30+, nainen ei, kir. & hämment.

[Pettynyt julli]

Olemme reilusti kolmekymppisiä ja seurustelleet kolme vuotta. Nainen ei tahdo muuttaa yhteen, vaikka vietämme käytännössä kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Ei hän varsinaisesti vastaankaan hangoittele, mutta selväksi on tullut, että ei hän saman katon alle myöskään hingu. Hänen vastauksensa aiheeseen on "sitten joskus".

Minua jäytää tunne, että suhde ei etene. En enää oikein tiedä, kuinka tosissaan kumppanini on. Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen kiintymystään, mutta olen ruvennut aprikoimaan, että näinköhän tässä suhteessa on rakkautta. En tarkoita rakkaudella suuria tunteita ja intohimoa vaan yhteistä suuntaa ja kokemusta.

Vähitellen omatkin varmuuden tunteeni ovat alkaneet laimentua. Kenties olen ruvennut varustautumaan eron varalle. Tiedän, että ihmiset etenevät ratkaisuissaan eri tahtiin ja että elämää voi elää elää monella tavalla. Yhtä oikeaa mallia ei ole, mutta silti jokin epäilyttää.

Pitäisiköhän erota vai jäädä odottamaan tunnetta siitä, että suhde kulkee eteenpäin?

 

[käyh]

Kannattaisiko ensin jutella asiasta ihan kunnolla. Kysyä, että mikä mättää ja kertoa rehellisesti, että itse alkaa kyllästyä koko touhuun, kun mikään ei etene.

Itselleni oli tosi vaikea muuttaa avoliittoon. Nautin yksin asumisesta ja siitä, ettei joka asiassa tarvinnut ottaa huomioon toista. Oli oma rauha jne. Avoliitosta keskusteltiin usein, mutta en kokenut olevani valmis muutaman vuoden jälkeen. Syynä varmaankin se, että olin elänyt vanhempieni luona hyvinkin suojattua elämää, joten oman identiteetin rakentaminen ja vapauden tunteen vaaliminen vaatii pidemmän ajan kuin esimerkiksi sellaisella, joka on saanut vanhempien kotona mennä ja tulla omien mielihalujensa mukaan.

 

[japs]

Itselleni oli tosi vaikea muuttaa avoliittoon. Nautin yksin asumisesta ja siitä, ettei joka asiassa tarvinnut ottaa huomioon toista. Oli oma rauha jne. Avoliitosta keskusteltiin usein, mutta en kokenut olevani valmis muutaman vuoden jälkeen. Syynä varmaankin se, että olin elänyt vanhempieni luona hyvinkin suojattua elämää, joten oman identiteetin rakentaminen ja vapauden tunteen vaaliminen vaatii pidemmän ajan kuin esimerkiksi sellaisella, joka on saanut vanhempien kotona mennä ja tulla omien mielihalujensa mukaan.

No meikäläinen taas vastasi itsestään suhteellisen nuoresta asti, koska lapsuudenperheeni oli yh, mutta silti olen erakoituva ja nautin yksinasumisesta. Mies asuu toisella paikkakunnalla ja kohta ilmeisesti edessä yhteenmuutto. En tiedä hajoaako pää vai suhde, sen näkee sitten. Itsenäinen ihminen kaipaa kumppanin tukea, ei roikkumista tai koko ajan läsnäolemista. Ehkä ap:n tapauksessa toinen osapuoli ei saa suuta omista tarpeista vain auki, kuvittelisin heittäväni tuossa tilanteessa samanlaisia sittenjoskus-kommentteja, siksi kannattaisi laittaa kortit pöytään ja keskustella kunnolla.

 

[Pettynyt julli]

Kannattaisiko ensin jutella asiasta ihan kunnolla. Kysyä, että mikä mättää ja kertoa rehellisesti, että itse alkaa kyllästyä koko touhuun, kun mikään ei etene.

Olen minä siitä yrittänyt puhua. Käytännössä tilanne kuitenkin muuttuu herkästi painostukseksi. En tahdo naisen muuttavan siksi, että en lähtisi kävelemään.

 

[Kolmessa]

Kyllä kolmessa vuodessa on selvinnyt, josko toinen haluaa suhteelta enemmänkin. Tämä typy ei tahdo sitoutua, vaan tykkää elellä itsekseen - tai ei ainakaan sinun kanssasi suunnittele pitemmälle.

Myönnä tosiasia ja irrottaudu, kun kerran itselläsi on toisenlaiset tarpeet elämän suhteen. Vapaana poikana löydät ihan taatusti itsellesi sopivan naisimmeisen, jonka kanssa synkkaa paremmin. Muista, että luopuessaan jostakin antaa saa aina tilalle uutta. Ihmissuhteissa varsinkaan roikkuminen ei kannata. Roikkuja käy ahdistavaksi ja roikkuja loukkaantuu jatkuvasti. Kannattaako sellainen?

 

[2-vuorotyö]

Ehkä kannattaa miettiä elämää muutenkin, että haluatteko elämältä samoja asioita. Miten teistä kumpikin näkee tilanteen esim. 5 vuoden päästä.

Omalla kohdallani on käynyt usein niin, että mies haluaa muuttaa yhteen ja kun on muutettu yhteen, niin mies "lössähtää" ja lopettaa kokonaan minun huomioimiseni. Tajuan, että kotiini on muuttanut mies, jonka jälkiä saan siivota ja jolle saan kokata ruokaa. Kiitos ei. Minulla on nykyisin todella suuri kynnys muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Kun on monta vuotta asunut yksin, niin vaikka jotakuta rakastaakin, niin suhde pysyy tuoreempana, kun toinen on ainakin joskus poissa.

Omalla kohdallani sanoisin myös sen, että naisen elämässä saattaa olla sellaisia pieniä asioita, joita ei halua miehen tietävän. Näitä pikkusalaisuuksia voi olla vaikkapa ihokarvojen poisto, kuukautisten aikana tamponirumba tai esimerkiksi aikuisten "lelut". Nainen ei ehkä halua, että mies tietää hänestä kaikkea sen tyyppistä.

Eri asia on sitten ne, jotka pyörittävät esim. ex-poikaystävien armeijaa tai pettävät sen minkä kerkeävät. Tosin en usko, että se on AP:n tapauksessa ongelma, koska he muutenkin viettävät vapaa-aikansa yhdessä.

 

[puolukka]

^Niinpä. Jos on tuollaista kokemusta ollut, ei halua muuttua tyttöystävästä johonkin "kalustoon kuuluvaksi" taloudenhoitajaksi, itsestäänselvyydeksi. On niin eri asia seurustella ja tehdä yhdessä kivoja juttuja kuin riidellä arkisin siitä, kuka vie roskapussin.
Ja jos on kerran tai pari keräillyt omia kamojaan eron jälkeen kun yhteenmuutto ei toiminutkaan, voi olla kynnys muuttaa yhteen.

 

[Pettynyt julli]

^Niinpä. Jos on tuollaista kokemusta ollut, ei halua muuttua tyttöystävästä johonkin "kalustoon kuuluvaksi" taloudenhoitajaksi,

Minä kyllä siivoan ja laitan ruokaa tyttöystäväni luona jo nyt. Ei pitäisi olla siitä kiinni. Eivätkä nuo toimet ole minulle edes erityisen vastenmielisiä.

Omituinen stereotypia, että mies on aina luonnostaan laiskempi ja sotkuisampi osapuoli. Ihan yhtälailla samanlaisia on naisten joukossa.

 

[1sivusta]

Omalla kohdallani sanoisin myös sen, että naisen elämässä saattaa olla sellaisia pieniä asioita, joita ei halua miehen tietävän. Näitä pikkusalaisuuksia voi olla vaikkapa ihokarvojen poisto, kuukautisten aikana tamponirumba tai esimerkiksi aikuisten "lelut". Nainen ei ehkä halua, että mies tietää hänestä kaikkea sen tyyppistä.

Oletko ihan tosissasi? Eiköhän jokainen aikuinen mies tiedä että jotenkin se sääri huolletaan sileäksi ja myös kuukautiset on useimmilla naisilla. Leluilla voi leikkiä kaksinkin tai mitä ne ketään yöpöydän laatikossa häiritsevät. Ei ainakaan 3-kymppiselle luulisi olevan yllättävää että kättä pitempää löytyy. Ehkä jollekin vanhemmalle sitten voi olla jonkinmoinen ylläri.

Jos ei nainen halua että mies tietää näin mullistavia "salaisuuksia" niin totta vie, aikuiseksi on vielä matkaa... Eipä silti, tunnen erään aikuisen naisen, joka ei käy kotonaan isolla asialla, ettei miehen tarvitse käsitellä sellaista asiaa että hänenkin naisensa kakkii ja se haisee...

 

[looginen]

"sitten joskus".

"Silloin joskus" oli kolme vuotta sitten. "Nyt" on nyt. "Sitten joskus" on ehkä kolmen vuoden päässä.

Jos muistelet seurusteluajan alkua "silloin joskus", niin mitä odotit "sitten joskus" tulevaisuudessa tapahtuvan? Nyt sitten on tapahtunut - kaikki mahdollinen silloinen - mutta ei kai sitä mitä olet odottanut, koska ilmeisesti olet pettynyt odotuksessa: "Minua jäytää tunne, että suhde ei etene."

"Ei etene" tarkoittanee sitä, että jotain muutosta mitä odotat, ei tapahdu. Ei ole vielä tapahtunut.
"Jäytää" tarkoittanee että on jokin tarve joka ei toteudu tyydyttävällä tavalla. Ei ole odotetusti tyydyttynyt jollain aikajaksolla. Tarvittava muutos olisi siten se, että tämä tarve jonain hetkenä tyydyttyisi. Tarve on nytkin olemassa.

Milloin jäytäminen on alkanut, ts. kauanko olet sitä odottanut, kauanko sitä ollut vailla?
Tyydyttävään tilanteeseen pääseminen: Osaatko sanoa mitä odotat? Mitä olet aikanaan tarvinnut, ollut koko ajan tarvitsemaasi vailla, eli mitä jatkuvasti tarvitset ja tarvitsisit jo? NYT!

 

[puolukka]

Minä kyllä siivoan ja laitan ruokaa tyttöystäväni luona jo nyt. Ei pitäisi olla siitä kiinni. Eivätkä nuo toimet ole minulle edes erityisen vastenmielisiä.

Omituinen stereotypia, että mies on aina luonnostaan laiskempi ja sotkuisampi osapuoli. Ihan yhtälailla samanlaisia on naisten joukossa.

Siis kysehän oli siitä itsestäänselvyydeksi muuttumisesta ja suhteen arjistumisesta. Kyllä se sottapossu tai laiska voi olla kumpi vaan.
En ajattele, että mies olisi automaattisesti se sotkuisampi.

 

[2-vuorotyö]

Omituinen stereotypia, että mies on aina luonnostaan laiskempi ja sotkuisampi osapuoli. Ihan yhtälailla samanlaisia on naisten joukossa.

Kyse ei nimenomaan ole stereotypiasta, vaan minun omakohtaisista kokemuksistani. Uskon edelleen rakkauteen ja haluan löytää elämääni miehen, jonka kanssa myös arki sujuu. MINUN omat kokemukseni ovat vaan sellaisia, että en ryntää suinpäin yhteen miehen kanssa, koska MINUN kokemukseni avoliitoista ovat huonoja. Minusta tuntuu, että ne hyvät miehet, joiden kanssa arki sujuu, ovat jo enimmäkseen vakiintuneessa hyvässä parisuhteessa! En väitä, että sinun tyttöystävälläsi on sama tilanne, vaan halusin vain kertoa, että joskus omat huonot aiemman kokemukset aiheuttavat sen, että ihmisestä tulee varovainen.

Olen ystäväpiiristä myös kuullut, että seksielämä saattaa huonontua yhteenmuuttamisen vuoksi. Ehkä sekin on sitä, että suhde arkipäiväistyy ja jännite suhteesta häviää. Tietenkään aina ei käy niin.

Ei kai sinun tilanteessasi ole muuta keinoa kuin se, että annat hänelle vaikkapa muutamia kuukausia aikaa päättää tilanteesta lopullisesti, että jatketaanko vai muutetaanko yhteen, mikäli se on sinulle ehdoton vaatimus, jotta suhdetta voidaan jatkaa. Toinen asia on myös se, että pystyttekö muutenkin keskustelemaan vaikeista asioista. Keskustelutaito on tosi tärkeä asia parisuhteessa. Sovitteleva, eri ratkaisutapoja ehdottava osapuoli saattaa olla myös mies. Naiset eivät aina ole automaattisesti niitä verbaalisesti lahjakkaampia.

 

[koettu on]

Pitäisiköhän erota vai jäädä odottamaan tunnetta siitä, että suhde kulkee eteenpäin?

Voi erota vaikka 3kk ajaksi ja sitten katsoa että miten mennään. Jos asia on kestääkseen se kestää sen 3kk yli...

 

[ainokainen]

Ap:ltä kysyisin, että mihin suuntaan sen suhteen pitäisi hänen mielestään liikkua? Jos kerran nyt tuntuu siltä, että suhde "ei etene" niin mihin suuntaan sen pitäisi edetä?
Jos suhde on nyt hyvä, niin miksi sitä pitäisi muuttaa?