\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.10.2006 klo 23:42 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.10.2006 klo 20:15 yksilöllistä kirjoitti:
Yritin vieressä opastaa: ensin reunapalat .. mutta juttu ei auennut ollenkaan.
Kaikkein paras tapa neuvoa lasta tekemään palapelejä on yhdessä miettiä, mitä värejä/kuvia/muotoja kuvassa on ja missä palasissa olisi sitä samaa, jotka kuuluisivat yhteen. Kaikkein huonoin tapa on sanoa, mihin palanen kuuluu, koska silloin lapsi ei itse hoksaa, miksi palanen siihen tuli. Jos joku palanen ei tunnu löytävän paikkaansa, kokeillaan jotain toista palaa.
'Ensin reunapalat' on aikuisten jumiutunut, joskin käytännöllinen tapa, mutta kun lapsen antaa tehdä itse, hän oppii oman tapansa. Tiesittekö, että lapset voivat tehdä palapeliä ylösalaisinkin, kuvalla ei ole heille mitään merkitystä ennen kuin palapeli on valmis? Palapeliä ei siis suotta tarvitse mennä kääntelemään.
Lapset kiinnostuvat eri asioista hyvin eri ikäisinä. Meillä nuorimmainen teki ns. 'oikeaa' 25 palan palapeliä noin puolitoistavuotiaana, mutta silloin hän oli niistä hyvin kiinnostunut.
"ensin reunapalat" on tapa, jolla olen ns. opettanut tai auttanut omia lapsiani kokoamaan isompia palapeljeä. Hyvin on heidän kanssaan toiminut: siinä eritellään ensin palat, aloitetaan selkeästä ja helpommasta, koska näissä lasten palapeleissä (yleensä) on "valmiit reunat", siis raamit, joissa palapelin kuva jatkuu , jos ymmärrät nyt mitä tarkoitan.
Synttärivieraslapsi oli kuten sanottu vieras. En ole aiemmin tavannut lasta, eikä hän minua. Joten en tiedä miten lapsen kanssa toimitaan, hän piipahti meillä 2 tuntia synttäreillä, lapsen päiväkotikavereita, ei tuttava-lapsi.
Sinun mielestä minun tapani on aikuisen jumiutunut tapa, mutta hyvin se meillä on toiminut, auttanut alkuun. Eivät lapeni ole sitä mitenkään jumiutuneeksi tavaksi kokeneet, koska sen avulla ovat hahmottaneet aina uuden ja isomman palapelin kokoamisen.
Ehkä se ei sovi sinulle eikä sinun lapsillesi,
mutta kuten nimimerkissäni ja tapaukseni esimerkissä myös sanoin, lapset oppivat nämä asiat hyvin yksilöllisesti. Myös se tapa, miten aikuinen auttaa oppimisen alkuun, minkä lapsi vastaanottaa, millä tavalla aikuisen on helpoin opetta, neuvoa jne, on hyvin yksilöllistä.
Minä annoin oman vinkkini, koska meillä se on toiminut. Ei vieraan lapsen kanssa, koska hänelle ei hahmottunut koko palapeli, ei edes se, miten ne liitetään toisiinsa. Ei kuvan, taustavärin, ei muodon perusteella.
Vika ei ole lapsessa eikä vika ole minun ns. väärässä tavassa neuvoa, jutun ydin on siinä, että jokainen lapsi oppii omaan tahtiinsa asioita. Oma 3 v kokoaa palapelejä, ikätoveri ei ymmärtänyt asian päälle ollenkaan, nuppipapalapelit olisivat olleet hänelle oikeampi palapeli.