Mun ykköskierroksen piiniskaverikin sai tänään hyviä uutisia vr-ultrassa. Sillä aikanaan ihka ensimmäinen tuoresiirto ever toi ekan lapsen, ja nyt heti toinen siirto, pas, toi saman tien toisen plussan. Vähän epätoivoistahan tämä on, kun jollekin toiselle hoidoissa olevallekin voi olla kateellinen.
Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2
- Viestiketjun aloittaja vausti
- Ensimmäinen viesti
Pahoittelut Kirsille negasta. Tää lause on alkanut tulla jo vähän liian tutuksi täällä...
Kiva kuulla et hoidot jatkuu monilla heti tammikuussa.
Mä sain kuin sainkin tänään ajan klinikalle tiistai aamuksi heti. Jos kroppa alkaa olla jo normaalimpi ja ovulaatio on tulossa, niin saatanpa päästä minäkin pas siirtoon ens viikolla mikäli siirrettävää on. En kuitenkaan vielä toivo liikoja vaan päivä kerrallaan mennään.
Tsemppiä ja voimia erityisesti kaikille hormoneja ottaville. Ne aineet kun sekottaa välillä mielen ja kropan totaalisesti.
Kiva kuulla et hoidot jatkuu monilla heti tammikuussa.
Mä sain kuin sainkin tänään ajan klinikalle tiistai aamuksi heti. Jos kroppa alkaa olla jo normaalimpi ja ovulaatio on tulossa, niin saatanpa päästä minäkin pas siirtoon ens viikolla mikäli siirrettävää on. En kuitenkaan vielä toivo liikoja vaan päivä kerrallaan mennään.
Tsemppiä ja voimia erityisesti kaikille hormoneja ottaville. Ne aineet kun sekottaa välillä mielen ja kropan totaalisesti.
Täällä myös on podettu huonoa omaa tuntoa, kun olen kateellinen jopa hoidoissa onnistuneille 
Työkaveri plussasi ekasta IVF:stään samaan aikaan kun itsellä kemiallinen raskaus vuosi ulos. Nyt sitten loppuvuoden oon saanut seurailla PÄIVITTÄIN vierestä, kuinka "kauhean rankkaa tämä raskaus on" ja kuinka "ei yhtään haluaisi tehdä enää töitä" ja kuinka "ihanaa jäädä kohta kotiin" samalla kun itse joutuu tekemään tuplatyöt ja tahkoamaan hoidoissa.
Kiva että täällä tammikuun hoidot on alkamassa. Nyt vain valtavasti tsemppiä kaikille! Eiköhän ainakin joku meistä onnistu Näin viime yönä alkiounia. Miten niin asia pyörii päässä... En vain suostu käsittämään että tuo vika yritys on meidän oikeasti vika ja sitten se on ohi. Pelkään niin kovasti, että mokaan koko hoidon. Ekoilla kerroilla jaksoi vielä olla toiveikas, mutta nyt tietää, mikä kaikki voi mennä vikaan. Miksei meillä voi edes hoito onnistua, vaikka lopputulos olisi nega? Entä jos munikset ei taaskaan kasva, hormoni/pitkä kaava ei sovikaan mulle, siittiöt ei selviä sulatuksesta tai jos munikset ei hedelmöity tai alkiot on fragmentoituneita? Tai vaikka olisi TOP alkioita, mutta ne ei kiinnity tai selviä hengissä? Tai oon taas kuumeessa ja koko homma siirtyy tai menee pieleen. Ja varmaan miljoona asiaa, joita en oo edes tajunnut pelätä!
Työkaveri plussasi ekasta IVF:stään samaan aikaan kun itsellä kemiallinen raskaus vuosi ulos. Nyt sitten loppuvuoden oon saanut seurailla PÄIVITTÄIN vierestä, kuinka "kauhean rankkaa tämä raskaus on" ja kuinka "ei yhtään haluaisi tehdä enää töitä" ja kuinka "ihanaa jäädä kohta kotiin" samalla kun itse joutuu tekemään tuplatyöt ja tahkoamaan hoidoissa. Kiva että täällä tammikuun hoidot on alkamassa. Nyt vain valtavasti tsemppiä kaikille! Eiköhän ainakin joku meistä onnistu
Näin viime yönä alkiounia. Miten niin asia pyörii päässä... En vain suostu käsittämään että tuo vika yritys on meidän oikeasti vika ja sitten se on ohi. Pelkään niin kovasti, että mokaan koko hoidon. Ekoilla kerroilla jaksoi vielä olla toiveikas, mutta nyt tietää, mikä kaikki voi mennä vikaan. Miksei meillä voi edes hoito onnistua, vaikka lopputulos olisi nega? Entä jos munikset ei taaskaan kasva, hormoni/pitkä kaava ei sovikaan mulle, siittiöt ei selviä sulatuksesta tai jos munikset ei hedelmöity tai alkiot on fragmentoituneita? Tai vaikka olisi TOP alkioita, mutta ne ei kiinnity tai selviä hengissä? Tai oon taas kuumeessa ja koko homma siirtyy tai menee pieleen. Ja varmaan miljoona asiaa, joita en oo edes tajunnut pelätä!Neitoperho, mäkin viime yönä heräsin kesken unen, jossa seikkaili siirrettäviä alkioita. Ja illalla kun panee silmät kiinni ja yrittää nukahtaa, alkaa pää saman tien prosessoida hoitoja läpi.
Tää mun vastikään toisesta(kin) siirrostaan plussannut ystävä on myös yksi melodraaman kuningatar. Kun oltin vielä ekoissa hoidoissa, hän koki niin syvästi tän lapsettomuuden. Ilmeisesti se on päässyt painumaan unohduksiin, kun välittömästi nyt toisen plussansa jälkeen se alkoi taas kerjätä hirveästi huomiota ja myötätuntoa alkuraskauden pelkojen ja olotilojen vuoksi, vaikka ainoana tiesi mun olleen hoidoissa samaan aikaan ja taas juuri testanneen negan. Kiitos hänelle vaan herkkätunteisuudesta. Että myötätuntoa ja tukea hänelle silloin kun hän on hoidoissa, ja myötätuntoa ja tukea hänelle tuplasti, kun hän sattuu taas plussaamaan ennen kaikkia muita. Joku saattais ärsyyntyä. Mut hei, ehkei sellainen ihminen tule ajatelleeksi muitten tunteita tällaisessa tilanteessa, joka ei itse ole sitä ensimmäistäkään negaansa koskaan testannut
Munasolu- ja siittiökateuden ohessa iskee näköjään katkeralle myös hoitokateus..?
Tää mun vastikään toisesta(kin) siirrostaan plussannut ystävä on myös yksi melodraaman kuningatar. Kun oltin vielä ekoissa hoidoissa, hän koki niin syvästi tän lapsettomuuden. Ilmeisesti se on päässyt painumaan unohduksiin, kun välittömästi nyt toisen plussansa jälkeen se alkoi taas kerjätä hirveästi huomiota ja myötätuntoa alkuraskauden pelkojen ja olotilojen vuoksi, vaikka ainoana tiesi mun olleen hoidoissa samaan aikaan ja taas juuri testanneen negan. Kiitos hänelle vaan herkkätunteisuudesta. Että myötätuntoa ja tukea hänelle silloin kun hän on hoidoissa, ja myötätuntoa ja tukea hänelle tuplasti, kun hän sattuu taas plussaamaan ennen kaikkia muita. Joku saattais ärsyyntyä. Mut hei, ehkei sellainen ihminen tule ajatelleeksi muitten tunteita tällaisessa tilanteessa, joka ei itse ole sitä ensimmäistäkään negaansa koskaan testannut
Munasolu- ja siittiökateuden ohessa iskee näköjään katkeralle myös hoitokateus..?
Neitoperho ja Aleksa, niin totta tuo kaikki. Negan pelko on ihan kamala. Sitä pelkää jo nyt kun hoidot alkaa..että nega se on kumminkin. Ihan yököttävä olo jo etukäteen, kun ei uskalla mitään toivoa.
Neitoperho, oletko sä ajatellut luovutussoluja koskaan? Sehän voisi antaa teillekin uusia mahdollisuuksia? Mullakin iski se totuus päin kasvoja kun ei omia muniksia enää tullutkaan, ja hypättiin samasta kierrosta ulkomaille luovutussoluhoitoon..kaikki tuska omien munisten puuttumisesta on kadonnut, eikä sillä ole itselle mitään väliä vaikkei ole geneettisesti oma. Väliä on vain sillä, että on toivoa saada se pieni käärö syliinsä. Tosin, tässä seinä tulee vastaan siinä vaiheessa kun pankki ei enää myönnä lainaa ja rahat loppuu..kallistahan tämä on. Mutta mahdollisuudet niin paljon paremmat kuin se että yrittäisi itse jollain 1 munasolun saaliilla jotain..
Tsemppiä kaikille! Täällä alkoi tänään limakalvon kasvattelu..puolentoista viikon kuluttua ultra ja 20.1 ois suunniteltu siirto. Apuaa)
Neitoperho, oletko sä ajatellut luovutussoluja koskaan? Sehän voisi antaa teillekin uusia mahdollisuuksia? Mullakin iski se totuus päin kasvoja kun ei omia muniksia enää tullutkaan, ja hypättiin samasta kierrosta ulkomaille luovutussoluhoitoon..kaikki tuska omien munisten puuttumisesta on kadonnut, eikä sillä ole itselle mitään väliä vaikkei ole geneettisesti oma. Väliä on vain sillä, että on toivoa saada se pieni käärö syliinsä. Tosin, tässä seinä tulee vastaan siinä vaiheessa kun pankki ei enää myönnä lainaa ja rahat loppuu..kallistahan tämä on. Mutta mahdollisuudet niin paljon paremmat kuin se että yrittäisi itse jollain 1 munasolun saaliilla jotain..
Tsemppiä kaikille! Täällä alkoi tänään limakalvon kasvattelu..puolentoista viikon kuluttua ultra ja 20.1 ois suunniteltu siirto. Apuaa)
Luovutettuja siittiöitä ollaan mietitty, mutta mies ei oo kovin innostunut. En sitten tiedä, olisiko mahdollista vaihtaa luovutettuihin siittiöihin lennosta seuraavassa hoidossa, jos vikat pakastesiittiöt ei selviä. Ei kai niitä vaivalla kasvatettuja muniksia hukkaankaan voisi heittää!? Epäilen kyllä että meidän klinikka ei suostu. Luovutettuja munasoluja ei olla juuri mietitty, eikä niihin Suomessa varmaan olisi varaakaan. Ulkomailla taas tarvittaisiin lisäksi luovutetut siittiöt, kun ennen syöpähoitoja pakastetut solut on Suomessa. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että seuraava hoito on vika, johon lähdetään, sitten loppuu rahat ja voimat Itse haluaisin vielä yrittää, mutta ymmärrän kyllä hänenkin kantansa.Tavallaan koko homma on niin hullunkurinen, sillä todennäköisesti voisin tulla luomusti raskaaksi, mutta en oman mieheni kanssa. Voisin onnistua inseminaatiolla, mutta ei mieheni pakastesoluilla. IVF/ICSI:llä taas ei näytetä onnistuvan.
Itse haluaisin vielä yrittää, mutta ymmärrän kyllä hänenkin kantansa.Tavallaan koko homma on niin hullunkurinen, sillä todennäköisesti voisin tulla luomusti raskaaksi, mutta en oman mieheni kanssa. Voisin onnistua inseminaatiolla, mutta ei mieheni pakastesoluilla. IVF/ICSI:llä taas ei näytetä onnistuvan.Kun olin kirjoittanut tuon äskeisen viestin, jäin itsekin miettimään, että loppujen lopuksi inssi luovutetulla soluilla kuulostaisi meidän tilanteessa helpoimmalta ratkaisusta. Ei vain olla pohdittu sitä aikaisemmin, kun lähdettiin hoitoihin nimenomaan käyttämään aiemmin pakastamiamme siittiöitä. En tiedä, tehdäänkö luovutetulla soluilla inssejä (miehen pakastesoluilla ei kuulemma kannattanut tehdä), mutta kuvittelisin niin. Jos mies vain suostuisi...
Luovutetuilla soluilla tehdään toki inssejä, se on varmaan yleisin hoitomuoto jota niillä tehdään, tai siis sitä kokeillaan aina ensiksi. Toivottavasti saatte miehesi kanssa asian puhuttua selväksi. Miehet on sellaisia dorkia, kun ne eivät hae tätä vertaistukea toisistaan, niin sitten jokainen niistä kuvittelee olevansa maailman ainoa mies, jonka kohdalla lahjasiittiöitä harkitaan.
Mä koitan kovasti asennoitua jo ottamaan seuraavan pettymyksen vastaan. Huomenna pitäis soittaa klinikalle, että mennäänkö pakastealkion siirtoon vai ei. Voisimpa veikata että ens yönä ei nukuta eikä aamulla ruoka maistu.
Hei osaatteko te Crinonea käyttäneet sanoa, että miten toimia, kun laitoin aamulla kahdeksalta sen geelin ja jo kymmeneltä kun kävin suihkussa jumpan jälkeen, niin kaikki se geeli valui pois? Mulla tulee vissiin liikaa valkovuotoa, kun ei pysynyt sisällä. Seuraavan kerran kun pitäisi laittaa vasta huomenna aamulla. Voikohan sitä laittaa uuden satsin jo nyt? Ja mitenkäs kun jos nyt oltais menossa siirtoon, niin säästänkö sen huomisen annoksen laitettavaksi vasta siirron jälkeen, kun ennen siirtoahan ne joutuu pesemään kaiken lääkkeen pois. Jos ei ois pyhä, niin voisin ees soittaa klinikalle, mut kun on...
Hei osaatteko te Crinonea käyttäneet sanoa, että miten toimia, kun laitoin aamulla kahdeksalta sen geelin ja jo kymmeneltä kun kävin suihkussa jumpan jälkeen, niin kaikki se geeli valui pois? Mulla tulee vissiin liikaa valkovuotoa, kun ei pysynyt sisällä. Seuraavan kerran kun pitäisi laittaa vasta huomenna aamulla. Voikohan sitä laittaa uuden satsin jo nyt? Ja mitenkäs kun jos nyt oltais menossa siirtoon, niin säästänkö sen huomisen annoksen laitettavaksi vasta siirron jälkeen, kun ennen siirtoahan ne joutuu pesemään kaiken lääkkeen pois. Jos ei ois pyhä, niin voisin ees soittaa klinikalle, mut kun on...
Ciram, Crinone-geeliä valuu kyllä reippaasti pois, mutta tarvittava määrä ehtii imeytyä kohdunsuulta..näin mulle on selitetty, joten ei huolta. Mä noudattaisin niitä aikoja, eli ennen siirtoa kyllä laitoin aamulla geelin, ei siitä haittaa ole.
Neitoperho, joo inssejä tehdään luovutetuilla soluilla. Ei olisi hullu idea varmaan teille. Olisiko miehellesi helpompaa että ns.koko alkio on luovutettua solua kuin se että sinun munasolu ja luovutussiittiöt? Samaa meillä mietittiin, ja tultiin siihen tulokseen ettäö jos 9 kk kantaa lasta ja sitä yhdessä odotetaan, ei sillä ole mitään väliä. Miehille se tuntuu olevan isompi juttu. Sinua kohtaan tilanne ei ehkä tunnu reilulta, kuten sanoit, todennäköisesti raskautuisit luonnostaankin..toivottavasti mies voisi hieman ajatella siltä kantilta.
Mulla on pikkuserkulla ollut tuo sama tilanne, mieheltä kerätty siittiöt ennen syöpähoitoja ja yksi lapsi ennen sitä. Niillä vaan kävi niin hyvä tuuri että 1.IVF 1.siirrosta tuli lapsi ja yksi alkio jäi pakkaseen. Nyt miettivät kovin käyttävätkö sen yhden=haluavatko kolmannen..ei vaan pikkuserkulla ole hajuakaan lapsettomuushoitojen oikeasta onnistumisprosentista, eli siitä että JOS yksi alkio todella saadaan sulatettua siirtoon asti, ei ole mitenkään selvää että siitä raskaus alkaa.
Neitoperho, joo inssejä tehdään luovutetuilla soluilla. Ei olisi hullu idea varmaan teille. Olisiko miehellesi helpompaa että ns.koko alkio on luovutettua solua kuin se että sinun munasolu ja luovutussiittiöt? Samaa meillä mietittiin, ja tultiin siihen tulokseen ettäö jos 9 kk kantaa lasta ja sitä yhdessä odotetaan, ei sillä ole mitään väliä. Miehille se tuntuu olevan isompi juttu. Sinua kohtaan tilanne ei ehkä tunnu reilulta, kuten sanoit, todennäköisesti raskautuisit luonnostaankin..toivottavasti mies voisi hieman ajatella siltä kantilta.
Mulla on pikkuserkulla ollut tuo sama tilanne, mieheltä kerätty siittiöt ennen syöpähoitoja ja yksi lapsi ennen sitä. Niillä vaan kävi niin hyvä tuuri että 1.IVF 1.siirrosta tuli lapsi ja yksi alkio jäi pakkaseen. Nyt miettivät kovin käyttävätkö sen yhden=haluavatko kolmannen..ei vaan pikkuserkulla ole hajuakaan lapsettomuushoitojen oikeasta onnistumisprosentista, eli siitä että JOS yksi alkio todella saadaan sulatettua siirtoon asti, ei ole mitenkään selvää että siitä raskaus alkaa.
Paljonhan riippuu, joku_raja, varmaan siitä, kuinka monen päivän jälkeen siirto tehdään. Joillain klinikoilla tehdään siirto jo kahden päivän viljelyn jälkeen, meidän klinikalla ei koskaan, vaan aikaisintaan kolmen päivän jälkeen - ja mulla on aina ollut Luget käytössä jo siirron aikana. Mutta tässä tuoreimmassa yrityksessä, kun siirto tehtiin vasta viiden päivän jälkeen punktiosta, niin aika pitkä rupeama olisi keskellä kiertoa tullut ilman keltarauhastukea, jos Luget olisi aloitettu vasta siirrosta.
Eroja tuntuu olevan jopa lääkäreittäin samalla klinkalla, aiemmin Luget on aloitettu maksimiannoksella saman tien, ja nyt tämänkertainen lääkäri määräsi asteittain nostettavan annostuksen.
Passeista, lääkkeellisistä tai lääkkeettömistä, en tiedä tuon taivaallista, koska me ei olla koskaan oltu niin onnekkaita, että yhtäkään meidän alkiota olisi koskaan voitu pakastaa.
Eroja tuntuu olevan jopa lääkäreittäin samalla klinkalla, aiemmin Luget on aloitettu maksimiannoksella saman tien, ja nyt tämänkertainen lääkäri määräsi asteittain nostettavan annostuksen.
Passeista, lääkkeellisistä tai lääkkeettömistä, en tiedä tuon taivaallista, koska me ei olla koskaan oltu niin onnekkaita, että yhtäkään meidän alkiota olisi koskaan voitu pakastaa.
Mites Ciramin siirron kanssa kävi?
Meillä aloitettiin PASissa luget myös vasta siirtoa seuraavana päivänä (luomukiertoon). Ei-lääkkeellisessä PASissahan teoriassa elimiston oma keltarauhastuki pitäisi riittää alkion kiinnittymiseen ja luget on vain varmuuden vuoksi kaikilla. Yritin viimeksi kysyä, eikö niitä silti voisi aloittaa jo aikaisemmin, että ei kai siitä haittaakaan olisi, mutta meidän klinikalla tuo on kuulemma käytäntö. Piste. Tuoresiirrossa luget alkaa meillä jo ennen siirtoa, kun omaa hormonituotantoa ei ole.
Iitu: tavallaan ei ole rahallisesti järkevää maksaa monta tonnia luovutetuista munasoluista, jos selviäisi pelkillä siittiöillä. Suurin ongelma tuntuu olevan se, että minulla kaipuu toiseen lapseen on huomattavasti isompi kuin miehellä. Hän on itse ainoa lapsi ja tyytyväinen yhden lapsen perheeseen. Itse taas toivon todella paljon sisarusta esikoiselle ja pelkään etten pääse yli tästä surusta, jos hoidot epäonnistuu.
En tiedä mitään tuosta luovutettujen solujen käytöstä inssiin, mutta meille sanottiin pakastettujen siittiöiden olevan usein niin heikkoja, että niillä ainoa mahdollisuus on tehdä ICSI. Oon kuitenkin kuullut, että luovutetuilla soluilla tehtäisiin inssejä, joten en tiedä, onko ne sitten jotenkin valikoitua priimatavaraa vai mitä? Neljänteen IVF:ään ei olla enää lähdössä.
Meillä aloitettiin PASissa luget myös vasta siirtoa seuraavana päivänä (luomukiertoon). Ei-lääkkeellisessä PASissahan teoriassa elimiston oma keltarauhastuki pitäisi riittää alkion kiinnittymiseen ja luget on vain varmuuden vuoksi kaikilla. Yritin viimeksi kysyä, eikö niitä silti voisi aloittaa jo aikaisemmin, että ei kai siitä haittaakaan olisi, mutta meidän klinikalla tuo on kuulemma käytäntö. Piste. Tuoresiirrossa luget alkaa meillä jo ennen siirtoa, kun omaa hormonituotantoa ei ole.
Iitu: tavallaan ei ole rahallisesti järkevää maksaa monta tonnia luovutetuista munasoluista, jos selviäisi pelkillä siittiöillä. Suurin ongelma tuntuu olevan se, että minulla kaipuu toiseen lapseen on huomattavasti isompi kuin miehellä. Hän on itse ainoa lapsi ja tyytyväinen yhden lapsen perheeseen. Itse taas toivon todella paljon sisarusta esikoiselle ja pelkään etten pääse yli tästä surusta, jos hoidot epäonnistuu.
En tiedä mitään tuosta luovutettujen solujen käytöstä inssiin, mutta meille sanottiin pakastettujen siittiöiden olevan usein niin heikkoja, että niillä ainoa mahdollisuus on tehdä ICSI. Oon kuitenkin kuullut, että luovutetuilla soluilla tehtäisiin inssejä, joten en tiedä, onko ne sitten jotenkin valikoitua priimatavaraa vai mitä? Neljänteen IVF:ään ei olla enää lähdössä.
Meillä kysissä on aina alkanut keltarauhastuki jo enne siirtoa. Nyt tässä hoidossa oon käyttänyt keltarauhaslääkitystä jo perjantaista asti, mut se johtuu varmaankin siitä että joudutaan siirtämään aika myöhäisillä kiertopäivillä.
Neljästä erikseen pakastetusta alkiosta selvisi se viimeinen. Kolmipäiväisenä nelisoluisena oli pakastettu ja vielä on nelisoluinen. Ei se ehdi jakautua enne siirtoa, koska äsken vasta sulatettiin, joten ei siitä tiedä meinaako jakautua. Aika eipätoivoista on. Tää on meidän viides siirto esikoisen jälkeen. Pitää kysyä neljännen icsin mahdollisuudesta.
Neljästä erikseen pakastetusta alkiosta selvisi se viimeinen. Kolmipäiväisenä nelisoluisena oli pakastettu ja vielä on nelisoluinen. Ei se ehdi jakautua enne siirtoa, koska äsken vasta sulatettiin, joten ei siitä tiedä meinaako jakautua. Aika eipätoivoista on. Tää on meidän viides siirto esikoisen jälkeen. Pitää kysyä neljännen icsin mahdollisuudesta.
Hei!
Saanko liittyä seuraan?
Meillä tulossa 1 icsin 2 pas. Eka pas päättyi lokakuussa rv 7+4 lääkkeelliseen tyhjennykseen, kun todettiin tuulimuna. Lääkkeellinen ei onnistunut, vaan jouduin vielä kaavintaan 4 viikon vuotamisen jälkeen. Nyt ekat kuukautiset kaavinnan jälkeen ja menossa kp 6/28-30, eka ultra passiin varattu ja se on ensi maanantaina, hoitopaikka Oys. Meillä pakkasessa 4 alkiota ja toiveissa 3. lapsi. Esikoinen 6 v ja pikkukakkonen 3 v.
Plussaonnea kaikille piinapäiviä viettäville, onnittelut plussanneille ja pahoittelut negatestistä/ uuteen kiertoon joutuneille!
Saanko liittyä seuraan?
Meillä tulossa 1 icsin 2 pas. Eka pas päättyi lokakuussa rv 7+4 lääkkeelliseen tyhjennykseen, kun todettiin tuulimuna. Lääkkeellinen ei onnistunut, vaan jouduin vielä kaavintaan 4 viikon vuotamisen jälkeen. Nyt ekat kuukautiset kaavinnan jälkeen ja menossa kp 6/28-30, eka ultra passiin varattu ja se on ensi maanantaina, hoitopaikka Oys. Meillä pakkasessa 4 alkiota ja toiveissa 3. lapsi. Esikoinen 6 v ja pikkukakkonen 3 v.
Plussaonnea kaikille piinapäiviä viettäville, onnittelut plussanneille ja pahoittelut negatestistä/ uuteen kiertoon joutuneille!
Tervetuloa Nipsu! Mahtaakohan täällä muita kolmannen yrittäjiä ollakaan..?
Neitoperho, anonyymilahjoittajien siittiöt testataan automaattisesti niin, että ne kestävät pakastuksen. Eli sulatuksen. Me ollaan maksettu joka ikisestä oljesta á 500 ja aika härskiä olisi, jos saisimme vielä sillä rahalla jännittää jääkö jotain sulatuksesta henkiin tai mahtavatko sulatetut olla toimivia. Priimaa ovat, sulatuksesta ovat selvinneet kuin vettä vaan ja ovat hedelmöittäneet munikset hyvin, se on joka ivf:n yhteydessä vielä erikseen raportoitu, ettei epäilyksiä jää. Ja kun, kuten nyt meilläkin, ongelmat eivät monilla rajoitu vain omien siittiöitten puuttumiseen vaan "vikaa" voi olla molemmissa, niin ei olisi mitään järkeä ruveta pelaamaan vielä heikosti toimivilla siittiöillä naisen ongelmien lisäksi.
Ja siis inssi on ensimmäinen toimenpide mitä niillä luovutetuilla soluilla aina yritetään. Mulla on lahjasolupuolella lukuisia tuttuja vuosien ajalta, jotka ovat saaneet lapsensa donor-inssillä joutumatta ikinä sen rankempiin hoitoihin. Ikinä en ole kuullut kenenkään edes kertovan sellaisesta, että lahjasiittiöitten laadussa olisi ollut mitään ongelmaa.
Minua ahdisti ajatus vieraan miehen spermasta, joten vänkäsin päästä suoraan ivf:ään, jolloin en ollut näitten lahjasolujen kanssa edes samassa huoneessa kertaakaan. Ja hyvä että vänkäsin, koska eka ivf paljasti, että mussakin on vikaa - mitä siis kukaan ei ollut osannut epäilläkään ennen sitä. Inssissä munasolujen laadusta ei olisi voitu päätellä mitään, ja niitä olisi tehty turhaan ties kuinka monta.
Neitoperho, anonyymilahjoittajien siittiöt testataan automaattisesti niin, että ne kestävät pakastuksen. Eli sulatuksen. Me ollaan maksettu joka ikisestä oljesta á 500 ja aika härskiä olisi, jos saisimme vielä sillä rahalla jännittää jääkö jotain sulatuksesta henkiin tai mahtavatko sulatetut olla toimivia. Priimaa ovat, sulatuksesta ovat selvinneet kuin vettä vaan ja ovat hedelmöittäneet munikset hyvin, se on joka ivf:n yhteydessä vielä erikseen raportoitu, ettei epäilyksiä jää. Ja kun, kuten nyt meilläkin, ongelmat eivät monilla rajoitu vain omien siittiöitten puuttumiseen vaan "vikaa" voi olla molemmissa, niin ei olisi mitään järkeä ruveta pelaamaan vielä heikosti toimivilla siittiöillä naisen ongelmien lisäksi.
Ja siis inssi on ensimmäinen toimenpide mitä niillä luovutetuilla soluilla aina yritetään. Mulla on lahjasolupuolella lukuisia tuttuja vuosien ajalta, jotka ovat saaneet lapsensa donor-inssillä joutumatta ikinä sen rankempiin hoitoihin. Ikinä en ole kuullut kenenkään edes kertovan sellaisesta, että lahjasiittiöitten laadussa olisi ollut mitään ongelmaa.
Minua ahdisti ajatus vieraan miehen spermasta, joten vänkäsin päästä suoraan ivf:ään, jolloin en ollut näitten lahjasolujen kanssa edes samassa huoneessa kertaakaan. Ja hyvä että vänkäsin, koska eka ivf paljasti, että mussakin on vikaa - mitä siis kukaan ei ollut osannut epäilläkään ennen sitä. Inssissä munasolujen laadusta ei olisi voitu päätellä mitään, ja niitä olisi tehty turhaan ties kuinka monta.
Tervetuloa Nipsu!
Täällä ollaan tänään käyty lääkärissä ja eikä hyvin mennyt. Mulle on kasvanut iso toiminnallinen kysta oikealle puolelle (strustsin munan kokoinen) ja vasemmalle puolelle pienempi (kananmunan kokoinen). Lääkäri ei yhtään ihmetellyt mun tuskaista oloani. Sen takia kuukautisetkin on heitellyt. Nyt on siis otettava TAAS aikalisä ja odotettava seuraavat kuukautiset, jospa kystat tyhjenisi itsestään. Vasta helmikuun menkkojen heti tokakiertopäivä menen uudelleen tarkastukseen. Jos ne on poissa, niin pääsen passiin jos ei niin mietitään lääkkeellista passia. Toisaalta hyvä näin. En halua riskeerata pakkasukkoja turhaan. Nyt odotellaan sitä kovaa kipua kun nuo kystat puhkeavat (toivottavasti). Siirryn nyt siis vähäksi aikaa taka-alalle ja toivon kaikille kovasti tsemppiä tuleviin hoitoihin! Käyn välillä kurkkimassa, jospa jollekin olisi plussa napsahtanut
Täällä ollaan tänään käyty lääkärissä ja eikä hyvin mennyt. Mulle on kasvanut iso toiminnallinen kysta oikealle puolelle (strustsin munan kokoinen) ja vasemmalle puolelle pienempi (kananmunan kokoinen). Lääkäri ei yhtään ihmetellyt mun tuskaista oloani. Sen takia kuukautisetkin on heitellyt. Nyt on siis otettava TAAS aikalisä ja odotettava seuraavat kuukautiset, jospa kystat tyhjenisi itsestään. Vasta helmikuun menkkojen heti tokakiertopäivä menen uudelleen tarkastukseen. Jos ne on poissa, niin pääsen passiin jos ei niin mietitään lääkkeellista passia. Toisaalta hyvä näin. En halua riskeerata pakkasukkoja turhaan. Nyt odotellaan sitä kovaa kipua kun nuo kystat puhkeavat (toivottavasti). Siirryn nyt siis vähäksi aikaa taka-alalle ja toivon kaikille kovasti tsemppiä tuleviin hoitoihin! Käyn välillä kurkkimassa, jospa jollekin olisi plussa napsahtanut
Onpa kaikkea taas, Joseliinille huono tsäkä kystien takia..mutta toivottavasti olet taas pian messissä tässä hoitojen helvetissä:kieh:
Nipsu, tervetuloa mukaan pikkukolmosta pukkaamaan!
Ciram, siis tehtiinkö siirto jo?
Joku_raja ja muut, eroja tuntuu keltarauhastuessa olevan, mulla ne aloitetaan annoksella 1x2 viisi päivää ennen siirtoa.
Nipsu, tervetuloa mukaan pikkukolmosta pukkaamaan!
Ciram, siis tehtiinkö siirto jo?
Joku_raja ja muut, eroja tuntuu keltarauhastuessa olevan, mulla ne aloitetaan annoksella 1x2 viisi päivää ennen siirtoa.
Tervetuloa, Nipsu!
Aleksalle kiitos kattavasta selityksestä! Nyt on jotain pohjana kun lähtee keskustelemaan miehen ja klinikan kanssa.
Voi hurja noita Joseliinin kystia! Ihan itsestäänkö ne on tulleet vai johtuvatko hoidoista? Toivottavasti puhkeavat pian.
Aleksalle kiitos kattavasta selityksestä! Nyt on jotain pohjana kun lähtee keskustelemaan miehen ja klinikan kanssa.
Voi hurja noita Joseliinin kystia! Ihan itsestäänkö ne on tulleet vai johtuvatko hoidoista? Toivottavasti puhkeavat pian.
Tervetuloa Nipsu! Voi harmi Joseliinin kystia. Ihan kuin näissä hoidoissa ei ois jo tarpeeks kestettävää...
Siis kyllä siirto tehtiin tänään. Nelisoluinen hidas alkio siirrettiin. Siitä, että jatkaako se jakautumistaan ei ole mitään takuita. Kysyin siitä neljännen ICSI:n mahdollisuudesta. Eka lääkäri oli vähän sillä kannalla että mahdollisesti se käy, että heidän pitää ensin tiimissä miettiä asiaa. Sittenhän mä rupesin itkemään, niin kyllä se sitten lopulta pystyi varmaksi sanomaan, että neljäs hoito saadaan. Katseltiin meidän tilannetta siinä samalla läpi. Kaikki verikokeet mulla on ok, AMH-hormoni hyvä (korkea jopa?), soluja tulee hyvin ja solut hedelmöittyy ihan hyvin. Ainoa todettu ongelma on vähäinen siittiömäärä ja siittiöiden huono liikkuvuus. Ja sitten alkiot jakautuvat hitaasti, mutta siihen ei tiedetä syytä. Lääkäri mietti että jos testattaisiin spermasta vielä jotain ja otettaisiin uusia verikokeita. Mutta mitä se hyödyttää, koska mitään jämerämpää hoitoa ei enää ole olemassa. Kuitenkin me olemme nuoria (kumpikin täytetään tänä vuonna 30) ja meillä on jo yksi lapsi, joten periaatteessa raskauden pitäisi onnistua. Niinpä niin... Me alettiin yrittää lasta vuonna 2006 ja toistaiseksi meillä on yksi hoidoilla saatu lapsi. Miten pitkään tätä on enää järkeä yrittää. Lääkäri sanoi, että mitä pidempään hoitoja tehdään niin sitä huonommat mahdollisuudet onnistua. Mä olen jotenkin aiemmin käsittänyt niin että mitä enemmän hoitoja tehdään, niin sitä todennäköisempää onnistuminen on. Suurin osa hoidoista kuulemma onnistuu ekalla tai tokalla kerralla. Kai se meinas et jos kauheen monesti joutuu yrittämään niin tilanne on niin huono ettei se sit onnistu todennäköisesti ollenkaan? En mä oikein tota tajunnut enkä itkultani jaksanut kysyä tarkennusta.
Ihan positiivinen koitan nyt kuitenkin olla tulevaisuuden suhteen. Inhottavaa ruikuttaa, kun me sentään aina päästään siirtoihin ja toivoa ilmeisesti on. Tuo neljännen hoidon mahdollisuus oli suuri helpotus. Jonot ei kuulemma ole pitkät, joten voitaisiin ehkä päästä jopa ennen kesätaukoa. Yritän nyt unohtaa tän koko PAS:n. Yllättävän normaali olo on tujusta keltarauhashormoni-lääkityksestä huolimatta. Crinone taitaa sopia mulle paremmin kuin Lugesteron. "Onneks" huomenna pääsee töihin ja saa muuta ajateltavaa. Toivottavasti lapset ovat lomalla levänneitä, eivätkä viitsi heti heittäytyä hankaliksi...
Siis kyllä siirto tehtiin tänään. Nelisoluinen hidas alkio siirrettiin. Siitä, että jatkaako se jakautumistaan ei ole mitään takuita. Kysyin siitä neljännen ICSI:n mahdollisuudesta. Eka lääkäri oli vähän sillä kannalla että mahdollisesti se käy, että heidän pitää ensin tiimissä miettiä asiaa. Sittenhän mä rupesin itkemään, niin kyllä se sitten lopulta pystyi varmaksi sanomaan, että neljäs hoito saadaan. Katseltiin meidän tilannetta siinä samalla läpi. Kaikki verikokeet mulla on ok, AMH-hormoni hyvä (korkea jopa?), soluja tulee hyvin ja solut hedelmöittyy ihan hyvin. Ainoa todettu ongelma on vähäinen siittiömäärä ja siittiöiden huono liikkuvuus. Ja sitten alkiot jakautuvat hitaasti, mutta siihen ei tiedetä syytä. Lääkäri mietti että jos testattaisiin spermasta vielä jotain ja otettaisiin uusia verikokeita. Mutta mitä se hyödyttää, koska mitään jämerämpää hoitoa ei enää ole olemassa. Kuitenkin me olemme nuoria (kumpikin täytetään tänä vuonna 30) ja meillä on jo yksi lapsi, joten periaatteessa raskauden pitäisi onnistua. Niinpä niin... Me alettiin yrittää lasta vuonna 2006 ja toistaiseksi meillä on yksi hoidoilla saatu lapsi. Miten pitkään tätä on enää järkeä yrittää. Lääkäri sanoi, että mitä pidempään hoitoja tehdään niin sitä huonommat mahdollisuudet onnistua. Mä olen jotenkin aiemmin käsittänyt niin että mitä enemmän hoitoja tehdään, niin sitä todennäköisempää onnistuminen on. Suurin osa hoidoista kuulemma onnistuu ekalla tai tokalla kerralla. Kai se meinas et jos kauheen monesti joutuu yrittämään niin tilanne on niin huono ettei se sit onnistu todennäköisesti ollenkaan? En mä oikein tota tajunnut enkä itkultani jaksanut kysyä tarkennusta.
Ihan positiivinen koitan nyt kuitenkin olla tulevaisuuden suhteen. Inhottavaa ruikuttaa, kun me sentään aina päästään siirtoihin ja toivoa ilmeisesti on. Tuo neljännen hoidon mahdollisuus oli suuri helpotus. Jonot ei kuulemma ole pitkät, joten voitaisiin ehkä päästä jopa ennen kesätaukoa. Yritän nyt unohtaa tän koko PAS:n. Yllättävän normaali olo on tujusta keltarauhashormoni-lääkityksestä huolimatta. Crinone taitaa sopia mulle paremmin kuin Lugesteron. "Onneks" huomenna pääsee töihin ja saa muuta ajateltavaa. Toivottavasti lapset ovat lomalla levänneitä, eivätkä viitsi heti heittäytyä hankaliksi...
Täällä kaikki peukut pystyssä Ciram et nyt teillä onnistuisi <3 Nyt voit rauhallisin mielin olla, jos kerran saatte vielä yhden yrityksen jos nyt ei nappaa. Mullakin alko pitkästä aikaa viime viikolla työt ja ihana ajatella muutakin välillä. Oppilaat on ollu aivan ihania kun eka päivän töihin paluu ahdistuksesta selvisi
Neitoperho: Mulla on ennen ensimmäistä raskautta ollut myös toiminnallisia kystiä sekä pikkusen endoa, mutta ei todellakaan näin isoja... Ei niillä ole siis suoraa yhteyttä hoitoihin. Tosin jos söisin ehkäisypillereitä kystia ei tulisi. Mutta eipähän ole tarvinnut niitä syödä moniin vuosiin
Neitoperho: Mulla on ennen ensimmäistä raskautta ollut myös toiminnallisia kystiä sekä pikkusen endoa, mutta ei todellakaan näin isoja... Ei niillä ole siis suoraa yhteyttä hoitoihin. Tosin jos söisin ehkäisypillereitä kystia ei tulisi. Mutta eipähän ole tarvinnut niitä syödä moniin vuosiin
Ciram, toivotaan nyt että tämä hoito jo toisi tulosta! Tuuripeliä tuntuu olevan, välillä tuntuu ettei tosiaan alkion laadulla ole mitään tekemistä onnistumisen kanssa, rupualkiot saattavat jatkaa ja top-alkiot kuihtua pois..ei siinä tunnu olevan järkeä. Joten aina on toivoa! En ole kyllä tuollaista kuullut että jotenkin mahdollisuudet huononesivat mitä pidempään hoitoja tehdään..ellei siis löydy sitten lisää ongelmia. Kai IVF:ssä on se karkea arvio että joka kolmas onnistuu..tosin ei yhden ihmisen kohdalla.
Tsemppiä!
Tsemppiä!
Neitoperho meillehän kävi niin, että toista lasta yritettiin 4 icsin ja noin 10 alkion verran ja lopputulos oli 2 varhaista keskenmenoa. Lapsettomuuden syynä tosi vähäset siittiöt, eräässäkin annoksessa oli 6 elävää siittiöitä. Tämän hoitorupeaman jälkeen olin aivan poikki rikki loppu ja sanoin lääkärille ja miehelle, että minulle ei tehdä enää yhtään punktiota vaativaa hoitoa.
Lapsen kaipuu oli kuitenkin todella kova ja ehdotin luovutettuja siittiöitä. Lääkärin mielestä hyvä ajatus ja mies hieman nikotteli. Miehellä juuri se vertaistuen puute oli/on 'ongelma'. Käytiin psykologilla ja seuraavaan kiertoon tehtiin inseminaatio tanskalaisilla supersiittiöillä, ilman mitään tukilääkitystä. Ja nyt on 16. raskausviikko menossa. Jotenkin aivan uskomatonta kaiken tämän jälkeen.
Voimia kaikille!
Lapsen kaipuu oli kuitenkin todella kova ja ehdotin luovutettuja siittiöitä. Lääkärin mielestä hyvä ajatus ja mies hieman nikotteli. Miehellä juuri se vertaistuen puute oli/on 'ongelma'. Käytiin psykologilla ja seuraavaan kiertoon tehtiin inseminaatio tanskalaisilla supersiittiöillä, ilman mitään tukilääkitystä. Ja nyt on 16. raskausviikko menossa. Jotenkin aivan uskomatonta kaiken tämän jälkeen.
Voimia kaikille!
Tervehdys!
Ciram, peukut on nyt pystyssä teille. Plussa toisi meille muillekin vähän toivoa tähän hommaan. Niin, että ei mitään paineta
Tännepä ei mitään. Eilen tuli tuttavapiiristä yksi uusi raskausuutinen. Kyseessä ei edes ole mikään kovin nuori pariskunta, mutta silti minä kiittämätön lurjus olen kateudesta vihreä. Uutisesta lähtien olen taas kävellyt kuin jossain "sumussa". Itseä kiusatakseni katselen vielä kaiken maailman vauvaohjelmia pala kurkussa, kun jonkun teiniäidin lapsi otetaan huostaan...
Pitäisi soittaa klinikalle ja sopia pas:sta. Jotenkin soittoon on iso kynnys. Tuntuu, että pas:iin meno olisi taas uusi pettymys, jossa joutuu räpiköimään viikko tolkulla.
Fiilikset ovat siis aika harmaat. :headwall:
-Briitta
Ciram, peukut on nyt pystyssä teille. Plussa toisi meille muillekin vähän toivoa tähän hommaan. Niin, että ei mitään paineta
Tännepä ei mitään. Eilen tuli tuttavapiiristä yksi uusi raskausuutinen. Kyseessä ei edes ole mikään kovin nuori pariskunta, mutta silti minä kiittämätön lurjus olen kateudesta vihreä. Uutisesta lähtien olen taas kävellyt kuin jossain "sumussa". Itseä kiusatakseni katselen vielä kaiken maailman vauvaohjelmia pala kurkussa, kun jonkun teiniäidin lapsi otetaan huostaan...
Pitäisi soittaa klinikalle ja sopia pas:sta. Jotenkin soittoon on iso kynnys. Tuntuu, että pas:iin meno olisi taas uusi pettymys, jossa joutuu räpiköimään viikko tolkulla.
Fiilikset ovat siis aika harmaat. :headwall:
-Briitta