Vahingossa törmäsin tähän ketjuun, ja tunnistin itseäni osasta kirjoituksista. Nämä alkoivat vauvan ollessa 1kk, kävin terapiassa muista syistä ja uskalsin jotain viitata näihin ajatuksiin, en selittää täysin koska ne olivat niin kauheita mun mielestä. Terapeutti lohdutti, että usein uusilla äideillä on todella paljon pelkotiloja. Sen jälkeen kun sain sanottua sen ääneen, pahin vaihe helpotti. Pelkäsin niin paljon että joku tuntematon tai läheinen satuttaisi lastani. Nykyään edelleen pelkoja on, mutta todella vahvana on tuo etten uskalla lukea iltapäivälehtiä, koska kaikki lapsiin/eläimiin/vanhuksiin yms viattomiin liittyvä pahuus jää vainoamaan mua ja itken sitä ja ahdistun siitä pitkään.