Valma Olisin todella kiitollinen jos antaisit enemmän tietoa teidän kunnan käytännöstä ja mikä se kunta on jossa toimitaan näin! Monella hoidolla ensimmäinen lapsenne sai alkunsa? Sillä minulle sanottiin TAYS :sista selvä sanaisesti että se on kolme hoitokertaa riippumatta tuloksista, ei muuta. Jos haluat niin laita vaikka yksityisviestiä jos et halua julkisesti puhua paikkakunnastanne yms.
Rouva Papunen:heart: Onnea paljon! Olet jo päässyt ns. pahimman yli viikkojenkin puolesta! Me ollaan haaveiltu jo pitkään pikuukakkosesta mutta meillä on ollut niin paljon muuta ruljanssia elämässä, ettei ole ollut edes mahdollista haaveilla toisesta lapsesta :'(
Sitä pitkään odotti lasta ja kun vihdoin se saatiin, niin tämä vuosi on ollut aika hirveä! LAPSI on ihana :heart: Emme voisi olla onnellisempia, mutta silti kaikki muu mitä tässä on tapahtunut on tehnyt tästä elämäni rankimman vuoden!
Samoihin aikoihin kun tulin vihdoin raskaaksi ostimme uuden kodin. Raskauden aikana sairastin paljon (flunssaa, yskää, nuhaa, nivelkipuja, väsymystä yms.) Kaiken laitoin raskauden piikkiin. Myös mies sairasti, mutta ajattelin että minä sen aina tartutan. Likka syntyi ja ensimmäinen kunnon flunssa oli 3 viikoisena :O Siitä alkoi lapsen sairaskierre. Nyt ollut yhteensä 15-16 antibioottikuuria, yli kymmen korvatulehdusta (lapsi nyt 1v 3 kk), jatkuva yskä johon aloitettiin astmalääke yms. Ja me sairastastamme siinä siivussa myös koko ajan ja eikä minun nivelkivut mihinkään hävinnet raskauden jälkeen. Tässä HYVIN LYHYESTI mitä kaikkea meillä ollut.
Mutta lopputulos oli se, että rupesin epäilemään kosteus/home vaurioita asunnossamme. Taloyhtiö ei ollut mitenkään haluaks tutkimaan asiaa, edes pienen lapsen sairastelun takia : / No, juttu on pitkä ja mutkikas, mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että asianajajat on palkattu, taloyhtiö tappelee edellen vastaan vaikka selvät sanat on tullut asiantuntijoilta. Me asumme väliaikaisesti vuokralla ja asuntomme seisoo tyhjillään. Maksamme lainanlyhennyksiä sekä vuokraa, koska emme halua että lapsemme joutuu kärsimään noista myrkyistä. Tilanne tuntuu välillä toivottomalta, mutta elämän on jatkuttava.
No, nyt olemme onnellisia siitä, ettei meidän tarvitse enää asua tuolla ja meillä on asiantunteva lakimies hoitamassa asiaa eteenpäin. Ehkä asiat rupeaa luistamaan jossain vaiheessa.
Tämän kaiken jälkeen siis varovasti olemme ruvenneet haaveilemaan pikkukakkosesta kun kerran olemme pääseet asumaan puhtaaseen asuntoon. Se mitä meidän oikealle asunnolle tapahtuu, on vielä hyvin epäselvää, mutta ei me voida koko elämäämme pysäyttää tuon takia. Ikääkin on sen verran varsinkin miehellä, ettei toisen lapsen tekoa voi kovin pitkälle lykätä jos sellaisen haluamme.
Anteeksi, kamala vuodatus :snotty: