Miksei selkeästi selkärangattomille saisi sanoa suoraan, että "ryhdistäydy perkele ja lakkaa ruikuttamasta"? Miksi aina ja loputtomiin heitäkin pitäisi vaan ymmärtää, kuunnella ja myötäillä? Jos potku perseelle on se, mitä ne oikeasti tarvitsee, niin eikö mikään taho saa tai voi sitä antaa?
Sanoin joskus henkilölle, jonka omahoitaja olin, ettei sinua kukaan voi auttaa, jos et itse auta itseäsi, ja siihen päälle pari tarkoin valittua sanaa hänen ongelmiensa laadusta, joita en voi tässä eritellä. Asiallisuudestani huolimatta tämä ihminen meni tekemään valituksen esimiehelleni. Olin kuulema lannistava ja loukkaava. Omahoitaja vaihtui, ei siinä mitään, mutta minut myös passitettiin jollekin helvetin pilipalikurssille, jossa opetettiin nielemään paskaa ja kiertämään totuutta, jos näin kärkevästi asia ilmaistaan.
Ilmeisesti siis selkärangattomille ei saa sanoa, ei ainakaan jos on töissä sosiaali- ja terveysalalla. Tässä mainitsemassani tapauksessa tämä ihminen ei mielestäni edes kuulunut mielenterveyspuolelle vaan kulutti siellä yhteiskunnan rahoja ja kuormitti henkilökuntaa vain, koska se tuntui niin boheemilta. Ja ei... en kärjistä, tämä ihminen ei todellakaan kuulunut meidän asiakkaisiin. Olin hänen omahoitajansa ja kuulin, näin, ja ymmärsin, enemmän kuin hän arvasikaan.