päivähoito - kumpi ratkaisu parempi

[UK]

Valitsisin ehkä vaihtoehdon B, koska noin pieni työajan lyhennys ei merkitse mielestäni lapsen kannalta mitään.
Meillä poika meni päivähoitoon 1v. ikäisenä, aloitin silloin osa-aikatyön 3pv/vko. Hoitoon sopeutuminen kesti muutaman viikon. Sopeutumista vaikeutti varmaan just tuo, että sai olla 4pv viikosta kotona.
Nyt lapsi on 2 v. ja aloitan syksyllä kokoaikaisen työn. Lapsi siirtyy siis kokoviikkoiseen päivähoitoon. Onneksi viikonloput ovat aina vapaat ja perjantai lyhyt, 5 tunnin, päivä.

Jos saamme toisen lapsen, niin tod.näk. jäisin vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalle ainakin siksi aikaa, että lapsi olisi 1v.

 

[ukhiug]

Se, ettei Hesarin toimittaja tai hänen haastattelemansa henkilöt tienneet tutkimuksista, ei tarkoita ettei niitä olisi. Tässä esim. jo lähes 30 vuotta sitten tehty tutkimus (kopioitu sivulta http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/avoin/appro/vanhem/sosy.htm) joten ei pitäisi edes olla mitään ihan viime aikoina tullutta uutta tietoa. Kiintymysteorian tutkijoilla on tästä muitakin tutkimuksia.

5. PIENEN LAPSEN EROKOKEMUKSET

Sen jälkeen kun lapsi on oppinut erottamaan häntä hoitavan henkilön, hän alkaa vastustaa eroa tästä. Tämä ns. kiintymyskausi on yleensä kuuden kuukauden ja kolmen ikävuoden vaiheilla ja mikäli lapsella on kehittynyt turvallinen kiintymyssuhde, eroon joutuminen tästä kiintymyskauden aikana on lapselle vaikea seuraavista syistä: lapsi menettää tutun hoitajan ja menetys on sitä suurempi mitä pienempi lapsi on. Lapsen hoito muuttuu; tuttu rytmi ja yksilöllinen huomio eivät toteudu kuten kotihoidossa. Ulkoinen ympäristön muutos lisää eron vaikeutta ; sisarusten on helpompi sopeutua hoitoon, koska heillä on toisistaan tuttua turvaa. (Lahikainen &Sundqvist, 1979, 8-9.)
Anja Lahikainen ja Salme Sundqvist tekivät laajan tutkimuksen alle kolmivuotiaiden ja sitä nuorempien lasten sosiaalisen kehityksen selvittämiseksi päiväkotihoitotilanteessa vuonna 1979. Tutkimuksessa oli mukana useita päiväkoteja Helsingin alueelta. Tutkimuksessa tehtiin kyselyt juuri edellä lueteltujen erokokemusten voimakkuuteen ja hoitoon sopeutumiseen vaikuttavien seikkojen pohjalta sekä päiväkotien hoitajille sekä vanhemmille. Niissä kartoitettiin lasten käyttäytymistä erotilanteessa (päiväkotiin lähtö ja jättäminen päiväkotiin), lapsen käyttäytyminen päiväkodissa ( äidin/isän kaipaaminen ja odottaminen päivähoidon aikana, vetäytyminen, passiivisuus, vihamielisyys, joka voi ilmetä yliaktiivisuutena, kiukunpuuskina jne., somaattiset oireet, suru), lapsen käyttäytyminen päiväkodista haettaessa (syytöskäyttäytyminen äitiä/isää kohtaan) ja lapsen käyttäytyminen iltaisin kotona (välittömät reaktiot kotiin palattua, muut ero-oireet). (emt., 18-21.)
Erokokemuksen voimakkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat lapsen ikä; mitä pienempi lapsi, sitä suuremmat vaikutukset kehitykselle, aikaisemman kiintymyssuhteen laatu; jos lapsella on turvallinen kiintymyssuhde ennen hoitoon lähtöä, ovat eroreaktiot voimakkaammat, mutta peruskiintymyksensä avulla lapsi selviää niistä paremmin kuin turvattomasti kiintynyt lapsi sekä korvaavan hoidon laatu; jos lapsi saa uudessa hoitopaikassa kiintyä yhteen hoitajaan, joka vastaa hoidosta sensitiivisesti, lapsi sopeutuu nopeammin. Myös vakituisen hoitajan (esim. äidin) paluu ja suhtautuminen eroon on tärkeää, sillä lapsi pyrkii syyttämään häntä erostaan. Tämä näkyy esimerkiksi kiukutteluna ja takertumisena eron jälkeen. Jos äiti ei osaa ymmärtää takertumisen syytä ja ahdistuu lapsen käyttäytymisestä, tulee tilanteesta entistä vaikeampi lapselle; hänen syytöstään ei ole ymmärretty ja pettymys on entistä suurempi. (emt.,10-11.)

5.1. Tutkimuksen tuloksia

Erokokemukset vaikuttavat lapsen kehitykseen välittömästi passiivisuutena, koska lapsi tarvitsee kiintymysvaiheen aikana turvallisen kiintopisteen voidakseen aktiivisesti tutkia ympäristöään. Lapsi saattaa kärsiä myös ruokahaluttomuudesta ja unihäiriöistä ja näin sairastumisriski kasvaa. Pitkittynyt ero vaikuttaa myös lopulta lapsen henkiseen kehitykseen haitallisesti. Kokemukset ensisijaisesta kiintymyskohteesta heijastuvat myös aikuisiän ihmissuhteisiin; jos kiintymyskautta luonnehtivat alituiset erot ja kiintymyskohteen välinpitämättömyys lasta kohtaan, jää kiintymyksen saamisen pyrkimys vielä aikuisenakin olennaiseksi osaksi sosiaalisia suhteita. (emt. 12-13.)
Tutkimuksen tuloksena todettiin lähes puolella lapsista aktiivista eron vastustamista. Usealla pienistä lapsista oli ollut jo monta hoitopaikkaa, mikä sinänsä tuntui jo rankalta pienelle lapselle, siitä huolimatta tai ehkä sen takia vastustuskäyttäytyminen jatkui edelleen, tosin ensi kertaa hoidon aloittavilla se oli voimakkaampaa. Kuitenkin pitkittyneeseen eroon liittyvät oireet, kuten vetäytyminen ja eristäytyminen, rauhattomuus ja vihamielisyys päiväkodissa olivat yleisempiä reaktioita kuin aktiiviset vastustukset päiväkotiin tuotaessa. Tutkimuksessa todettiin myös, että mitä myöhemmällä iällä lapset aloittivat päiväkotihoidon sitä enemmän heillä esiintyi kiintymyspyrkimyksiä päiväkotihoitajia kohtaan. Tutkijoiden mielestä tämä viittasi siihen, että päiväkotihoidossa ei sinänsä kehity kiintymyssuhteita, mutta jos lapset ovat kotona tai muussa hoidossa jo ehtineet kiintyä johonkin aikuishahmoon, he kykenevät siirtämään tämän kiintymyspyrkimyksen myös päiväkotihoitajiin. (emt.,35, 51.)
Tutkijat olivat myös tulosten perusteella sitä mieltä, että hoitajat ja vanhemmatkaan eivät kyenneet joko havaitsemaan tai eivät ymmärtäneet erosta johtuvan protestikäyttäytymisen liittyvän päiväkotihoitoon. Käsitykset lapsen sopeutumisesta päiväkotihoitoon liittyivät niin vanhemmilla kuin hoitajillakin normatiivisiin odotuksiin: lapsen pitäisi mennä vastustelematta päiväkotiin ja osallistua aktiivisesti päiväkodin ohjelmaan, muutoin he eivät ole sopeutuneita. Nämä sopeutumattomuusoireet ovat kuitenkin osoituksia normaaleista sosiaalisten suhteiden kehityksestä. (emt. ,60-62.)

 

[ukhiug]

Edellisellä en pyri mitenkään kritisoimaan ap:n ratkaisuja, olivat ne mitä tahansa, mutta kommentoisin vain "tutkimuksista" kirjoitusta. Luulen, että ne jotka haluavat hoitaa lapset kotona, eivät tarvitse mitään tekosyitä siihen.

Musta on kummallista, että aina vedotaan "tutkimuksiin", kun perustellaan omaa valintaa hoitaa lapset kotona.

 

[ninnu2]

Päivähoitoasioista syntyy täällä säännöllisesti kiista. Harmi AP:n kannalta, että tämäkin keskustelu kääntyy kiistaksi koti- ja päivähoidosta, vaikka hän nimenomaan ei kaivannut mielipiteitä toisen paremmuudesta. Itse valitisin tuon vaihtoehdon B, koska lapsi ei taida vielä ymmärtää, onko hän hoidossa 7 vai 9 tuntia päivässä, 4 tai 5 päivää viikossa. Mutta ymmärtää, että kotona tässä vielä ollaan ja on varmasti valmiimpi hoitoon vähän isompana.
Noista tutkimuksista. Itsekin vähän aikaa sitten niitä peräänkuulutin täällä ja jankuttamalla jankutin, että mistähän löytyisi. Tuo edellä mainittu tutkimus löytyi, se on todella hieno. Sitten sain vinkin myös Helsingin yliopistossa parhaillaan Liisa Keltikangas-Järvisen johtamasta tutkimusprojektista, tietoa löytyi soveltavan kasvatustieteen sivuilta, muistaakseni.
Minusta sekä koti- että päivähoito voivat olla hyviä ratkaisuja. Aina pitää tarkastella perheen kokonaistilannetta ja jokainen perhe osaa kyllä valita itselleen parhaan ratkaisun. Tänne tuskin kukaan lähtee kirjoittelemaan kaikkea perheestään ja tilanteestaan, joten parempi olla tuomitsematta muiden ratkaisuja, kun emme niin perusteita tiedä. Jostain syystä myös kaikkien muiden pitäisi valita juuri samoin, että se myös olisi oikea ratkaisu.

 

[ukhiug:lle]

Tämä on just sitä mitä ap ei halunnut ketjuun.
Töihin meno ei ole mikään tekosyy paeta vanhemmuutta, joskus on vaan pakko hankkia leipää pöytään.

 

[Aioli]

Kannatan vaihtoehto B:tä. 10 kk ja 1 v 3 kk välissä tapahtuu ihan huimaa kehitystä. Näkisin, että 1 v 3 kk on jo monella tapaa kypsempi jäämään hoitoon, vaikka kovin pieni on tietysti vielä silloinkin. Päiväkodin henkilökunnalla on näemmä omat kokemuksensa aiheesta, mutta äitinä koen silti ison eron siinä, jättääkö hoitoon "ilmaisukyvyttömän" vauvan vai jo ketterämmän ja itseään ilmaisevan taaperon, jolle voi joitain asioita jo vähän selittääkin. Kaikilla reilun vuoden ikäisillä ei myöskään ole erityisen voimakasta eroahdistusta.

Ja näistä kiistaa herättäneistä viittauksista tutkimuksiin (tai "tutkimuksiin");

Musta on kummallista, että aina vedotaan "tutkimuksiin", kun perustellaan omaa valintaa hoitaa lapset kotona. ... Toki varmaan on suuntaan ja toiseen eri alojen asiantuntijoiden omia yksittäisiä mielipiteitä, mutta konsensusta asiassa ei ole saavutettu. Toisesta lehdestä luin aiheesta kaksi täysin vastakkaista mielipidettä, kumpikin tutkija korosti että heidän mielipiteensä perustuvat heidän omiin tutkimuksiinsa (molemmat arvostettuja lastenpsykiatreja).

Musta taas on kummallista, jos ei etsitä tietoa (= tehtyjä tutkimuksia) ajattelun tueksi jos pohditaan jotain asiaa tai kerrotaan omien ratkaisuiden perusteista. Mutta asioistahan voi ajatella niin eri tavoin.

Aika harvasta (etenkään ihmisen käyttäytymiseen liittyvästä) asiasta taitaa olla vedenpitävää konsensusta tiedemaailman sisällä. Se ei tarkoita, etteikö tehdyllä tutkimuksella ole mitään merkitystä ja etteikö siihen voisi viitata.

Tuo jälkimmäinen lehtijuttu taisi olla osa sarjaa, jossa esitetään aina kaksi vastakkaista näkemystä johonkin teemaan(?) Toimitus rakentaa siinä vastakkainasettelun asetelman, mikä korostaa mustavalkoisuutta. Eli sikäli ei ole minusta erityisen hyvä esimerkki tähän yhteyteen.

 

[Aioli]

... ja tuo lainaus oli nimimerkiltä "tutkimuksista" tmv.

 

[ukhiug]

Tämä on just sitä mitä ap ei halunnut ketjuun.
Töihin meno ei ole mikään tekosyy paeta vanhemmuutta, joskus on vaan pakko hankkia leipää pöytään.

Minusta tämän keskustelun tarkoitus ei ollut kotihoito vs. päivähoito, joten en tajua miksi tästä aletaan taas kinata. Jos joku ehdottaa vaihtoehtoa B, eli parempi olla kotona kauemmin, aletaan heti sanoa, että kotiäidit täällä taas vetoavat "tutkimuksiin". Eikö ap kysynyt mielipiteitä näiden kahden vaihtoehdon paremmuudesta??

 

[Ms. Wolford]

Ihan hyviä kommentteja olet jo ketjussa pääosin saanutkin.
Jos ajattelee lapsen vastustuskykyä, voisi kallistua vaihtoehtoon B. Tietysti "pöpökuuria" voisi lieventää, jos onnistuisitte saamaan lapsenne (olipa ajankohta a taikka b) esimerkiksi perhepäivähoitajalle tai ryhmäperhepäivähoitoon. Altistusta olisi ehkä kohtuullisemmin kuin päiväkodissa?
Entä olisiko mahdollista saada sukulaistädiltä tai -tytöltä tai muuten palkattuna apuna hoitajaa kotiinne ensimmäiseksi vuodeksi vanhempainloman jälkeen? Sekin olisi yksi pehmeä lasku vauvavaiheesta taaperoksi. Taloudellisesti mahdolliseksi sen saattaa tehdä kotihoidontuki tai kotitalousvähennys.

 

[Eepelli]

Itse yrittäisin olla mahdollisimman kauan kotona lasten kanssa, joten valitsisin sellaisen vaihtoehdon. Meillä oli se tilanne, että rahasyistä oli pakko mennä töihin (iso asuntolaina, koska lunastimme isovanhempiemme talon. Jos emme olisi taloa lunastaneet, tilaisuus olisi mennyt sivu suun). Teimme siten, että menin töihin, kun vauva oli 10,5 kk ikäinen. Sain sovittua pomoni kanssa sellaisen järjestelyn, että tein 2,5 päivää arkena, jonka ajan äitini (silloin työttömänä) hoiti lasta ja sitten viikonloppuna kävin tekemässä yhden pitkän päivän, jolloin sain 3,5 päivässä viikkotunnit (37,5 h) täyteen.

Tällä järjestelmällä saimme venytettyä hoitoon menoa 4 kuukaudella. Kun hain päivähoitopaikkaa, niin meille sanottiin, että keväällä juuri ennen kesälomia on vaikea saada hoitopaikkaa, koska heillä on henkilökuntapulaa. Jos olisin väkisin halunnut lapseni hoitoon, olisin joutunut viemään hänet kauemmas päivähoitoon ja lisäksi vielä heinäkuuksi varahoitotarhaan ja mahdollisesti sitten syksyllä hän olisi päässyt siihen päiväkotiin, johon halusin. Minusta olisi ollut järjetöntä, että 4 kk:n aikana hänellä olisi ollut 3 eri päiväkotia.

Meillä siis mies hoiti lasta 4 vkon:n kesälomansa ajan ja anoppi hoiti 2 viikkoa sekä äitini noin 2,5 kk. Esikoinen aloitti päivähoidon reilun 1v 1kk ikäisenä.

Esikoinen sairasteli ensimmäiset 1,5 vuotta todella paljon ja hänellä oli sellaista jatkuvaa köhää ja pikkunuhaa. Töistä ei voinut olla pois, joten oli äärimmäisen stressaavaa, kun töihin oli pakko mennä ja lapsen tilanteen takia olisi pitänyt jäädä kotiin. Varahoitajaakaan ei aina löytynyt. Immuniteetin kehityttyä n. 3 v iässä hän on ollut äärimmäisen vähän sairaana, mutta ei ihme, että lapsi oli kipeänä, kun hän aina työnsi kaikki lelut suuhunsa.

 

[kimppailija]

En valitsisi kumpaakaan vaihtoehtoa, jos olisi sellainen vaihtoehto olemassa, että lähistöllä olisi 1-2 perhettä, joiden kanssa voisi perustaa hoitoringin. Esimerkiksi kolmiperhehoidon ideana on se, että kolmen perheen lapsille palkataan hoitaja. Hoitaja hoitaa lapsia aina viikon kerrallaan yhdessä kodissa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että joka kolmas viikko omien lapsien lisäksi omaan kotiin tulee hoitaja plus kahden muun perheen lapset. Sellaisena viikkona pitää tehdä ruoat valmiiksi jääkaappiin, jotka hoitaja lämmittää lapsille.

Systeemissä on se etu, että ainakin kerran viikossa on se tilanne, ettei tarvitse kuskata lapsia minnekään. Ympäristöt ovat kodinomaisia eikä laitoksia. Pienen ryhmäkoon vuoksi alttius tartuntataudeille on pienempi.

Hoitajan voi palkata yksityisesti tai kysyä kunnan perhepäivähoidosta vastaavalta henkilöltä, saako kunnalta tukea tällaiseen hoitomalliin.

 

[Kimppailija]

Ai niin, unohtui sanoa, että hoitaja voi olla myös joku näistä kolmen perheen vanhemmista. Toki jos työpaikalta löytyy joustoa, niin hoitovastuun voi ehkä myös jakaa toisen vanhemman kesken, mutta se ehkä vaatisi sitten jo etätyömahdollisuutta tai suurta joustoa työaikoihin, jolloin esim. asiakaskäynnit tms reissutyö ei onnistu.

 

[Aioli]

Miten kimppahoidossa menetellään jos hoitaja sairastuu? Onko teille käynyt tällaista tai ollut muita ongelmia? Ko. hoitomuoto kiinnostaa...

 

[itsestäänselvää]

Tämä on just sitä mitä ap ei halunnut ketjuun.
Töihin meno ei ole mikään tekosyy paeta vanhemmuutta, joskus on vaan pakko hankkia leipää pöytään.

Lue uudestaan alkuperäinen viesti! Siellä nimenomaan sanotaan, että ap:n miehellä ON mahdollisuus jäädä hoitovapaalle kunnes lapsi on 1v3kk, jos näin päättävät.
Harva meistä tosiaan kävisi töissä, jos ei minkäänlaista pakkoa leivän ansaintaan olisi, tämä lienee melko itsestäänselvää.

 

[Aiolille]

Äitini oli Tampereen kaupungilla kolmiperhehoitajana joskus joitakin vuosia sitten. En muista oikein tarkkaan, että miten se varahoitojärjestelmä meni. Luulen, että samalla tavalla kuin perhepäivähoidossakin, että koska kyseessä on kunnan järjestämä juttu, niin se jo etukäteen on selvää, missä lapset hoidetaan omahoitajan sairauksien ja lomien ajan (voi olla toinen kolmiperhehoitaja, toinen perhepäivähoitaja tai päiväkoti).

Jos kolmiperhehoitorinki on itse kasattu ja siihen ei ole haettu kunnalta tukea, niin käsittääkseni silloin joku kolmen perheen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lasta, mikäli omahoitaja on sairaana. Samoin hoitajan vuosiloman aikana joutuu joko keskittämään lomat esim. heinäkuulle, pyytämään hoitoapua isovanhemmilta tai toimimaan siten, että esim. kaikki ovat lomalla yhden viikon ja loput kolme viikkoa kukin perheistä hoitaa yhden viikon.

Tosin tuo loma-asiahan on aina missä tahansa hoitopaikassa ongelmana. Ainakin meillä pieni päiväkoti on heinäkuun suljettuna, joten emme ole halunneet viedä lapsia varahoitopaikkaan toiselle puolelle kaupunkia, jossa lapset ja hoitajat ovat pääosin tuntemattomia. Siksi olemme yleensä pitäneet miehen kanssa lomat limittäin (minä 2 viikkoa, sitten 2 viikkoa yhtäaikaa ja sen jälkeen mies 2 viikkoa), jolloin lapset ovat saaneet kaivattua vapaata hoidosta 6 viikkoa. Kerran teimme myös siten, että kun isovanhemmat kinusivat lapsia hoitoon, niin pidimme lapset pois päivähoidosta kesä- ja heinäkuun, jolloin kesäkuulta ei tarvinnut maksaa päivähoitomaksua.

Vielä siitä kolmiperhehoidosta. Niin kuin missä tahansa hoitopaikassa, niin tärkeintä ehdottomasti on hyvän hoitajan löytäminen, johon voi luottaa. Lapseni päiväkodissa oli esimerkiksi yksi hoitaja, joka ei ollut työhönsä motivoitunut, jolloin hän oli paljon sairaana ja sijaisia ei aina saanut, jolloin kaksi hoitajaa joutui hoitamaan sen kolmannenkin työt omien hommiensa lisäksi. Vakituisessa virassa olevaa on vaikea potkia pois.

Kolmiperhehoidon ongelma voi olla siinä, että jos joku perheistä jättäytyy pois (lapset kasvavat eskari- ja/tai kouluikäisiksi, perheeseen syntyy lisää lapsia jotka halutaan hoitaa kotona, muutto kauemmas), niin saako tilalle toista perhettä. Yleensä kyllä hyvään rinkiin saa porukkaa, mutta se ehkä vaatii viitseliäisyyttä, että löytää uuden perheen tilalle. Jos ringin on järjestänyt kunta, niin silloinhan uuden perheen löytäminen on kunnan "ongelmana".

Eräs ystäväperhe sai Keravalla asuessaan tukea toisen perheen kanssa juuri vastaavantyyppiseen tilanteeseen, jossa neljää lasta hoitamaan palkattiin ihana vanhempi hoitaja. Rinki taisi jatkua noin 2-3 vuotta, jonka jälkeen lapset siirtyivät sitten isompina eskariryhmiin ja päiväkotiin. Rinki taisi kaatua toisen perheen muuttoon ja tämä kaveriperheeni totesi, että lapset ovat niin isoja, että ovat jo kypsiä siirtymään ns. normaaliin päivähoitoon.

 

[Aioli]

Suurkiitos vastauksesta edelliselle! Täytyykin selvitellä asiaa pidemmälle. Kuulostaa entistä kiinnostavammalle vaihtoehdolle

 

[tutkimuksista..]

Tuo tutkimushan on vain kahden ihmisen mielipide. Vastaavasti jokin aika sitten julkisuudessa oli tutkimus, jossa todettiin päiväkodissa hoidossa olleiden lasten pärjäävän elämässä huomattavasti paremmin. Kysehän on vain arvovalinnoista (tai perheen omasta tilanteesta, tai rahasta, tai sosiaalisesta paineesta, tai henkisestä kapasiteetista, jne jne jne).

Tarkoitin, että kumpaakaan hoitomuotoa ei ole osoitettu kiistattomasti paremmaksi vaan mielipiteitä löytyy kumpaakin tukemaan. Ja eiköhän maamme johtavissa sosiaali- ja terveysalan instituutioissa tiedettäisi, jos jompi kumpi hoitomuoto olisi osoitettu toista paremmaksi.

 

[Tutkimuksista vielä]

Tuollaisia tutkimuksia päivähoito vs. kotihoito on hirveän vaikea tehdä. Päivähoidossa on tosi paljon sellaisten vanhempien lapsia (alkoholistit, mielenterveysongelmaiset yms), joiden on paljon parempi olla hoidossa. Tällaiset seikat vääristävät tutkimustuloksia, että päivähoito olisi jotenkin parempi kaikille lapsille.

Eiköhän maalaisjärjellä ajateltuna vauvan ja pienen lapsen ole aina parempi olla läsnäolevan, huolehtivan ja hellän äidin (tai isän) kanssa kotona?

 

[pampulaa]

Toisekseen kannattaa huomata se, että lasten persoonallisuuksissa on hirveästi eroa. Joku on tosi sosiaalinen eikä tunnu häiriintyvän mistään, mutta on niitäkin, jotka ovat ujoja eivätkä saa sanomisiaan esille. Ujo lapsi voi olla syrjäänvetäytyvä. Oman kokemukseni mukaan päiväkoti on hyvä paikka rasavillille lapselle, joka osaa pitää omia puoliaan ja pärjää reippaana isossa joukossa. Ujompi lapsi saattaa tarvita kannustusta ja kypsymistä ihan omaan tahtiin, jotta hänen itseluottamuksensa kehittyy.

olipa hoitomuoto mikä tahansa, niin hyvä hoitaja pitäisi olla. Mikään rakennus ei ratkaise sitä, onko hoitopaikka hyvä vai huono. Käpylehmilläkin leikkimällä voi olla todella onnellinen lapsi, kun taas huonon aikuisen seurassa mikään virike ei riitä, jos lapsi kokee, että hän ei ole toivottu, vaan riesa.

 

[Perhepäivähoitaja]

Mun vauva menee alle 10kk iässä päiväkotiin. Sama tilanne kuin ap:llä, ei vaihtoehtoja. Meillä isä pystyy pitämään aamuisin pidempään kotona, klo 10-11. Minä taas haen klo 15-16 välillä.

Mietin kyllä perhepäivähoitoakin, mutta päädyin päiväkotiin, koska haluan lapselleni luotettavaa hoitoa ja kasvatusta alan ammattilaisilta. Seki että ryhmässä on useampi aikuinen, auttaa ylläpitämään "kontrollia" hoidon laadun suhteen. Mutta jos lapsi alkaa sairastella kovasti, täytyy miettiä uudelleen.

Kysymykseesi vastaan että ehkä ottaisin ykkösvaihtoehdon.

Vähän särähti korvaan kommenttisi. Erityisesti kohta, jossa toteat haluavasi lapsellesi luotettavaa hoitoa ja kasvatusta alan ammattilaisilta ja annat ymmärtää, ettei perhepäivähoitaja voi sellaista tarjota. Minä olen perhepäivähoitaja koulutukseltani ja haluan korostaa, että ammattitaitoinen perhepäivähoitaja on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto kuin päiväkoti! Vihjaus hoidon laatuun on myös minusta loukkaava... Itse en tunne yhtään perhepäivähoitajaa, joka suhtautuisi kevyesti työhönsä! Lapsia hoidetaan yksilöllisesti kodinomaisessa ympäristössä, ruoka on ravitsevaa ja monipuolista, lapsilla virikkeellistä tekemistä, hoitosuunnitelmat samaan tapaan kuin päiväkodeissa jne.

Minulla on kokemusta työstä päiväkodissa ja perhepäivähoitajana omassa kodissa. Tähän tietotaitoon perustuen uskallan sanoa perhepäivähoidon olevan erinomainen vaihtoehto myös alle 3-vuotiaille.

Ap:lle vastaisin, että vain sinä voit tietää mikä on lapsellesi paras vaihtoehto. Kaikki lapset ovat erilaisia. Viet lapsesi hoitoon minkä ikäisenä tahansa, hänestä varmasti pidetään hyvää huolta. Riippuen asuinpaikastanne vaihtoehtoja hoitopaikan suhteen voi olla hyvinkin paljon. Kannattaa perehtyä vaihtoehtoihin ja "kuunnella" omaa lastaan, niin oikea vaihtoehto löytyy varmasti. Kaikkea hyvää perheellenne!

 

[ninnu2]

Tuo tutkimushan on vain kahden ihmisen mielipide. Vastaavasti jokin aika sitten julkisuudessa oli tutkimus, jossa todettiin päiväkodissa hoidossa olleiden lasten pärjäävän elämässä huomattavasti paremmin. Kysehän on vain arvovalinnoista (tai perheen omasta tilanteesta, tai rahasta, tai sosiaalisesta paineesta, tai henkisestä kapasiteetista, jne jne jne).

Tarkoitin, että kumpaakaan hoitomuotoa ei ole osoitettu kiistattomasti paremmaksi vaan mielipiteitä löytyy kumpaakin tukemaan. Ja eiköhän maamme johtavissa sosiaali- ja terveysalan instituutioissa tiedettäisi, jos jompi kumpi hoitomuoto olisi osoitettu toista paremmaksi.

Aika erikoinen näkemys, että tutkimus on vain mielipide. Itse en kyllä pidä tutkimusta minään mielipiteenä, vaan perusteellisena asiohin perehtymisenä, jossa tieteellisten kriteerien avulla hankitaan tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Em. mainittu tutkimus ei myöskään sano mitään kotihoidosta, sen huonommuudesta tai paremmuudesta. Tutkimuksessa tutkitaan vain päiväkotihoitoon ja kiintymyssuhteeseen liittyviä tekijöitä. Niitä voitaisiin aivan hyvin tutkia myös kotihoidossa olevilta lapsilta ja löytää monenmoista. Kotihoitoa on kuitenkin paljon vaikeampi tutkia. Hyvähän se on tietää, millaisia asioita päivähoidon aloittamisessa voi tulla esiin ja miten niihin on hyvä reagoida, miten kohdata lapsi ja lapsen tarpeet ja tarjota tukevaa vanhemmuutta lapselleen.

 

[a-vaihtoehto]

Olen pahoillani, kirjoitukseni näyttää tosiaan siltä etten arvostaisi perhepäivähoitoa ja -hoitajia. Näin ei ole, päin vastoin hyvä hoitaja, oli kyseessä päiväkoti, pph tai kotona käyvä lastenhoitaja, on kultaa kalliimpi!
Loistavaa jos aidosti viihdyt työssäsi ja pidät hoitolapsistasi, ja olet vieläpä koulutettu alalle. On kaikki syyt arvata, että olet juuri tällainen aarre. Siksi varmasti lähipiirissäsikin on samanlaisilla arvoilla varustettuja pph:ja.
Mutta minä en ole löytänyt varmasti luotettavaa tätiä, ja lähipiirini kokemukset ovat pelottaneet hiukan. On ollut maanantaisin sairastavia tätejä, talon taakse tupakalle meneviä tätejä, tätien sohvilla on maannut väsyneitä setiä, jne. Nämä tietenkin edustavat pienen pientä vähemmistöä! Mutta päiväkodissa asiaan puututtaisiin heti, tällainen individualismi ei tulisi kyseeseen.
Tämän takia, kaikista pph:n eduista huolimatta, minun on valittava päiväkoti, jossa työskentelee vain alalle koulutettuja henkilöitä, apuna toki voi olla työllistettyjä, sivareita, jne. Päiväkoti, jossa syödään samaa ruokaa kuin koko kunnan päiväkodeissa, joissa noudatetaan varhaiskasvatussuunnitelmaa, joissa askarrellaan, käydään museoissa ja torilla, varahoitaja on aina läsnä, jne.

 

[pettynyt pp-hoitoon]

Minä olen perhepäivähoitaja koulutukseltani ja haluan korostaa, että ammattitaitoinen perhepäivähoitaja on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto kuin päiväkoti! Vihjaus hoidon laatuun on myös minusta loukkaava... Itse en tunne yhtään perhepäivähoitajaa, joka suhtautuisi kevyesti työhönsä!

Jos et entuudestaan tunne tai ole saanut suosituksia, niin et valitettavasti voi tietää, onko perhepäivähoitaja ammattattitaitoinen. Meillä kävi huono tuuri hoitajan suhteen. Muut vanhemmat tekivät hänestä niin paljon valituksia, että hän sai siirron muihin tehtäviin. Esikoisemme joutui sitten kesken kauden siirtymään päiväkotiin.

 

[nappula.]

Vihjaus hoidon laatuun on myös minusta loukkaava... Itse en tunne yhtään perhepäivähoitajaa, joka suhtautuisi kevyesti työhönsä!

Minä seurasin puistossa perhepäivähoitajia ihan huvikseni: hoitajat juorusivat ringissä ja kersat tekivät mitä tahtoivat. sitten yksi ehkä parivuotias pikkutyttö putosi keinusta ja jäi makaamaan maahan. Olin jo lähtemässä sen luo mutta sitten siitä hoitsulaumasta yksi liikahti ja lorvi sen tytön luo. Tyttö alkoi itkeä mutta hoitsu tökkäsi sen takasin keinumaan. Tämäkö on sitä ammattitaitoa?!?

Meidän lapset on aloittaneet tarhan 1 vuotiaana 8h päivässä 5pv viikossa, pph.sta ei edes keskusteltu.

 

[UK]

Minä taas luulen, että sekä päiväkodeissa että perhepäivähoidon piirissä voi olla huonoja hoitajia joukossa. En usko päiväkodin olevan ihan ehdottomasti paras hoitopaikka - riippuu ihan työntekijöistä.
Meillä lapsi on perhepäivähoidossa (aloitti 1-vuotiaana), sillä tällä paikkakunnalla ei ihan pienille anneta päiväkotipaikkaa. (Käsittääkseni täällä alle 3 vuotiaille osoitetaan päivähoitopaikka, ei päiväkotia.)
Meillä on käynyt tuuri päivähoitajan suhteen, sillä hän vaikuttaa välittävältä ja osaavalta ihmiseltä. Mitä minä olen hoitopaikkamme toimintaa nähnyt, niin hoitaja pitää lapsia sylissä, lukee heille kirjoja, keksii askartelujuttuja, käyttää heitä läheisessä leikkipuistossa, käyttää pienillä retkillä (esim. makkaranpaistos rannalla, liikennepuisto, lasten teatteri, mäenlasku) yms. He ulkoilevat, jos vain ilma sallii. Ruoat ovat monipuolisia. Siisteyskasvatusta on, tällä hetkellä poikamme opettelee pottailua.
Miinuksiakin toki on. Joskus olen mennyt hakemaan lasta hoidosta, ja kaikki lapset ovat olleet keskenään ulkona ja hoitaja on tullut sisältä. Jotain hakemasta tai vessasta... Tiedä sitten.
Lapsen vaatteet ovat joskus olleet ihan jogurtissa, marjassa tai muussa, vaikka lapsella on mukana ruokalappu. "Kun ei _____ halua sitä pitää".

Poikamme näyttää viihtyvän hoidossa hyvin. Mielellään sitä hoitaisi lapsensa kuitenkin itse, mutta olemme valinneet työssäkäynnin. Siksi on vain uskallettava luottaa toisen ihmisen hoitoon.