Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään?

ONNEA Tirlittan ja Miippis! Ihanaa! Tsemppiä että kaikki menee hyvin ja pysyy.

Miippis, mulla lopetettiin lääkkeellisessä tuoresiirrossa luget just 6+6 vähentäen määrää loppua kohti eli ultran jälkeen mentiin pari päivää kahdella ja pari yhdellä ja tänään aamulla vika, jee.

nassau, mulla kyllä on maha aina sekaisin raskausaikana

oma, huh helpotusta oli kyydissä vain yksi ja ihan oikeassa paikassa, kaikki muutenkin kunnossa. Syke näkyi jo. Kyllä mua vähän hirvitti ajatus kaksosista... Joten helpotus näin. Ja nyt sit vaan uskotaan ja toivotaan että toukokuussa meitä on neljä.

Halauksia pettyneille ja voimia uusiin yrityksiin :heart:

 

nega oli veritestikin tänään joten kohti uutta PASia mennään kunhan vuoto alkaa.

 

Haaveelle piti tulla kommentoimaan et onnenpotkut piinailuun ´vanhalle´pömppissiskolle!! =)
Aikaises vaihees ootte pikkukakkosta yrittämäs, meillä neiti tulee sunnuntaina 1v ja 4kk ja olisin pulassa jos nyt olis täs pieni vauva Tokihan kovasti riippuu lapsesta että minkä luontoinen on, meillä on melkoinen tarmonpesä ja touhutäti et on täys työ pysyä neidin perässä kun jo juoksee lujaa!

Ollaan kuitenkin kans aloitettu yrittämään toista ja reilun viikon päästä saa rattaat pyörimään ku meen perhesuunnitteluneuvolaan lääkärin vastaanotolle ja toivottavasti saan clomireseptin mukaan tai sit lähetteen julkisen gynelle. Yritetään nyt noilla eväillä ensin (millä kaikeksi ylläriksi neiti silloin lähti matkaan) ja jos ei onnaa niin sit pitää miettiä IVF/ICSI:ä. On vaan putkihommiin jotenkin usko mennyt kun niitä silloi kaks tehtiin tuloksetta ja sit raskaus alkoikin clomien avulla.

 

Heippa kaikki. Minäkin teen paluun tänne ja toinen pikkuinen haaveissa. Tuttuja nimiä myös tällä listalla (Tamminkuun toivoista )

Ensimmäinen poju syntyi siis 2008 joulukuussa ja nyt olisi toive toisesta lapsesta. Meillä ensimmäinen raskaus alkoi PAS:sin avulla ja nyt pakkasessa jäljellä yksi alkio. Tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatukselta, että yhdellä alkiolla onnistuttaisiin. Joten olen henkisesti varautunut siihen, että uuteen koko projektiin saadaan lähteä. No kuitenkin nyt ensi viikolla ultra ja sitten määritellään siirtopäivä. Pidetään peukkuja

Ompas kiva taas lukea teidän juttuja ja todellakin löytää samoja tuntemuksia myös muilta.

 

Kamilla Juu, ajoissa ollaan ja olenkin tässä pinapäivien edetessä miettinyt jo useaan kertaan ollanko me ihan tyhmiä... :ashamed: Mutta mulla alkoi menkat jo kuukauden päästä synnytyksestä ja endo on tässä puolen vuoden aikana aktivoitunut taas erittäin ärhäkäksi... Kävin endo polilla ja sielläkin lääkäri oli sitä mieltä että jos vain voimavarat riittää niin uutta putkeen vaan, kun mulla tuo endo näemmä tuhoaa sisuskalut tosi nopeasti. Me kuitenkin halutaan se toinen (ja miksei kolmaskin, mutta eipäs mennä asioiden edelle) ja mistä sen tietää, jos tätä venyttää liikaa että onko se sitten enää mahdollista. Meillä on kyllä niin kiltti poika että ei tosikaan, ja jos se toinen joskus suodaan niin varmasti saadaan maistaa omaa lääkettä vielä...

Mulle on ilmestynyt samanlaisia enne- oloja kuin silloin kun tuota edellistä piina-aikaa elin josta poika sitten syntyi. Silloin jo tiesin että paksuna ollaan ja että yksi siellä massussa on vaikka kaksi siirrettiin. Nyt kun suljen silmät ja ajattelen sitä testi hetkeä niin plussa siihen tikkuun tulee ja voimakas sellainen. Ja ihan on sellainen olo että kaksi on mukana. Tällaisiahan ei saisi ajatella eikä etenkään julkisesti tunnustaa, ja luultavasti nää olot on ihan virheellisiä, mutta ajatus siitä plussa testin testaamisesta on niin voimakas että aivan kylmät väreet menee. Kyllä se todennäköisin vaihtoehto on se että testipäivänä tiputaan kovaa ja korkealta... Ja sitä yritän itselleni toitottaa ettei pettymys lyö mua kanveesiin sitten. Olen ihan tyhmä kun miehellekkin puhun sitten kun -muodossa eikä sitten jos - muodossa... :headwall::stick:: /

 

Satuinpa olemaan linjoilla samaan aikaan Haaveen kans
Onhan se hyvä olla ajois asialla ku sulla vielä toi ärhäkkä endo riesana! Ja jos/kun oot raskaana niin eihän se vauvavaihe kauaa kestä ja sisaruksista on sit mahtavasti seuraa toisilleen myöhemmin kun on pieni ikäero!! Toivotaan kovasti et sun ennetila pitäis kutinsa ja olis kyytiläinen(set) matkassa!

Meillä lapsen vilkkaus alkoi tulla esiin paremmin siinä n.9-10kk ikäisenä. Kiltti tyttö kyllä on mut vauhtia ja energiaa riittää Onhan se niin henk.koht sekin et kuinka jaksavainen itse on. Ite oon sen verran mukavuudenhaluinen etten olisi jaksanu lapsia kovin pienellä ikäerolla, ehkä toi ikäkin on yks joka vaikuttaa (ens kuussa 36v).

Tsemppiä Haave testaukseen ja tuuthan sit kertomaan kuinka kävi! :heart:

 

Juu, ei olisi pitänyt eilen kirjoittaa mitään kun tänään aamulla heräsin tunteeseen että paskat siellä massussa mitään oo...:ashamed::'( Tosi voimakas oli sekin tunne mutta ohi se meni. Jotenkin tuohon fiilikseen katos koko usko että tästä siirrosta raskaus alkaisi.


Kamilla Jos tuo poika on yhtään mieheen tai minuun tullu niin kyllä meilläkin varmasti vauhtia riittää... Aina jos meillä on jotkut juhlat että kummankin sukulaisia on kylässä niin meillä oikein viriää vilkas keskustelu mun ja miehen sukulaisten välillä meidän edesottamuksista lapsuudessa. Nyt kun tuo poika on oppinut kääntymään sujuvasti selältä vatsalleen niin sitä ei voi oikein jättää vahtimatta hetkeksikään, kun heti saa itsensä pulaan... Kerran itku kuului ja kiisin katsomaan mikä hätänä niin jätkä oli pyörähtänyt sohvan alle ja jalkaterät vain näkyivät enää. Ja tuota kääntymistä on NIIN kiva harjoitella mutta kun ei osaa kääntyä takaisin selälleen ja niskasta kun loppuu voimat eikä jaksa kannatella päätä enää, niin sittenhän se hätä iskee.

Mutta joo, täällä toiveet (ja enne-olot) loppuivat kuin seinään ja rupesin jo miettimään tuota olkapääleikkausta... Mulla on oikeassa olkapäässä jänne ahdingossa ja kipu on ihan järkyttävää... Sain tämän diagnoosin siirron jälkeen vasta (sitä ennen vuoden hyppäsin julkisella lääkärissä ja särkylääkkeitä ja kortisonia vain ehdottivat) kun kävin yksitysellä ortopedillä ja nyt sitten jännätään että onnistuuko tämä siirto. Jos onnistuu niin mitään ei voida tehdä ja asiaan palataan vasta raskauden jälkeen, mutta jos ei onnistu niin tulee tauko hoitoihin ja minut laitetaan leikkausjonoon... Pelottaa tuo leikkaus kun miten voi ottaa sairaslomaa äitinä olosta jos ja kun leikkauksen jälkeen kättä ei voi käyttää vähään aikaan?! Pitääkö tässä myydä talo jotta mies voi jäädä kotiin lapsen kanssa, vai mitähän sitä keksisi. Mietin jo että jos ei leikkauttaisi koko kättä, mutta tää 1,5 vuoden jatkuva kipu kyllä riittää ja kun tuo käsi näemmä menettää liikkuvuuttaan koko ajan niin kohta tuossa olkapäässä roikkuu tuollainen hyödytön pökkelö... :headwall:

 

Täällä on myös jälleen aktivoitunut pikkukakkosen metsästys. 3. IVF:n piikitykset alkoivat ja tänään kävin ekassa ultrassa katsomassa ja kyllä siellä rakkuloita on kasvamassa, mikä on ihan positiivista näin "vanhalle". Hirvittää miten tässä käy!

Onneksi olkoon kaikille plussanneille! Tsemppiä piinailijoille!

 

Vannomatta paras ...vielä ei ole 4.10, mutta tein silti testin aamulla vain todetakseni, että en ole raskaana ja menkat tekee sinnikkäästi tuloaan :|. Sama juttu kun ed. kierrossakin eli vuotoa jo monta päivää ennen testiä. Elättelin hiukan suurempaa toivetta kun sentään kaksi siirrettiin, mutta ei sitten kuitenkaan...harmittaa..

No nyt hiukan taukoa..seuraavassa kierrossa en ole maisemissa kun ultrassa pitäis käydä ym. joten levätköön ajatuksetkin tästä "rumbasta" (inhoan tota sanaa ja silti käytän.. )

Onnitteluni kaikille joilla jo tärpännyt ja kaikille muillekin plussatuulista syksyä :wave:

 

Nassau :hug:

 

nassau :'( :hug:

Täällä samat tunnelmat, tänään hätäpäissäni testasin pp11 ja ihan täysi blanko ruutu, ei aavistustakaan väriä eikä edes viivanpaikkaa. Ja pp 11 olisi pitänyt jo jotain näkyä. Että se niistä enneoloista... Klinikalle en kehtaa soittaa vielä joten varmaan pitää odottaa sinne torstaihin joka on virallinen testipäivä ja soittaa sitten vasta. Mies pakotti laittamaan luget vielä, itse halusin jo lopettaa kun alapää on ihan puhki niiden käyttämisestä.
Olihan se negatesti kova kolaus, tässä kun on viimepäivinä ollut kaikki mahdolliset raskausoireet kipeistä rinnoista tukkoiseen nenään, mielialan vaihteluista ja itkuherkkyydestä endokipujen loppumiseen. Mutta ei niin ei.
Meillehän tulee pakostakin tauko nyt hoitoihin tuon leikkausjonoon joutumisen takia ja soitin eilen sairaalalle ja n. 6-8 kk jonot olkapääleikkauksiin ja siihen vielä toipuminen päälle niin voi olla että menee loppuvuoteen 2011 ennenkuin päästään yrittämään taas. VOIHAN PASKA!

 

Nassau ja Haave: Voimahalit!!!

Kamilla: Kiva nähdä sutkin täällä! Toivottavasti Clomit auttaisivat ja teidän ei tarvitsisi turvautua sen vahvempiin keinoihin.

 

Haave :hug: Ja toinen vielä tuolle pitkälle tauolle :hug: Mutta kivempi sitten kannella sitä pienokaista, kun on olkapää kunnossa

 

MOi taas!
Perjantaina oli ulrta joka on ennen Passia mutta tulikin hieman takapakkia hoitojen kulkuun ilmeisesti..
ensinnäkin mulle tuli todella pahamieli lääkärin tyylistä esittää asiat oli aika töykeä! Mulla on tuo endo kesäkuusta levinnyt toiseen munasarjaan ja lekuri kovasti ihmetteli että ovuloinko ollenkaan kun ultrassa ei näkynyt mitään ovikseen viittavaa.. mutta mulla on tuo kierto alkanut heittelemään ja kun olin tämän sanonut löytyikin yksi munarakkula joka voi ehkä kasvaa joten huomenna olis tarkotus alottaa oviksen mittaus uudestaan..
ottaa tosi paljon edelleen tuo lekuri päähän koska hän antoi niin negatiivisen kuvan joka asiasta..
kun kerran on tälläsista asioista kyse niin HIEMAN hienotunteisuutta kaipaisin!

mutta jollei sitä ovista ilmaannu pas tehään hormoonien avulla ens kiertoon.. nyt sitä taas muistaa tän jännityksen ja epävarmuuden..no mutta onneks on ainakin tuo yksi poitsu jo joka saa ajatukset hetkeksi edes pois näistä asioista..

 

nassau ja haave:hug:

 

Noniin, tännekin hieman päivitystä omaan tilanteeseen. Eli testasin ihan kotitesteillä aluksi positiivista (6 eri testiä) ja nyt viime perjantaina tuli testiin enää haalea viiva ja sunnuntaina ei mitään. Niimpä hiipui meidän pakastealkioplussamme pikku hiljaa. Tänään veritestistä nega (5+3) ja lopetin myös tukilääkityksen, siispä kuukautisia odotellessa. Nyt alkaa olemaan mitta sen verran täynnä hoidoista et on tauon paikka..pakkasessa toki olis vielä yksi oma alkiopari sekä toinen pari luovutetuilla soluilla. Jää nähtäväksi käytämmekö ne vielä joskus. Kyllä nää on henkisesti niin älyttömän raskaita.. Voimia kaikille muillekin ja halaukset niitä tarvitseville <3 Onneksi tosiaan meilläkin on tuo 4v ilopilleri jo, kaiken kestää aika paljon paremmin

Ajatella et ilman et koeputkihedelmöitystä ei olis sitä yhtäkään lasta, tänäänhän sai lääketieteen Nobel-palkinnon se yks brittitutkija Robert Edwards.

 

Miippis, voihan paska! Onneksi kuitenkin pakkasessa jotakin odottamassa jos mieli piankin vaihtuu. Ja onhan nämä pettymykset hieman helpompi kestää, kun on se pikku ykkönen jo siellä kotona. Halauksia!

Mahtavaa, että nobelin sai. Ollaan kyllä suuressa kiitollisuuden velassa kyseiselle herralle. Kiitos ja kumarrus hänelle!

 

Jotkut olikin "tuttuja" tuolta vauva puolelta mutta nyt olis tarkoitus palata tälle kurjemmalle puolelle. Eli meille syntyi viime joulun alla ensimmäisestä ICSIstä kauan odotettu poika. Nyt olis tarkoitus seuraavaan kiertoon yrittää passia. Tänään kävin ultrassa, sain Zume ja Luge reseptit. 2 viikon sisällä odotellaan menkkoja alkavaksi. Meillä on 3 alkiota pakkasessa joten kovin suuret odotukset ei mulla ole. Mutta yritetään ne pois ja mietitään jatkoja sitten. Ite olin punktion jälkeen niin sairas etten kovin mielelläni haluis uudestaan sitä kokea.

Niin kuin Sarina tuossa yllä totesi onneks on tuo yksi meillekin suotu, siitä oon niin onnellinen. En osaa kuvitellakaan mitä tekisin ilman pientä poikaani.

Voimia kaikille pettymyksen kokeneille!

 

Sympatiahalit, nassau ja haave!

Lyhyesti vain kerron kun vatsaa kivistää niin kovasti: Huomenna on se meidän viimeinen IVF-punktio, siis 3. IVF, vielä kerran!

 

Kiitos kaikille onnitteluista.
En ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella, kun sekä minä että tyttö sairastettiin flunssa ja lisäksi olen kärsinyt raskauspahoinvoinnista melkein ympäri vuorokauden.
Tämän viikon perjantaina on klinikalla varhaisultra. Kovasti jo sitä odotan :heart:

Minzu, raitapaitainen, nassau, Haave, miippis :hug:

sumutin, onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Ellastiina, imetyksen lopettaminen on tosiaan vaikeaa, kun pieni on niin ihana tuhistessaan rinnalla... Itse olisin varmasti jatkanut pidempään, mutta maito loppui. Joko sinulla on kuukautiset alkaneet?

SaaraX, miten meni punktio?

Kaikille hoidoissa oleville pitkää pinnaa ja onnea matkaan!

 

Heippa kaikki!

Löysin kuin löysinkin ketjun joka olisi mullekin ajankohtainen . Eli siis olemme suunnittelemassa meidän pojalle kaveria. Poika siis sai alkunsa IVF-hoidolla ja syntyi 07/09 ja IVF- hoito olisi tiedossa seuraavaa yrittäessäkin. Meillä jäi viime IVF:stä pakkaseen kolme alkiota, mutta kun siirtoon piti mennä niin tulikin ilmoitus, että alkiot eivät selvinneet sulatuksesta . No nyt sitten suunnitellaan seuravaa hoitoa joka tosin menisi ensi vuoden puolelle, mutta vauvakuume on niin armoton, että on pakko tulla purkamaan ajatuksia jonnekin.

En ole vielä selvitellyt teidän palstalaisten "taustoja", mutta mitä lueskelin noita edellisiä kommentteja niin monet näyttävät olevan jo tositoimissa . Onnea kaikille yritykseen lähtijöille ja myös niille ketkä ovat jo plussailleet!

Taidankin seuraavaksi siirtyä tutkimaan teidän suunnitelmianne ja taustojanne tuonne aikaisempiin kirjoitteluihin... Toivottavasti täältä ryhmästä saa ns vertaistukea meille uusiin hoitoihin ryhtyneille!

-Sannamary-

 

Nyt vihdoin voimia vastailla: Punktio oli hankalin ja kivuiliain kaikista kolmesta, mutta rakkuloita oli 18 ja niistä tuli 12 munasolua ja eilen sain tietää että 8 hedelmöittyi ja 6 alkiota saatiin pakkaseen. Paras saalis konsaan meiltä! Hienoa sikälikin, koska päätimme että tämä on viimeinen IVF-hoito. Hyperin puolellehan tämä taas meni niin kuin joka kerralla ja jouduin sairaalan päivystykseen, mutta onneksi en osastolle vaan juoksin siellä parina päivänä testeissä. Alavatsa on yhä kipuillut mutta nyt alkaa helpottaa pikkuhiljaa. Nyt vaan sitten odotellaan joulukuun PASia jahka elimistö normalisoituu. Varovaisen toiveikkaita olemme.

Näitä teidän stooreja kun lukee niin tulee sellainen olo että mahtavia tyyppejä olette, mikä voima teissä naisissa onkaan! Tsemppiä hoidoissa oleville ja voimia neganneille!

 

hieno saalis SaaraX voimia toipumiseen ja siirron odottamiseen

 

Heippa taas kaikille. Täällähän on tapahtunut taas kaikki ihaniakin asioita.

SaaraX: wau, mikä saalis. Tsemppiä siirtoon.

sannamary: Meillä melkein sama tilanne. Pakkasessa oli jäljellä ekasta IVF:stä yksi alkio. Tänään soittivat, ettei alkio ollut selvinnyt sulatuksesta.

On: Nyt sitten siis edessä uusi IVF kokonaisuus. Huhuh, saa nähdä, miten taas niistä kaikista hormooneista selviää. Nyt jo tuntuu jo nämä pelkät Zumenonit ja Lugesteronit. Mä en muuten ymmärrä, minkä ihmeen takia pitää odottaa kaksi kokonaista kiertoa ennenkö pääsee sitten aloittamaan hoidot. Ymmärrän jos siirto olisi onnistunut, niin että siinä olisi kokonainen kierto välissä ennen uutta. Mutta siltikin nyt pitää olla yksi kierto kokonaan ilman mitään ja seuraavassa vasta suunnitellaan (vaikka suunnitelmat tehtiin nyt jo). Vaikka ei tässä nyt mitään kiirettä ole, mutta silti ihmetyttää. Osaako joku tähän sanoa jotain?

 

hei!

Ihanaa,että meille isompaa perhettä haaveileville on oma palstansa täällä. Valoisammalta näyttää heti hoidot kun tietää,että on olemassa ketju jossa suruja ja iloja pääsee jakamaan ihmisten kanssa jotka todella ymmärtävät miltä tuntuu.

Eli Olen tammikuussa 30 täyttävä nainen ja meillä on marraskuussa 2008 syntynyt ivf poika. Olemme toivoneen pojalle sisarusta ja meille onkin tehty passit 02/10 03/10 ja viimenen toukokuussa, mitkään siirroista ei johtaneet raskauteen. Nyt on pakkanen tyhjä ja uudet hoidot aluillaan.

Poikamme sai alkunsa ykstyisellä puolella kun silloin oli NIIN kova kiire,nyt kun aikaa on enemmän niin mentiin julkiselle jonoon ja ensimmäinen käynti on 27.10

Toivotaan,että ensi vuosi tuo tullessaan paljon uusia vauvoja joita pitää hyvänä Ollaanhan me jo kerran onnistuttu!!