Minäkä muka tekisin näin

[Harha-askeltaja]

Näin ajettelin, että en koskaan petä miestäni ja nyt onkin käynyt näin, että elämääni on askeltanut mies, siis se toinen mies.
Sanon itselleni, että - ei se sydän itke sitä mitä se ei tiedä -, mutta onkohan se näin ?
Elän kuin kaksoiselämää, tätä "oikeaa" elämää ja sitten sitä sivu elävää. Olen vain yksinkeraisesti kahden miehen loukussa.
Kumpaakin rakastan omalla tavallani ja kummastakaan en haluaisi päästää irti. Joskushan se on tehtävä toisen kohdalla, mutta nyt vain en pysty.
Tiedän että saan täältä ryäpyt niskaani, mutta sittenkin tiedän että teitä kohtalotovereitakin on.
En ns. satuta ketään, sillä osaan kyllä elää tämän toisen elämäni niin että tästä ei tiedä kukaan ja tämä kumppanini tietää tilanteen ja elää myös sitä perus elämää kunnioittaen.
Kaikesta huolimatta, haluaisin jotain kommentteja tästä, vaikka en edes tiedä otanko niistä edes onkeeni.

 

[kasikytluku]

"En ns. satuta ketään, sillä osaan kyllä elää tämän toisen elämäni niin että tästä ei tiedä kukaan ja tämä kumppanini tietää tilanteen ja elää myös sitä perus elämää kunnioittaen."

Parisuhde voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: intohimoon, sitoomukseen ja läheisyyteen eli luottamukseen. Eri parisuhteissa osa-alueet ovat eri painoisia. Kuitenkin tasaisesti jakautuneena suhde on toimivin. Sitoomukseen liittyy kielellinen lupaus jakaa tulevaisuus, pettäessä rikkoutuu sanallinen sopimus. Luottamus on helppo menettää, mutta erittäin vaikea saada takaisin. Erityisesti jos luottamuksen menetystä edeltää ns "kiinni jääminen". intohimo varmasti riittää kummallekin miehelle, mutta uskon, että yhteen mieheen kulminoituminen on kaikessa haltioitumisessaan voimakkaampi intohimon kasvattaja. Jos taas pettäminen itsessään kiihottaa niin on ajattelumalleissa vääristymiä. Kyseenalaistaisin rakkauden ja parisuhteen ylläpitämisen halukkuuden.

Pettämisessä kannattaa miettiä toisen tunteita, eikä itsekkäästi vain omia. Pettäminen on loppujen lopuksi vain itsekästä..

 

[Sivupersoona.]

Näytteleekö yleensäkin pettämisessä tuo jännitys kuinka suurta osaa? Jännitystä jokatapauksessa on ilmassa, jäänkö kiinni vaiko en.

 

[nainen 30+]

Jaa a. Voisimpa sanoa, että voipi käydä myös niin, että jäät yksin. Uskomattomalta se tuntuu nyt mutta niin se usein vain menee. Aika kun kuluu samalla tuhoat hiljalleen ykkössuhdettasi, aikaa kun kuluu niin usein myös kakkossuhde tuhoutuu. Kakkosmies ajan kanssa alkaa haluamaan enemmän tai rakastuu toiseen tai ei pidä sinua loppupeleissä kuitenkaan "vaivan" arvoisena. Tai ihan itsesuojeluna lopulta hylkää sinut. Jos samalla ykkössuhteesi on menetetty ajan kanssa, voi olla että menetät molemmat. Mutta niin tai näin, asiat voivat mennä myös siihen pisteeseen, ettei sinulta kysytäkkään enää kummasta sinä haluat luopua. Vaan muut osapuolet tekevätkin omat ratkaisunsa ja se olisin sitten siinä tuo kuvio.

 

[eräs t]

Harvinaista- erittäin harvinaista, että tuollaisen paletin tasapainoilu kestäisi mitään 10 vuotta tms, todennäköisemmin puolivuotta tai korkeintaan vuoden.
Sitä on turha sanoa aloittajalle onko se väärin vai oikein..mutta se kuinka kovasti se voi sattua mieheen...

siis itse ajattelen sillä logiikalla että jos panos on toisen ihmisen koko luottamus mihinkään, niin alanko pelleillä?

Älä aiakaan tee sitten kiinnijäätyäsi sitä, että keksit YHTÄKKIÄ että suhteessanne oli jotain ongelmia joita yritit tuolla tavalla ratkaista.
Nimittäin myöhäistä, ja johtaa miestäsi enemmän surkeille mietteille..
oikeastan minun elämäni pahin hetki oli kun mies jäi kiinni, ja ei ensin myöntänyt ollenkaan, sitten kun jäi kiinni niin yhtäkkiä keksi noin 1000 ongelmaa joita suhteessamme on, ja joiden takia hän oli teeskennellyt ja pettänyt, ja yhdestäkään niistä ongelmasta en ollut aikaisemmin kuullut. Eikä yksikään niistä oikeuttanut pettämistä.

Eli kun jäät kiinni: niin paiskaa reilusti kättä ja sano että näin kävi, äläkä ala pillittää ja parkua kuin joku halpa horo.

 

[ninni06]

Vaikea ja varsin vaiettu asia. Itse elän samanlaista kaksoiselämää, varoen kuin korkealla nuoralla kävelisin. Kaksi vuotta on jo takana päin, tulevaisuus avoin. Itse lienen itseni pahin moralisoija, mutta välillä olen myös suunnattoman onnellinen siitä kaikesta, mitä minulla on.
Totta; tulevaisuudessa saatan olla myös yksin - enkä omasta tahdostani. Kumma kyllä, se ei pelota, sillä elämässä lienee muitakin mahdollisuuksia kuin istuskella käsikädessä jonkun kanssa keinutuolissa.
Harha-askeltaja; olisi mukava vaihtaa kanssasi ajatuksia yksityisemmällä foorumilla. Tähänhän en voi minkäänlaista sähköpostiosoitetta laittaa, joten jos alkuviikosta olet linjoilla, voisi miettiä vaihtoehtoa?

 

[naurattaa]

kusipää mikä kusipää ... joka suuntaan: "kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää".

Ota vastuusi ihmisenä äläkä muita kuseta: katso peiliin, näätkö otsassa pissirajan?