Olemme nuori, lapseton, kerrostalokaksiossa asuva pariskunta ja minä hoidan pitkälti meillä kotityöt, johtuen siitä että mies on kokopäivätyössä ja itse olen osa-aikatyössä oleva opiskelija. Minulla siis on enemmän aikaa, niin hoidan päivän aikana tiskit, pyykinpesun, kämpän järjestelyn ja laitan ruuan. Isommat siivoilut hoidetaan yleensä yhdessä, samaten kuin kaupassakäynnit.
En muuten tajua mikä ongelma on "perinteisessä" työnjaossa? Itselleni kotityöt eivät ole ongelma: pyykkiä joudun pesemään joka tapauksessa (miksen siis miehen pyykkejä samalla?), ruokaa laittaisin saman määrän itsellenikin (mutta siitä syö mieskin) jne. Lisäksi ei olla kumpikaan turhan nipoja siivoamisen ja tiskien pesun suhteen. Läävässä ei eletä, mutta itse en ainakaan jaksa valittaa jos on sukkia lattialla tai sänky petaamatta.

Elämässä on kuitenkin tärkeämpääkin tekemistä, sitten se siivoa tai tiskaa kuka jaksaa ja kumpaa huvittaa. (Ja tämä ei siis aina tarkoita että minä.)
En ole koskaan ymmärtänyt kuka jaksaa käyttää energiaa kotitöistä tappelemiseen. Ja naisten puolesta on ikävä todeta, että moni kanssasisar voisi löysätä vähän sitä päätä kiristävää pantaa. Kuten joku joskus sanoikin, ei kannata luottaa ihmiseen kenen kämppä on ihan tip-top, silloin on jotain salailtavaa pinnan alla.