paha moka

[kunhan selvittelen ajatuksia..]

Heipähei. Olen monesti naureskellut, että on niin hyvä suhde, ettei tarvi koskaan tälle palstalle kirjoittaa, MUTTA...näin se joudun minäkin nöyrtymään, kun en kehtaa edes ystävilleni asiasta puhua..

Olen vastavihitty kolmikymppinen nainen. Meillä on molemmilla lapset entisistä suhteista ja nyt haaveissa on yhteinenkin lapsi.
Olen eronnut hyvin vaikeasta suhteesta noin 3v sitten, tapasin seuraavana syksynä nykyisen mieheni ja nyt tosiaan vihitty. Ennen tätä nykyistä miestäni tapailin erästä toista, joka kirjaimellisesti pehmensi polveni..ja näköjään päänikin, jos rehellisesti sanon.

Mies josta puhun, on ollut satunnaisesti minuun yhteydessä ja alituisesti ajatuksissani..hän on ujohko ja tunnollinen mies, kun taas minulla oli kiire sitoutua. Joten päädyin nykyisen puolisoni kanssa yhteen ja pian avoliittoon, kihloihin ja vihille.
Rakastan miestäni kovasti, mutta tämä entinen kaihertaa. Olen kaivannut häntä osaksi elämääni, edes ystäväksi kun en voi omaksenikaan saada tietenkään.
Viimeisinä päivinä ennen papin aamenta mietin miestä enemmän kuin koskaan aiemmin. Mietin jo häiden perumista. Ihan aikuisten oikeasti. Koska aviomieheni ansaitsisi paljon parempaa..näin ajattelin. Vihille kuitenkin menimme ja se oli yksi onnellisimmista päivistä elämäni aikana.

Tänään sovin tapaamisen työn merkeissä tämän miehen kanssa. Miksi, sitä en ymmärrä. Se alkoi pienestä ja harmittomaksi tarkoitutetusta flirtistä..lopulta sovimme, että menen käymään hänen luonaan. Työasioissa. En usko tuota itsekään!

Mies saa minut punastumaan pelkällä katseella ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa kun saan viestin. Näin on ollut niin kauan kun olemme tunteneet, jo ensi hetkeltä saakka.
Tämä ei ole rakkautta, ei voi olla, koska miestäni minä rakastan ja hänelle sydämeni kuuluu, kuten kunnioitukseni ja uskollisuutenikin..hän on ne ansainnut. Mitä ihmettä mä aattelen..

On melkoisen paskamaiset fiilikset. Vaikken minä pettäisi...vaikken edes menisi miehen luo...niin petän puolisoani ajatuksillani. Tässä riittää peiliin katsottavaa.

 

[Kohtalotoveri]

Kuule, kuullostaa hirveen tutulta. Minun tämä tulen palamaan laittava mies on varattu, on ollut alun perinkin. Silti en ikinä pysty olemaan kokonaan ilman häntä. Meillä on kolmannen asteen yhteys. Silti rakastan mieystävääni ja meillä on oikein hyvä suhde. Mutta tarvitsen silti tätä toista miestä aina kun joku menee huonosti tai on paha olla. Otan häneen yhteyttä ja hän saa minut taas takaisin raiteilleni.
Sinulle sanoisin ohjeeksi. En tiedä onko se moraalisesti oikein, mutta pidä silti kiinni ihmisistä jotka tuntuvat hyviltä, niitä ei ole elämässä koskaan liikaa. Harvoin myöskään törmää sellaiseen ihmiseen jonka kanssa kemiat menee ihan täysillä yhteen. Tsemppiä. Ja älä tee mitään sellaista mikä loukkaa miestäsi. Äläkä kanna huonoa omaa tuntoa tällaisista asioista. Ethän sinäkään voi koskaan olla 100% varma puolisosi uskollisuudesta. Se riski on otettava kun parisuhteeseen lähtee.

 

[Lillukka-]

Älä mene tuohon tapaamiseen lainkaan, vaan peru se. Ihmisillä on ajatuksia ja tunteita liitosta huolimatta, eihän se sormus mikään sinetti tunteille ole. Matka tunteista tekoihin on kuitenkin pitkä ja sinulla on matkan aikana aikaa ajatella seurauksia joita tapaamisesta saattaa aiheutua. Oikeasti mielestäni näissä asioissa pätee hyvin vanha sanonta, mitä toivot itsellesi tehtävän, tee se myös toiselle. Anna liitollenne oikea mahdollisuus.

Toinen asia. Piskäkää vauvanteko hetkeksi jäihin ja mieti sitä, että oliko uusi suhde osaksi pakoa vanhan huonon suhteen muistoista, koska kuten itsekin sanoit, oli sinulla kiire avioitua. Odota vuosi pari, onko tunteesi aitoja vai onko pelissä vielä rakkauden huumaa.

Jossain tutkimuksessa on todettu, että toiseen liittoon mennään herkemmin kuin ensimmäiseen ja siitä myös erotaan herkemmin. Olisiko osasyynä se, että halutaan uudella liitolla ikäänkuin korvata menneen suhteen huonot asiat. Todistaa itselleen, että pystyy hyvään suhteeseen?

 

[Leena]

Ystäviähän saa olla, vaikka ne sitten saisivat pään sekaisin...mutta todella siinä pitää olla tarkkana, ettei tee mitään mitä ei haluaisi itselleen tehtävän.Joku edellä kirjoitti noin viisaasti. =)

Pettäminen on minusta rumaa, jos suhde ei toimi siitä voi keskustella tai vaikka lähteä pois kokonaan...menee vasta sitten sen toisen kanssa sänkyyn.Mielestäni liian herkästi ihmiset vain hyppäävät toisen kanssa sinne vällyjen väliin...ei sen niin pitäisi mennä. =(

 

[Ihmissuhdesoppaa]

Näen paljon elämässäsi ristiriitaa. Tiedätkö varmati, mitä todella haluat? Ja miksi niin kauhea kiire naimisiin, vaikka et ollut edes varma haluatko. Kyllä olet todella mokannut. Miten avioliittoa voi hoitaa, jos koko ajan ajattelee toista. Rauhoitu nyt vähäksi aikaa ja laita asiat tärkeysjärjestykseen. Varmaan lapsesikin tarvitsevat sinua kun ovat vielä varmaan keskenkasvuisia.

 

[uiku]

Vaikka sinulla on ikää jo 30, niin et ole silti tainnut vielä oppia elämästä kauheasti, vaan teet yhä virheitä. Toki virheitähän kaikki tekee, mutta ennen suurten päätösten tekoa kannattaisi vahvasti miettiä huolella, että mihin on sitoutumassa. Joskus nimittäin ihminen tekee samantyyppisiä virheitä uudestaan ja uudestaan eikä ollenkaan tajua, miksi elämä potkii päähän.

Kerroit, että olet joitakin vuosia sitten eronnut vaikeasta suhteesta. Menitkö silloinkin suin päin naimisiin? Oliko sinulla silloinkin sellainen tunne, että naimisiinmeno ei ehkä ole oikea ratkaisu? Minusta tuntuu, että nyt tällä toisellakin naimisiinmenolla haet jotakin vakautta ja varmuutta siitä, että asiat ovat nyt hyvin. Papin aamen ei kuitenkaan ole mikään autuaaksi tekevä taikatemppu. Varmasti jokainen morsian on vihkipäivänään onnellinen, mutta yksi juhlapäivä ei merkitse mitään sen rinnalla, että miten elämä jatkuu siitä eteenpäin.

 

[.......s.]

Miksi sinulla oli kiire naimisiin tämän nykyisen miehesi kanssa? Oletko niin lapsellinen, että kuvittelit naimisiinmenon muuttavan jotakin?

Minusta sinun kannattaisi herätä haaveistasi ja ryhtyä ottamaan vastuu teoistasi. Jos nykyinen miehesi ei ole sinulle oikea, älä haaskaa hänen aikaansa enempää, vaan eroa. Minusta sinun on turha alkaa kokeilemaan tätä toista miestä, että olisiko hän parempi mies kuin tämä nykyinen. TUolla tavalla rikot vain itseäsi etkä koskaan osaa olla onnellinen, kun hamuat jotakin parempaa, ihanampaa, komeampaa ja suurempaa. Joskus pitää vain lopettaa haaveilu ja alkaa elämään sitä elämää, joka on tässä ja nyt.

Olet tehnyt valintasi. Joko eroat tai tyydyt mieheesi. Jos haluat jatkaa avioliittoasi, niin lopeta yhteydenpito ihastukseesi, sillä tiedät itsekin, että henkisellä tasolla petät miestäsi, sillä et varmasti hyväksyisi häneltä samanlaista suhdetta toiseen naiseen. Ole rehellinen itsellesi. Jos et kykene miestäsi rakastamaan, niin kunnioita häntä edes sen verran, että eroat ensiksi, ennenkuin rupeat uutta suhdetta väsäämään.

Minusta kuulostaa siltä, että et oikein luota siihen, että osaat olla tasapainoinen itsesi ihan yksinkin. Tietysti elämä rakkaan kullan kanssa on parasta, mutta osaatko myös olla onnellinen ihan yksinkin? Jos et osaa valita kahden miehen väliltä, niin totuus voi olla se, että kumpikaan ei ole sinulle se oikea. Toinen vaihtoehto on se, että tarvitset aikaa tutustua kumpaankin ja teet valintasi vasta sen jälkeen.

Toisaalta muista kohdella muita siten, kun haluaisit itseäsikin kohdeltavan eli jos tämä ihastuksesi esimerkiksi itse tapailisi toista naista samaan aikaan siksi, että hän haluaisi nähdä, että hän tekee varmasti oikean valinnan kahden naisen välillä, niin taatusti loukkaantuisit sellaisesta.

 

[nainen 30+]

Höpön ja löpön! Älä aliarvosta itseäsi! Olet mennyt yhteen puolisosi kanssa, ja epäilen ettet ihan turhan päiten, pilailu mielessä, eikös? Kysymys kuuluu, miksi et mennyt yhteen tämän entisen ihastuksesi kanssa? Tuon epäilen olevan suht olennainen asia.

Luota nyt ihmeessä vaistoihisi, turha selitellä edes itsellesi mitään sopaa. Varmasti oli syy miksi et aikoinasi valinnut kumppaniksi tätä miestä, se syy ei liene haihtunut mihinkään. Onhan se kiva unelmoida ja kaunistella asioita mutta turha selitettelyllä itseään pettää ja oletella mitään ruusunpunaista rakkautta olevan siellä , missä sitä ei todennäköisesttikään ole, eikä ollut silloinkan. Joten älä ymppää sen enempää sympatiaa ja elämän onnea tuohon suuntaan.

 

[Polvienpehmittäjämies?]

Onko hän naimisissa?

 

[uuioiopoiuo]

Jos käsitin oikein, niin sinulla oli kiire naimisiin ihan kenen kanssa vaan? Olisit saattanut saada tämän ihastuksesi, mutta et ehtinyt jäädä tutustumaan häneen, koska sinun tärkein päämääräsi oli päästä naimisiin, ei rakastuminen? Luin tekstisi huolella ja sellaiselta tuo kuulostaa.

Näyttää siltä, että huomaat nyt itse tehneesi hätiköidyn päätöksen. On totta, että aviomiehesi ansaitsee rehellisyyttä, rakkautta ja reilua peliä. Hän itse haluaa sinut, mutta mitä sinä haluat?

Oletko muuten ehtinyt tutustua tähän ihastukseen niin paljon, että sinulle olisi selvää, että hän todella olisi elämäsi mies vai näetkö asiat nyt vain ruusunpunaisten silmälasien läpi? Jos olet lukenut tätä palstaa pidempään, niin tiedät, että intohimovaihe kestää vain puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Jos näkee harvakseltaan ja seksiä on harvakseltaan, niin intohimoa saa pidettyä yllä pidempään. Tällöin esimerkiksi kaukoihastus voi pysyä "rakkautena" vuosikymmeniä, koska intohimo ei pääse sammumaan.

 

[utriywhge]

stoorisi, mutta pikaisen analyysin perusteella olet nainen jonka ei kiinteään suhteeseen pitäisi koskaan lähteä.

 

[Jussi2u]

Tässä riittää peiliin katsottavaa.

Tee niinkuin parhaalta tuntuu. Sillä miltä se näyttää, tai mitä kuka tahansa muu siitä ajattelee tai sanoo, ei ole mitään merkitystä. Kaikki trivia aina järjestyy mutta se tunne, kun tuntuu parhaalta, ei koskaan järjesty ja vain niin kovin harvoin sen tunteen saa kohdata, monet eivät sitä koskaan koe.

Jussi

 

[juujaei]

Inhimillistä, että on tunteita toiseenkin. Kai tuo tilanne on jokaisella vielä joskus. Ja jos tuo tapailu pelastaa nykyisen suhteen niin silloin täytyy ehkä toimia juuri noin. Mutta on tiedettävä että ei oikeasti pelaa peliänsä niin että avioliitto kariutuu.
Olen tuota asiaa vastaan mutta kun tuo on niin tavallinen tarina että ei siitä koskaan päästä pois. Joten eipä muuta kuin onnea nyt sitten siihen prosessiin että löydät tasapainon, ja ymmärrät että arki ja suhde on mik on ja koskaan se ei voi olla täydellistä. Sitä kun oppisit kestämään yksin etkä toisen miehen voimalla

 

[christinahhh]

Ihan ekana tuli mieleen, että olet mennyt naimisiin väärän miehen kanssa.

 

[joopasjoos]

Ihmiset pettää, ei maailma siihen kaadu. Elämä on sellaista. Jos ei nyt niin sitten joskus toiste. TAi jos ei sulla, niin aina kuitenkin jollakin toisella.

Petä tai ole pettämättä. Se on sun ratkaisusi ja itse syvällä sisimmässäsi tiedät mitä haluat tehdä. Mieti kuitenkin tarkkaan, että oletko valmis jäämään kiinni? Eli oletko valmis menettämään kaiken nykyisen vain fyysisen nautinnon vuoksi? Jos olet, ei ole ongelmaa. Jos et, niin sitten sinun kannattaa toimia sen mukaan.

 

[Mies 50]

Tietysti ratkaisut ovat omiasi, mutta mieti mitä jätät jälkeesi.
Aikaisemmista viesteistä sais hyvän kokonaisuuden, noukkimalla niistä elämänkokemukset esiin.
Mikä kumma kiire ihmisillä on parisuhteeseen? Uusavuttomuusko omaan elämään, halutaan elää toisen kautta/kanssa.
Ennen kaikkea koko rakkaus-sana on kärsinyt todella rajun inflaation. Sitä käytetään joka helkutin ihastuksen yhteydessä. Ihminenhän ihastuu päivittäin eri asioihin, ihmisiinkin. Ei se silti tarkoita että pitää heti muuttaa yhteen.

Se vaan tuntuu niin pahalta, että ihmisten elämänhallinta on niin pahuksen hakusessa.
Siinä samassa katastrofaalisessa sopassa sotketaan sitten toistenkin elämät.
Ajatelkaa mitä ihmiset jättävät jälkeensä, kuinka paljon pahaa mieltä ja epäinhimillistä käytöstä.

 

[no hohhoi...]

Ap vaikuttaa lähinnä joltain teinitytöltä. Olen sinua pari vuotta nuorempi, enkä voi ymmärtää mitä päässäsi liikkuu! Ihme touhua, naimisiin pitää pahkuta ja kumminkin on toinen mies mielessä koko aika.
Ajattele tilanne toisinpäin, että miehesi käyttäytyisi niin kuin sinä, niin olisiko hyvä mieli?

Otappa nyt ittees niskasta kiinni ja herää tähän hetkeen. Sä oot valintas tehny, ja kannattaa nyt vaan sopeutua siihen.

 

[Läyhääjä]

Taas ellejä vedätetään kuin pässiä narussa! Katsokaa nyt alkuperäisen viestin päiväystä. Viesti on yli kuukauden vanha, eikä ap ole kommentoinut kertaakaan yhtään vastausta.

Vaikka aloitus ei olisikaan provo, niin ap ainakin on ratkaisunsa tehnyt, tapaamisensa tavannut ja pettämisensä pettänyt.