Nipsu: meidän klinikalla on juuri tuo sääntö, että siirtoa ei tehdä, jos ovisplussa on torstaina, kun siirto osuisi sunnuntaille. Tämä koskee siis 2pv ikäisiä alkioita, eli riippuu alkion iästä.
Masentava päivä. Vatsa kramppaa kunnolla, eli ovulaatio on tänään. Eikä voida sitä hyödyntää mitenkään. Kerran kuussa se silti aina muistuttaa, että nyt olisi hyvä hetki saada jotain tuonne sisään, mutta ettepäs voi edes yrittää... Ja kahden viikon päästä menkat kertoo että taas yksi kuukausi on kulunut eikä homma etene mitenkään. Muumimukimenetelmäkin alkaa kuulostaa houkuttelevalta, jos vain jotenkin päästäisiin eteenpäin!
Lisäksi työkaveri jää ensi viikolla äitiyslomalle (plussannut samaan aikaan kun itse sain kemiallisen) ja vaikka tietää meidän tilanteessa, puhuu silti taukoamatta myös mulle äitiyslomalle jäämisestä, raskausvaivoistaan jne. Useammat kakutkin on jo syöty äitiysloman kunniaksi. Lisäksi istuu naapurihuoneessa, joten useamman kerran päivässä saan kuunnella samat sepustukset, kun ohimenevät ihmiset kyselevät voinnista ja vikoista työpäivistä. Kääntäkää vaan veistä haavassa. Viimeinen niitti oli, kun mut nakitettiin ostamaan vauvalahjaa tälle työkaverilleni, kun minä olen meistä ainoa jolla on kokemusta äitiyslomailusta. Ehkä tää helpottaa, kun työkaveri on jäänyt kotiin, eikä vauva-asiat pyöri iholla ihan koko päivää. :'(
Tajusin juuri myös, että maaliskuuksi suunniteltu hoito osuu taas mun lyhyempään kiertoon (jostain syystä mulla on lähe joka toinen kierto ylilyhyt) ja nyt täytyy miettiä koko hoidon siirtoa eteenpäin. Huhtikuu on vain tosi kaukana ja jos se hoito joudutaan keskeyttämään, ei uutta voida tehdä koko keväänä. En tiedä, onko tolla mitään vaikutusta, kun kerran koko hormonitoiminta lamautetaan, mutta ei haluaisi riskeerata mitään.
Huh, olipa omanapa-postaus
Pahoittelut tästä. Ehkä huominen on taas parempi