Paljasta "synkimmät" salaisuutesi

Miksei selkeästi selkärangattomille saisi sanoa suoraan, että "ryhdistäydy perkele ja lakkaa ruikuttamasta"? Miksi aina ja loputtomiin heitäkin pitäisi vaan ymmärtää, kuunnella ja myötäillä? Jos potku perseelle on se, mitä ne oikeasti tarvitsee, niin eikö mikään taho saa tai voi sitä antaa?

Sanoin joskus henkilölle, jonka omahoitaja olin, ettei sinua kukaan voi auttaa, jos et itse auta itseäsi, ja siihen päälle pari tarkoin valittua sanaa hänen ongelmiensa laadusta, joita en voi tässä eritellä. Asiallisuudestani huolimatta tämä ihminen meni tekemään valituksen esimiehelleni. Olin kuulema lannistava ja loukkaava. Omahoitaja vaihtui, ei siinä mitään, mutta minut myös passitettiin jollekin helvetin pilipalikurssille, jossa opetettiin nielemään paskaa ja kiertämään totuutta, jos näin kärkevästi asia ilmaistaan.

Ilmeisesti siis selkärangattomille ei saa sanoa, ei ainakaan jos on töissä sosiaali- ja terveysalalla. Tässä mainitsemassani tapauksessa tämä ihminen ei mielestäni edes kuulunut mielenterveyspuolelle vaan kulutti siellä yhteiskunnan rahoja ja kuormitti henkilökuntaa vain, koska se tuntui niin boheemilta. Ja ei... en kärjistä, tämä ihminen ei todellakaan kuulunut meidän asiakkaisiin. Olin hänen omahoitajansa ja kuulin, näin, ja ymmärsin, enemmän kuin hän arvasikaan.
 
Ilmeisesti siis selkärangattomille ei saa sanoa, ei ainakaan jos on töissä sosiaali- ja terveysalalla. Tässä mainitsemassani tapauksessa tämä ihminen ei mielestäni edes kuulunut mielenterveyspuolelle vaan kulutti siellä yhteiskunnan rahoja ja kuormitti henkilökuntaa vain, koska se tuntui niin boheemilta.

Aargh!!! No tässäpä paljastuu mun "synkkä" salaisuuteni: mua raivostuttaa tuollaiset ihmiset, jotka itse tekee elämästään niin pirun vaikeaa! Joka saamarin asiasta valitetaan, kaikki on huonosti, mikään ei onnistu -kun kaikki olis helpompaa kun tajuaisivat, että voivat itse asian korjata!
 
Aargh!!! No tässäpä paljastuu mun "synkkä" salaisuuteni: mua raivostuttaa tuollaiset ihmiset, jotka itse tekee elämästään niin pirun vaikeaa! Joka saamarin asiasta valitetaan, kaikki on huonosti, mikään ei onnistu -kun kaikki olis helpompaa kun tajuaisivat, että voivat itse asian korjata!

No, näinhän se juuri on. Tällaiseen törmää jatkuvasti ja nykyään kun on tämä päänsilitys-aikakausi, suoraan puhuminen saa kukkahattutädit paskomaan housuun ja kierimään kusessaan. Niin moni oikeasti apua tarvitseva on lukkiutunut seinien sisälle tälläkin hetkellä. Niin moni sellainen, jolla ei enää ole voimia auttaa itseään, on tällä samaisella hetkellä kyneleet silmissä miettimässä synkkääkin synkempiä ajatuksia osaamatta ja kehtaamatta hakea apua. Mutta nuo käkkäräaivot, joiden mielestä heillä ei tarvitsekaan olla yhtä ainoaa lihassäiettä nostaakseen persettä penkistä ja selvittääkseen omaa elämäänsä, vain odottavat muiden tekevän kaiken puolestaan, keksivät syyttää mielenterveyttä omasta nahjusmaisuudestaan. Eikä niiden asioiden selvittämiseen yleensä muuta tarvita kuin pikkuriikkisen itsekunnioitusta ja ripaus aktiivisuutta!
 
Sanoin joskus henkilölle, jonka omahoitaja olin, ettei sinua kukaan voi auttaa, jos et itse auta itseäsi, ja siihen päälle pari tarkoin valittua sanaa hänen ongelmiensa laadusta, joita en voi tässä eritellä. Asiallisuudestani huolimatta tämä ihminen meni tekemään valituksen esimiehelleni. Olin kuulema lannistava ja loukkaava. Omahoitaja vaihtui, ei siinä mitään, mutta minut myös passitettiin jollekin helvetin pilipalikurssille, jossa opetettiin nielemään paskaa ja kiertämään totuutta, jos näin kärkevästi asia ilmaistaan.

Ilmeisesti siis selkärangattomille ei saa sanoa, ei ainakaan jos on töissä sosiaali- ja terveysalalla. Tässä mainitsemassani tapauksessa tämä ihminen ei mielestäni edes kuulunut mielenterveyspuolelle vaan kulutti siellä yhteiskunnan rahoja ja kuormitti henkilökuntaa vain, koska se tuntui niin boheemilta. Ja ei... en kärjistä, tämä ihminen ei todellakaan kuulunut meidän asiakkaisiin. Olin hänen omahoitajansa ja kuulin, näin, ja ymmärsin, enemmän kuin hän arvasikaan.


En tahdo olla vittumainen, mutta olen ollut itse sairaalassa mt potilaana ja luojan kiitos kukaan hoitaja ei katsonut asiakaseen sanoa minulle "paria sanaa". Olisin todennäköisesti tehnyt itsemurhan heti kun pystyn, jos jopa ammattilaiset olisivat alkaneet aukomaan päätään siitä kuinka minulla ei mitään ongelmia ole, olen vaan yhteiskunnan varoja haaskaava nahjus.

Tästäkään syystä hoitajien ei välttämättä kannata alkaa potilaille kertomaan näitä valittuja sanoja, reaktio voi olla paljon pahempi kuin joku valitus. Saattaisit olla jopa syypää siihen että potilaasi menettää viimeisenkin halun elää.
 
Samalla aina huuhtasen ku käyn lavuaarilla =)

Alkuperäinen kirjoittaja Rätti Väsynyt;27747306:
En koe sitä lapselliseksi toiminnaksi =)
Kyllähä tuo muutenki sitä makustelee niin, tuskinpa tuo sitte niin vaarallista on.
Ja mie ruukkaan pittää nuppini puhtaana =)[/QUOTE]

Niin, sillä kultasi hammasharjalla..
 
[QUOTE="oli karkki";27749656]En tahdo olla vittumainen, mutta olen ollut itse sairaalassa mt potilaana ja luojan kiitos kukaan hoitaja ei katsonut asiakaseen sanoa minulle "paria sanaa". Olisin todennäköisesti tehnyt itsemurhan heti kun pystyn, jos jopa ammattilaiset olisivat alkaneet aukomaan päätään siitä kuinka minulla ei mitään ongelmia ole, olen vaan yhteiskunnan varoja haaskaava nahjus.

Tästäkään syystä hoitajien ei välttämättä kannata alkaa potilaille kertomaan näitä valittuja sanoja, reaktio voi olla paljon pahempi kuin joku valitus. Saattaisit olla jopa syypää siihen että potilaasi menettää viimeisenkin halun elää.[/QUOTE]

Tämä tapaus, josta kerroin, ei kuulunut mielenterveyspuolelle. Oli siellä vältelläkseen työntekoa. Olen hyvä työssäni, ja tähän työhön kuuluu myös se, että erottaa todelliset ongelmat niistä, joiden suurin ongelma on asennevamma. Ja tapaus josta kerroin, oli nimenomaan asennevammainen. Lopulta asian todellinen laita paljastui toki muillekin, mutta melkein kaksi vuotta se ihminen sai vedettyä sitä roolia ennen kun jäi kiinni huijauksestaan. Älä sekoita sairaita ihmisiä näihin tekosairaisiin. Kaksi aivan eri asiaa, ja yllättyisit, kuinka usein tässä työssä saa törmätä näihin (lähes poikkeuksetta nuoriin) elämäntapataiteilijoihin. Joskus on mielestäni oikein asiallisesti patistaa parantamaan asennettaan ja kehoittaa lähestymään elämää vähän toisenlaiselta kantilta, koska pitkäaikainen tukien ja vapautusten huijaaminenkin alkaa jossain vaiheessa tuntua työltä, eikä uskottavuuttaan saa noin vaan takaisin, kun kerran kiinni jää.
 
Mulla on esim. aina laimennettua kloriittia vessassa siksi, että saan sen tuoksuja haistella. Rakastan myös tiettyjä suihkusaippuoita niiden tuoksujen vuoski. Töissä suihkuttelen tiettyä pesuainetta sen hajun vuoksi...Oon siis koukussa hajuihin.
 
-Otan hotelleista aina mukaani kylpy pyyhkeitä ja kasvopyyhkeitä
-Vessapaperi rullan käännän aina, siten etä paperi kulkee päältä päin. Jos se on seinäänpäin, niin käännän sen omasta mielestä oikein päin niin kotona kuin kylässäkin
-Mulla oli joskus inhottava tapa tutkia kylä paikoissa toisten meikkejä salaa, siis availin purkkeja haistelin ja saatoin kokeilla(olen päässy tavasta eroon)
-Oon neuroottinen (en myönnä tätä koskaan oikeessa elämässä) päivärytmin kanssa tyttären kohalla, pikku tarkka ja elän kellon mukaan. Jos, näin ei tapahdu olen poissa raiteilta ja meen jonkinmoiseen ahdistustilaan enkä osaa oikein toimia. Tästä syystä päätän ja mietin pitkin päivää, jos muutoksia tulee ja teen nekin ajoissa, etten menis raiteiltani
-Raivoon ja kiukkuun kun, teen kotitöitä. Eli saan jonkun siivous raivokohtauksen ja aina olen todella hyväntuulinen kotitöitten jälkeen :D
-Laulan yksinäni ja tanssin samalla :snotty:
-Jos meen kirpparille, en juuri koskaan tule kotiin tyhjin käsin :D
-Kaupassa lasken kännykän laskimella joka kerta ostokset yhteensä ja jos, tuntuu että ylittää mun suunnitteleman budjetin, niin alan purkaa sieltä tavaraa pois ja enkä vie niitä oikeille paikoille

Tässäpä näitä, ei mitään kovin pahoja kuitenkaan :).
 
Ollessani yksin kuuntelen musiikkia ipodista ja kuvittelen tapaavani tiettyjä julkkiksia. Pyörin ja hyörin pitkin olohuonetta yksikseni pitkälle iltaan. Tätä tehnyt jo teinistä lähtien.
 
Puhun itsekseni kokoajan, välillä muistankin, että joku onkin kotona, ja toivon, ettei kukaan kuullut :D

Tilaan kauheesti halpaa romua ebaysta, ja piilottelen mieheltäni tulleita paketteja, vaikka kyse on kuitenkin vain muutamista euroista, ja kai sitä omalla rahalla saa tilata mitä tykkää :D

Kuvittelen usein olevani muita parempi ja henkisesti kehittyneempi, koska olen niin suvaitsevainen. Ehkä voisin välillä katsoa peiliin, ja todeta, etten ole kuitenkaan sen täydellisempi kuin muutkaan.

Sairastan C-hepatiittia, kun nuoruudessani käytin muutaman kuukauden ajan piriä. En uskalla aloittaa lääkitystä lääkkeiden sivuvaikutusten takia.

Olen alkoholiriippuvainen, kerran viikossa on pakko saada ainakin muutama olut "rentoutumiseen", ja sitten aamulla väsyttää ja ketuttaa, varsinkin, jos olen käynyt baarissa ja tuhlannut sinne rahojani.

Olen laiska, yritän selvitä mahdollisimman helpolla, minua kutsutaankin yleisesti taivaanrannanmaalariksi, joka kuulostaa tietenkin paljon kivemmalta kuin laiska.

En koskaan jaksa alkaa vänkäämään kavereideni kanssa, vaikka ajattelen mielessäni, että he ovat NIIIN väärässä jossain tilittämässään asiassa. Ylläpidän empaattista ja ymmärtävää kuvaa itsestäni, vaikka oikeasti ajattelen, mitä pöhköjä kaverini ovatkaan.

En jaksa pitää yhteyttä kummilapseeni, koska en jaksa kuunnella hänen äitinsä elämäntuskaa.

Käytän lapsillani eri pari sukkia, koska en löydä ikinä pareja.

Olishan näitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eemin & Nooan äiti-87;27742214:
Imetän edelleen 5v5kk ikäst, ja lisäks 6kk ikäst.

Mahtaa olla pojalla kivaa kun menee eskariin... Tai no, kukin tavallaan. Tuntuu että itse pidät imetystä(si) niin ihmeellisenä että sitä pitää tuoda esille jatkuvasti.
 
  • Tykkää
Reactions: bud
valehtelen neuvolassa että meidän nuorin lapsi 1v5kk nukkuu täydet kunnon yöunet heräämättä.totuus on että imetän hänet usein monesti nukuksiin yöllä,noin 5-6krt.ja hän nukkuu minun vieressä,mies ollaan pakotettu soffalle nukkumaan.salaisuus minkä haluisin loppuvan....
 
Tunnustan toisen synnin! Tapasin ensimmäistä kertaa ex- mieheni kaksi vanhinta lasta, jotka siis oli saanut ensimmäisen vaimonsa kanssa, enkä koskaan yhdessäolomme aikana päässyt heitä tapaamaan. Nuo lapset olivat aivan mahtavia. Niin fiksuja, rauhallisia, tulevaisuuteen suuntaavia nuoria ihmisiä. Syntini on se, että olin kateellinen siitä, kuinka hyvin ex-mieheni ex-vaimo oli saanut lapset kasvatettua! Lapseni ovat siis nyt 5v. ja 7v. ja pelkään koko ajan, että munaan kasvatuksen täysin. Joskus toivon, että näkisin huonosti käyttäytyviä lapsia vain, jotta omani pääsisivät loistamaan omalla käytöksellään :ashamed: Olen pahoillani.
 
  • Tykkää
Reactions: MIRKAMÖRKÖ
Alkuperäinen kirjoittaja häh???;27771147:
eiks se oo vaan hyvä asia jos on hyvin kasvatettu?

Jos tuo kertomani meni sinulta noin pahasti ohi, et ymmärrä vaikka selitän jujun rautalangasta vääntämällä, mutta tämän yhden kerran selitän: niinhän se onkin hyvä asia, siksi olinkin häpeissäni siitä, että tunsin siitä kateutta.
 

Yhteistyössä