Tämä menee asian vierestä, mutta vastaan pph:lle.
Meidän tapauksessa kokemuksia oli näistä pitkän linjan perhep.hoitajista. Lapseni olivat olleet sellaisilla, useammallakin, koska minull aoli määräaikaisia työsuhteita joten aina sitten hoitotäti vaihtui. Kaikki tosi hyviä ja ammattitaitoisia hoitajia. En kuvitellut muunlaisia hoitajia olevan olemassakaan.
Lapseni olivat 5,5 v ja 2,5 v kun aloittivat tällä nuorella hoitajalla. Hän oli minua vähän nuorempi, n. 23 v. Hänellä oli itselläänkin n. 3 v lapsi, jonka hän halusi itse hoitaa kotona ja siksi oli itsensä pph:ksi kurssittanut. Hänellä oli työkokemusta - lapseni eivät olleet ensimmäiset hoitolapset hänellä.
Esikoinen oli siis 5-6 v ja osasi kertoa mitä hoidossa tapahtui.
Huonekalun koskemiskielto:
ko. huonekalu oli teräväjalkainen tuoli, jonka paikka oli lasten huoneessa eli siinä leikkihuoneessa, jossa oli lasten lelut ja jossa he nukkuivat.
Tuolin alle ei saanut mennä, tuolin päälle piti kiivetä istumaan niin ettei se siirry koska se tekee naarmut parkettiin.
En ymmärrä miksi sellainen huonekalu on lasten leikkihoneessa.
Pakkonukuttaminen:
levon ymmärrän, mutta en sitä, että lähes 6 v lapsi joutuu makaamaan koko päiväuniajan pimeässä huoneessa. Ymmärrän, että isoin meni myös lepäämään, jotta ne pienemmätkin saatiin lepäämään eikä tullut mitään "miksi toi saa valvoa". Vuoteesta ei saanut poistua ennenkuin hoitaja hakee pois. Turhan usein hän jätti hakemassa, lapsi makasi valveilla 2 h pimeässä huoneessa. Uni ei tullut.
Pakkosyöminen ja pakkomaistaminen:
iltapalalla, voileivästä, 5-6 v kysyy: "jos otan toisen leivän, onko pakko ottaa senkin päälle paprikaa" Ei sentään ollut, hän sai siis toisen voileivän, jonka päällä sitten oli margariinia ja ylähuuli. Lapsi inhosi paprikaa, ja hoitaja kyllä tiesi sen.
Hän inhosi kaikkia vihanneksia ja salaatteja. Meillä oli niiden syönti jo ollut kotona hyvällä mallilla: hän söi joka aterialla vähäsen, ihan pienen nökäreen.
Nyt pph:lla hoitaja lappoi lautaselle ja kaikki oli pakko syödä. Lapsi oli aina viimeinen ruokapöydässä, hän piilotteli herneet kukkapurkkiin ja pudotteli niitä lattialle pöydän taakse.
Ellei hoitaja nyt täydellinen puusilmä ollut, hänen on ollut ihan pakko nähdä nämä siivotessaan!!!
Pakkosyöminen oli kiusantekoa.
Pakko olla sisällä:
-tapaus ei liity millään tavalla päivälepoon eikä ruoka-aikaan vaan siihen, että oli kaunis sunnuntaipäivä (minä olin vuortöissä ja hoitajalla lapset siis myös viikonloppuisin hoitajalla), ja hoitaja halusi olla kotona miehensä kyljessä. Hän ei mennyt ulos lasten kanssa koko päivänä.
Ymmärrän, että yhteinen aika on vähissä, tuntuu että elämä on vain lastenhoitoa (ja toisten kakarat vielä!) ja haluaa viettää aikaa myös miehen kyljessä. Mutta. Kyseessä oli kuitenkin hänen työpäivänsä. Ammatinvalinta on vapaaehtoista. Lapseni ovat syyttömiä hänen ammatinvalintaan ja minun vuorotyöhön. Jne. JA: miksi se mies ei tullut ulos leikkipuistoon istuskelemaan vaimonsa kanssa?! Lapsi kysyi: miksi ei mennä ulos? Nuoren hoitajan vastaus oli: siksi.
Tämä 5-6 v oli vilkas, energinen, ja hänen kanssaan oli paljon helpompaa kun oli paljon tekemistä ja oltiin ulkona, missä sai purkaa energiaansa.
Sisälläolon vastine ei ollut edes lastenvideoiden katselu, vaan hoitolapset (minun lapset) olivat keskenään leikkihuoneessa (jonka tuoliin ei saanut koskea) ja nuori hoitaja miehensä ja oman lapsensa kanssa nojaili sohvalla. Tämä oli asetelma kun hain lapset hoidosta.
Ulkoilupakko:
Oli sovittu, että lempihoitolapsi tullaan hakemaan lähileikkipuistosta. Minun lapselle tuli pissahätä. Vessaan ei voinut mennä sinne hoitajan kotiin (matkaa alle 500 m) koska odotettiin tätä parempaa äitiä hakemaan tämä lempihoitolapsi. Sitten tuli jo pissat housuun. Oli talvi, pakkasta ja lunta. Edelleen odoteltiin. En tiedä kuinka kauan hoitaja pakkasessa piti pissamärkää lasta, tunnin?? mutta minä en olisi pitänyt minuuttiakaan. Hoitotädille oli siis n. 500 m matka. Hoitaja katsoi tehneensä oikein ??? ja selitti minulle miksi haalari on kuivumassa.
Miksi hän ei voinut selittää paremmalla äidille lempilapsen hakupaikan siirtymisestä: yhdelle lapsista tuli pissahätä TAI: yhdelle tuli pissahätä ja sitten jo pissu housuun, emme voineet olla pakkasessa ja tulimme siksi sisälle.
Lapseni ovat olleet monella pph:lla, ennen tätä hoitajaa, myös hänen jälkeensä ja siihen päälle päiväkodit ja ryhmäperhepäivähoito. Missään muussa hoitopaikassa lapsiani ei näin huonosti kohdeltu!
Missään muualla he eivät valittaneet hoitajan epäoikeudenumaisuutta, pahaa ruokaa, nälkäänsä, pakkomaistamista, pakkosyömistä, pakkonukkumista.
Ihan varmasti kieltoja ja pakkoja on ollut kaikkialla muuallakin, mutta missään muualla heitä ei näin huonosti kohdeltu!!
Tämä nuorin ei mene pph:lle, vaan päiväkotiin. Jos siellä on yksi lapsia vihaava ja työhönsä tympääntynyt hoitaja, siellä on vastaavasti kaksi kolme muuta, jotka pitävät aisoissa tämän yhden, siellä on muita hoitajia jotka tykkäävät työstään ja lapsista.
Ps. tällä pph:lla oli kyllä vapaata minun lapsistani: arkivapaiden lisäksi kuukaudessa 2 viikonloppua.
Lapseni olivat hänellä yht. 8 kk. Alku meni hyvin, mutta jossain vaihessa hän alkoi kohdella huonosti lapsiani. En tiedä miksi, olettamus on: Olin töissä isossa "konsernissa" ja hän luuli minua korkemammin koulutetuksi kuin olenkaan. Lisäksi asuin osaketalossa, vuokralla. Muutimme lähemmäs työpaikkaani, kaupungin vuokrataloon. Matka hoitajalle piteni, lapset olivat väsyneempiä, mutta hän oli tosi joustamaton ja ymmärtämätön. Esim. minä heräsin klo 05. Laspset ylös klöp 5.30. Klo 6.00 oltiin jo tien päällä kävellen kohti hoitopaikkaa, pienempi rattaitta. Klo 6.30 kerrostalon oven alla. Klo 7.00 alkoi minun työt. Klo 8.00 oli lapsilla aamupuuro. MITÄÄN ei sitä ennen voinut antaa, ei mitään! koska "meillä on aamupala samaan aikaan kaikilla ja ei ne söisi sitten mitään klo 8 ... aamupala kotona olisi edellyttänyt aikaisempaa ylösnousua. Voileivät jäätyivät rukkaseen hoitomatkalla.
Arvostan jokaista ammattia, olkoonpa siinä koulutuksen tai työkokemuksen perusteella osaamisensa saanut ihminen töissä. Arvostan HYVÄÄ AMMATTITAITOA; sitä että ihminen tekee työnsä HYVIN.