Palstan mukaan mies ei voi parantua alkoholismista

Ja ap:n kannattaisi alkaa mieltämään alkoholismia sairaudeksi, ehkä sitten pääsisitte vähän oikeille jäljille tässä. Ei koitettais "pitää pirua loitolla" vaan koittaisitte hoitaa sairautta, vähän ois valoisammat tulevaisuuden näkymät

 

Mä en ainakaan mieti, kun tilanne on ihan pässinlihaa sen jälkeen.
Jos on tunnin myöhässä ja loppujen lopuksi on ryyppäämässä, niin miksi mä pahoitan mieleni sen takia

Kun mieskin siinä vaiheessa jo tietää mitä meni tekemään.

sä pahotat mielesi siksi, että sä rakastit ja uskoit ja luotit .sellanen ihminen on.
järki ei ohjaa tunteita.
mä todella toivon, että otatte rauhallisesti alun ja että kaikki sujuisi tosi hyvin.kun on niitä pikkusiakin kuvioissa teillä .

 

Olisinko mä jättänyt lapset heitteille ja lähtenyt itse baariin?
Ja juu ei enää tee mieli alkoa, se vaihe on mennyt jo ohi.
Eiköhän tämä tunne ole vielä vuodenkin päästä aivan sama, oli parisuhdetilanne mikä hyvänsä.

Sun teki mieli alkoa just ennen ku sait tietää raskaudestas. Nyt vaan työnnät sen taka-alalle kun oot raskaana etkä voi juoda. Tuo kertoo just siitä, ettet voi juoda miehesi nähden, kun hän on holisti.

Miehesi ei ole vieläkään käsitellyt ongelmaansa ammattilaisen kanssa. Hän vähättelee, ja on juomatta siksi että saa teidät takaisin. Ja se jos joku on hyvin heikko syy.

Ehheh mitä palstapsykologiaa, luuletko sä että esim me ei jatkossa käytäis missään tilaisuuksissa tai muissa paikoissa missä ei alkoa oteta?


Aika vaikeaksi elämä menisi, jos pitäisi vältellä kaikkia houkutuksia, ruokakaupoissakin sitä tuotetta on hyllykaupalla :|

 

Tuo oman alkoholismin myöntäminen ja ongelmansa läpikäyminen ja jatkuva hoitaminen on tärkeää juuri siksi että alkoholistin kuuluu olla raittiina vain itsensä takia. Ei perheensä.

 

Ja ap:n kannattaisi alkaa mieltämään alkoholismia sairaudeksi, ehkä sitten pääsisitte vähän oikeille jäljille tässä. Ei koitettais "pitää pirua loitolla" vaan koittaisitte hoitaa sairautta, vähän ois valoisammat tulevaisuuden näkymät

Mä toivon kans, että BV tajuais ottaa näistä sun neuvoista vinkkejä.

 

Mä en ainakaan mieti, kun tilanne on ihan pässinlihaa sen jälkeen.
Jos on tunnin myöhässä ja loppujen lopuksi on ryyppäämässä, niin miksi mä pahoitan mieleni sen takia

Kun mieskin siinä vaiheessa jo tietää mitä meni tekemään.

sä pahotat mielesi siksi, että sä rakastit ja uskoit ja luotit .sellanen ihminen on.
järki ei ohjaa tunteita.
mä todella toivon, että otatte rauhallisesti alun ja että kaikki sujuisi tosi hyvin.kun on niitä pikkusiakin kuvioissa teillä .

Mä aiemmin pahoitin jo mieleni pahasti juomisen takia, ettei mua enää mikään heilauttaisi.

Eikä me tod olla vielä yhteen muuttamassa =)

 

Ja ap:n kannattaisi alkaa mieltämään alkoholismia sairaudeksi, ehkä sitten pääsisitte vähän oikeille jäljille tässä. Ei koitettais "pitää pirua loitolla" vaan koittaisitte hoitaa sairautta, vähän ois valoisammat tulevaisuuden näkymät

Noin juuri.

 

Mä en ainakaan mieti, kun tilanne on ihan pässinlihaa sen jälkeen.
Jos on tunnin myöhässä ja loppujen lopuksi on ryyppäämässä, niin miksi mä pahoitan mieleni sen takia

Kun mieskin siinä vaiheessa jo tietää mitä meni tekemään.

sä pahotat mielesi siksi, että sä rakastit ja uskoit ja luotit .sellanen ihminen on.
järki ei ohjaa tunteita.
mä todella toivon, että otatte rauhallisesti alun ja että kaikki sujuisi tosi hyvin.kun on niitä pikkusiakin kuvioissa teillä .

Mä aiemmin pahoitin jo mieleni pahasti juomisen takia, ettei mua enää mikään heilauttaisi.

Eikä me tod olla vielä yhteen muuttamassa =)

Jos et pahottais mieltäs nyt kun miehes lähtis ryyppään, niin et sä kyllä häneen luota. Vai ootko muka sellaisella asenteella, että menköön jos on mennäkseen, ei paljoo hetkauta? Väitän, että toisen ihmisen tekemiset todellakin satuttaa ja loukkaa, jos hänestä välittää.

 

Mä en tiedä ap enempää sun miehen tilannetta (vaikka kylläkin mielelläni haluaisin kuulla), mutta kuullostaa vaan aika huonolta tää tällänen systeemi että ongelmaa= sairautta vähätellään eikä sitä "haluta pitää esillä" eikä haluta mitään "alkoholistin leimaa". Kysyn vaan että miten tän parantumisprosessin ois tarkotus käynnistyä? Kiva, että miehelläs on uus harrastus joka pitää hänet ehkä pois alkosta, mutta se ei todellakaan, ei todellakaan riitä eikä kanna kovin kauas. Jossain vaiheessa todennäköisesti tuutte huomaamaan että tässä sitä taas mennään... ja se on todennäköisesti juurikin tästä johtuvaa ettet (?) ota asiaa vakavasti, miehesi ei tunnusta sairauttaan, ja sitä ei aleta hoitamaan niinkun pitäisi...

Tätä voisin taas peesailla ja siksi kyselinkin miehen omaa näkemystä siitä onko hän alkoholisti. Ja tuota AA:ta kauppasin.

Oma mieheni on alkoholisti, tulee syksyllä 13v raittiutta täyteen. Eli oli ollut raittiina jo pidempään silloin kun 7v sitten alettiin seurustelemaan, rakentanut elämänsä uusiksi jne.

Vaikkei hänen juomisensa ole koskaan kuulunut perhe-elämäämme millään tavalla, on hän silti alkoholisti niin tänään kuin joka päivä elämänsä loppuun asti. Itse en pelkää hänen retkahtamistaan, en ole itseasiassa koskaan pelännyt. Hänen elämässä on kuitenkin raitistumisen jälkeenkin sattunut noita vastaiskuja sen verran että jos ne suistaisivat hänet juomaan, olisi se jo tapahtunut. Käytännössä hän on siis nykyään absolutisti, joka kuitenkin välillä käy AA-ryhmissä.

Jos hän joku päivä alkaisi puhumaan jotain alkoholismista parantumisesta niin se kyllä pistäisi minua miettimään piiiiitkään... :/

Lisään vielä että vaikka itse en pelkää miehen retkahtamista, se johtuu hänen pidemmästä raittiudesta ja omasta suhteestaan alkoholismiinsa. Siitä että hän ottaa sen vakavasti ja kaikesta mistä ollaan asian tiimoilta puhuttu ja käyty läpi.

Jos hän olisi vastikään raitistunut, olisi tilanne erilainen. Silloin varmasti epäilykset olisivat pinnassa vaikka parisuhteessa toiseen kuuluukin luottaa. Ja tänäkin päivänä jos mies sanoisi olevansa raittiina minun tai lasten takia niin sekin herättäisi jo holestumisen.

 

En lukenut koko ketjua mutta isäni on ollut alkkis ja on voinut nykyisin ottaa pilsnerin, eikä jää koukkuun. Ollut juomatta vuosia nyt.

 

Mä en ainakaan mieti, kun tilanne on ihan pässinlihaa sen jälkeen.
Jos on tunnin myöhässä ja loppujen lopuksi on ryyppäämässä, niin miksi mä pahoitan mieleni sen takia

Kun mieskin siinä vaiheessa jo tietää mitä meni tekemään.

sä pahotat mielesi siksi, että sä rakastit ja uskoit ja luotit .sellanen ihminen on.
järki ei ohjaa tunteita.
mä todella toivon, että otatte rauhallisesti alun ja että kaikki sujuisi tosi hyvin.kun on niitä pikkusiakin kuvioissa teillä .

Mä aiemmin pahoitin jo mieleni pahasti juomisen takia, ettei mua enää mikään heilauttaisi.

Eikä me tod olla vielä yhteen muuttamassa =)

Jos et pahottais mieltäs nyt kun miehes lähtis ryyppään, niin et sä kyllä häneen luota. Vai ootko muka sellaisella asenteella, että menköön jos on mennäkseen, ei paljoo hetkauta? Väitän, että toisen ihmisen tekemiset todellakin satuttaa ja loukkaa, jos hänestä välittää.

Jos se nyt lähtisi juomaan, niin enhän mä sille asialle mahtais mitään.
Tottakai se kirpaisee, muttei niin paljoa kuin ennen.

 

Jos se nyt lähtisi juomaan, niin enhän mä sille asialle mahtais mitään.
Tottakai se kirpaisee, muttei niin paljoa kuin ennen.

Ja tadaa, sä huomaat eläväsi just siinä pelossa.

 

Mä en tiedä ap enempää sun miehen tilannetta (vaikka kylläkin mielelläni haluaisin kuulla), mutta kuullostaa vaan aika huonolta tää tällänen systeemi että ongelmaa= sairautta vähätellään eikä sitä "haluta pitää esillä" eikä haluta mitään "alkoholistin leimaa". Kysyn vaan että miten tän parantumisprosessin ois tarkotus käynnistyä? Kiva, että miehelläs on uus harrastus joka pitää hänet ehkä pois alkosta, mutta se ei todellakaan, ei todellakaan riitä eikä kanna kovin kauas. Jossain vaiheessa todennäköisesti tuutte huomaamaan että tässä sitä taas mennään... ja se on todennäköisesti juurikin tästä johtuvaa ettet (?) ota asiaa vakavasti, miehesi ei tunnusta sairauttaan, ja sitä ei aleta hoitamaan niinkun pitäisi...

Tätä voisin taas peesailla ja siksi kyselinkin miehen omaa näkemystä siitä onko hän alkoholisti. Ja tuota AA:ta kauppasin.

Oma mieheni on alkoholisti, tulee syksyllä 13v raittiutta täyteen. Eli oli ollut raittiina jo pidempään silloin kun 7v sitten alettiin seurustelemaan, rakentanut elämänsä uusiksi jne.

Vaikkei hänen juomisensa ole koskaan kuulunut perhe-elämäämme millään tavalla, on hän silti alkoholisti niin tänään kuin joka päivä elämänsä loppuun asti. Itse en pelkää hänen retkahtamistaan, en ole itseasiassa koskaan pelännyt. Hänen elämässä on kuitenkin raitistumisen jälkeenkin sattunut noita vastaiskuja sen verran että jos ne suistaisivat hänet juomaan, olisi se jo tapahtunut. Käytännössä hän on siis nykyään absolutisti, joka kuitenkin välillä käy AA-ryhmissä.

Jos hän joku päivä alkaisi puhumaan jotain alkoholismista parantumisesta niin se kyllä pistäisi minua miettimään piiiiitkään... :/

Lisään vielä että vaikka itse en pelkää miehen retkahtamista, se johtuu hänen pidemmästä raittiudesta ja omasta suhteestaan alkoholismiinsa. Siitä että hän ottaa sen vakavasti ja kaikesta mistä ollaan asian tiimoilta puhuttu ja käyty läpi.

Jos hän olisi vastikään raitistunut, olisi tilanne erilainen. Silloin varmasti epäilykset olisivat pinnassa vaikka parisuhteessa toiseen kuuluukin luottaa. Ja tänäkin päivänä jos mies sanoisi olevansa raittiina minun tai lasten takia niin sekin herättäisi jo holestumisen.

Edelleenkään mies ei ole sanonut parantuneensa alkoholismista, eikä ettei juo sen takia että saisi meidät pitää.
Vaan tuo on mun oma juttuni tässä sopassa, etten aio viettää elämääni hänen kanssaan, jos hän ottaa pisarankin.
Itse hän päätöksen omista syistään teki, ettei ota enää alkoa.

 

Jos se nyt lähtisi juomaan, niin enhän mä sille asialle mahtais mitään.
Tottakai se kirpaisee, muttei niin paljoa kuin ennen.

Ja tadaa, sä huomaat eläväsi just siinä pelossa.

Tadaa, mä en ajattele koko asiaa.
Ei me koko ajan yhdessä ollessa jutella jupomisesta, pitäiskö?
Ja mä en todellakaan tule elämään päivääkään siinä juomisen pelossa, en enää.

 

Edelleenkään mies ei ole sanonut parantuneensa alkoholismista, eikä ettei juo sen takia että saisi meidät pitää.
Vaan tuo on mun oma juttuni tässä sopassa, etten aio viettää elämääni hänen kanssaan, jos hän ottaa pisarankin.
Itse hän päätöksen omista syistään teki, ettei ota enää alkoa.

Vielä kerran kysyn siitä AA:ta...?

Siis ryhmistä, en mistään klinikasta.

Jos mies on alkoholisti, hänen tarvitsisi käydä asioita myös läpi ja tuo on monelle ollut hyvä kanava siihen. Eikä siinä ainakaan mitään menetä. =)

 

Jos se nyt lähtisi juomaan, niin enhän mä sille asialle mahtais mitään.
Tottakai se kirpaisee, muttei niin paljoa kuin ennen.

Ja tadaa, sä huomaat eläväsi just siinä pelossa.

Tadaa, mä en ajattele koko asiaa.
Ei me koko ajan yhdessä ollessa jutella jupomisesta, pitäiskö?
Ja mä en todellakaan tule elämään päivääkään siinä juomisen pelossa, en enää.

Niinhän sä sanot. Mutta sitä pelkoahan tuo just on, kun sanot ettei se enää kirpaisis enää niin paljon. Ei kai, kun et täysin luota miehesi alkottomuuteen.

 

Ei sellaista olekaan kuin parantunut alkoholisti....

Näin juuri. On toki alkoholisteja jotka eivät juo (juuri sillä hetkellä) mutta alkoholsti on päihdesairas lopun ikää vaikka ei enää pisaraakaan alkoa suuhunsa laittaisi.

t.päihdetyöntekijä

 

Edelleenkään mies ei ole sanonut parantuneensa alkoholismista, eikä ettei juo sen takia että saisi meidät pitää.
Vaan tuo on mun oma juttuni tässä sopassa, etten aio viettää elämääni hänen kanssaan, jos hän ottaa pisarankin.
Itse hän päätöksen omista syistään teki, ettei ota enää alkoa.

Vielä kerran kysyn siitä AA:ta...?

Siis ryhmistä, en mistään klinikasta.

Jos mies on alkoholisti, hänen tarvitsisi käydä asioita myös läpi ja tuo on monelle ollut hyvä kanava siihen. Eikä siinä ainakaan mitään menetä. =)

Kyllä se on kerran käynyt ja pitäiskin sille sanoa tai kysyä, että onko hän menossa vielä sinne.
Kyllä se hyvä on käydä puhumassa vähän näitä asioita läpi siellä =)

 

Jos se nyt lähtisi juomaan, niin enhän mä sille asialle mahtais mitään.
Tottakai se kirpaisee, muttei niin paljoa kuin ennen.

Ja tadaa, sä huomaat eläväsi just siinä pelossa.

Tadaa, mä en ajattele koko asiaa.
Ei me koko ajan yhdessä ollessa jutella jupomisesta, pitäiskö?
Ja mä en todellakaan tule elämään päivääkään siinä juomisen pelossa, en enää.

Niinhän sä sanot. Mutta sitä pelkoahan tuo just on, kun sanot ettei se enää kirpaisis enää niin paljon. Ei kai, kun et täysin luota miehesi alkottomuuteen.

Juu, mutten mä siihen ala, jos mies on tunnin kaksi myöhässä, et nyt se on juomassa jne.
Mä elän sellaista elämää mitä tässä oon nyt jo tovin aikaa elänyt, ei ole strssiä yhtään ja ihan mukavaa on elämä vaihteeksi

 

Edelleenkään mies ei ole sanonut parantuneensa alkoholismista, eikä ettei juo sen takia että saisi meidät pitää.
Vaan tuo on mun oma juttuni tässä sopassa, etten aio viettää elämääni hänen kanssaan, jos hän ottaa pisarankin.
Itse hän päätöksen omista syistään teki, ettei ota enää alkoa.

Vielä kerran kysyn siitä AA:ta...?

Siis ryhmistä, en mistään klinikasta.

Jos mies on alkoholisti, hänen tarvitsisi käydä asioita myös läpi ja tuo on monelle ollut hyvä kanava siihen. Eikä siinä ainakaan mitään menetä. =)

Kyllä se on kerran käynyt ja pitäiskin sille sanoa tai kysyä, että onko hän menossa vielä sinne.
Kyllä se hyvä on käydä puhumassa vähän näitä asioita läpi siellä =)

Suosittelen. Muiden kuuleminen auttaa myös ymmärtämään omaa suhdettaan alkoholiin ja alkoholismiin ja vaikeita hetkiä varten se on se paikka mistä saa sitä apua ja tukea raittiina pysymiseenkin. Varmasti alkoholistille tulee - etenkin alkuraittiudessa- eteen niitä hetkiä kun tekisi taas mieli ottaa.

 

Edelleenkään mies ei ole sanonut parantuneensa alkoholismista, eikä ettei juo sen takia että saisi meidät pitää.
Vaan tuo on mun oma juttuni tässä sopassa, etten aio viettää elämääni hänen kanssaan, jos hän ottaa pisarankin.
Itse hän päätöksen omista syistään teki, ettei ota enää alkoa.

Vielä kerran kysyn siitä AA:ta...?

Siis ryhmistä, en mistään klinikasta.

Jos mies on alkoholisti, hänen tarvitsisi käydä asioita myös läpi ja tuo on monelle ollut hyvä kanava siihen. Eikä siinä ainakaan mitään menetä. =)

Kyllä se on kerran käynyt ja pitäiskin sille sanoa tai kysyä, että onko hän menossa vielä sinne.
Kyllä se hyvä on käydä puhumassa vähän näitä asioita läpi siellä =)

Suosittelen. Muiden kuuleminen auttaa myös ymmärtämään omaa suhdettaan alkoholiin ja alkoholismiin ja vaikeita hetkiä varten se on se paikka mistä saa sitä apua ja tukea raittiina pysymiseenkin. Varmasti alkoholistille tulee - etenkin alkuraittiudessa- eteen niitä hetkiä kun tekisi taas mieli ottaa.

Eikun anteeksi, ei ole missään ryhmässä käynyt vaan klinikalla

 

Edelleenkään mies ei ole sanonut parantuneensa alkoholismista, eikä ettei juo sen takia että saisi meidät pitää.
Vaan tuo on mun oma juttuni tässä sopassa, etten aio viettää elämääni hänen kanssaan, jos hän ottaa pisarankin.
Itse hän päätöksen omista syistään teki, ettei ota enää alkoa.

Vielä kerran kysyn siitä AA:ta...?

Siis ryhmistä, en mistään klinikasta.

Jos mies on alkoholisti, hänen tarvitsisi käydä asioita myös läpi ja tuo on monelle ollut hyvä kanava siihen. Eikä siinä ainakaan mitään menetä. =)

Kyllä se on kerran käynyt ja pitäiskin sille sanoa tai kysyä, että onko hän menossa vielä sinne.
Kyllä se hyvä on käydä puhumassa vähän näitä asioita läpi siellä =)

Suosittelen. Muiden kuuleminen auttaa myös ymmärtämään omaa suhdettaan alkoholiin ja alkoholismiin ja vaikeita hetkiä varten se on se paikka mistä saa sitä apua ja tukea raittiina pysymiseenkin. Varmasti alkoholistille tulee - etenkin alkuraittiudessa- eteen niitä hetkiä kun tekisi taas mieli ottaa.

Eikun anteeksi, ei ole missään ryhmässä käynyt vaan klinikalla

Suosittele että kokeilisi tuota ryhmää. Vapaaehtoisestihan sinne jokainen menee, ei kenenkään perheenjäsenen painostuksesta tms. Mutta jos kokee alkoholin ongelmakseen ja haluaa pysyä raittiina niin varmaan on myös valmis tekemään työtä sen eteen.

 

No mun mielestä ei voida aina puhua alkoholismista jos joku on alkoholin suurkuluttaja.
Kyllä monella saattaa mennä useampi vuosi kosteissa tunnelmissa ja pikkuhiljaa sitä elämäntilanne jne. muuttuu ja alkoholin kulutus pienenee olemattomaksi ilman suurempia ponnisteluja.
Vai oliko sitä sitten alkoholisti vain sen ajan.

 

No mun mielestä ei voida aina puhua alkoholismista jos joku on alkoholin suurkuluttaja.
Kyllä monella saattaa mennä useampi vuosi kosteissa tunnelmissa ja pikkuhiljaa sitä elämäntilanne jne. muuttuu ja alkoholin kulutus pienenee olemattomaksi ilman suurempia ponnisteluja.
Vai oliko sitä sitten alkoholisti vain sen ajan.

Ei aina, ei niistä muutenkaan voida puhua noin, koska ne eivät tarkoita samaa.

 

No mun mielestä ei voida aina puhua alkoholismista jos joku on alkoholin suurkuluttaja.
Kyllä monella saattaa mennä useampi vuosi kosteissa tunnelmissa ja pikkuhiljaa sitä elämäntilanne jne. muuttuu ja alkoholin kulutus pienenee olemattomaksi ilman suurempia ponnisteluja.
Vai oliko sitä sitten alkoholisti vain sen ajan.

Ei aina, ei niistä muutenkaan voida puhua noin, koska ne eivät tarkoita samaa.

Täällä on alkoholisti jos juo pari bisseä monena iltana viikossa.