Palstan mukaan mies ei voi parantua alkoholismista

No mun mielestä ei voida aina puhua alkoholismista jos joku on alkoholin suurkuluttaja.
Kyllä monella saattaa mennä useampi vuosi kosteissa tunnelmissa ja pikkuhiljaa sitä elämäntilanne jne. muuttuu ja alkoholin kulutus pienenee olemattomaksi ilman suurempia ponnisteluja.
Vai oliko sitä sitten alkoholisti vain sen ajan.

Ei aina, ei niistä muutenkaan voida puhua noin, koska ne eivät tarkoita samaa.

Täällä on alkoholisti jos juo pari bisseä monena iltana viikossa.

no sillon onkin jos on pakko saada ne pari bisseä joka ilta.riippuvuushan se on sillon.

 

Alkoholismiin ei sairastu heti vaan yleensä vuosien juomisen jälkeen. Alkoholi on myrkyllinen liuotin joka tappaa pieninäkin määrinä, mutta ihmiselimistö on fiksu. Elimistö muuttaa alsetaldehydin etikkahapoksi. Alkoholistilla kuitenkin jää pieni määrä asetaldehydiä elimistöön joka kerääntyy aivoihin tetrahydroisokiniiniksi. Juodessa sitä kertyy aivoihin enemmän ja enemmän jolloin ns. näkymätön raja ylittyy. Tämän jälkeen ihminen ei voi enää kontrolloida juomistaan. THIQ:ta kokeiltiin toisen maailmansodan aikana käyttää kipulääkkeenä mutta se oli heroiinia addiktoivampaa jolloin siitä luovuttiin. Huumeissa ja lääkkeissä riippuvuus on samanlainen kuten alkoholissa mutta ne "koukuttaa" nopeammin. Alkoholismista ei koskaan parannu ainoastaan toipuu. Thiq on ns. koteloituna aivoissa. Pienikin määrä alkoholia saa kotelon avautumaan jonka jälkeen alkoholisti juo taas. Se erittäin vaarallista koska alkoholisti on saattanut olla raittiina pitkään ja toleranssi on palautunut "normaaliksi". Alkoholisti saattaa juoda itsensä hengiltä lyhyessäkin ajassa. Paras apu toipumiseen on oma halu ja vertaistuki. Kun minä tämän oivalsin niin elämä ei ole kituuttamista. Paljon uusia asioita avautui ja monia hyviä asioita alkoi tapahtua. Tietysti huonojakin mutta niihin suhtautuu eri tavalla.

 

Mua kyllä kiinnostaisi tietää, että mihin lokeroon meikäläinen laitettais tässä kategorisoinnissa. Ja en taatusti ole ainoa. Eli mulla meni elämä alamäkeä pikkuhiljaa aikuisiässä. Opinnot jäi ja pikkuhiljaa tuli ns. syrjäydyttyä. Ikävuodet 25-35 oli kyllä sellaista, että siihen sisältyi aika paljon alkoholin käyttöä. Oli vuosia kun oli kännissä 50 kertaa ja sitten toiset 50 tissuttelua päälle. Varmaan kolmasosa vuoden päivistä oli jotain juomista. Onko se alkoholisti?

No kuitenkin oli selvempiä jaksoja. Tipattomia tammikuita sun muita. Enemmän se oli niin, että halus ainakin viikonloppuisin vetää. Ja sitten kun ei ollut mitään opiskelua, ei työtä eikä lapsia, niin tuli vedettyä viikollakin.

Silti kun sain elämän pikkuhiljaa kondikseen, niin se juominen jäi itsestään. Ja kun lapset tuli se entisestään väheni. Silti nykyisin käytän alkoholia kohtuudella. Vähän ja harvoin. Ei edes haluta juoda kauheesti. Keskimäärin 1-2 kertaa kuussa menee semmoset 2-4 annosta. Ravintolassa tai ystävien luona. Sitten ehkä 3-4 kertaa vuodessa tulee juotua aavistus enemmän: häät, juhannus, vappu, uusi vuosi - kenties semmosta 6-8 annosta. Aina sen verran, että aamulla puhaltaa nollat.

Olenko alkoholisti? Kuitenkin käytän ihan ilman kontrollia alkoholia erittäin vähän.

 

Enemmän se oli niin, että halus ainakin viikonloppuisin vetää. Ja sitten kun ei ollut mitään opiskelua, ei työtä eikä lapsia, niin tuli vedettyä viikollakin.

No just tää on homman juju: alkoholisti ei halua vetää, se juo just sillon kun ei pitäis (vaikka olis opiskelua ja lapsia). Määrillä ei ole merkitystä vaan sillä onko se oma valinta vai pakko.
Mulla on tapana myös sanoa, että yksi keino mitata asiaa on se, mitä tapahtuu kun EI saa alkoholia. Ei siis se juominen, vaan ihmisen tila kun se ei saa alkoholia, vaikka tahtois; käveleekö se 10 kilometriä johonkin mistä saa? Haukkuuko se kaikki ympärillä ja on pahan tuulinen? Onko viinattomuus ongelma (vaikka kyse ei olisi kuin lasillisesta) vai ei?

 

Narkkikin on aina narkki. Viimeisimpänä esimerkkinä Peaches Geldof. Ei riittänyt perhe ja pienet lapset ja rauhallinen kotielämä, heroiini tuli ja otti, vaikka oli ollut kuivilla.