päivähoito - kumpi ratkaisu parempi

[working mom]

Hei,
kysyisin kokemuksia ja kommentteja päivähoitoasiaan, ja heti samaan hengenvetoon pyydän että ei please sellaisia kommentteja että miten voit viedä lapsesi hoitoon noin nuorena tai että senkin uraohjus julmuriäiti.

Tilanne siis seuraava; vanhempainrahakausi päättyy lapsen ollessa 9kk, ja isäkuukaudella ja lomajärjestelyillä sen pystyisi jatkamaan siihen asti kun lapsi on 10,5 kk. Onko parempi lapsen kannalta:

a) lapsi menee päivähoitoon ollessaan 10,5 kk vanha, ja toinen lapsen vanhemmista tekee seuraavat 10 kk lyhennettyä tyäpäivää 30h/vko (eli työpäivän pituus ruokiksen ja matkojen kanssa noin 7h)

b) toinen lapsen vanhemmista ottaa ihan "oikeaa" hoitovapaata siihen asti kun lapsi on 1v3kk vanha, mutta tällöin lapsen on mentävä sitten 1v3kk iässä kokopäiväiseen päivähoitoon (8,5h pvässä) eli osa-aikatyöhön ei ole mahdollisuutta jos tämä optio valitaan.

Huomatkaa että en käytä em. vaihtoehdoissa tietoisesti äiti-sanaa vaan vanhempi. Perheessä äiti on "pääelättäjä" joten sellaiset ehdotukset että jää kolmeksi vuodeksi kotiin ja anna miehesi elättää eivät siis ole mahdollisia. Lisäksi em. ratkaisut ovat ns. enimmäisjoustot mihin näillä lainamäärillä ja työntekovastuilla pystymme, eli tosiaan ne "hoida lapsesi rippikouluikään asti kotona" -kommentit ovat valitettavasti valintamahdollisuuksiemme ulkopuolella.

Jokainen vanhempi haluaa lapsensa parasta ja rakastaa lastaan yli kaiken. Oli sitten työssäkäyvä tai kotiäiti.

 

[Yli vuoden ikäisenä]

Tutkittua tietoa mulla ei ole, mutta itse valitsisin myöhemmin töihin menon. Todennäköisesti 1v3kk lapsi jo osaa tai ainakin on lähellä kävelemistä, hieman puhumista ja nukkunee yhdet päikkärit eli näistä syistä sopeutuu paremmin hoitoon kuin pienempi. Eikä 7 tunnin ja 8,5 tunnin ero niin suuri ole hoitopäivän pituudessa. Valitettavasti tulet kohta saamaan myös vastauksia, "kuinka meillä asutaan ahtaammin, jotta voin olla kotona" ym. mutta älä välitä niistä.

 

[a-vaihtoehto]

Mun vauva menee alle 10kk iässä päiväkotiin. Sama tilanne kuin ap:llä, ei vaihtoehtoja. Meillä isä pystyy pitämään aamuisin pidempään kotona, klo 10-11. Minä taas haen klo 15-16 välillä.

Mietin kyllä perhepäivähoitoakin, mutta päädyin päiväkotiin, koska haluan lapselleni luotettavaa hoitoa ja kasvatusta alan ammattilaisilta. Seki että ryhmässä on useampi aikuinen, auttaa ylläpitämään "kontrollia" hoidon laadun suhteen. Mutta jos lapsi alkaa sairastella kovasti, täytyy miettiä uudelleen.

Kysymykseesi vastaan että ehkä ottaisin ykkösvaihtoehdon.

 

[b-vaihtoehto]

Mielestäni on aika iso ero siinä, onko lapsi 10kk vai 1v3kk. 10kk on vielä vauva, mutta 1v3kk on jo taapero, joka pärjää ehkä jo paremmin hoidossa, esim. talvella jos ei osaa kävellä on ulkoiluissa aika ankeaa. Ja tosiaan 1v3kk osaa jo ilmaista itseään ja tarpeitaan toisella lailla kuin 10kk ikäinen, sekä ymmärtää puhetta myös paremmin. Siis valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon.

 

[ehkä b]

Minä kallistuisin ehkä b-vaihtoehdon kannalle, sillä uskoisin lapsen silloin olevan monin tavoin kypsempi menemään hoitoon kuin mitä 10,5-kuisena. Mutta tokihan toinenkin ratkaisu on ihan mahdollinen...

 

[vaihtoehto a]

Eli vaihtoehto a on ihan hyvä, muutaman kuukauden "jatkoaika" ei välttämättä ole lapsen tulevan kehityksen ja elämän kannalta sen parempi kuin aikainen hoitoonmeno ja uuden opit! Meillä molemmat pojat menneet hoitoon heti vanhempainrahakauden jälkeen ja menee tämä kolmaskin. Kokemuksemme ovat positiivisia!

 

[molemmat hyviä..]

Meillä tyttö 11kk on viihtynyt tosi hyvin hoidossa. Kävelyn oppiminen vauhdittui ja jää ihan innoissaan aamulla kavereiden kanssa. Teen nyt pari kuukautta 6h päivää, ihan pehmeän laskun takia -sekä itselle että muksulle.. ;D Mieti kumpi vaihtoehto on teille vanhemmille parempi. Vanhempien stressi ja pahaolohan heijastuu helposti muksusta!
Onnea ja tsemppiä työn /arjen pyöritykseen!!

 

[tiipii..]

Meillä meni poika hoitoon 11kk ikäisenä. Oli pari kuukautta siellä jonka jälkeen 2 kk kotona kesälomilla. Nyt on siis n.1v 3kk kun aloittaa uudelleen hoitopaikassa. Sanoisin, että valitse b-vaihtoehto. Ainakin meidän lapsi on hurjasti kehittynyt näiden parin kuukauden aikana ja viihtyy muiden pienten seurassa huomattavasti paremmin, kuin silloin hoidon aloittaessaan. Ja tosiaan se työpäivän lyhennys ei huomattavasti tunnu...

 

[hmmm..]

Aika moni kallistuu b vaihtoehtoon. Kieltämättä siinä onkin puolensa, että lapsi kävelee, ymmärtää jo puhetta paremmin jne.

Lastentarhanopettaja ystäväni sanoi oman kokemuksensa perusteella, että n. vuoden ikäiset sopeutuu helpommin päiväkotiarkeen. Ne kiintyvät luottavaisesti lähellä olevaan aikuiseen, kun omat vanhemmat lähtevät näköpiiristä. N. puolitoistavuotiaille ja sitä isommille hoidon aloittaminen onkin jo vaikeampaa. 1,5-voutias osaa jo huolestua, tuleeko äiti takaisin ja sopeutuminen on vaikeampaa. Toki alun jälkeen lapsi oppii, että kyllä se äiti sieltä tulee. Omani oli 1v4kk aloittaessa päivähoidossa ja ensimmäiset kaksi viikkoa oli hankalia, mutta siitäkin selvittiin.

Puolensa siis molemmissa vaihtoehdoissa. En kuitenkaan usko, että kumpikaan on ratkaisevasti huonompi tai parempi.

 

[Elina1]

Vauva "sopeutuu" paremmin hoitoon siksi, että hänellä ei ole niin paljon keinoja protestoida kuin isommalla lapsella. Isompi lapsi osaa jo ilmaista, ettei halua erota vanhemmista, joten pystyy tilannetta käsittelemään myös jotenkin. Pieni vauva kokee vain kokonaisvaltaista ahdistusta ja hylkäämistä, kun ei ymmärrä mihin isä ja äiti hävisivät eikä osaa ajatella, että "7 tunnin päästä minua tullaan hakemaan". Ei isompikaan lapsi vielä oikein tajua ajan pituutta ja kulumista, mutta aina vähän paremmin, mitä isommaksi tulee.

 

[päivähoitaja]

Onko mahdollista, että te vanhemmat limittäisitte työaikojanne? Voisiko siis toinen vanhemmista mennä töihin mahdollisimman aikaisin (esim. jo klo 7) ja vastaavasti toinen menisi töihin myöhempään (esim. klo 9)?

Meillä tehtiin parin vuoden ajan siten, että mies meni töihin jo ennen klo 7:ää ja haki lapset pois päivähoidosta klo 15-15.30. Mies teki ruoan lapsille ja kävi tarvittaessa kaupassa lasten kanssa.

Minä taas vein lapset päiväkotiin aamupalalle klo 8.30 ja tulin kotiin klo 17 jälkeen. Tällä järjestelyllä lapset olivat päivähoidossa "vain" 6,5 - 7 tuntia päivässä. Kuitenkin saimme kumpikin tehtyä täyden työpäivän.

EHkä kannattaa myös selvittää, että voisiko tehdä lyhennettyä työaikaa? Kun esikoinen meni kouluun, pidin perjantait vapaana. Kävin silloin nuoremman lapsen kanssa jumpassa, kun esikoinen oli koulussa. Perjantaina ehdin myös lasten kanssa touhuamaan esim. käymään kirjastossa tai uinnissa. Silti aikaa jäi myös kaupassakäyntiin ja oikeasti pääsimme aloittamaan viikonlopun vieton klo 16 isän tultua kotiin.

Minulla ei olisi onnistunut se, että olisin tehnyt 6 h työpäivää, koska päivät venyvät aina. Siksi oli helpompaa päätyä siihen vaihtoehtoon että työajan lyhennys tarkoitti yhtä kokonaista vapaapäivää. Sillä tavoin säästin myös työmatkoissa (ei bensakuluja) eikä tarvinnut meikata ja laittaa hiuksia kuten normaalisti työpäivänä.

Voisiko teillä yhdistää sen työajan lyhennyksen ja äidin työajan limittämisen, jolloin tarhassaoloaika olisi alle 6 h? Omassa päiväkodissani muistaakseni 5,5 h/pv tarkoitti sitä, että hoitomaksu oli vain puolet normaalista.

 

[Jeps vanhempi..]

Sanoisin, että B vaihtoehto. Ottakaa ihmeessä hoitovapaata. On todella eri asia 10kk ikäinen kuin 1,3v. Rytmit ja muut ovat jo tuossa vaiheessa paremmin mukautumassa hoitoon jne..

Oikeastaan ehdottaisin, tuota kokopäivätyötä 1,3v iässä ja sitä ennen kokonaan hoitovapalla.

Tai ehkä omasta mielestäni paras olisi esim. kotihoidossa 1v asti ja sen jälkeen lyhennetyllä työviikolla muutaman kuukauden.

 

[Jeps vanhempi..]

Niin siis tuo lyhennetty työviikko juuri siten, että yksi päivä viikossa kokonaan kotona.

 

[Riippuu]

Vastaus riippuu paljon lapsen luonteesta ja kehitysvaiheesta. Jotkut osaavat kävellä jo 11 kk:n iässä, toiset konttaavat vielä pitkälti vuosikkainakin. Oma lapseni aloitti 1,1 kk:n iässä ja hänen kohdallaan ajoitus oli juuri sopiva (sopeutuminen nopeaa, viihtyy hyvin). Näin jälkikäteen olen kiitellyt, että lapsi osasi jo kävellä. Olisi hankalaa laittaa päiväkotiin konttaavaa, kaiken suuhun pistävää vauvaa. Olen myös kuullut, että päiväkodin henkilökunnan kannalta sekä liian pienenä, että liian vanhana aloittavat aiheuttavat eniten huolta.

Itse teemme max. 7 h:n päivää, ja vuorottelemme miehen kanssa. Mutta täytyy kyllä sanoa, ettei 5-6 tunnin (työmatkat pois) päivinä saa juuri mitään aikaan.

 

[toinen kysymys ja kysyjä]

Nyt alkoi pelottamaan. Mitäs jos lapsi on 2v kun se menee eka kerran päiväkotiin? tuleeko siitä sitten ihan hirveitä ongelmia? Vai olisko parempi että kävis aikasemmin jo esim 1 päivänä viikossa hoidossa?

 

[Liila]

Minäkin suosittelen a ja b vaihtoehtojen välimuotoa, että aloittaisi hoidon pari kuukautta myöhemmin eli noin 1 vuotiaana ja sitten jatkaisi muutaman kuukauden osa-aikaisena.

 

[mami5]

Itse kallistuisin tuohon A vaihtoehtoon, näin päiväkodin tädin näkökulmasta.
Vuosien varrella on hoitoon tullut useita alle 1v taaperoita ja sopeutuminen on ollut heille helpompaa kuin reilu vuoden ikäisille, mutta vaikka päätyisitte B vaihtoehtoon ei sekään "hassumpi" ole.
Teette niin, kuten teidän perheelle ja lapselle parhaiten sopii

 

[aura74]

Vauva "sopeutuu" paremmin hoitoon siksi, että hänellä ei ole niin paljon keinoja protestoida kuin isommalla lapsella. Isompi lapsi osaa jo ilmaista, ettei halua erota vanhemmista, joten pystyy tilannetta käsittelemään myös jotenkin. Pieni vauva kokee vain kokonaisvaltaista ahdistusta ja hylkäämistä, kun ei ymmärrä mihin isä ja äiti hävisivät eikä osaa ajatella, että "7 tunnin päästä minua tullaan hakemaan". Ei isompikaan lapsi vielä oikein tajua ajan pituutta ja kulumista, mutta aina vähän paremmin, mitä isommaksi tulee.

Eikö ap juuri pyytänyt pidättäytymään tällaisista vastauksista, joissa repostellaan kauheaa erokokemusta, kokonaisvaltaista ahdistusta ja hylkäämisen tuntua..

 

[täti täälläkin]

Tämäkin tarhan täti suosittelee vaihtoehto A:ta, sen vuoksi, että n.1v3kk-1v 7kk alkaa lapsella niin sanottu "uudelleen lähentymisen"-vaihe, jonka alkaessa sopeutuminen elämäntilanteiden muutoksiin voi olla todella vaikeaa. (Tässäkin tietysti yksilöeroja) Itse olen aina ohjeistanut, että suosittelen hoitoon laittamista joko 1v tai vähän alle tai sitten 2v, mutta jos mahdollista, niin ei sillä välillä. Mutta kuten jo sanoin, niin on hyvin lapsikohtaista hoitopaikkaan soputuminen. Voihan olla ettei ongelmia ole kummankaan vaihtoehdon kohdalla, kun taas vastaavasti sopeutuminen voi olla aluksi hankalaa, oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa.. Mutta ennen pitkää sopeutuu varmasti.

 

[taas näitä..]

Vauva "sopeutuu" paremmin hoitoon siksi, että hänellä ei ole niin paljon keinoja protestoida kuin isommalla lapsella. Isompi lapsi osaa jo ilmaista, ettei halua erota vanhemmista, joten pystyy tilannetta käsittelemään myös jotenkin. Pieni vauva kokee vain kokonaisvaltaista ahdistusta ja hylkäämistä, kun ei ymmärrä mihin isä ja äiti hävisivät eikä osaa ajatella, että "7 tunnin päästä minua tullaan hakemaan". Ei isompikaan lapsi vielä oikein tajua ajan pituutta ja kulumista, mutta aina vähän paremmin, mitä isommaksi tulee.

Aina ei ole ollenkaan parempi, mitä vanhempi lapsi on. Ärsyttää tuollaiset "mutu" faktan esittäjät. Mihin väiteesi perustuu?? Toki on parempi, että lapsi on 3v hoitoon mennessään, mutta nyt ei ollut kyse siitä, vaan siitä onko parempi olla 11kk vai 1v 3kk. Tässä tilanteessa on ehdottomasti kannattavampaa laittaa lapsi hoitoon 11kk ikäisenä, johan täällä päivähoidon ammattilaiset ovat asian moneen kertaan perustelleet. Mitä tiedät käytännössä pienen vauvan kokonaisvaltaisesta ahdistumisesta ja hylkäämisen tunteesta?? Toisteletko vain kuulemaasi vai onko sinulla oikein kokemusta aiheesta?

 

[Elina1]

Vauva "sopeutuu" paremmin hoitoon siksi, että hänellä ei ole niin paljon keinoja protestoida kuin isommalla lapsella. Isompi lapsi osaa jo ilmaista, ettei halua erota vanhemmista, joten pystyy tilannetta käsittelemään myös jotenkin. Pieni vauva kokee vain kokonaisvaltaista ahdistusta ja hylkäämistä, kun ei ymmärrä mihin isä ja äiti hävisivät eikä osaa ajatella, että "7 tunnin päästä minua tullaan hakemaan". Ei isompikaan lapsi vielä oikein tajua ajan pituutta ja kulumista, mutta aina vähän paremmin, mitä isommaksi tulee.

Eikö ap juuri pyytänyt pidättäytymään tällaisista vastauksista, joissa repostellaan kauheaa erokokemusta, kokonaisvaltaista ahdistusta ja hylkäämisen tuntua..

En tietääkseni repostellut kauheaa kokemusta, vaan pyrin esittämään perustelut miksi kannatan vaihtoehtoa B. Mutta sovitaan näin, että kannatan vaihtoehtoa B vain huvin vuoksi ja koska satuin siihen päätymään heitettyäni kolikkoa. On se nyt kumma, jos kaikki perustelut otetaan syyllistämisenä! Tosiasiahan on, että hoitoon viedessä lapsi kokee yleensä ahdistusta, joku ja jossain iässä lievempää ja joku taas suurempaa. Jos sen tosiseikan pyrkii kieltämään, ei varmaan mieti edes tällaisia asioita. Luulen, että ap tiedostaa hyvin, että lapselle ei hoitoon meno ole niin mukavaa, ja siksi miettii kumpi vaihtoehto olisi lapselle helpompi ja parempi.

 

[Elina1]

Vauva "sopeutuu" paremmin hoitoon siksi, että hänellä ei ole niin paljon keinoja protestoida kuin isommalla lapsella. Isompi lapsi osaa jo ilmaista, ettei halua erota vanhemmista, joten pystyy tilannetta käsittelemään myös jotenkin. Pieni vauva kokee vain kokonaisvaltaista ahdistusta ja hylkäämistä, kun ei ymmärrä mihin isä ja äiti hävisivät eikä osaa ajatella, että "7 tunnin päästä minua tullaan hakemaan". Ei isompikaan lapsi vielä oikein tajua ajan pituutta ja kulumista, mutta aina vähän paremmin, mitä isommaksi tulee.

Aina ei ole ollenkaan parempi, mitä vanhempi lapsi on. Ärsyttää tuollaiset "mutu" faktan esittäjät. Mihin väiteesi perustuu?? Toki on parempi, että lapsi on 3v hoitoon mennessään, mutta nyt ei ollut kyse siitä, vaan siitä onko parempi olla 11kk vai 1v 3kk. Tässä tilanteessa on ehdottomasti kannattavampaa laittaa lapsi hoitoon 11kk ikäisenä, johan täällä päivähoidon ammattilaiset ovat asian moneen kertaan perustelleet. Mitä tiedät käytännössä pienen vauvan kokonaisvaltaisesta ahdistumisesta ja hylkäämisen tunteesta?? Toisteletko vain kuulemaasi vai onko sinulla oikein kokemusta aiheesta?

Niin, että onhan se nyt sanomattakin selvää, että parasta on viedä lapsi mahdollisimman nuorena hoitoon, sitä mieltä ovat kaikki ammattilaisetkin. Eipä paljon kannata sitten näistä asioista täällä keskustella. Enpä tiedä aiheesta yhtään mitään, eikä oikeastaan edes kiinnosta, ihan kiusallani vain kirjoittelen, että saisin mahdollisimman monia täällä ärsytettyä ja syyllistettyä.
Ihme porukkaa tällä palstalla, ainoat oikeat mielipiteet on aina niillä, jotka lopettavat imetyksen mahdollisimman aikaisin, vievät vauvansa mahdollisimman aikaisin hoitoon, antavat lapsen katsoa telkkaria tuntikausia päivittäin, jne jne. Kaikkien muiden pitäisi vaan relata ja alkaa käyttää maalaisjärkeä, tutkittu tieto kun on kaikki pelkkää valetta ja propagandaa jonka tehtävänä on vain alistaa äitejä ja vaatia kaikkia jäämään 3 vuodeksi kotiin... Tiedän että nämä asiat eivät nyt suoraan liity tähän keskusteluun, mutta ärsyttää se, että täällä kaikki joilla on vähänkin enemmistöstä poikkeava mielipide, leimataan joko kukkahattutädeiksi tai sitten idiooteiksi jotka eivät ymmärrä itse mitään vaan toistelevat vaan jostain (mistähän??) kuulemiaan asioita. Omaa järkeään taas käyttävät esim. ne, jotka vievät pikkuvauvan viikoksi mummolaan ja lähtevät kavereitten kanssa etelään. Tämä viesti ei ole mitenkään tarkoitettu ap:lle, eikä hänen pidä tästä ottaa itseensä, mutta ärsyttää vain niin paljon jotkut "keskustelijat" täällä.

 

[mami5]

Jokaisella lapsella, vanhemmalla ja perheellä on erilaiset elämänarvot ja e.tilanteet, emme voi mitenkään arvostella heidän tapaansa toimia perheenä.
Neuvoja voi jokainen antaa ja niistä he sitten katsovat heille sopivimman vaihtoehdon, koskipa asia sitten mitä hyvänsä. Arvostelu toisia tuntematta on täysin aiheetonta eikä kuulu aikuismaiseen käyttäytymiseen.
Itse palaan hoitovapaalta töihin tammikuussa nuorimman lapseni ollessa vajaa kaksi, hän menee päiväkotiin vasta syksyllä -08. Vanhin tyttäreni jää hoitamaan häntä kotiin viettäessään välivuotta opiskelustaan.
Mikäli meillä ei tätä mahdollisuutta olisi aloittaisi nuorimmainen päiväkodissa jo tammikuussa ja jollen olisi saanut myöskään mahdollisuutta hoitovapaaseen olisi hän mennyt päiväkotiin jo 10kk ikäisenä.

 

[Aurora Vee]

Minustakin ratkaisu kannattaa tehdä lapsen luonnetta ajatellen jos mahdollista, sillä yllä on esitetty hyviä argumentteja kummankin vaihtoehdon puolesta. Meillä esimerkiksi esikoinen aloitti 1 v 4 kk:n iässä hoidon, mikä oli minusta aikaisin mahdollinen hänen aran luonteen takia (vierasti 3-12 kk:n iässä kauheasti). Kuopus taas on 9 kk ja tykkää vilinästä ja muista lapsista, ja sopeutuisi varmaan paljon paremmin hoitoon jo nyt.

Omien tuntojeni mukaan (siis ei mihinkään tutkimukseen perustuen) haluan kuitenkin pitää kuopuksen kotona niin kauan kuin mahdollista, mutta todennäköisesti hän joutuu menemmän tarhaan 1 v 2 kk:n iässä. Isä on jäämässä hoitovapaalle syksyksi jolloin myös esikoinen luonnollisesti saa olla kotona.

 

["tutkimuksista"..]

Musta on kummallista, että aina vedotaan "tutkimuksiin", kun perustellaan omaa valintaa hoitaa lapset kotona.

Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten juttu, jossa toimittaja oli yrittänyt löytää tutkimusta, jossa sanottaisiin että lapsen on parempi olla kotihoidossa kuin päiväkodissa. Hän oli soittanut mm. STM:ään, MLL:ään ja muille puolueettomille tahoille, eikä mistään sellaista löytynyt. Toki varmaan on suuntaan ja toiseen eri alojen asiantuntijoiden omia yksittäisiä mielipiteitä, mutta konsensusta asiassa ei ole saavutettu. Toisesta lehdestä luin aiheesta kaksi täysin vastakkaista mielipidettä, kumpikin tutkija korosti että heidän mielipiteensä perustuvat heidän omiin tutkimuksiinsa (molemmat arvostettuja lastenpsykiatreja).