Päiväkodin tädin ISO huokaus

Minä olen aina ollut erittäin tyytyväinen lapsemme saamaan hoitoon! Tosin ulkona voisivat kyllä käydä "säällä kuin säällä". Tuntuu, että liian heppoisin perustein jäädään usein sisälle. En tosin tästä nurise pk:ssa. Olen onnellinen ihanista tädeistä!

 

Mä olen lähes aina arvostanut kaikkia, jotka tekevät työnsä kunnolla. Olipa sitten kyseessä roskakuski tai neurokirurgi. "Lähes aina" johtuu ihan siitä, että joskus nuorempana kuvittelin, että työ kuuluukin tehdä kunnolla. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että näin ei olekaan ja aloin arvostamaan niitä, jotka tekevät työnsä kunnolla.

 

Kaunis kiitos kaikille.

Tarkoitukseni oli herätellä väkeä miettimään, että onko ne asiat sittenkään aina niin huonosti vai onko sittenkin niin, että ne omat lapset saakin tai ovat saaneet ihan hyvää hoitoa ja kasvatusta. Ja perhe sitä kautta myös tukea (kuten itse olen saanut omien lasteni kohdalla). Sama tilanne on varmasti monilla aloilla, mutta päivähoito on sellainen ala, josta lähes jokaisella on jonkilaisia omia kokemuksia, muistoja ja sitä kautta myös mielipiteitä.

Varmasti on paljon korjaamisen varaa ja totta on, että mm. ryhmäkoot on aivan liian suuret. Moni asia jää tekemättä juurikin siksi, kun ei vain yksinkertaisesti pystytä. Meitä ei lohduta käyttö ja täyttöasteet ja muut vaatimukset, kun näemme että on lapsia, jotka vaatisivat ja ansaitsisivat paljon enemmän kuin mitä pystymme antamaan. Se on jokaiselle vaikea paikka.

Vanhempien pitäisi vain enempi vaatia päivähoidolle mahdollisuuksia ja resursseja. Ja pommittaa niitä kuuluisia päättäjiä. Ei tilanne muuten muutu.

 

en voi nyt sinua lähteä kehumaan kun en tunne, MUTTA

meidän hoitotädit/muu henkilökunta ovat ihania ja oikein mielelläni jätän pojun sinne hoitoon! ovat oikeasti omistautuneita työlleen ja viestittävät kotiin todella tarkkaan päivän puuhista ja jos lapsi on esim kaatunut tai muuta vastaavaa.

todellakin arvostan heitä ja olen myös antanut sen palutteen heille sekä suullisena, että kakkupaloina kahvihuoneeseen! kakkupalat siksi, että palkka ei riitä kertomaan kuinka tärkeitä ovat, suklaa saattaa vähän auttaa asiaa

 

Minä arvostan todella paljon teidän työtänne, oikeesti. Minusta itestäni ei tälläiseen hommaan olisi. Minusta on ihmellistä, miten te usemmiten olette niin hyväntuulisia ja ymmärtäväisiä, jaksatte raskaatkin päivät.

Siitä olen sama mieltä, että nykyaja vanhemmat näkevät vaan sen oman muksunsa ja vaativat sitä sun tätä. Mina arvosta perushoitoa ja turvallisuutta, jota lapsilleni annatte.
KIITOS!

Komppaan täysin!!!

 

Minä arvostan erittäin paljon sinun työtäsi kuten myös kollegojesi ja ymmärrän, että ihmisiä kaikkine hyvine ja huonoine ominaisuuksineenne tekin olette.

Minusta työssäkäyvän ei edes kannattaisi täällä arvokasta vapaa-aikaansa viettää saati yrittää käännyttää himopalstalaisia. Täällä päästellään näppikseltä syystä tai toisesta paljon provoja ja äärilaidan mielipiteitä. Elävässä elämässä en onneksi ole vielä ko. tyyppisiin ihmisiin törmännyt.

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

niin?! se on pk-tätien valinta se ala.

ne saa siitä pikkasen järkevämmän korvauksen kun me kotiäidit...

 

Minä ainakin arvostan todella paljon "tarhantätien" työtä! Ja en oikeasti ymmärrä kuinka he selviävät joka päivä niiden lasten kanssa niin hyvin, itse ei olisi mitään toivoa selvitä...
Mutta aina on helpompi antaa negatiivista palautetta kuin positiivista ja valittaminen on helpompaa kuin kehuminen..

 

Minulla ei ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa lapseni päiväkodin tädeistä. Ammattitaitoista ja osaavaa porukkaa. Avoimesti kertovat miten päivä on mennyt silloinkin kun kaikki ei ole mennyt käsikirjoituksen mukaisesti. Ja minulle ei ainakaan tule mieleeni urputtaa jos joskus on kurahousut jääneet naulakkoon ja lapsi ryösii rapaisessa maassa. Sitä sattuu ja pesukonehan ne vaatteet puhdistaa.

 

Arvostan kyllä tekemäänne työtä tiettyyn pisteeseen asti, mutta valitettavasti taas sain maanantaina huomata hoitajan taholta, että lapseni oli ei toivottu ryhmää jossa oli ensimmäistä päivää hoidossa. Hoitaja ei pelkästään näyttänyt mitä mieltä lapseni hoidosta on vaan myös sanoi siitä hyvinkin selvästi minulle ja lapselle kun olin lasta hoidosta hakemassa.

Tällaisessa tapauksessa on hyvin vaikea arvostaa teidän tekemäänne työtä, koska lapsikaan ei sitä ansaitsemaansa arvostusta saanut.

 

Arvostan kyllä tekemäänne työtä tiettyyn pisteeseen asti, mutta valitettavasti taas sain maanantaina huomata hoitajan taholta, että lapseni oli ei toivottu ryhmässä jossa oli ensimmäistä päivää hoidossa. Hoitaja ei pelkästään näyttänyt mitä mieltä lapseni hoidosta on vaan myös sanoi siitä hyvinkin selvästi minulle ja lapselle kun olin lasta hoidosta hakemassa.

Tällaisessa tapauksessa on hyvin vaikea arvostaa teidän tekemäänne työtä, koska lapsikaan ei sitä ansaitsemaansa arvostusta saanut.

Korjasin kirjoitusvirheen

 

Meillä on ainakin aivan ihanat tarhan tädit, jokainen heistä! Parasta palautetta kuitenkin on yhden hoitajan mukaan ollut se kun on muksu napannut kaulasta kiinni, halannut oikein kunnolla ja sanonut " Sä oot sitten hyvä täti" :heart:

 

Tiedän, että meitä tämänkin ammattikunnan edustajia on moneen junaan ja ei, itsekään en aina pidä siitä, miten kollegat työtään tekevät tai jättävät tekemättä. Mutta minua alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tuo jatkuva purina ja narina siitä, kuinka päiväkodin tädit tekevät sitä ja tätä ja tuota. Olisi joskus mukava saada edes pienen pientä palautetta näin palstallakin siitä arvokkaasta työstä, jota teemme.

Haluasin nähdä ne pikkutakkeihin ja korkokenkiin sonnustautuneet "meidän lapsemme tarvitsee tätä ja tätä ja eihän vain tällaisella kelillä ulkoilla"- äidit ja isät tekemässä tätä työtä edes päivän. Tai edes vain seuraamassa, mitä se päiväkodin arki oikeasti on. Ei siinä, vaikka kuinka tahtoisi, ehdi aina ottamaan yksilöllisiä tarpeita huomioon. Jatkuvasti sitä tehdään, mutta ei pysty jokaiselle samaan aikaan.

Päivät ovat täynnä erilaisia siirtymätilanteita isoilla ja pienemmillä porukoilla riippuen hoitajien määrästä. Ruokailut on oma tarinansa. Nukuttamassa meidän ryhmässä 1-4 vuotiaiden ryhmä on aina kaikki aikuiset (maksimissaan neljä opiskelija mukaan lukien). Siitä sitten sille kuuluisalle kahvitauolle sitä tahtia kuin päästään. Viikottain on yhdestä kahteen päivään kun tämäkin tauko jää pitämättä erilaisten palaverien vuoksi. Meidän työssä talon kokous "lasketaan" tauoksi. Ja se on se päivän ainoa. Enkä näe siinä mitään pahaa, että me esimerkiksi ulkoilussa juttelemme työkavereiden kanssa, vaikka sitten siitä kuuluisasta viikonlopusta. totta kai, lasten turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta kai meillä kuitenkin on lupa olla ihmisiä.

Ruokataukoa meillä ei ole. Vessaan pääsee silloin kuin pääsee, ei aina silloin kun tarvitsisi.

Kirjallisia töitä yritämme tehdä aina kun mahdollista. Usein niin, että ne siirtyy kotiin ja ei, tätä aikaa ei voi vähentää työtunneista. Se on lahja työnantajalle, se on lahja sinunkin lapsellesi. Suunnittelu tapahtuu usein kotona. Palkatta.

Tälläkin hetkellä työpaikkani käytössä on omien lasteni kirjoja, lasteni vanhat lelut päätyy usein työpaikalle lahjoituksena (määrärahoja kun uusien hankintaan on hyvin rajallisesti). Myös kitara on omani. Toivon vain, että pikku vintiöt eivät sitä hajottaisi. Kallis kun on, mutta enemmän kuin toivottu väline työssäni.

Tärkein palaute tulee toki asiakkailta. Etenkin niiltä pienimmiltä. Ja se usein riittää. Masentaa kuitenkin lukea monia avauksia päivähoidon työstä. Meistä monet tekee parhaansa ja arvokasta työtä. Paljon sellaistakin, mikä ei heti näy. Mutta jonka tuloksiin täytyy vain luottaa ja uskoa.

Me välitämme aidosti teidän lapsista. Me iloitsemme siitä, kun he oppivat. Me nautimme niistä hauskoista jutuista ja hetkistä lastenne kanssa.

Voi kun tekin osaisitte arvostaa sitä.

Tämän kun moni vanhempi ymmärtäisi!!!

 

olen erittäin tyytyväinen omien lasteni päiväkoti henkilökuntaan. ISO kiitos heille, aivan mahtavia tyyppejä, ja tekevät työtään SUURELLA sydämellä!! <3

 

Voi kun osaisin pukea ajatukseni ja tunteeni nyt sanoiksi! Sairastuin syöpään vuosi sitten tyttöni ollessa alta 2 v. Viikossa sain hoitopaikan yhdestä päiväkodista. Ja sekin löytyi tytölleni siksi koska eräs ihana päiväkodin lastenopettaja kuunteli huoleni ja ymmärsi kuinka kova paikka meillä oli elämässä. Hän järjesti tytölleni paikan päiväkodin johtajan kanssa.

Tyttöni aloitti hoidon pienten ryhmässä. Tyttöni ryhmässä oli kolme aivan upeaa tätiä. Yksi heistä piti erityisen hyvää huolta pienestäni. Itse aluksi itkin ja surin, kun tyttöni hoitoon lähti. Mutta nyt olen niin kiitollinen tälle tädille siitä, että oli tyttöni tukena tarhassa. Mulla itelläki oli helpompi olla ja käydä syöpähoidoissa, kun tiesin tyttöni olevan ihmisen hoidossa, joka tyttöäni oikeasti rakasti. Niin monesti kun tyttöäni hain antoi tyttöni tädille pusun poskelle ja toisin päin. Ja tämä suhde on pysynyt lämpimänä tähän päivään asti, vaikka itse olen jo "terve".

Halusin muistaa tätiä jouluna. Askartelimme kortin tytön kanssa ja kirjoitin siihen tunteeni ylös, joita tunsin. Vuolaat kiitokset tukena olemisesta! Ja kudoin tossut. Täti purskahti itkuun kun ne sai. Tuntui ihanalta saada kertoa tädille kuinka arvokasta hänen työnsä on.

 

Arvostan hyvin työnsä hoitavia hoitotätejä, mutta on paljon tätejä joita ei voi arvostaa.

 

Lapsillani on ikävä päiväkotien tätejä! Heistä tuli tärkeitä aikuisia. Kuka vapaa-ajalla oleva ihminen tulee juttelemaan kaupassa asioidessa? Meidän päiväkodin tädit =)
Minulla oli erityislapsi hoidossa, kaiken tuen sain sieltä! Päiväkodin tädit olivat ainoat ihmiset elämässämme, jotka ymmärsivät erityislapseni kohdalle, mitä on olla hänenlaisensa äiti. Ei terveydenhuolto, vaikka sieltä saimme paljon apua, mutta se oli enemmän suorittamista..pitää kehittyä vielä tuossa ja tuossa asiassa. Suku vähätteli ongelmia, kaverit eivät osanneet elää rinnalla vaikeaa aikaa. Päiväkodin tädit osasivat, suuri kiitos heille!! =)
Emme olisi perheenä selvinny ilman hyvää hoitopaikkaa, ihmisiä, joilla on sydän paikallaan! Eräs täti itki kanssani. Se helpotti minua enemmän kuin mikään muu, joku, joka jakoi "kivun". Kiitos! =)

 

Kaunis kiitos kaikille.

Tarkoitukseni oli herätellä väkeä miettimään, että onko ne asiat sittenkään aina niin huonosti vai onko sittenkin niin, että ne omat lapset saakin tai ovat saaneet ihan hyvää hoitoa ja kasvatusta. Ja perhe sitä kautta myös tukea (kuten itse olen saanut omien lasteni kohdalla). Sama tilanne on varmasti monilla aloilla, mutta päivähoito on sellainen ala, josta lähes jokaisella on jonkilaisia omia kokemuksia, muistoja ja sitä kautta myös mielipiteitä.

Varmasti on paljon korjaamisen varaa ja totta on, että mm. ryhmäkoot on aivan liian suuret. Moni asia jää tekemättä juurikin siksi, kun ei vain yksinkertaisesti pystytä. Meitä ei lohduta käyttö ja täyttöasteet ja muut vaatimukset, kun näemme että on lapsia, jotka vaatisivat ja ansaitsisivat paljon enemmän kuin mitä pystymme antamaan. Se on jokaiselle vaikea paikka.

Vanhempien pitäisi vain enempi vaatia päivähoidolle mahdollisuuksia ja resursseja. Ja pommittaa niitä kuuluisia päättäjiä. Ei tilanne muuten muutu.

samaa mieltä.

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

Jotkut taas jäävät kotiin hoitamaan lapsia ilman palkkaa, hoitajat sentäs saavat palkan. Arvokasta työtä he silti tekevät ja palkkakin saisi olla parempi. Mutta kyllä kotihoitoakin pitäisi tukea enemmän. Minusta kotona on kivaa, en vain halua sinne perheen ulkopuolisia sotkemaan

 

ihme marttyyri olet.

Älä viitti!! Tuo oli täyttä totta mitä kyseinen päiväkodin työntekijä kirjoitti!! Näin se on!! Se on sääntö kuin poikkeus että päiväkodissa luetaan hoitajien lasten vanhoja kirjoja, siellä on hoitajien kitaroita yms... se on siis todella yleistä, näin on jok ´ainoassa talossa, varmasti!

Lastenvanhemat kyllä osaavat olla kans..mullekkin eräs äiti kerran tokaisi oikein töykeesti; " ..sinä hoitajan puolikas, tiedäkkös missä meijän lapsi on.."sanoin ystävällisesti että tuollahan hän on temmeltämässä (ulkoilimme juuri) että kyllä näitä on joka lähtöön. Mielestäni aloituksen tehneellä kirjoittajalla ei ollut mitään marttyyrimaista, täyttä faktaa!

 

Hieno kirjoitus! Puhut asiaa!

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

niin?! se on pk-tätien valinta se ala.

ja jokaisen naisen oma valinta tulla äidiksi.

 

Ihan asiaa puhut, mutta ainakin jos sulla on omia lapsia, teidät mitä äitiys on. Äitinä olet jatkuvasti lapsestasi huolissasi, sun vastuu lapsesta ylittää kaiken muun sinun elämässäsi. Päivähoito on paikka, johon sinun pitäisi luottaa ja sinun pitäisi tunneiksi pystyä jättämään vastuusi hoitohenkilökunnalle.

Siitä huolimatta, että sinä tiedät, että samallaisia ihmisiä ne sielä hoitopaikassakin on, sinä silti oletat heidän olevan täydellisiä ja kaikkivoipia. Jos et pystyisi näin olettamaan, vastuusi lapsesta jatkuisi myös työpaikalla, eikä siitä mitään tule.

Sittenkun jotain ikävää sattuu lapsellesi, sä heti säikähdät ja nostat kissan pöydälle. Vaikka asia ei loppupelissä niin suuri ole, mutta kun se koskee sitä omaa kullannuppuasi, niin sä menetät kaiken itsehillinnän ja kontrollin. Helposti tulee omiin sanomisiin ylilyöntejä ja ehkä häpeätkin niitä jälkikäteen kun ole ajatellut asiaa pidempään.

Kuitenkin suurinosa hoitolasten vanhemmista ovat tyytyväisiä hoitajiin ja päiväkotiin, mutta harmivain, ettei niitä tyytyväisyyden tunteita tule sanottua samalla volyymillä kuin niitä satunnaisia ärtymyksen tunteita.

 

Arvostan paljon lasteni hoitajia . Arvostan erittäin paljon myös opettajia, tk-lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, jotka myös usein saavat palstalla kuulla kunniansa.

 

Ihan asiaa puhut, mutta ainakin jos sulla on omia lapsia, teidät mitä äitiys on. Äitinä olet jatkuvasti lapsestasi huolissasi, sun vastuu lapsesta ylittää kaiken muun sinun elämässäsi. Päivähoito on paikka, johon sinun pitäisi luottaa ja sinun pitäisi tunneiksi pystyä jättämään vastuusi hoitohenkilökunnalle.

Siitä huolimatta, että sinä tiedät, että samallaisia ihmisiä ne sielä hoitopaikassakin on, sinä silti oletat heidän olevan täydellisiä ja kaikkivoipia. Jos et pystyisi näin olettamaan, vastuusi lapsesta jatkuisi myös työpaikalla, eikä siitä mitään tule.

Sittenkun jotain ikävää sattuu lapsellesi, sä heti säikähdät ja nostat kissan pöydälle. Vaikka asia ei loppupelissä niin suuri ole, mutta kun se koskee sitä omaa kullannuppuasi, niin sä menetät kaiken itsehillinnän ja kontrollin. Helposti tulee omiin sanomisiin ylilyöntejä ja ehkä häpeätkin niitä jälkikäteen kun ole ajatellut asiaa pidempään.

Kuitenkin suurinosa hoitolasten vanhemmista ovat tyytyväisiä hoitajiin ja päiväkotiin, mutta harmivain, ettei niitä tyytyväisyyden tunteita tule sanottua samalla volyymillä kuin niitä satunnaisia ärtymyksen tunteita.

Mielenkiintoinen kirjoitus. Omat lapset aloittivat päiväkodissa viime syksynä ja en missään nimessä kuvittellut, että tarhatädit olisivat täydellisiä ja kaikkivoipia. Odotin, että ovat lämminhenkisiä ja turvallisia, huolehtivaisia, jotta lapsillani olisi hyvä olla. Ja näin on ollutkin. Ja vaikka minun vajaa 4veellä oli pk:n aloitus kaikki muuta, kun helppoa, niin en ikinä syyttänyt siitä pk-tätejä, aikuinen ihminen kyllä pystyy säilyttämään itsehillinnan ja kontrollin silloinkin, kun kyseessä on oma lapsi. Minusta nämä ns sanalliset ylelyönnit, johon myöhemmin todetaan, että en sitä oikein tarkoittanut, ovat kaikkein kamalampia. Meillä tehtiin isomman pojan hoitajien kanssa tiivistä yhteistyötä, kommunikoitiin ja saatiin lapsi viihtymään pk-ssa. Olen siitä hoitaija monesti sydämmestä kiittänyt.