Palstalaisille TOTUUDEN HETKI!! Oletko koskaan kurittanut lastasi fyysisesti?

  • Viestiketjun aloittaja Truth
  • Ensimmäinen viesti
harmaana
Tukistanut oon kolmevuotiasta, kun on kielloista huolimatta toistuvasti kiusannut pikkusiskoaan (alle vuoden ikäistä ). Ja retuuttanut nurkkaan myös.
Mieheni on ottanut samasta syystä lasta nisksta kiinni ja kiikuttanut jäähylle, kun puhe ei oo mennyt perille. Ja huutanut oon - ihan liikaakin. Mistä on aina välillä ihan hirve morkkis.

Mutta 7 kk:n ikäistä - ei tulisi mieleenkään fyysisesti satuttaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee? :)
Ei ole räkinyt tai lyönyt mutta potkii/sätkii ja yrittää nipistellä, jolloin kävelytän jäähylle eri huoneeseen. En revi, en riuhdo enkä kanna vaan ihan normaalisti pidän kädestä kiinni ja selitän rauhallisesti, että jutellaan asia yhdessä läpi heti, kun lapsi on rauhoittunut sen verran, että jaksaa puhua huutamatta.
Mitäs jos lapsi on 12v eikä suostu meneen minnekään?
No tämä on tehonnut aina meidän kaikkiin kolmeen lapseen. Esikoinen on nyt 7v ja ymmärtää itsekin, että on kivempi puhua asiasta, kun molemmin puolin tunteet on hieman jäähtyneet.

Kai se 12v pistää hanttiin jos tänään vasta tuolla taktiikalla aloitat. Meillä otettiin tuo taktiikka käyttöön, kun lapsi 2-vuotiaana alkoi uhmata vastaan. Mitään jäähypenkkiä meillä ei ole, aina on viety toiseen huoneeseen, yleensä omaan huoneeseensa. Ei lapsi siellä ala leikkimään vaan ulisee hetken kiukkuaan ja tulee sitten sanomaan, että nyt voitais jutella. SItten jutellaan ja sovitaan asia. Sen jälkeen jatketaan paremmalla mielellä.


Näin meilläkin ja totta kai toivon, että jatkuu tämä tyyli myöhemminkin.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja KuusÄm:
Minusta taas oiva esimerkki siitä mikä toimii mikä ei. Kaupoissa ja muissa julkisissa paikoissa saa ihan tarpeeksi katsella noita "pehmeitä arvoja"
Vyöllä hakkaamallako kasvaa kunnon nuoria, muutoin ei? Sorry, mutta ei mene läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja KuusÄm:
No okei, ollaan mun veljen kanssa tosi epäonnistuineita yksilöitä sitten, varsinkin kun pehmeän arvon sisarpuolet on esimerkkinä :LOL: :LOL: :LOL:
Teidän vanhempanne epäonnistuivat osittain, jos heidän piti teitä vyöllä hakata.

Ette te.
Toinen vanhempi vain, toista en sitten osaakaan arvostaa millään tavalla.
 
niinkö?
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja mcme:
En.

Mieli on tehnyt välillä useamminkin, mutta oon ymmärtänyt niiden olevan vain ajatuksiani ja omaa raivoani, kun en olisi jaksanut etsiä muita keinoja ratkaista tilanteita. Väkivalta on mun mielestäni vain sitä, että vahvemman on sillä helppoa nöyryyttää ja alistaa heikompi tahtoonsa. Se on mun periaatteitani vastaan - aina täytyy löytyä muita keinoja, vaikka kuinka raivostuttaisi.
Mutta eikö esim. tilanteesta pois raahaaminen ole sitä että vahvempi nöyryyttää heikompaa? Ei sellaista ainakaan parisuhteessa saisi käyttää keinona, akka raahataan omaan huoneeseen tai portaalle istumaan ja häpeämään kun ei tottele miestään :whistle: Onhan se helpompi elää jos ajattelee ettei ikinä koske lapseensa, mutta aika moni taitaa silti käyttää näitä raahauskeinoja.
Onko nainen henkisesti kolmivuotiaan tasolla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja KuusÄm:
Minusta taas oiva esimerkki siitä mikä toimii mikä ei. Kaupoissa ja muissa julkisissa paikoissa saa ihan tarpeeksi katsella noita "pehmeitä arvoja"
Vyöllä hakkaamallako kasvaa kunnon nuoria, muutoin ei? Sorry, mutta ei mene läpi.
Niin, ääripäät on aina ne ainoat vaihtoehdot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä taas uskon, että kaikki on JOTENKIN ja JOSKUS =).
Juu, näin uskon minäkin, esim jos lapsi juoksee autotielle ja ottaa sitä kiinni lujaa kädestä niin kyllä se voi jonkun verran sattua mutta se on pakko tehä sellasessa tilanteessa, ei siinä tuu mieleen, että käykö kipeää lapsella vai ei vaan siinä on lapsen turvallisuudesta kyse.
Kyse ei ole silloin kurittamisesta.
 
voi peura
Alkuperäinen kirjoittaja Mielipide:
Olen. Esimerkiksi tukistaminen on mielestäni sallittua. Itse olen pienenä saanut jopa kärpäslätkää, eikä siitä sen suurempia traumoja jäänyt. Ensin sain minä ja paruin, sitten sai isosikoni, se parkui ja minä nauroin.. :) Samaa en tekisi omalle lapselleni milloinkaan, mutta se saa ehkä ymmärtämään mikä on sallittua ja mikä ei. Uskoisin, että niillä, jotka ei milloinkaan mitenkään ruumiillisesti kurita, on useimmiten ainakin suunnattomia vaikeuksia saada uhmaikäinen tottelemaan ja uskomaan puhe.
:LOL: tulee ihan oma lapsuus mieleen :LOL:
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus:
Mun poika jos levyttää kaupassa ja huutaa haluavansa jotain, niin siinäpä huutaa. Voin kierrellä lähistöllä keräämässä tavaraa kärryyn ja antaa toisen päästellä isoimmat höyryt pois. Sitten käyn nostamassa ylös ja jatkamme matkaa joko kantaen tai kävellen. Ei tarvitse mun alkaa rääkyä tai väkisin repiä.
No minä en ainakaan ole missään vaiheessa ketjua puhunut näistä kiukkukohtauksista...Kyllä huutoa maailmaan mahtuu, minua ei hävetä jos lapseni makaa kaupan lattialla ja kiljuu kun ei saa haluamaansa leikkiautoa, siinäpä huutaa. Ei tule saamaan sillä huudollaan piiruakaan periksi ja kaupasta lähdemme myös ILMAN sitä leikkiautoa :).

Olen ketjun ajan puhunut hyvin omapäisen lapsen hyvin voimakkaista kiukkukohtauksista, joissa satutetaan isää tai äitiä.
 
voi peura
Alkuperäinen kirjoittaja niinkö?:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja mcme:
En.

Mieli on tehnyt välillä useamminkin, mutta oon ymmärtänyt niiden olevan vain ajatuksiani ja omaa raivoani, kun en olisi jaksanut etsiä muita keinoja ratkaista tilanteita. Väkivalta on mun mielestäni vain sitä, että vahvemman on sillä helppoa nöyryyttää ja alistaa heikompi tahtoonsa. Se on mun periaatteitani vastaan - aina täytyy löytyä muita keinoja, vaikka kuinka raivostuttaisi.
Mutta eikö esim. tilanteesta pois raahaaminen ole sitä että vahvempi nöyryyttää heikompaa? Ei sellaista ainakaan parisuhteessa saisi käyttää keinona, akka raahataan omaan huoneeseen tai portaalle istumaan ja häpeämään kun ei tottele miestään :whistle: Onhan se helpompi elää jos ajattelee ettei ikinä koske lapseensa, mutta aika moni taitaa silti käyttää näitä raahauskeinoja.
Onko nainen henkisesti kolmivuotiaan tasolla?
ei, se on selvästi 1700-luvulla jolloin ajateltiin lasten olevan pienikokoisia aikuisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Alkuperäinen kirjoittaja ZäDäM:
Alkuperäinen kirjoittaja oho:
Alkuperäinen kirjoittaja ZäDäM:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee? :)
Vienyt jäähylle joko keittiöjakkaralle, tai omaan sänkyyn.
Eikö lapsi tappele ollenkaan vastaan? Aika helppo lapsi jos ihan kiltisti kehoittamalla menee tai ilman että tarvii nostaa sinne jäähypenkille.
Siis nostanut kainoloitten alta ja kantanut sinne jäähylle.
lapsi on vielä pienikokoinen
Jos tota harjoittaa tarpeeksi johdonmukaisesti, niin eiköhän aika moni (normaali tempparamentilla varustettu ) lapsi opi jo muutaman kerran jälkeen, että äiti oikeasti tarkoittaa sitä mitä sanoo.
 
jossu
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja jossu:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Olen ja mielipiteitähän on niin monia, että mikä on fyysistä kuritusta. Minun mielestä kiinni pitäminen on hirveää, silti ikävän yleistä ja hyväksyttyä :/
kiinni pitäminen? jos lapsi riehuu ja esim huitoo, huutaa ja tappelee, on silloin pakko pitää kiinni niin kauan,e ttä toinen rauhoittuu. tämä muuten (kiinni pitäminen esim em. tapauksissa) on lasten parissa toimivan psykologinkin mielestä ihan hyväksyttävää.
Omiin lapsiini en käyttäisi, sanovat psykologit mitä vaan. Jos he olisivat huitovia, riehuvia ja saisivat raivokohtauksia niin todennäköisesti olisin eri mieltä :whistle:
no en mäkään tarkoita, että meidän lapset olisivat tällaisia jatkuvasti. mutta esimerkiksi uhmaikäinen on joskus saanut niin kovan raivarin, että jo hänen oman turvallisuuden vuoksi on ollut parempi, että jompi kumpi meistä vanhemmista on pitänyt häntä sylissä tiukasti (eikä päästänyt itseä tai toisia vahingoittamaan) kunnes "kohtaus" on mennyt ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee? :)
meillä tapahtuu tätä usein. parhaimmaksi keinoksi oon huomannut sen että näytän lapselle kuinka paha mieli mulle siitä tulee (surunaama, tekoitkua...) usein toimii. jos ei, mulla rupee kiehuun sen verran että poistun tupakalle, ja kun palaan, käydään juttu läpi. Ei tuosta nyt varmaan mitään hyötyä tähän mennessä ole ollu, mut tuskin ois kurittamisestakaan. Toki topakasti kiellän. Eiköhän se joskus opi, nyt kuitenkin vasta vähän alle 2v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi peura:
Alkuperäinen kirjoittaja niinkö?:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja mcme:
En.

Mieli on tehnyt välillä useamminkin, mutta oon ymmärtänyt niiden olevan vain ajatuksiani ja omaa raivoani, kun en olisi jaksanut etsiä muita keinoja ratkaista tilanteita. Väkivalta on mun mielestäni vain sitä, että vahvemman on sillä helppoa nöyryyttää ja alistaa heikompi tahtoonsa. Se on mun periaatteitani vastaan - aina täytyy löytyä muita keinoja, vaikka kuinka raivostuttaisi.
Mutta eikö esim. tilanteesta pois raahaaminen ole sitä että vahvempi nöyryyttää heikompaa? Ei sellaista ainakaan parisuhteessa saisi käyttää keinona, akka raahataan omaan huoneeseen tai portaalle istumaan ja häpeämään kun ei tottele miestään :whistle: Onhan se helpompi elää jos ajattelee ettei ikinä koske lapseensa, mutta aika moni taitaa silti käyttää näitä raahauskeinoja.
Onko nainen henkisesti kolmivuotiaan tasolla?
ei, se on selvästi 1700-luvulla jolloin ajateltiin lasten olevan pienikokoisia aikuisia.
Nyt sekoitat 2000-lukuun
 
q10
Alkuperäinen kirjoittaja ev:
Alkuperäinen kirjoittaja q10:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja q10:
joo 15v, sai selkään kun koko kesän rankutti sisällä eikä mikään kelvannut. johan tokeni sen jälkeen. eikä ole jälkeen siitä edes puhunut.
Mitä tarkoittaa "rankuttaa sisällä" ? :eek:
ei koko kesänä halunnut pihalle/ulos vaan jankutti että pitää saada pyörän osia tai mitä millonki vaan ei sitten lähtenyt itse edes kauppaan hakemaan ja keksi jos mitä kiukuttelun aiheita. 2kk, sitten repesin otin vyön ja huiskin sillä muutaman kerran huusin että nyt saa loppua . kai säikähti sit oikeesti ja sen jälkeen oli "normaali".
Olisko ollu inhimillisempää ja helpompaa vaan ostaa sille ne pyörän osat niin se olis mennyt ulos ja harrastanut liikuntaa
Ei muuten ollut ,kokeilin sen tietty väärä osa, hänen mielestä ,tarjosin uutta pyörää . vaikka mitä ,ei mikään käynyt. eikä ite saanut sanotuksi mitä oikeestaan haluaa. eikö se ole jo turhaa rankutusta.
 
..
Alkuperäinen kirjoittaja Mielipide:
Olen. Esimerkiksi tukistaminen on mielestäni sallittua. Itse olen pienenä saanut jopa kärpäslätkää, eikä siitä sen suurempia traumoja jäänyt. Ensin sain minä ja paruin, sitten sai isosikoni, se parkui ja minä nauroin.. :) Samaa en tekisi omalle lapselleni milloinkaan, mutta se saa ehkä ymmärtämään mikä on sallittua ja mikä ei. Uskoisin, että niillä, jotka ei milloinkaan mitenkään ruumiillisesti kurita, on useimmiten ainakin suunnattomia vaikeuksia saada uhmaikäinen tottelemaan ja uskomaan puhe.
Niin ja lapsi ehkä saa useimmiten periksi. Vieläpä sellainen tuli mieleen, että kaikennäköisiä konflikti tilanteita vältellään viimeiseen asti. Eikö jo lapsena pidä näyttää, että kunnioittaa vanhempaa, vaikka se ei aina olekaan kivaa. Konfliktejakaan ei tarvi välttää, kun rajat on selvät, silloin näitä tilanteita tulee harvemmin, eikä tarvi Nico-petterille koko aikaa keksiä jotain kivaa tekemistä, ettei vaan tule riitaa tai pahaa mieltä mistään.
 
jossu
Alkuperäinen kirjoittaja neiti dina:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten toimitte, jos lapsi räkii, potkii, lyö ja nipistelee? :)
meillä tapahtuu tätä usein. parhaimmaksi keinoksi oon huomannut sen että näytän lapselle kuinka paha mieli mulle siitä tulee (surunaama, tekoitkua...) usein toimii. jos ei, mulla rupee kiehuun sen verran että poistun tupakalle, ja kun palaan, käydään juttu läpi. Ei tuosta nyt varmaan mitään hyötyä tähän mennessä ole ollu, mut tuskin ois kurittamisestakaan. Toki topakasti kiellän. Eiköhän se joskus opi, nyt kuitenkin vasta vähän alle 2v.
jos meillä räkii vaikka lattialle, sylkijä siivoaa itse sotkun. hakee luutun siivouskaapista ja pyyhkii sylen pois. jos ei tee käskystä huolimatta, otan kädestä kiinni, vien siivouskaapille, otan hänen kädellään luutun ja "laitan hänen kätensä pyyhkimään" syljen lattialta. tätä tapahtuu onneksi äärimmäisen harvoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus:
Mulla on kiltti poika, myönnän.
Niinpä. Joten älä tule pätemään asioilla, joista sinulla ei ole mitään kokemusperää =).
En mä päde. On mullakin lapsi ja kaikesta päätellen sitä kohdellaan paremmin kuin useimpia täällä. Kyllä meilläkin osataan kiukutella ja olla uhmaikäistä, muttei meillä siitä fyysisesti rankaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jossu:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja jossu:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Olen ja mielipiteitähän on niin monia, että mikä on fyysistä kuritusta. Minun mielestä kiinni pitäminen on hirveää, silti ikävän yleistä ja hyväksyttyä :/
kiinni pitäminen? jos lapsi riehuu ja esim huitoo, huutaa ja tappelee, on silloin pakko pitää kiinni niin kauan,e ttä toinen rauhoittuu. tämä muuten (kiinni pitäminen esim em. tapauksissa) on lasten parissa toimivan psykologinkin mielestä ihan hyväksyttävää.
Omiin lapsiini en käyttäisi, sanovat psykologit mitä vaan. Jos he olisivat huitovia, riehuvia ja saisivat raivokohtauksia niin todennäköisesti olisin eri mieltä :whistle:
no en mäkään tarkoita, että meidän lapset olisivat tällaisia jatkuvasti. mutta esimerkiksi uhmaikäinen on joskus saanut niin kovan raivarin, että jo hänen oman turvallisuuden vuoksi on ollut parempi, että jompi kumpi meistä vanhemmista on pitänyt häntä sylissä tiukasti (eikä päästänyt itseä tai toisia vahingoittamaan) kunnes "kohtaus" on mennyt ohi.
Niin, nämä mielipiteethän perustuvat niin vahvasti omiin kokemuksiin ja muuttuvat jatkuvasti riippuen siitä millaisia lapsia sattuu saamaan ja millaisia heistä kasvaa. Yhtään raivaria en ole omilta lapsiltani nähnyt ja uskon että jos näkisin niin hätääntyisin, itkisin ja pyytäisin anteeksi että lapseni niin kovasti hermostutin :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi peura:
peesi. ja miten pienen joka ei vielä puhetta ymmärrä ja on esim työntämässä sormiaan pistorasiaan tms. saa muuten tajuamaan kuin näppäsemällä sormille.
Viemällä pois tilanteesta? Ei meillä ainakaan ole lapsella mikään pakonomainen tarve työntää sormiansa pistorasiaan vaikka häntä ei ole koskaan sormille näppäisty kun on siitä kiinni jäänyt vaan viety pois tilanteesta ja sanottu että ei saa tehdä.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus:
Mulla on kiltti poika, myönnän.
Niinpä. Joten älä tule pätemään asioilla, joista sinulla ei ole mitään kokemusperää =).
En mä päde. On mullakin lapsi ja kaikesta päätellen sitä kohdellaan paremmin kuin useimpia täällä. Kyllä meilläkin osataan kiukutella ja olla uhmaikäistä, muttei meillä siitä fyysisesti rankaista.
Ihan selvästi pädet.
Kuten jo edellä kerroin, meillä ei hakata lasta mustansiniseksi joka aamu ensimmäiseksi, mutta ei myöskään anneta isokokoisen, todella vahvan ja luupäisen :)D ) lapsen hyppiä silmille.

Kun raivokohtaus tulee ja lapsi vaikka läppää äitiä naamalle tai räkii tai potkii jalan luuhun, niin että äiti näkee tähtiä, usein toiminta loppuu salamana, kun äiti satuttaa takaisin, sen verran että lapsi huomaa miltä äidistä tuntuu = väkivaltainen käytös sattuu.

Tämä on ohimenevää ja tietyn ikävuoden rajojen kokeilua =). Sen tiedän.
 

Yhteistyössä