APUA, täällä aamulla naurunaama ovistestissä
Mä kun olen niin ollut epäuskonen tästä päivästä, hoidot on tuntuneet niin kaukaiselle ajatukselle pitkän aikaa ja nyt tämä on sitten tosinta totta. Kierrotkin on olleet vielä suht pitkiä, viimeks 32pv ja nyt tänään on vasta kp12, tosi lyhyt kierto siis tulossa.
No soitin klinikalle ja tiistaina YRITETÄÄN passia. Aamupäivästä voin soitella ja kysyä tilannetta, sunnuntaina alkaa luget. Mä en ole ees hakenu niitä vielä, ajattelin niin, että tästäkin kierrosta tulis yli 30pv. Täällä maalla, kun kaikki hormonit on tilattava apteekkiin niin säikähdin, että mistä mä luget nyt haen. Soitin sitten sinne ja onneks löytyy 2 pakettia.
Olisko vyöhyketerapian ansiota että kierto lyheni, uskon niin.
Kuin te olette päättäneet, että montako alkiota siirretään?
Kaksi vauvaa kerralla tuntuu aika hurjalle, mutta yhtään alkiota en ole valmis roskiinkaan heittämään. Lääkäri sanoi puhelimessa, että uudelleen pakastus on aika rankka ja siitä alkiot huonosti selviää.
rouvapapunen voi kun olis kiva, että voitas jatkaa juttuja vielä toisenkin odotuksen kanssa! Olis kyllä liian hyvä tuuri. Mutta toivotaan!
Meneekö sulla, kun pitemmälle viljelty alkio, piinapäivät samallalailla kun normaali 3pv:n ikästen siirroissa? Luulis, että piinailtavaa olis sitten viikko vähemmän, eikös sen pitäis melko heti kiinnittyä jo siirron jälkeen? Aattelen kans, että varmaan onnistumisprosentitkin on parempia, jos isompi alkio selviää siirtoon asti.
Onko teillä ollut lapsia mukana siirrossa?
Kysyin tästä lääkäriltä, kun mies haluais olla matkassa, mutta se meinaa sitten sitä, että tuo pikkumuru pitäis ottaa kans mukaan. Muistan, että kerran, kun menin klinikalle, niin siellä oli yhellä parilla vauva ja siitä tuli kyllä niin paha mieli! Lääkäri kyllä sano, että ei haittaa, mutta mua tuo mietityttää.
Ja oli "kiva" tajuta, että mä en olekaan ainut "outo", kolmosta jo tehdään:ashamed: Tuntuu, että pitäis tuntua sieltä, että olis oltava vaan onnellinen näistä kahdesta saadusta ja elää tätä hetkeä eikä haikailla mahdotonta.
Mikä se on se kaipuu, että tätä jaksaa aina alottaa uudestaan? Ei se voi siitä olla kiinni, että kun ne alkot pitää käyttää pois pakkasesta, minä olisin ollut valmis aloittamaan neljännen ivf:n. Ja
krisseli ainakin jaksaa painaa isoa perhettä päin! Mites teillä sitten tehdään pakastetuille, jos neljäs jää viimeiseksi?
vausti ainakin toistaiseksi tämä on tuntunut minusta helpommalle. Meillä myös eka on luomu ja luomusti alkoi myös kohdunulkopuolinen. Sitten pitkää hiljaisuutta ja kolmas ivf vasta onnistui. Se oli välillä semmosta vääntämistä hampaat irvessä, ei muuta elämää kun hoidon eri vaiheita. Nyt, ainakin vielä, tämä on mennyt tässä sivussa ja ollut vaan jännää.
Jotenkin on semmonen tunne, että kolmonen tullaan saamaan ja aika helposti. Kakkosta tehtailtaessa oli olo, että tulee kestämään. Ja sehän kesti, melkein neljä vuotta.
Mutta nyt kun päästäis siirtoon, meitä oliskin useampi piinailemassa!
Odottelen myös kuulumisia siirroista,
anskubamsku ja
krisseli!