Palstalaisille TOTUUDEN HETKI!! Oletko koskaan kurittanut lastasi fyysisesti?

Minä taas uskon, että kaikki on JOTENKIN ja JOSKUS =).

Juu, näin uskon minäkin, esim jos lapsi juoksee autotielle ja ottaa sitä kiinni lujaa kädestä niin kyllä se voi jonkun verran sattua mutta se on pakko tehä sellasessa tilanteessa, ei siinä tuu mieleen, että käykö kipeää lapsella vai ei vaan siinä on lapsen turvallisuudesta kyse.

Ei se ole kurittamista jos ennalta ehkäisee oikeasti vaarallisen tilanteen jota ei voi muuten hoitaa kuten esim. ottamalla kädestä kiinni tai nappaamalla syliin jos on menossa autotielle.

 

Mulla on kiltti poika, myönnän.

Niinpä. Joten älä tule pätemään asioilla, joista sinulla ei ole mitään kokemusperää =).

En mä päde. On mullakin lapsi ja kaikesta päätellen sitä kohdellaan paremmin kuin useimpia täällä. Kyllä meilläkin osataan kiukutella ja olla uhmaikäistä, muttei meillä siitä fyysisesti rankaista.

Ihan selvästi pädet.
Kuten jo edellä kerroin, meillä ei hakata lasta mustansiniseksi joka aamu ensimmäiseksi, mutta ei myöskään anneta isokokoisen, todella vahvan ja luupäisen D ) lapsen hyppiä silmille.

Kun raivokohtaus tulee ja lapsi vaikka läppää äitiä naamalle tai räkii tai potkii jalan luuhun, niin että äiti näkee tähtiä, usein toiminta loppuu salamana, kun äiti satuttaa takaisin, sen verran että lapsi huomaa miltä äidistä tuntuu = väkivaltainen käytös sattuu.

Tämä on ohimenevää ja tietyn ikävuoden rajojen kokeilua =). Sen tiedän.

Miten se on pätemistä, kun kertoo miten itse kasvattaa?

Sinun tapasi ei ole oikein, väkivallalla vastataan väkivaltaan. Tämänkö haluat lapsillesi opettaa?

 

Ei ole räkinyt tai lyönyt mutta potkii/sätkii ja yrittää nipistellä, jolloin kävelytän jäähylle eri huoneeseen. En revi, en riuhdo enkä kanna vaan ihan normaalisti pidän kädestä kiinni ja selitän rauhallisesti, että jutellaan asia yhdessä läpi heti, kun lapsi on rauhoittunut sen verran, että jaksaa puhua huutamatta.

Ei taida lapsi kovinkaan vastustaa jos normaalisti kädestä pitämällä saat omaan huoneeseen. Meillä oli pojalla jossain vaiheessa TODELLA voimakkaita kohtauksia ja juuri tuolla rusettiin ottamisella mekin toimittiin. Ja vaati muuten perkeleesti voimia.

 

Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee?

meillä tapahtuu tätä usein. parhaimmaksi keinoksi oon huomannut sen että näytän lapselle kuinka paha mieli mulle siitä tulee (surunaama, tekoitkua...) usein toimii. jos ei, mulla rupee kiehuun sen verran että poistun tupakalle, ja kun palaan, käydään juttu läpi. Ei tuosta nyt varmaan mitään hyötyä tähän mennessä ole ollu, mut tuskin ois kurittamisestakaan. Toki topakasti kiellän. Eiköhän se joskus opi, nyt kuitenkin vasta vähän alle 2v.

jos meillä räkii vaikka lattialle, sylkijä siivoaa itse sotkun. hakee luutun siivouskaapista ja pyyhkii sylen pois. jos ei tee käskystä huolimatta, otan kädestä kiinni, vien siivouskaapille, otan hänen kädellään luutun ja "laitan hänen kätensä pyyhkimään" syljen lattialta. tätä tapahtuu onneksi äärimmäisen harvoin.

Samoin meillä. Räkijä siivoaa sotkun .

Mutta kun lapsi saa raivokohtauksen ja silmittömässä raivossa hutkii tai potkii tai räkii tai kohdistaa väkivaltaansa isään tai äitiin, isä tai äiti voi tehdä saman lapselle ja lapsi huomaa typerän käytöksensä ja ennenkaikkea sen, miltä vastapuolesta tuntuu. HYVIN usein, etten sanoisi AINA eitoivottu toiminta loppuu näin.

Olkaa onnellisia kaikenhyväksyvän, tasaisen uneliaan lapsenne kanssa, mutta huomatkaa, että kaikki lapset eivät todellakaan ole samanlaisia. On myös näitä luupäitä, siltikin vanhemmilleen NIIN rakkaita =).

 

Olen ja mielipiteitähän on niin monia, että mikä on fyysistä kuritusta. Minun mielestä kiinni pitäminen on hirveää, silti ikävän yleistä ja hyväksyttyä :/

kiinni pitäminen? jos lapsi riehuu ja esim huitoo, huutaa ja tappelee, on silloin pakko pitää kiinni niin kauan,e ttä toinen rauhoittuu. tämä muuten (kiinni pitäminen esim em. tapauksissa) on lasten parissa toimivan psykologinkin mielestä ihan hyväksyttävää.

Omiin lapsiini en käyttäisi, sanovat psykologit mitä vaan. Jos he olisivat huitovia, riehuvia ja saisivat raivokohtauksia niin todennäköisesti olisin eri mieltä

no en mäkään tarkoita, että meidän lapset olisivat tällaisia jatkuvasti. mutta esimerkiksi uhmaikäinen on joskus saanut niin kovan raivarin, että jo hänen oman turvallisuuden vuoksi on ollut parempi, että jompi kumpi meistä vanhemmista on pitänyt häntä sylissä tiukasti (eikä päästänyt itseä tai toisia vahingoittamaan) kunnes "kohtaus" on mennyt ohi.

Niin, nämä mielipiteethän perustuvat niin vahvasti omiin kokemuksiin ja muuttuvat jatkuvasti riippuen siitä millaisia lapsia sattuu saamaan ja millaisia heistä kasvaa. Yhtään raivaria en ole omilta lapsiltani nähnyt ja uskon että jos näkisin niin hätääntyisin, itkisin ja pyytäisin anteeksi että lapseni niin kovasti hermostutin :ashamed:

Oikeasti?
Ei uhmaa ollenkaan? Kyllä sitäkin lapsen pitäisi tehdä.

 

Mutta minkä viestin se sormille näpäyttäminen antaa 2-vuotiaalle? Musta se antaa lapselle viestin, että hankala tilanne voidaan ratkaista fyysisesti. Miten lapsi siis suhtautuu, kun kaveri vie häneltä lelun? No läppäsee kaveria?!? Ja mitä siitä taas seuraa? Lapsihan on ihan sekaisin, mikä on oikea tapa reagoida tilanteisiin.

Entä mitä se tukistaminen hyödyttää? Jos lapsi riehuu ja huutaa niin tukistamallako lapsi hiljennetään? Kyllä varmasti mutta poistaako se lapsen "ongelmaa" vai hiljentääkö se vain lapsen...

Oikeestiko joku luulee, että fyysinen kurittaminen on ainoa mahdollisuus kasvattaa kunnollisia kansalaisia? Ei fyysisen rangaistuksen välttäminen tarkoita sitä, että lasta ei kasvatettaisi millään tapaa. Väliinpitämättömyys on ihan eri asia kuin se, että lapselle opastetaan, miten käsitellään erilaisia tunteita ja miten itseään voi ilmaista sopivalla tavalla.

 

Miten se on pätemistä, kun kertoo miten itse kasvattaa?

Sinun tapasi ei ole oikein, väkivallalla vastataan väkivaltaan. Tämänkö haluat lapsillesi opettaa?

Se on pätemistä, kun kuuluttaa suureen ääneen oikeata totuutta vaikka itsellä ei ole PIENINTÄKÄÄN kokemusta asiasta!

Ja kyllä, opetan lapselleni, että hakkaaminen ja potkiminen SATTUU, räkiminen tuntuu toisesta inhottavalta = NE EIVÄT OLE SALLITTUJA KEINOJA =)

 

Yhtään raivaria en ole omilta lapsiltani nähnyt ja uskon että jos näkisin niin hätääntyisin, itkisin ja pyytäisin anteeksi että lapseni niin kovasti hermostutin :ashamed:

Oikeasti?
Ei uhmaa ollenkaan? Kyllä sitäkin lapsen pitäisi tehdä.

Uhma on uhmaa, raivarit raivareita . Kaksi eri asiaa. Mun esikoiseni uhmaa kyllä, mutta yhtään raivaria ei ole vieläkään ollut ja hän täyttää ensi viikonloppuna jo kuusi vuotta. Voimakastahtoinen tyttö, muttei itkupotkuraivari-tyyppiä.

 

Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee?

Menen kauemmas ja annan pehmolelun tai tyynyn riepoteltavaksi kunnes kiukku on laantunut.

Niin? Ei hän mun perässäni seuraa vaan jää purkamaan kiukkunsa paikoilleen juurikin siihen tyynyyn tai pehmoleluun. Mitä ehdottaisit paremmaksi keinoksi kun tämäkin toimii?

 

Olen ja mielipiteitähän on niin monia, että mikä on fyysistä kuritusta. Minun mielestä kiinni pitäminen on hirveää, silti ikävän yleistä ja hyväksyttyä :/

kiinni pitäminen? jos lapsi riehuu ja esim huitoo, huutaa ja tappelee, on silloin pakko pitää kiinni niin kauan,e ttä toinen rauhoittuu. tämä muuten (kiinni pitäminen esim em. tapauksissa) on lasten parissa toimivan psykologinkin mielestä ihan hyväksyttävää.

Omiin lapsiini en käyttäisi, sanovat psykologit mitä vaan. Jos he olisivat huitovia, riehuvia ja saisivat raivokohtauksia niin todennäköisesti olisin eri mieltä

no en mäkään tarkoita, että meidän lapset olisivat tällaisia jatkuvasti. mutta esimerkiksi uhmaikäinen on joskus saanut niin kovan raivarin, että jo hänen oman turvallisuuden vuoksi on ollut parempi, että jompi kumpi meistä vanhemmista on pitänyt häntä sylissä tiukasti (eikä päästänyt itseä tai toisia vahingoittamaan) kunnes "kohtaus" on mennyt ohi.

Niin, nämä mielipiteethän perustuvat niin vahvasti omiin kokemuksiin ja muuttuvat jatkuvasti riippuen siitä millaisia lapsia sattuu saamaan ja millaisia heistä kasvaa. Yhtään raivaria en ole omilta lapsiltani nähnyt ja uskon että jos näkisin niin hätääntyisin, itkisin ja pyytäisin anteeksi että lapseni niin kovasti hermostutin :ashamed:

Oikeasti?
Ei uhmaa ollenkaan? Kyllä sitäkin lapsen pitäisi tehdä.

Oikeasti, en usko että raivokohtauksen saaminen antaa lapselle yhtään mitään hyvää. Uhmataan kyllä mm. 3-vuotias piirteli aika vasta uudet tapetit, mutta ei se minun silmissä uhmaa ollut vaan halua koristella seinä

 

Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee?

meillä tapahtuu tätä usein. parhaimmaksi keinoksi oon huomannut sen että näytän lapselle kuinka paha mieli mulle siitä tulee (surunaama, tekoitkua...) usein toimii. jos ei, mulla rupee kiehuun sen verran että poistun tupakalle, ja kun palaan, käydään juttu läpi. Ei tuosta nyt varmaan mitään hyötyä tähän mennessä ole ollu, mut tuskin ois kurittamisestakaan. Toki topakasti kiellän. Eiköhän se joskus opi, nyt kuitenkin vasta vähän alle 2v.

jos meillä räkii vaikka lattialle, sylkijä siivoaa itse sotkun. hakee luutun siivouskaapista ja pyyhkii sylen pois. jos ei tee käskystä huolimatta, otan kädestä kiinni, vien siivouskaapille, otan hänen kädellään luutun ja "laitan hänen kätensä pyyhkimään" syljen lattialta. tätä tapahtuu onneksi äärimmäisen harvoin.

Samoin meillä. Räkijä siivoaa sotkun .

Mutta kun lapsi saa raivokohtauksen ja silmittömässä raivossa hutkii tai potkii tai räkii tai kohdistaa väkivaltaansa isään tai äitiin, isä tai äiti voi tehdä saman lapselle ja lapsi huomaa typerän käytöksensä ja ennenkaikkea sen, miltä vastapuolesta tuntuu. HYVIN usein, etten sanoisi AINA eitoivottu toiminta loppuu näin.

Olkaa onnellisia kaikenhyväksyvän, tasaisen uneliaan lapsenne kanssa, mutta huomatkaa, että kaikki lapset eivät todellakaan ole samanlaisia. On myös näitä luupäitä, siltikin vanhemmilleen NIIN rakkaita =).

Taidat olla sama vieras joka minulle kirjoittaa. "Luupäistä seuraavat" lapset eivät ole kaiken hyväksyviä tai tasaisen uneliaita. Tuntuu kuin yrittäisit itsellesi jotenkin selitellä omaa väkivaltaista käytöstäsi. Mielestäni normaali turvallinen aikuinen ei käytä väkivaltaa lapseen, vaan hänellä on muita fiksumpia ja aikuismaisempia työkaluja selvittää tilanne.

 

Mutta minkä viestin se sormille näpäyttäminen antaa 2-vuotiaalle? Musta se antaa lapselle viestin, että hankala tilanne voidaan ratkaista fyysisesti. Miten lapsi siis suhtautuu, kun kaveri vie häneltä lelun? No läppäsee kaveria?!? Ja mitä siitä taas seuraa? Lapsihan on ihan sekaisin, mikä on oikea tapa reagoida tilanteisiin.

Entä mitä se tukistaminen hyödyttää? Jos lapsi riehuu ja huutaa niin tukistamallako lapsi hiljennetään? Kyllä varmasti mutta poistaako se lapsen "ongelmaa" vai hiljentääkö se vain lapsen...

Oikeestiko joku luulee, että fyysinen kurittaminen on ainoa mahdollisuus kasvattaa kunnollisia kansalaisia? Ei fyysisen rangaistuksen välttäminen tarkoita sitä, että lasta ei kasvatettaisi millään tapaa. Väliinpitämättömyys on ihan eri asia kuin se, että lapselle opastetaan, miten käsitellään erilaisia tunteita ja miten itseään voi ilmaista sopivalla tavalla.

HYVIN usein, siis HYVIN usein se sormille näppäisy lopettaa kielletyn toiminnan. Ei ne lapset sentään mitään aivottomia idiiootteja ole.

Mutta monenluonteisia lapsia ON olemassa. On niitä, joille riittää 3 kieltokertaa, MUTTA on myös niitä, joille ei riitä 101 kertaakaan.

Jos lapsi riehuu tai huutaa, ihan vapaasti, en minä käy sitä tukasta repimään, MUTTA jos lapsi satuttaa minua tahallaan, satutan takaisin. lapsi huomaa miltä siitä satuttamisen kohteesta tuntuu ja lopettaa.
Ei se lapsen kasvattaminen mitään avaruustiedettä ole.

Lapsilleni olen opettanut, että ensimmäiseksi EI mennä lyömään ketään, MUTTA JOS sinua lyödään, sinä saat lyödä takaisin.

Tällä menttaliteetilla toimin itsekin. Itse en koskaan aloita lyömistä (tilanteessani kuvitteelista, ei minua ole lyöty moneeeeen aikaan ) , MUTTA jos joku lyö minua, en todellakaan ota turpaani vaan puolustaudun =).

 

Olen. Välillä käsitellyt kovakouraisesti, en kyllä tiedä mihin noista se kuuluu mutta...

 

Olen ja mielipiteitähän on niin monia, että mikä on fyysistä kuritusta. Minun mielestä kiinni pitäminen on hirveää, silti ikävän yleistä ja hyväksyttyä :/

kiinni pitäminen? jos lapsi riehuu ja esim huitoo, huutaa ja tappelee, on silloin pakko pitää kiinni niin kauan,e ttä toinen rauhoittuu. tämä muuten (kiinni pitäminen esim em. tapauksissa) on lasten parissa toimivan psykologinkin mielestä ihan hyväksyttävää.

Omiin lapsiini en käyttäisi, sanovat psykologit mitä vaan. Jos he olisivat huitovia, riehuvia ja saisivat raivokohtauksia niin todennäköisesti olisin eri mieltä

no en mäkään tarkoita, että meidän lapset olisivat tällaisia jatkuvasti. mutta esimerkiksi uhmaikäinen on joskus saanut niin kovan raivarin, että jo hänen oman turvallisuuden vuoksi on ollut parempi, että jompi kumpi meistä vanhemmista on pitänyt häntä sylissä tiukasti (eikä päästänyt itseä tai toisia vahingoittamaan) kunnes "kohtaus" on mennyt ohi.

Niin, nämä mielipiteethän perustuvat niin vahvasti omiin kokemuksiin ja muuttuvat jatkuvasti riippuen siitä millaisia lapsia sattuu saamaan ja millaisia heistä kasvaa. Yhtään raivaria en ole omilta lapsiltani nähnyt ja uskon että jos näkisin niin hätääntyisin, itkisin ja pyytäisin anteeksi että lapseni niin kovasti hermostutin :ashamed:

Oikeasti?
Ei uhmaa ollenkaan? Kyllä sitäkin lapsen pitäisi tehdä.

juu kyllä uhmaikä kuuluu normaalikehitykseen. mutta on siinä eroa, millä tavalla lapset osoittavat uhmaansa. toiset raivoavat enemmän, toiset " vain" heittäytyvät lattialle kiukutteleen..

 

Miten se on pätemistä, kun kertoo miten itse kasvattaa?

Sinun tapasi ei ole oikein, väkivallalla vastataan väkivaltaan. Tämänkö haluat lapsillesi opettaa?

Se on pätemistä, kun kuuluttaa suureen ääneen oikeata totuutta vaikka itsellä ei ole PIENINTÄKÄÄN kokemusta asiasta!

Ja kyllä, opetan lapselleni, että hakkaaminen ja potkiminen SATTUU, räkiminen tuntuu toisesta inhottavalta = NE EIVÄT OLE SALLITTUJA KEINOJA =)

No on mulla nyt joku kokemus, kun kerran on oma lapsikin. Kirjoitat ettei potkiminen tai hakkaaminen ole sallittua, mutta silti teet niin itse. Mitä lapsen tästä pitäisi oppia, kun et itsekään ymmärrä mitä teet?

 

Yhtään raivaria en ole omilta lapsiltani nähnyt ja uskon että jos näkisin niin hätääntyisin, itkisin ja pyytäisin anteeksi että lapseni niin kovasti hermostutin :ashamed:

Oikeasti?
Ei uhmaa ollenkaan? Kyllä sitäkin lapsen pitäisi tehdä.

Uhma on uhmaa, raivarit raivareita . Kaksi eri asiaa. Mun esikoiseni uhmaa kyllä, mutta yhtään raivaria ei ole vieläkään ollut ja hän täyttää ensi viikonloppuna jo kuusi vuotta. Voimakastahtoinen tyttö, muttei itkupotkuraivari-tyyppiä.

Meille vain sanottiin kuin kerran tuskastelin raivareita että hyvähän se on ja kuuluu ikään.Silloin on kuulemma perusturvallisuuden tunne kunnossa.

 

Mielestäni normaali turvallinen aikuinen ei käytä väkivaltaa lapseen, vaan hänellä on muita fiksumpia ja aikuismaisempia työkaluja selvittää tilanne.

Kas, mehän kiillotetaan kruunujamme ja esitetään täydellisiä äitejä ihan samalla lailla

Mun lapset eivät todellakaan ole kaiken hyväksyviä, tasaisen uneliaita tai mitenkään nössöjä. Hiton temperamenttisia molemmat. Mutta ei heihin väkivaltaa tarvitse käyttää. Joku varmaan käyttäisi. Minä en siihen vaan suostu, on muitakin keinoja - usein aikaavievempiä ja vaativampia, mutta olen varma siitä, että pitkässä juoksussa ne väkivallattomat konstit ovat paljon parempia kuin väkivalta. Lapsi kunnioittaa vanhempaansa ja tottelee siksi, vai lapsi pelkää vanhemman satuttavan ja tottelee sen takia...tiedän, kumpaa haluan.

 

Ei ole räkinyt tai lyönyt mutta potkii/sätkii ja yrittää nipistellä, jolloin kävelytän jäähylle eri huoneeseen. En revi, en riuhdo enkä kanna vaan ihan normaalisti pidän kädestä kiinni ja selitän rauhallisesti, että jutellaan asia yhdessä läpi heti, kun lapsi on rauhoittunut sen verran, että jaksaa puhua huutamatta.

Ei taida lapsi kovinkaan vastustaa jos normaalisti kädestä pitämällä saat omaan huoneeseen. Meillä oli pojalla jossain vaiheessa TODELLA voimakkaita kohtauksia ja juuri tuolla rusettiin ottamisella mekin toimittiin. Ja vaati muuten perkeleesti voimia.

Kyllä kaikista kolmesta on vastusta ollut ja etenkin keskimmäinen on ollut hyvinkin paljon matkalla huoneeseensa... Mutta aina on toimittu samalla tavalla ja aina hoettu, että asia puhutaan vasta kun ollaan rauhoituttu molemmat. Asioista on ihan turha puhua sillä hetkellä, kun lapsi karjuu ja huutaa ja itkee suoraa porua, siinä menee vain enemmän hermot sekä äidiltä että lapselta. Mutta kun otetaan pieni rauhoittuminen, jonka keston lapsi saa itse päättää niin keskustelukin on ihan erilaista.

Kyllähän keskimmäinen on joskus riehunut huoneessaan mutta ei yritä sieltä pois. Eikä ole tarvinnut repiä huoneeseensa. Jos pistää hanttiin niin laskeudun lapsen tasolle, sanon rauhallisella äänellä mutta tarpeeksi selvästi: nyt sekä sinua että äitiä harmittaa niin paljon, että molempien tekee vain mieli huutaa. rauhoitutaan hetki ja puhutaan sitten, kun pystytään puhumaan huutamatta.

Ehkä nuo on sitten helppoja mutta tuon kummempaa ei meillä ole koskaan tarvittu. Ei ole tullut eteen tilannetta, jossa olisi tehnyt mieli koskea lapseen rajulla tai satuttavalla tavalla.

 

Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee?

Menen kauemmas ja annan pehmolelun tai tyynyn riepoteltavaksi kunnes kiukku on laantunut.

Niin? Ei hän mun perässäni seuraa vaan jää purkamaan kiukkunsa paikoilleen juurikin siihen tyynyyn tai pehmoleluun. Mitä ehdottaisit paremmaksi keinoksi kun tämäkin toimii?

Niinpä .
Kiva jos teillä toimii, muttei toimi kaikilla. Toiset lapset seuraavat ja jankuttavat ja jatkavat ei toivottua toimintatapaa.
Enkä nyt edes välttämättä tarkoita omia lapsiani vaan ihan elämällä tätä elämää olen huomannut, että ei ole mitään yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa lasta. Sitten olisi, jos kaikki lapset olisivat samasta muotista...Vaan kun eivät ole =).

 

Yhtään raivaria en ole omilta lapsiltani nähnyt ja uskon että jos näkisin niin hätääntyisin, itkisin ja pyytäisin anteeksi että lapseni niin kovasti hermostutin :ashamed:

Oikeasti?
Ei uhmaa ollenkaan? Kyllä sitäkin lapsen pitäisi tehdä.

Uhma on uhmaa, raivarit raivareita . Kaksi eri asiaa. Mun esikoiseni uhmaa kyllä, mutta yhtään raivaria ei ole vieläkään ollut ja hän täyttää ensi viikonloppuna jo kuusi vuotta. Voimakastahtoinen tyttö, muttei itkupotkuraivari-tyyppiä.

nämä jutut liittyivät siihen, että eräs kirjottaja totesi, että jos pitää lasta tiukasti kiinni, se on fyysistä väkivaltaa.. johon minä kommentoin, että joskus on pakko pitää lasta tiukasti kiinni (esim sylissä), jotta hän ei satuta toisia tai itseään tai että saa uhmakohtauksensa loppumaan.

 

Mutta minkä viestin se sormille näpäyttäminen antaa 2-vuotiaalle? Musta se antaa lapselle viestin, että hankala tilanne voidaan ratkaista fyysisesti. Miten lapsi siis suhtautuu, kun kaveri vie häneltä lelun? No läppäsee kaveria?!? Ja mitä siitä taas seuraa? Lapsihan on ihan sekaisin, mikä on oikea tapa reagoida tilanteisiin.

Entä mitä se tukistaminen hyödyttää? Jos lapsi riehuu ja huutaa niin tukistamallako lapsi hiljennetään? Kyllä varmasti mutta poistaako se lapsen "ongelmaa" vai hiljentääkö se vain lapsen...

Oikeestiko joku luulee, että fyysinen kurittaminen on ainoa mahdollisuus kasvattaa kunnollisia kansalaisia? Ei fyysisen rangaistuksen välttäminen tarkoita sitä, että lasta ei kasvatettaisi millään tapaa. Väliinpitämättömyys on ihan eri asia kuin se, että lapselle opastetaan, miten käsitellään erilaisia tunteita ja miten itseään voi ilmaista sopivalla tavalla.

HYVIN usein, siis HYVIN usein se sormille näppäisy lopettaa kielletyn toiminnan. Ei ne lapset sentään mitään aivottomia idiiootteja ole.

Mutta monenluonteisia lapsia ON olemassa. On niitä, joille riittää 3 kieltokertaa, MUTTA on myös niitä, joille ei riitä 101 kertaakaan.

Jos lapsi riehuu tai huutaa, ihan vapaasti, en minä käy sitä tukasta repimään, MUTTA jos lapsi satuttaa minua tahallaan, satutan takaisin. lapsi huomaa miltä siitä satuttamisen kohteesta tuntuu ja lopettaa.
Ei se lapsen kasvattaminen mitään avaruustiedettä ole

Lapsilleni olen opettanut, että ensimmäiseksi EI mennä lyömään ketään, MUTTA JOS sinua lyödään, sinä saat lyödä takaisin.

Tällä menttaliteetilla toimin itsekin. Itse en koskaan aloita lyömistä (tilanteessani kuvitteelista, ei minua ole lyöty moneeeeen aikaan ) , MUTTA jos joku lyö minua, en todellakaan ota turpaani vaan puolustaudun =).

Tuntuu olevan

 

Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee?

Menen kauemmas ja annan pehmolelun tai tyynyn riepoteltavaksi kunnes kiukku on laantunut.

Niin? Ei hän mun perässäni seuraa vaan jää purkamaan kiukkunsa paikoilleen juurikin siihen tyynyyn tai pehmoleluun. Mitä ehdottaisit paremmaksi keinoksi kun tämäkin toimii?

Tämähän kertoo vaan siitä, että sinulla on vielä niin pienet lapset ja pienet murheet. helppo antaa tällaisia ohjeita, kun omat lapset ei vielä todellakaan ole aikuisia. Katsotaan, sitten kun lapsesi on muuttaneet kotoa, että minkälaisia tuli, ja miten niitä kasvatit.

 

Meille vain sanottiin kuin kerran tuskastelin raivareita että hyvähän se on ja kuuluu ikään.Silloin on kuulemma perusturvallisuuden tunne kunnossa.

Onhan se ikään kuuluva juttu, muttei mikään välttämättömyys kuitenkaan.

Mun esikoinen puhui tosi hyvin jo tosi pienenä. Oppi siis jo pienenä kertomaan turhautumisestaan sanallisesti. On edelleen lahjakas verbaalisesti (joojoo, ei täällä saa omaa lasta kehua) ja selvittää asiat puhumalla.

 

Tuntuu kuin yrittäisit itsellesi jotenkin selitellä omaa väkivaltaista käytöstäsi. Mielestäni normaali turvallinen aikuinen ei käytä väkivaltaa lapseen, vaan hänellä on muita fiksumpia ja aikuismaisempia työkaluja selvittää tilanne.

Ei, en yritä =).

Vaan sinulle, että kaikki lapset eivät vaan ole niitä tasaisen rauhallisia sopeutujia, sitä yritän SINULLE selittää :hug:.

 

joo 15v, sai selkään kun koko kesän rankutti sisällä eikä mikään kelvannut. johan tokeni sen jälkeen. eikä ole jälkeen siitä edes puhunut.