Päiväkodin tädin ISO huokaus

Tiedän, että meitä tämänkin ammattikunnan edustajia on moneen junaan ja ei, itsekään en aina pidä siitä, miten kollegat työtään tekevät tai jättävät tekemättä. Mutta minua alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tuo jatkuva purina ja narina siitä, kuinka päiväkodin tädit tekevät sitä ja tätä ja tuota. Olisi joskus mukava saada edes pienen pientä palautetta näin palstallakin siitä arvokkaasta työstä, jota teemme.

Haluasin nähdä ne pikkutakkeihin ja korkokenkiin sonnustautuneet "meidän lapsemme tarvitsee tätä ja tätä ja eihän vain tällaisella kelillä ulkoilla"- äidit ja isät tekemässä tätä työtä edes päivän. Tai edes vain seuraamassa, mitä se päiväkodin arki oikeasti on. Ei siinä, vaikka kuinka tahtoisi, ehdi aina ottamaan yksilöllisiä tarpeita huomioon. Jatkuvasti sitä tehdään, mutta ei pysty jokaiselle samaan aikaan.

Päivät ovat täynnä erilaisia siirtymätilanteita isoilla ja pienemmillä porukoilla riippuen hoitajien määrästä. Ruokailut on oma tarinansa. Nukuttamassa meidän ryhmässä 1-4 vuotiaiden ryhmä on aina kaikki aikuiset (maksimissaan neljä opiskelija mukaan lukien). Siitä sitten sille kuuluisalle kahvitauolle sitä tahtia kuin päästään. Viikottain on yhdestä kahteen päivään kun tämäkin tauko jää pitämättä erilaisten palaverien vuoksi. Meidän työssä talon kokous "lasketaan" tauoksi. Ja se on se päivän ainoa. Enkä näe siinä mitään pahaa, että me esimerkiksi ulkoilussa juttelemme työkavereiden kanssa, vaikka sitten siitä kuuluisasta viikonlopusta. totta kai, lasten turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta kai meillä kuitenkin on lupa olla ihmisiä.

Ruokataukoa meillä ei ole. Vessaan pääsee silloin kuin pääsee, ei aina silloin kun tarvitsisi.

Kirjallisia töitä yritämme tehdä aina kun mahdollista. Usein niin, että ne siirtyy kotiin ja ei, tätä aikaa ei voi vähentää työtunneista. Se on lahja työnantajalle, se on lahja sinunkin lapsellesi. Suunnittelu tapahtuu usein kotona. Palkatta.

Tälläkin hetkellä työpaikkani käytössä on omien lasteni kirjoja, lasteni vanhat lelut päätyy usein työpaikalle lahjoituksena (määrärahoja kun uusien hankintaan on hyvin rajallisesti). Myös kitara on omani. Toivon vain, että pikku vintiöt eivät sitä hajottaisi. Kallis kun on, mutta enemmän kuin toivottu väline työssäni.

Tärkein palaute tulee toki asiakkailta. Etenkin niiltä pienimmiltä. Ja se usein riittää. Masentaa kuitenkin lukea monia avauksia päivähoidon työstä. Meistä monet tekee parhaansa ja arvokasta työtä. Paljon sellaistakin, mikä ei heti näy. Mutta jonka tuloksiin täytyy vain luottaa ja uskoa.

Me välitämme aidosti teidän lapsista. Me iloitsemme siitä, kun he oppivat. Me nautimme niistä hauskoista jutuista ja hetkistä lastenne kanssa.

Voi kun tekin osaisitte arvostaa sitä.

 

ihme marttyyri olet.

 

Kyllä minä arvostankin, ihan täysillä. Ja muistan sen aina välillä hoitajille kertoakin. Meille on ainakin osunut niin kertakaikkisen mahtavat hoitajat, ettei ole tosikaan.

 

Eihän tota jaksa edes lukee..

 

Hyvin kirjoitettu. Monesti eri ammattiryhmät vaan tulevat sokeaksi toistensa työn edessä, kun on lapsista kyse. Se makkaratehtaalla töissä oleva isä, tai toimistotyössä viihtyvä äiti eivät aina ymmärrä, että maailmassa moni muukin tekee työtä kuin vain he.

 

:flower:

 

Tiedän, että meitä tämänkin ammattikunnan edustajia on moneen junaan ja ei, itsekään en aina pidä siitä, miten kollegat työtään tekevät tai jättävät tekemättä. Mutta minua alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tuo jatkuva purina ja narina siitä, kuinka päiväkodin tädit tekevät sitä ja tätä ja tuota. Olisi joskus mukava saada edes pienen pientä palautetta näin palstallakin siitä arvokkaasta työstä, jota teemme.

Haluasin nähdä ne pikkutakkeihin ja korkokenkiin sonnustautuneet "meidän lapsemme tarvitsee tätä ja tätä ja eihän vain tällaisella kelillä ulkoilla"- äidit ja isät tekemässä tätä työtä edes päivän. Tai edes vain seuraamassa, mitä se päiväkodin arki oikeasti on. Ei siinä, vaikka kuinka tahtoisi, ehdi aina ottamaan yksilöllisiä tarpeita huomioon. Jatkuvasti sitä tehdään, mutta ei pysty jokaiselle samaan aikaan.

Päivät ovat täynnä erilaisia siirtymätilanteita isoilla ja pienemmillä porukoilla riippuen hoitajien määrästä. Ruokailut on oma tarinansa. Nukuttamassa meidän ryhmässä 1-4 vuotiaiden ryhmä on aina kaikki aikuiset (maksimissaan neljä opiskelija mukaan lukien). Siitä sitten sille kuuluisalle kahvitauolle sitä tahtia kuin päästään. Viikottain on yhdestä kahteen päivään kun tämäkin tauko jää pitämättä erilaisten palaverien vuoksi. Meidän työssä talon kokous "lasketaan" tauoksi. Ja se on se päivän ainoa. Enkä näe siinä mitään pahaa, että me esimerkiksi ulkoilussa juttelemme työkavereiden kanssa, vaikka sitten siitä kuuluisasta viikonlopusta. totta kai, lasten turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta kai meillä kuitenkin on lupa olla ihmisiä.

Ruokataukoa meillä ei ole. Vessaan pääsee silloin kuin pääsee, ei aina silloin kun tarvitsisi.

Kirjallisia töitä yritämme tehdä aina kun mahdollista. Usein niin, että ne siirtyy kotiin ja ei, tätä aikaa ei voi vähentää työtunneista. Se on lahja työnantajalle, se on lahja sinunkin lapsellesi. Suunnittelu tapahtuu usein kotona. Palkatta.

Tälläkin hetkellä työpaikkani käytössä on omien lasteni kirjoja, lasteni vanhat lelut päätyy usein työpaikalle lahjoituksena (määrärahoja kun uusien hankintaan on hyvin rajallisesti). Myös kitara on omani. Toivon vain, että pikku vintiöt eivät sitä hajottaisi. Kallis kun on, mutta enemmän kuin toivottu väline työssäni.

Tärkein palaute tulee toki asiakkailta. Etenkin niiltä pienimmiltä. Ja se usein riittää. Masentaa kuitenkin lukea monia avauksia päivähoidon työstä. Meistä monet tekee parhaansa ja arvokasta työtä. Paljon sellaistakin, mikä ei heti näy. Mutta jonka tuloksiin täytyy vain luottaa ja uskoa.

Me välitämme aidosti teidän lapsista. Me iloitsemme siitä, kun he oppivat. Me nautimme niistä hauskoista jutuista ja hetkistä lastenne kanssa.

Voi kun tekin osaisitte arvostaa sitä.

Minä voin aloittaa sanomalla jotain; teette hemmetin hienoa työtä, työtä johon minusta ei olisi. Oman poikani päiväkodin hoitajat ovat mukavia ja iloisia ihmisiä joista myös poikani pitää, vain yhden hoitajan kanssa hänellä hankaa mutta se taitaa olla kemiajuttu, ja jonkin sortin väsymystä hoitajan taholta, hän on jo iäkäs.
Teette tärkeää työtä, ja on mukava tietää töihin lähtiessä että pojasta huolehditaan hyvin ja hänestä välitetään.

 

Minä arvostan todella paljon teidän työtänne, oikeesti. Minusta itestäni ei tälläiseen hommaan olisi. Minusta on ihmellistä, miten te usemmiten olette niin hyväntuulisia ja ymmärtäväisiä, jaksatte raskaatkin päivät.

Siitä olen sama mieltä, että nykyaja vanhemmat näkevät vaan sen oman muksunsa ja vaativat sitä sun tätä. Mina arvosta perushoitoa ja turvallisuutta, jota lapsilleni annatte.
KIITOS!

 

Jep. Olen aivan käsittämättömän iloinen miten mahtavia tyyppejä oman lapsen ryhmässä on opettajat. Ja miten jaksavat ja varsinkin jaksavat ne vanhemmat jotka niitä vaatimuksia esittävät (nukkumisesta, ulkoilusta, vaatteiden kuivaus sitä ja tätä)

Tiedän että nämä tärkeilevät ja vaatimuksia esittävät (meidän lapsi on sellainen ja tällainen ja pidäthän häntä koko päivän kädestä kiinni) eivät jaksaisi päivääkään sitä touhua. tiedän sen koska hoidin kahta lasta kotona pitkään. Jo siinä joutuu venyä eikä aina riitä. varsinkin jos lapset eri ikäisiä.

esim. päiväkoti huomasi lapsemme silmätulehduksen mitä me vanhemmat emme aamulla nähneet. emme katsoneet lastamme niin läheltä koko aamuna (meillä 2 lasta ja pitää laittaa itsensäkin kuntoon kun menee töihin)

Maailma mennyt sellaiseksi että kaikki vetävät vaan enemmän ja enemmän ja vaativat koko ajan omalle lapselle erityistä ja ei ajatella että ne 2-3 hoitajaa ovat siellä ihan yhtä paljon kaikkia varten.

 

Tänne kommentoi aika ihmeellistä väkeä, mutta varmasti voivat pahoin, niin eivät ymmärrä mistä tässä on kysymys.

Kirjoitus on täyttä asiaa!

 

nimimerkki HAH voisi lukea enemmän vaikka kirjoja, jos tuo päiväkodin tädin teksti on liikaa...kirjoissa on useita sivuja, jos vaikka harjoittelemalla oppisit lukemaan!

 

Minä arvostan todella paljon teidän työtänne, oikeesti. Minusta itestäni ei tälläiseen hommaan olisi. Minusta on ihmellistä, miten te usemmiten olette niin hyväntuulisia ja ymmärtäväisiä, jaksatte raskaatkin päivät.

Siitä olen sama mieltä, että nykyaja vanhemmat näkevät vaan sen oman muksunsa ja vaativat sitä sun tätä. Mina arvosta perushoitoa ja turvallisuutta, jota lapsilleni annatte.
KIITOS!

just näin. Tuo itsekkyys joka vallalla yhteiskunnassa on sitten tottakai myös päiväkotilasten keskuudessa yleistä.

 

Teidän kohdalla pätee varmasti sama juttu kun terveydenhoito-henkilökunnan puolella; jos on yhdenkin huonosti kyseistä työtä tekevän henkilön tavannut, kaikki ovat sitten ihan paskoja.

 

Tiedän, että meitä tämänkin ammattikunnan edustajia on moneen junaan ja ei, itsekään en aina pidä siitä, miten kollegat työtään tekevät tai jättävät tekemättä. Mutta minua alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tuo jatkuva purina ja narina siitä, kuinka päiväkodin tädit tekevät sitä ja tätä ja tuota. Olisi joskus mukava saada edes pienen pientä palautetta näin palstallakin siitä arvokkaasta työstä, jota teemme.

Haluasin nähdä ne pikkutakkeihin ja korkokenkiin sonnustautuneet "meidän lapsemme tarvitsee tätä ja tätä ja eihän vain tällaisella kelillä ulkoilla"- äidit ja isät tekemässä tätä työtä edes päivän. Tai edes vain seuraamassa, mitä se päiväkodin arki oikeasti on. Ei siinä, vaikka kuinka tahtoisi, ehdi aina ottamaan yksilöllisiä tarpeita huomioon. Jatkuvasti sitä tehdään, mutta ei pysty jokaiselle samaan aikaan.

Päivät ovat täynnä erilaisia siirtymätilanteita isoilla ja pienemmillä porukoilla riippuen hoitajien määrästä. Ruokailut on oma tarinansa. Nukuttamassa meidän ryhmässä 1-4 vuotiaiden ryhmä on aina kaikki aikuiset (maksimissaan neljä opiskelija mukaan lukien). Siitä sitten sille kuuluisalle kahvitauolle sitä tahtia kuin päästään. Viikottain on yhdestä kahteen päivään kun tämäkin tauko jää pitämättä erilaisten palaverien vuoksi. Meidän työssä talon kokous "lasketaan" tauoksi. Ja se on se päivän ainoa. Enkä näe siinä mitään pahaa, että me esimerkiksi ulkoilussa juttelemme työkavereiden kanssa, vaikka sitten siitä kuuluisasta viikonlopusta. totta kai, lasten turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta kai meillä kuitenkin on lupa olla ihmisiä.

Ruokataukoa meillä ei ole. Vessaan pääsee silloin kuin pääsee, ei aina silloin kun tarvitsisi.

Kirjallisia töitä yritämme tehdä aina kun mahdollista. Usein niin, että ne siirtyy kotiin ja ei, tätä aikaa ei voi vähentää työtunneista. Se on lahja työnantajalle, se on lahja sinunkin lapsellesi. Suunnittelu tapahtuu usein kotona. Palkatta.

Tälläkin hetkellä työpaikkani käytössä on omien lasteni kirjoja, lasteni vanhat lelut päätyy usein työpaikalle lahjoituksena (määrärahoja kun uusien hankintaan on hyvin rajallisesti). Myös kitara on omani. Toivon vain, että pikku vintiöt eivät sitä hajottaisi. Kallis kun on, mutta enemmän kuin toivottu väline työssäni.

Tärkein palaute tulee toki asiakkailta. Etenkin niiltä pienimmiltä. Ja se usein riittää. Masentaa kuitenkin lukea monia avauksia päivähoidon työstä. Meistä monet tekee parhaansa ja arvokasta työtä. Paljon sellaistakin, mikä ei heti näy. Mutta jonka tuloksiin täytyy vain luottaa ja uskoa.

Me välitämme aidosti teidän lapsista. Me iloitsemme siitä, kun he oppivat. Me nautimme niistä hauskoista jutuista ja hetkistä lastenne kanssa.

Voi kun tekin osaisitte arvostaa sitä.

Parhaat hetket omassa työssäsi... aamulla lapsi juoksee syliin ja halaa ja kertoo että on kiva nähdä

kun päivällä toista surettaa ja tulee syliin hakemaan lohtua ja turvaa...

kun lapsi väsyneenä nukahtaa syliin ja nukkuu rauhallista unta pitäen paidasta kiinni...

silloin ei jaksa enään edes kahville lähteä.

ja sitten on ne idiootit jotka ei oikeasti arvosta sitä mitä me ja sinä teemme päivittäin...

 

Näinhän se on. Toisen työtä on pirun paljon helpompi haukkua, kun siitä näkee pienen ripsauksen.

Varmaan myöskään kukaan asiakaspalveluammatissa oleva ei ole oikeutettu vaativan asiakkaan näkökulmasta lakisääteiseen taukoon, jos se sattuisi olemaan juuri hänen kohdallaan. Myönnän että kyllähän sitä itseäkin kyrsii, jos lääkärin ruokatauko sattuu omalle kohdalle (kun aikataulut ovat myöhässä), mutta olisiko nälästä heikko lääkäri paras tyyppi tekemään tarkkoja ja täsmällisiä arvioita minun terveydestä vai ehkä kuitenkin sen lounaan jälkeen....

 

Minä arvostan lapseni päiväkodin henkilökunta on hyvin työtä tekevaa porukkaa, silti "ihan tavallisia ihmisiä"

 

Täältä tulee ainakin positiivista palautetta. Olette tyyppejä parhaasta päästä, olen sen huomannut. Ja varmaan suurin osa muistakin ihmisistä. Ne idiooteimmat vaan on eniten äänessä.

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

niin?! se on pk-tätien valinta se ala.

 

Minä ainakin arvostan ihan 200%:sti omien lasteni päiväkodissa työskenteleviä niin hoitotätejä, niitä opiskelijoita kuin keittäjä/siivoojaakin!

Kannattaa kuitenkin suodattaa tällä palstalla näitä juttuja aika rankalla kädellä, ja toisekseen muistaa myös se, että suomalainen luonne on sellainen, että huonoista asioista tulee helpommin kerrottua kuin niistä hyvistä Eli jos tänne palstalle joku jonkun avauksen tekee päiväkotiin liittyen, niin yleisimmin se on huonosta kuin hyvästä asiasta. Vaikka todellisuudessa näitä huonoja asioita olisikin ihan vain 0.01% päiväkodin toiminnassa!

 

Sama asia syö opettajien voimia. Koska sama erityisvaatimusten esittäminen mitä tehdään päiväkodissa jatkuu koulussa. Opettajat eivät jaksa tai ehdi esim. välttämättä nähdä oikeaa kiusaamista kun pitää huolehtia joidenkin täysin turhista jutuista. Jokaiselta tulee vaan vaatimusta vaatimusten perään. ja syytöksiä.

Esim nyt tuo vaatimus että joidenkin lasten ei tarvitse nukkua. käsittäjmätöntä. itse kotiäitinä koin sen ainoaksi henkireiäksi että jaksoin tehdä työtä, että lapset joko olivat hiljaa kirjan kanssa tai nukkuivat sen tunnin.

 

teet tärkeätä työtä ja ymmärrän hyvin että kaipaat välillä positiivista palautetta työstäsi,sillähän sitä jaksaa taas paremmin eteenpäin.kaunista kevään odotusta. terv.lastenlasten mummi

 

Voi että ja ilman päiväkodin tätejä ei monikaan vois mennä sinne "töihinsä" kun lapsi on vuoden tai vähän yli, mitähän nuokin äidit tekis ilman päiväkoteja, kun eihän ne kotona jaksa neljän seinän sisällä. Kiitos kaikille päiväkodin tädeille. Ps. ei muuten olis ollenkaan mun alaani, onni että näitäkin ihmisiä löytyy jotka haluaa tehdä lasten kanssa töitä.

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

Ne saa vastaavasti olla kotona rauhassa. Ainakin ne, joilal lapset jo isoja.

Meidän lasten pk:ssa on aivan mahtavat hoitajat!
Mä tulen toki hakemaan lasta korkkareissa, mutta en muista esittäneeni erityistoiveita... Paitsi syksyllä toivoimme, että ulkoilisivat enemmän. Sitten selvisi, että heillä on ollut hoitajavaje, joten oli jouduttu tinkimään ulkoilusta. Mikä on sekin siis oikein, ettei lähdetä lipsumaan säännöistä.
Mun lapsi on se, joka koheltaa ja jolle sattuu ja tapahtuu. Mutta en millään saata pitää sitä hoitajien "syynä" kun se on kotonakin semmoinen, vaikka vahtisin herkeämättä.

 

Myös tutkimusten mukaan suuri osa näistä lasten allergioista ja ruoka-ainejutuista jotka myös vaativat valtavaa muistikapasiteettia ja työtä ovat ihan turhaa huomionhakua ja erityistvaatimusten esittämistä.

Homman pitisi toimia niin että sinä viet lapsen jas anot hei ja kun haet kysyt miten meni ja sillä siisti. Lähdet ja kiität opettajia. mitään erityisvaatimuksia ei esitetä koska ne ovat ain amuilta pois.