Hukassa
Moi! Mulla on ongelma, että mulla on ihana mies ja lapset, ja kaikki ihan hyvin. Mutta viime kesänä tapasin miehen, jonka muisto on jäänyt sydämeeni. Tiedän tunteen olevan molemminpuolista (en haluu nyt eritellä), mutta en tiedä miten pitäisi toimia. Mä rakastan miestäni tosi paljon mutta olen huomannut, että mulla on sydämmessä paikka myös tälle toiselle miehelle. Ja nyt painin tunteitteni kanssa enkä tiiä, mihin suuntaan lähtisin. En haluis luopua varmasta rakastavasta parisuhteesta mutta tuntuu, että tarttisin myös jotain muuta. Tää toinen mies on sellanen "sielunkumppani" jota oon etsinyt koko ikäni, mutta en tahtois ottaa riskiä menettää mieheni jota olen kohta rakastanut melkein kymmenen vuotta. Mutta entä jos ei meidän suhteella olekkaan tulevaisuutta, mutta tän uuden kanssa voisi olla? Hän ei edes asu suomessa, se mutkistaa/helpottaa asioita. Kuinka voisin tehdä päätöksen etten sitä katuisi loppuikääni? En tahtoisi satuttaa miestäni, mutta kun teen sitä jo kaipaamalla toisen syliin... Vaikkei hän tiiäkkään sitä. Henkinen moraali on tosi koetuksella. Tiedän että teen niin tai näin, niin aina mua sattuu... En tiedä pystynkö olemaan lopun elämää onnellinen mieheni kanssa, vaikka häntä rakastankin. Jotenki tuntuu vaan että on kokematta niin paljon sellasta, mitä vielä haluan. Ja jota tämä liitto ei pysty antamaan, vaikka toisaalta niin toivosinkin.
Antakaa fiksuja mielipiteitä, pystyttekö ajattelemaan että tekisin oikein kokeillakseni onnea tämän toisen luona? Vai pitäskö mun kuitenkin yrittää nauttia tästä suhteesta joka mulla jo on, koska kaikki on periaatteessa hyvin ja rakkautta liitossa on?
Olen tosi ahdistunut tästä asiasta.
Antakaa fiksuja mielipiteitä, pystyttekö ajattelemaan että tekisin oikein kokeillakseni onnea tämän toisen luona? Vai pitäskö mun kuitenkin yrittää nauttia tästä suhteesta joka mulla jo on, koska kaikki on periaatteessa hyvin ja rakkautta liitossa on?
Olen tosi ahdistunut tästä asiasta.
