoks sit ystävällisesti laittoivat sen pkan heräämisen jälkeen kun oxanest bolukset ei vaikuttanu ku muutaman sekunnin. Tärinään sain petidineä (muistaakseni). Osastolla jo illalla pyysin sain primperania pahoinvointiin. Ja epuduraalin pousoton jälkeen pyysin kerran oxanestia kun en päässytkään kipujen vuoks enää ylös sängystä. Ja "synnytyksestä" kotiutumisen jälkeen vielä kaks viikkoa paratabs 1gx3/vrk ja burana 600mgx3/vrk.

3) kävin pissalla nii en supistelujen vuoks meinannu päästä ylös pöntöltä. Mies ihmetteli mihin jäin..
Leikkauspöydällä ennen nukahtamista kätilö rauhotteli minua, sanoin että mies se varmaa taitaa sielä huoneessa kohta pyörtyä.. jälkeenpäin mies ihmetteli ääneenkin kun joku hoitaja oli tullut pitää hänelle seuraa koko hätäsektion ajaks.
Lapsen synnyttyä joku hoitaja oli sanonu miehelleni, että äidillä kestää vielä hetki salissa kun ompelevat. Miehelleni "hetki" on maks 10-15minuuttia. Oli luullut siinä vastasyntynyt esikoinen paidan alla iskän rintakehää vasten että nyt jäivät tosissaan kahdestaan - kun olihan siihen ompeluun ja herättelyyn todellisuudessa menny vähän enempi kuin "hetki".
Kerrottakoon sitten vaikka tasapuolisuuden nimissä, et meillä iskä kertoi myöhemmin, että pystyy nykyään ymmärtämään sanonnan et säikähtää nii kovasti et meinaa tulla paskat housuu . (Kun vauvalla tippuu sykkeet, huusivat hätäsektioo, porukkaa lappaa juosten huoneeseen ja karmit kolisten vaimo lähtee....)

Kun näin vauvan ekan kerran tuumasin ett vooooii tommonen <3 luulin et tulee joku 5kg sokerilapsi, mut tulikin ihana pieni kurttuotsainen nöpönenä <3

 

ihan istuen sängyllä. Pidin sisäreisistä kiinn7 ja ponnistin. Molemmat n. 10 min ponnistusvaihe eikä repeämiä. Lääkäri sanoi että etenin rauhallisesti, joten en revennyt (ei kyllä tuntunut siltä vaan ponnistin minkä voimiltani pystyin).

Epiduraali ehdoton. Ilman sitä hirveää, toki yksilöllistä sekin.Toisen ponnistusvaiheeseen en ehtinyt saada viimeistä epiä kun vanha vaikutus loppui joten ponnistin siis käytännössä lähes ilman puudutetta. Voi olla että tunto on paremmin tallella ilman, mutta en olisi jaksanut jos olisin ollut koko ajan ilman.

Ei mitään noloa. Ei ole tullut mitään ulostetta vaikka miten tuntuukin että on kauhea kakkahätä (lapsi sen hädän tekee). Toki jos täydellä suolella menee niin eriasia. Söin la aikoihin tosi terveellisesti. Lähinnä keittoja ettei tarvi kärsiä ummetuksesta synnytyksem jälkern. Esikoisen jälkeen se oli hirveää.

 

1. Ekan synnytin puoli istuvassa asennossa, tokan synnytysjakkaralla.

2. Kummallakin kerralla oli kohdunkaulapuudute.

3. Ei varsinaisesti mitään hassua sattunut. Tokan synnytyksen hoiti lähes opinnot loppuun saanut kätilöopiskelija ja hän oli tosi innoissaan päästessään hoitamaan jakkara synnytyksen.

 

1. Synnytin molemmat lapset puoli-istuvassa asennossa
2.Kummassakaan synnytyksessä ei mitään kivunlievityksiä. Imukuppisynnytyksiä molemmat.
3. Ei tämä nyt taida kovin hassua olla, mutta olin niin kipeä ettei jalat ottaneet alle ollenkaan. Siirrettäessä sängystä synnytyspedille pyörryin käsiin jne. Kivunlievityksistä olisin epiduraalin halunnut molemmissa synnytyksissä, mutten saanut vauvojen sydänäänten laskujen vuoksi.

 

1. puoli-istuva asento
2. ei mitään
3. ei oikeastaan

Höh, olenpa tylsä...

 

1. Viisi synnytystä takana. Näistä kolme on kaksosten synnytyksiä. Toisen yksösen olen synnyttänyt jakkaralla ja itse ponnistusvaihe oli tuolloin tehokas, vaikka avautumisvaihe oli tutusti pitkä ja kivulias. Toiset olen synnyttänyt synnytystuolissa erilaisissa asennoissa. Kaksi A-vauvoista olen synnyttänyt kyljellään. Viimeisen B-vauvan kanssa jouduttiin hätäsektioon.

2. Neljässä ensimmäisessä synnytyksessä olen joutunut turvautumaan epiduraaliin ja se on auttanut vähän levähtämään ja vaivihkaa avautumaan niin, että kun on alkanut tuntea taas supistukset, on saanutkin jo ponnistaa. Viimeinen kaksosten synnytys käynnistettiin ja synnytys eteni niin vauhdilla, etten ehtinyt saada kuin kohdunkaulan puudutteen. Veteen en ole koskaan päässyt, koska synnytykset ovat olleet vähän haasteellisia. Suihkussa toki olen seissyt minuuttitolkulla.

3. Kaikenlaista jälkikäteen hauskaa on synnytyksissä tapahtunut. Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaiheessa huusin kurkkusuorana Äitiä. Se kyllä jälkikäteen vähän nolotti. Muilla kerroilla en ponnistusvaiheessa ole energiaa käyttänyt huutamiseen vaan ponnistamiseen. Yksi kaksosten synnytys tapahtui isossa sairaalassa yöaikaan. Isä nukkui sohvalla ja sali oli jo täynnä kaikenlaisia hoitajia ja lääkäreitä. Minulle annettiin käsky ponnistaa, mutta en totellut, kun minusta tuntui, että kyllä sen isän saisi herättää myös mukaan tähän hommaan.
Viimeisen B-vauvan kanssa jouduttiin hätäsektioon. Ennen, kuin "hyppäsin" synnytystuolista paareille, kätilö yritti vielä työntää vauvaa takaisin kohtuun, että saataisin tilanne paremmaksi. Minä huusin hänelle tosi isosti EEII! Sama hoitaja käski minun siirtyä paareille. Huusin hänelle naama punaisena, ETKÖ TAJUA, ETTÄ MUHUN KÄY TOSI KIPEÄÄ. Koko matka leikkaussaliin rukoilin tosi äänekkäästi, että Jumala pelastaisi mun vauvan. Joku varmasti osaston huoneissa heräsi huutooni. Ehkä joku muukin rukoili, sillä vauva oli kunnossa. Minä itse meinasin kuolla tuohon synnytykseen. Minut herätettiin nukutuksesta vasta kaksi päivää sektion jälkeen ja sitten vasta sain kuulla, että olin saanut terveen tyttövauvan.

 

1. millaisessa asennossa synnytit?
2. otitko mitä puudutuksia tai kipulääkkeitä?
3. sattuiko mitään "noloa" tai hassua synnytyksen aikana?

--------

1. Puoli-istuvassa asennossa
2. Avautuminen kesti minulla 17h, sairaalaan tullessa sain jonkun lihaskipulääkkeen että sain nukuttua n 1h (säännölliset supistukset alkoivat illalla eli olin ollut jo kokonaisen päivän hereillä ja synnärille mentiin aamuyöstä eli hereilläoloa oli tullut siihen mennessä jo melkein vuorokausi, supistukset olivat niin kipeitä etten pystynyt nukkumaan ennen kuin hetkellisesti tuon piikin saatuani.) Hetken torkuttuani sitten kokeilin jyväpussia, jumppapalloa.. Mieheni yritti viihdyttää minua ja tarjota ruokaa - ei jostain syystä maistunut vaikka yritin väkisin jotain jugua syödä.. Kävin ammeessa ja vuoroin suihkussa (amme oli lämmin, suihkussa suihkuttelin kylmää). Lopulta synnytyssalissa sain epiduraalin joka helpotti kipua selkäpuolella, mutta tuska jatkui mahanseudulla. Siinä sitten odoteltiin ilokaasun voimalla Ja silti synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis, voisin lähteä uudestaan!
3. Minulle ei sattunut oikeastaan muuta "noloa" kuin vasta sitten kun lapsi oli jo syntynyt.. Epiduraali vaikutti edelleen ja en tajunnut että minulla oli aivan valtava pissahätä. Kätilö otti vauvan ja antoi isälle, jotta minä pääsin ylös vuoteesta ja yritin taapertaa vessaan - pääsin juuri ja juuri vessan puolelle kunnes sitten pissa lorahti lattialle. En vaan voinut sille siinä vaiheessa mitään kun puolikuolleena siinä laahustin ja meinannut edes tuntea omia lihaksiani : D Mutta kätilö ei kyllä sanonut muuta kuin "no hyvä että sait pissattua!" ja ihan iloisesti minulle hymyili vaikka minua hävetti ihan älyttömästi kun vessa oli veressä ja pissassa -.-"

 

1. millaisessa asennossa synnytit? - kaikissa synnytyksissä olin sellaisessa puoli-istuvassa asennossa yläkroppa ylhäällä.

2. otitko mitä puudutuksia tai kipulääkkeitä? - ekassa ja vikassa otin epiduraalin, keskimmäisessä en mitään ja se oli paras sekä helpoin synnytykseni.

3. sattuiko mitään "noloa" tai hassua synnytyksen aikana? - Kaikissa synnytyksissä on ponnistusvaiheen aikana tullut kakkaa, sitä kyllä pelkäsin aina etukäteen mut ei siinä tilanteessa jouda tuollaisia edes miettimään. Keskimmäisen synnytyksessä tuli pissat kaaressa kesken ponnistuksen

 

Mitään erikoista ei sattunut, eikä oikein mitään koomistakaan kummassakaan synnytyksessä - onneksi!

Molemmat olen synnyttanyt puoli-istuvassa. Kuopuksen olisin kyllä halunnut ponnistaa maailmaan jotenkin muuten, mutta kolmen kätilön puoli-istuvaan asentoon käskemänä en oikein osannut sanoa vastaankaan. Jälkeenpäin se vähän harmittaa, en kuitenkaan ole velvollinen huolehtimaan kätiöiden ergonomiasta ym.

Esikoisesta sain kerran epiduraalin ja kokeilin sitä ennen ilokaasua, kuopuksesta en mitään (kotona oli jyväpussi, jee). Mutta hyvin se silti meni, sattui totta kai mutta kolme tuntia kestäneen koitoksen aikana (siis koko synnytys) sitä ei kerennyt ajatella.

Minun positiivinen kokemukseni molemmista synnytyksistä on se, että kummassakaan ei leikattu epparia, kummastakaan en ollut kuoleman väsynyt enkä muutenkaan kokenut kuolevani kuin kerran. Olin synnytysten jälkeen pirteä ja jaksava, pystyin istumaan ja toimimaan oikein hyvin ja vauvanhoito sujui ihan luonnostaan. En tarvinnut apua, enkä tuntenut oloani mitenkään kamalaksi. Ei se synnyttäminen kivaa ole, eikä jälkisupistukset ja vuodot kivoja ole, mutta nekään ei kestäneet minulla kauaa. "Ihan kuin et olisi synnyttänyt ollenkaan" sanoi lääkäri jälkitarkastuksessa

Että voi sitä kivastikin mennä.