Paha mieli:( ilmeisestikään musta ei ole edes ystäväksi.

[maassa]

minä ja mun paras ystävä ollaan oltu ystäviä monta vuotta. molemmilla perhe ja asutaan samassa kaupungissa. olen niin hyvä ystävä hänelle kuin pystyn,mutta ilmeisesti se ei riitä. kuulin taas kuinka mä en pidä yhteyttä jms. että mun vanhemmille kyllä jaksan mennä. syy nyt siihen on paljolti se että vanhempani haluavat nähdä lapsenlapsiaan usein ja hakevat aina meidät autollaan heille.ja mun isä jaksaa kovasti leikkiä lasten kanssa,joten minä saan huilata ja keskustella äitini kanssa. pitääkö mun tästä tuntea syyllisyyttä? laskea kuinka monta kertaa käyn vanhemmillani ja kuinka monta kertaa ystävälläni?ystäväni käy töissä joten arkena hän ei ehdi nähdä.minä taas pienimmäisen kanssa kotona ,ilman ajokorttia.

mulla tuli tosi paha mieli kun mä en tiedä mitä mä voin vielä tehdä,miksi en riitä olen aina saatavilla,pidän yhteyttä tekstiviestein ja soitoin,näemme aina kun mahdollista. mä olen muutenkin henkisesti ollut pitkään niin lopussa ja pienet lapset,että nyt tuntuu taas tosi riittämättömälle

ystäväni oli laittanut mulle vk-loppuna viestin,suuttui kun en vastannut. mutta mulla on kännykkä rikki,palasina. en ole siis edes saanut koko viestiä.

 

[Pessi]

:hug:

 

[bdt]

Ongelma taitaa olla ystävälläsi eikä sinulla. On suorastaa noloa parjata selän takana.
Ehkä ystävyytenne ei olekaan aitoa mutta älä ota syitä itsellesi. Oikea ystävä ymmärtää elämäntilanteiden muuttumisen eikä arvostele toisen valintoja selän takana.
Häntä pystyyn, elä tavallasi äläkä syytä itseäsi jos se tapa ei muita miellytä.

 

[linnea75]

Kaikkia ei vaan voi miellyttää, joten tärkeintä huolehtia omasta jaksamisestaan. :hug:

 

[ap]

Kaikkia ei vaan voi miellyttää, joten tärkeintä huolehtia omasta jaksamisestaan. :hug:

mä tiedän että heidänkin perheellään on paljon ongelmia ja murheita,stressiä.. mutta niin on meidänkin perheellä,selviytymistä päivästä toiseen. olen myös tosi yksinäinen,ei mulla ole oikeen ketään muuta ystävää.rakastan ystävääni,hän on mulle tosi tärkeä.
miksi hän ei siis ymmärrä ajatella asiaa myös minun kannaltani?minä ajattelen häntä päivittäin,mitä kuuluu jne. tekstaan ja kyselen. olen tukena kun hän sitä tarvitsee. viimeksi tein hakemukset kursseille netissä hänen puolestaan heidän perheelleen jne.mielellläni sen tein. mutta kun tuntuu ettei mikään riitä.mä en riitä