harmaana minäkin
Mulla ei on aina ollut tuota tarkistelua, mutta onneksi van pari juttua kerrallaan, sitten ne menevät ohi ja tulee joku toinen. Tällä hetkellä ei ole kuin pakko tarkistaa herätyskello ennen nukkumaan menoa noin 10 kertaa, että se on päällä. Monesti vielä unen rajamaillakin on pakko pakottaa itsensä tarkistamaan vielä kello.
Pahin juttu mulla on pakko-ajatukset, esim. veitsen näkeminen pelottaa, kun pelkään että isken sillä itseäni tai perheenjäseniä. Parvekkeet pelottavat myös, koska tulee aina ajatus hypätä alas, tai jos olen vaikka lapsen kanssa parvekkeella, pelkään että heitän lapsen alas. Usein mulla noi pakko-ajatukset ovatkin muiden tai itseni vahingoittamiseen liittyviä.
Jos odotan junaa, aina kun juna on tulossa, ajattelen että mitä jos hyppään sen eteen. Siksi menen aina kauemmas odottamaan, enkä katsele kiskoille.
Kun ajan autoa, näen aina sieluni silmin kaikkein vaarallisimmissa kohdissa kuinka ajan tieltä ja murskaudun. Eniten ahdistaa korkeat sillat, tai kohdat joissa on kallioita heti tien vieressä.
Noita on paljon erilaisia.
En ole puhunut näistä koskaan mistään. Olen kärsinyt monta msennusta, useita lieviä ja keskivaikeita jaksoja sekä kaksi vakavaa masennusta. Olen käynyt kaksi eri terapiajaksoa, pari vuotta kerrallaan, viimeisimmästä on aikaa jo 7-8 vuotta. Masennuslääkkeitä olen syönyt elämässäni vuosia, nyt en ole niitä käyttänyt muutamaan vuoteen.Mutta kyllä nuo jutut joskus häiritsevät.
Ja joku voisi kertoa että ovatko nuo ihan tyypillisiä pakko-ajatuksia nuo itsensä tai muiden vahingoittamiseen liittyvät.
Pahin juttu mulla on pakko-ajatukset, esim. veitsen näkeminen pelottaa, kun pelkään että isken sillä itseäni tai perheenjäseniä. Parvekkeet pelottavat myös, koska tulee aina ajatus hypätä alas, tai jos olen vaikka lapsen kanssa parvekkeella, pelkään että heitän lapsen alas. Usein mulla noi pakko-ajatukset ovatkin muiden tai itseni vahingoittamiseen liittyviä.
Jos odotan junaa, aina kun juna on tulossa, ajattelen että mitä jos hyppään sen eteen. Siksi menen aina kauemmas odottamaan, enkä katsele kiskoille.
Kun ajan autoa, näen aina sieluni silmin kaikkein vaarallisimmissa kohdissa kuinka ajan tieltä ja murskaudun. Eniten ahdistaa korkeat sillat, tai kohdat joissa on kallioita heti tien vieressä.
Noita on paljon erilaisia.
En ole puhunut näistä koskaan mistään. Olen kärsinyt monta msennusta, useita lieviä ja keskivaikeita jaksoja sekä kaksi vakavaa masennusta. Olen käynyt kaksi eri terapiajaksoa, pari vuotta kerrallaan, viimeisimmästä on aikaa jo 7-8 vuotta. Masennuslääkkeitä olen syönyt elämässäni vuosia, nyt en ole niitä käyttänyt muutamaan vuoteen.Mutta kyllä nuo jutut joskus häiritsevät.
Ja joku voisi kertoa että ovatko nuo ihan tyypillisiä pakko-ajatuksia nuo itsensä tai muiden vahingoittamiseen liittyvät.