pakkoajatuksista kärsivät äidit

Hei!

Onko pakkoajatuksista kärsiviä äitejä eksynyt tälle sivulle?!
Olisi kiva vaihtaa kanssasi ajatuksia arjesta selviämisestä yms.

 

Mitä mahdat tarkalleen tarkoittaa pakkoaajatuksilla?Olisi helpompi vastata jos vähän tarkentaisit kysymystäsi

 

Tässä muutama linkki jossa tietoa tästä sairaudesta.
Mutta henkilöt joilla tämä pakko-oireinen häiriö on todettu niin tietävät kyllä mistä on kyse.

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=289
http://www.introspekt.fi/artikkelit/pakko.html

 

Mulla on kokemusta tuosta ahdistavasta sairaudesta.
Helpotti ihmeesti, kun psykologi totesi jo ekalla kerralla, että ajatukset ei tarkoita sitä, että oikeesti tekisin mitään sellaista kauheaa. Ajatukset liittyivät vahingoittamiseen. Opein purkamaan vihan sisältäni ja alkoi helpottamaan.
Tosin vieläkin stressaantuneena niitä joskus tulee, mutta enää en pelkää niitä ajatuksia.
Mitään lääkkeitä en ole halunnut käyttää, mutta erilaisista luontaishoidoista on ollut mulle apua.
Vyökyketerapia, homeopatia ja lisäravinteet, erityisesti kalaöljy ovat
helpottaneet stressiä ja samalla ahdistavia ajatuksia.
Tärkeänä pidän sitä, että pystyy jollekin puhumaan tästä arasta aiheesta.
Pahimpana aikana pelkäsin jopa kaksin oloa lapseni kanssa, mutta jos oikein alkoi ahdistaa, niin soitin aina eräälle ystävälle, jolle uskalsin kertoa ongelmastani.

 

Täällä myös pakkoajatuksista kärsivä tuleva äiti. Aikaisemmin ei oireita ollut, nyt ajatukset tulleet raskauden myötä ja liittyvät myös vahingoittamiseen. Olen myös keskustellut ammattiauttajan ja erään ystäväni kanssa ja ollut lohduttavaa tietää, että ei ole yksin ajatusten kanssa. Itse olen ns. kiltti ihminen, jonka on vaikea ilmaista vihan tunteita ja ehkä sen takia myös noita pakkoajatuksia tulee. On hienoa tietää, että ei todellakaan ole ajatustensa kanssa yksin, muutenkin nuo ajatukset saavat ainakin minut pois tolaltaan, nyt ehkä harvemmin.

 

yks vaan ja äiti-05

Ihanaa että vastasitte!!!
Mulla myös oireet alkoivat jo raskausaikana. Onneksi mulla on läheisiä ihmisiä joiden kanssa voin tästä sairaudesta puhua, mutta kaipaisin sähköpostiystävää, joka tarkalleen ymmärtäisi mun ajatukset. Ja pystyisimme tukemaan toinen toistamme.

Olisiko kumpikaan teistä valmis "kirjeenvaihtoon"?

 

Minulle voit kirjoittaa osoitteeseen:
luna1@luukku.com
Tiedän tilanteen ja juuri tälläistä kirjekaveria olisin minäkin kaivannut silloin pahimpina hetkinä.
Ja myös minusta olisi ihanaa kirjoittaa jollekin omista asioistani, koska välillä tuntuu, ettei kukaan ystäväni, eikä varsinkaan mieheni osaa puhua niin syvällisiä keskusteluja, mitä minä kaipaisin.

 

Mulla on kanssa näitä juttuja,Alkoi tytön syntymän jälkeen! Liitty vahvasti sairastumisen tai kuoleman pelkoon! Tarkkailen itseäni lähes koko ajan ja melkein joka päivä mun pääss vilahtaa uus mahdollinen sairaus mitä alan pelätä. Olin synnytyksen jälkeen ihan "koomassa" kun olin ihan 100% varma et mul on yks kuolemaan väistämättä johtava sairaus! Tää on aika repivää, mutta olen onnistunut vähän työntämään ajatuksia taka-alalle!

 

Kertokaapa vinkkejä... Mitä tehdä kun läheinen kärsii näistä pakkoajatuksista? Siis sellaisista, että on sairastunut johonkin tautiin, joka johtaa kuolemaan. Kysymys on miehestäni: Tutkii ja tarkkailee koko ajan itseään ja kaikkia mahdollisuuksia (mm. netistä). Juoksee lääkärissä... Mitä voin tehdä? Miten voin tukea häntä? Joskus kyllästyttää ja voimat on vähissä... Välillä vaikeaa ottaa tosissaan koko ihmistä!

 

Tätä myös minä olen odottanut, että joku muukin näistä kärsii. Mulla alkoi lapsivuode-aikana pakko-ajatukset, ne rupesi kiertämään kamalasti päässä ja ja olin jo varma, että tulen hulluksi. Helpotti kun sain näille ajatuksille nimen.. Nyt on helpottanut ja yritän heittää ajatukset syrjään jos niitä tulee..helppoa se ei ole ja tää on muutenkn sellainen, että ei juuri kehtaa puhua. Itselläni pakkoajatukset juontaa todennäköisesti juurensa oman vanhempani vakavaan sairastumiseen ja sitten myös sellaiseen tiettyyn turvattomuuteen lapsuudessa..
Tarpeeksi pitää nukkua ja välttää stressiä niin vointi pysyy mulla parempana, niin ja kotiympyröihin ei saa jäädä kiertämään.

 

\

Tätä myös minä olen odottanut, että joku muukin näistä kärsii. Mulla alkoi lapsivuode-aikana pakko-ajatukset, ne rupesi kiertämään kamalasti päässä ja ja olin jo varma, että tulen hulluksi. Helpotti kun sain näille ajatuksille nimen.. Nyt on helpottanut ja yritän heittää ajatukset syrjään jos niitä tulee..helppoa se ei ole ja tää on muutenkn sellainen, että ei juuri kehtaa puhua. Itselläni pakkoajatukset juontaa todennäköisesti juurensa oman vanhempani vakavaan sairastumiseen ja sitten myös sellaiseen tiettyyn turvattomuuteen lapsuudessa..
Tarpeeksi pitää nukkua ja välttää stressiä niin vointi pysyy mulla parempana, niin ja kotiympyröihin ei saa jäädä kiertämään.

Ois kiva jutella...??? Mä luulen et meil ois tästä asiasta jotain jaettavaa!! Mua ainaki kiinnostais jutskata...???

 

Hei, mulla on kans näitä pakkoajatuksia. Puhkesi kun nuorin lapsista noin vuoden ikäinen. Kauheetahan tämä on omassa päässä näitä ajatuksia pyörittää ja mielelläni keskustelisin muiden samaa kokeneiden kanssa.

 

Mä mielelläni vaihtaisin ajatuksia muiden tästä sairaudesta kärsivän kanssa.

Mulle voi kirjoittaa aippa04@suomi24.fi

 

Minulla alkoi tytön raskauden aikana ja paheni tytön syntymän jälkeen! Pelkään syöpää, voi luoja että mä pelkään sitä! Nyt jos alan listaamaan viikon aikaset tauti epäilyt ni huh huh, rintasyöpä, kohtusyöpä, munasarjasyöpä, aivosyöpä, luusyöpä ja imusolmuke syöpä! Mä en rampaa lääkrissä vaan mä itken täällä kotonani kohtaloani ja olen masentunut! KUkaan ei ymmärrä, en kyllä ole kauheesti puhunutkaan, se on niin vaikea elittää. Pelko on vaan niin todellinen ja kammottava! Olen kateellinen mun kavereille ku he saavat elää, mä taas olen varma et mun päivät on luetut! Kamalaa tämä on, vuoden olen asioita päässäni pyörittänut! Jotenki helpottavaa huomata etten ole yksin... näköjään!

 

sama täällä, minä pelkään kauheasti tauteja ja tarkkailen koko ajan itseäni ja aina löytyy uusia ihme oireita..tää rassaa kovasti itseänikin..
nyt ollut pari viikkoa pahaa aikaa itse tarkkailun kanssa mutta meni melkein vuosi ilman suurempia paniikkeja mutta nyt on vaikka mitä oireita taas ja muka tautejakin. tarkkailen sydän ja verisuonitauteja, syöpää, siinä pahimmat. on ihme puutumisia ympäriinsä ja tuntuu et nyt on joku kauhea tauti. tää on tosiaan ihan sairasta, mutta tiiän et selviän kuhan tää tressi helpottaa ja univelka.

 

se on joskus kamalaa,toisinaan ihan hirveetä.mut hei siihen voi auttaa lääkitys.ihan omakohtaisia kokemuksia on.aluksi luulin tätä masennukseksi mut ajan myötä selvisin et tää on ns.pakkoajatuksia.itsellä ajatukset on että jos teen jollekkin jotain pahaa.mikä tosiaan sai ahdistamaan ja tuntemaan itsensä ihan kamalaksi ihmiseksi.ei auta et joku sanoo et hei älä ajattele.se ei tosiaankaan ole niin helppoa!!!onhan vieläkin päiviä et tulee mieleen kaikenlaista mut ei jää ns."levy päälle"vaan ne ajatukset sit menee menojaan.kiitos lääkkeiden.itse tälle asialle ei vaan yksinkertaisesti voi mitään.tsemppiä teille kaikille :wave: kiva kuulla et en oo ainoa!!!

 

\

Hei, mulla on kans näitä pakkoajatuksia. Puhkesi kun nuorin lapsista noin vuoden ikäinen. Kauheetahan tämä on omassa päässä näitä ajatuksia pyörittää ja mielelläni keskustelisin muiden samaa kokeneiden kanssa.

ANTEEKSI! Sama nikki, en huomannu :headwall:

 

Nostan tämän :attn:

 

\

Mulla on kokemusta tuosta ahdistavasta sairaudesta.
Helpotti ihmeesti, kun psykologi totesi jo ekalla kerralla, että ajatukset ei tarkoita sitä, että oikeesti tekisin mitään sellaista kauheaa. Ajatukset liittyivät vahingoittamiseen. Opein purkamaan vihan sisältäni ja alkoi helpottamaan.
Tosin vieläkin stressaantuneena niitä joskus tulee, mutta enää en pelkää niitä ajatuksia.
Mitään lääkkeitä en ole halunnut käyttää, mutta erilaisista luontaishoidoista on ollut mulle apua.
Vyökyketerapia, homeopatia ja lisäravinteet, erityisesti kalaöljy ovat
helpottaneet stressiä ja samalla ahdistavia ajatuksia.
Tärkeänä pidän sitä, että pystyy jollekin puhumaan tästä arasta aiheesta.
Pahimpana aikana pelkäsin jopa kaksin oloa lapseni kanssa, mutta jos oikein alkoi ahdistaa, niin soitin aina eräälle ystävälle, jolle uskalsin kertoa ongelmastani.

...voi että löytyykö tästä maasta joku muukin kuka pelkää jäädä lapsen kans yksin..mulla aivan sama homma..eikä mitään kivaa´. ois mahtavaa jos voisit vaihtaa mun kans ajatuksia ja laittaa vaikka sun sähk.posti osotteen tai jotain ?? mulla noin vuoden ollu nämä pakko ajatukset ja ois kiva saada niihin helpotusta ja vaihtaa tosiaan niitä ajatuksia samasta kärsivälle.

 

\

se on joskus kamalaa,toisinaan ihan hirveetä.mut hei siihen voi auttaa lääkitys.ihan omakohtaisia kokemuksia on.aluksi luulin tätä masennukseksi mut ajan myötä selvisin et tää on ns.pakkoajatuksia.itsellä ajatukset on että jos teen jollekkin jotain pahaa.mikä tosiaan sai ahdistamaan ja tuntemaan itsensä ihan kamalaksi ihmiseksi.ei auta et joku sanoo et hei älä ajattele.se ei tosiaankaan ole niin helppoa!!!onhan vieläkin päiviä et tulee mieleen kaikenlaista mut ei jää ns."levy päälle"vaan ne ajatukset sit menee menojaan.kiitos lääkkeiden.itse tälle asialle ei vaan yksinkertaisesti voi mitään.tsemppiä teille kaikille :wave: kiva kuulla et en oo ainoa!!!

hei ! voitko kertoo mikä sulla lääkityksenä ? miten pian alkovat vaikuttaan yms... kiitos etukäteen (jos viittit vastata)

 

eli lääkityksenä on seronil 20mg.voidaan määrätä masennustilojen ja niihin liityvän ahdistuneisuuden,bulimian ja pakko-oireisen häiriön hoitoon(suoraa lääkepakkauksesta).eli aivoissa on sellainen välittäjä aine kuin serotoniini ja jos on siinä ns.toimintahäiriö voi aiheuttaa ed.mainittuja oireita.eli itse et voi asialle yhtään mitään :wave: käy puhumassa omalle lääkärillesi asiasta niin eiköhän löydä sinullekkin sopiva lääkityksen.mulla toimii tämä hyvin =)

 

niin ja alkoi vaikuttaa aika hitaasti.mulla meni varmaan n.2-3kk kun sain kunnon avun tästä.yleensä vaikutus alkaa pikkuhiljaa 6vk: kuluessa

 

\

niin ja alkoi vaikuttaa aika hitaasti.mulla meni varmaan n.2-3kk kun sain kunnon avun tästä.yleensä vaikutus alkaa pikkuhiljaa 6vk: kuluessa kiva kun viitsit vastata..pitääpä jutella lääkärin kans tosta..oon nytte viimesillään raskaana mutta voihan sen varmasti alottaa myöhemmin..pääasia että pääsis eroon nuista ajatuksista. täs vielä utelen...tuliko sulla mitään sivu vaikutuksia ja miten on jos käytät joskus alkoholia ..onko sillä vaikutusta , siis kun syö lääkkeitä ? kiitos taas jos kehtaat vastata ja hyvää kesän odotusta !

 

äiti80

Voisitko alkaa kirjeenvaihtoon kanssani?!
Mulla juuri samanlaiset oireet kun sulla.
Tällä hetkellä mulla lääkitys ja käyn terapiassa.
Helpottavaa huomata että on muitakin joilla on samoja ongelmia.
aippa04@suomi24.fi

 

\

\

niin ja alkoi vaikuttaa aika hitaasti.mulla meni varmaan n.2-3kk kun sain kunnon avun tästä.yleensä vaikutus alkaa pikkuhiljaa 6vk: kuluessa kiva kun viitsit vastata..pitääpä jutella lääkärin kans tosta..oon nytte viimesillään raskaana mutta voihan sen varmasti alottaa myöhemmin..pääasia että pääsis eroon nuista ajatuksista. täs vielä utelen...tuliko sulla mitään sivu vaikutuksia ja miten on jos käytät joskus alkoholia ..onko sillä vaikutusta , siis kun syö lääkkeitä ? kiitos taas jos kehtaat vastata ja hyvää kesän odotusta !

alkoholin kanssa ei ole ollut mitään vaikutusta.alussa oli vähän käsien vapinaa,mut sekin kesti vain muutaman päivä.oli kuulemma ihan normaalia.kannattaa kyllä synnytyksen jälkeen kysellä lääkäriltä ajoissa.ite aloitin 3kk synnytyksen jälkeen.(oireita oli ollut jo pitkään ennen tätä)ei kannata turhaan pitkittää huonoa oloaan jos kerta apua on saatavilla.kiva jos näistä mun "neuvoista"olis ees hitusen ollut apua sulle :flower: