T
[/QUOTE]
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Palstaäiti?;22347025:
Mulla ei ole vielä lapsia, ja hyvin harvoin missään käyn. Harrastuksetkin tasoa ulkoilu ja kotijumppa sekä kokkailu ja leipominen, jotka onnistuu hyvin lapsenkin kanssa tai lapsen nukkuessa, oon vaan tämmöistä rauhallista ja kotonaviihtyvää tyyppiä, esim. alkoholia en käytä juuri ollenkaan. Ystäviäkin näen enimmäkseen jossain lenkillä tai sit kyläillään alkuillasta, baareissa ei käydä enkä oikein keksi mitään semmoista normaaliin elämääni kuuluvaa menoa minkä vuoksi olisin pois kotoa yötä tai pitkälle iltaan. Itseasiassa tällä hetkellä teen töitäkin kotoa käsin (se tietysti ei pienen lapsen kanssa onnistuisi ilman hoitajaa ilman että joko työnteko tai lapsi kärsii kohtuuttomasti).
Siitä huolimatta minusta olisi lasta kohtaan todella väärin viedä häneltä mahdollisuus rakentaa luottamuksellinen suhde kehenkään muuhun hoitajaan kuin minuun. Ja jos olen itse aina saatavilla, se ei kovin helposti onnistu. Jos saisimme vauvan, hankkisin varmasti jonkun harrastuksen kodin ulkopuolelta, että miehellä olisi mahdollisuus viettää runsaasti aikaa myös kahden lapsen kanssa ja yökyläilyynkin totuteltaisiin vaikkei siihen mitään pakkoa olisikaan. Jos joudun itse vaikka sairaalaan jostain syystä, niin kyllä lapsella täytyy olla muitakin ihmisiä joiden hoitoon hän uskaltaa luottaa itsensä ettei tartte ihan kylmiltään viedä jonnekin muutenkin traumaattisessa tilanteessa.
Ammattilaisten mielestä lapselle ei muutenkaan ole ikinä hyväksi se, että hän on vanhempien elämän keskipiste, jonka ympärillä muu pyörii. Se on lapselle aivan sietämätön taakka. Toki lapsen tulee kulkea elämässä mukana ja hänen tarpeensa täytyy huomioida, mutta sen pääpainon ja merkityksen tulee olla jossain muualla. Lapsi on kuitenkin vanhemmillaan vain lainassa.
