Päiväkodin tädin ISO huokaus

Ap:kin voisi antaa hieman positiivista palautetta positiivisesta palutteesta.

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

niin?! se on pk-tätien valinta se ala.

ne saa siitä pikkasen järkevämmän korvauksen kun me kotiäidit...

eihän kotiäidin omien lapsien hoitaminen ole varsinaista työtä!! vaan oman lapsen hoitamista! ei kukaan tee lapsia sitä varten että niistä saisi rahaa..
(muutama poikkeus tietty voi olla,ikävä kyllä).

 

Alkuperäiseltä erittäin hieno kirjoitus. Täyttä totta joka sana.

 

:flower: kaikille päikkäritäteille joille kutsumus on ton ammatin ojetanu, ei heille jotka tekevät sitä naama mutturalla.

 

Ap:lle ISOT :hug: ja :flower: - asiaa puhut ja mä NIIN tiiän, mistä puhut. Tsemppiä sinulle työnsarkaasi ja voimia!

 

ihmiset katsovat asioita eri kanteilta. Äiti jolla on yksi tai kaksi lasta ja heillä viimeistä huuota olevat tekniset sade-kura-uv-laserinkestävät asut ei voi käsittää miksei pk:n tyhmä täti voi tajuta että HÄNEN kahdelle lapselleen erikseen EI tarvita kuriksia. Pk:n tyhmällä tädillä on 22 lasta joilla joidenkin asut kestää vettä, toisten ei, toiset saa laittaa kuivauskaappiin, toiset ei jne...

 

Ihan asiaa puhut, mutta ainakin jos sulla on omia lapsia, teidät mitä äitiys on. Äitinä olet jatkuvasti lapsestasi huolissasi, sun vastuu lapsesta ylittää kaiken muun sinun elämässäsi. Päivähoito on paikka, johon sinun pitäisi luottaa ja sinun pitäisi tunneiksi pystyä jättämään vastuusi hoitohenkilökunnalle.

Siitä huolimatta, että sinä tiedät, että samallaisia ihmisiä ne sielä hoitopaikassakin on, sinä silti oletat heidän olevan täydellisiä ja kaikkivoipia. Jos et pystyisi näin olettamaan, vastuusi lapsesta jatkuisi myös työpaikalla, eikä siitä mitään tule.

Sittenkun jotain ikävää sattuu lapsellesi, sä heti säikähdät ja nostat kissan pöydälle. Vaikka asia ei loppupelissä niin suuri ole, mutta kun se koskee sitä omaa kullannuppuasi, niin sä menetät kaiken itsehillinnän ja kontrollin. Helposti tulee omiin sanomisiin ylilyöntejä ja ehkä häpeätkin niitä jälkikäteen kun ole ajatellut asiaa pidempään.

Kuitenkin suurinosa hoitolasten vanhemmista ovat tyytyväisiä hoitajiin ja päiväkotiin, mutta harmivain, ettei niitä tyytyväisyyden tunteita tule sanottua samalla volyymillä kuin niitä satunnaisia ärtymyksen tunteita.

Mielenkiintoinen kirjoitus. Omat lapset aloittivat päiväkodissa viime syksynä ja en missään nimessä kuvittellut, että tarhatädit olisivat täydellisiä ja kaikkivoipia. Odotin, että ovat lämminhenkisiä ja turvallisia, huolehtivaisia, jotta lapsillani olisi hyvä olla. Ja näin on ollutkin. Ja vaikka minun vajaa 4veellä oli pk:n aloitus kaikki muuta, kun helppoa, niin en ikinä syyttänyt siitä pk-tätejä, aikuinen ihminen kyllä pystyy säilyttämään itsehillinnan ja kontrollin silloinkin, kun kyseessä on oma lapsi. Minusta nämä ns sanalliset ylelyönnit, johon myöhemmin todetaan, että en sitä oikein tarkoittanut, ovat kaikkein kamalampia. Meillä tehtiin isomman pojan hoitajien kanssa tiivistä yhteistyötä, kommunikoitiin ja saatiin lapsi viihtymään pk-ssa. Olen siitä hoitaija monesti sydämmestä kiittänyt.

Ei ollut tarkoitettu ihan noin kirjaimellisesti luettavaksi

 

Ap:kin voisi antaa hieman positiivista palautetta positiivisesta palutteesta.

En vietä koneella jatkuvasti aikaani

Ja tuossa toisen sivun alkupuolella kyllä kiitin kaikkia ja kiitän jälleen. Mukava, että kirjoitukseni on saanut aikaan keskustelua ja ajattelemista.

 

Tiedän, että meitä tämänkin ammattikunnan edustajia on moneen junaan ja ei, itsekään en aina pidä siitä, miten kollegat työtään tekevät tai jättävät tekemättä. Mutta minua alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tuo jatkuva purina ja narina siitä, kuinka päiväkodin tädit tekevät sitä ja tätä ja tuota. Olisi joskus mukava saada edes pienen pientä palautetta näin palstallakin siitä arvokkaasta työstä, jota teemme.

Haluasin nähdä ne pikkutakkeihin ja korkokenkiin sonnustautuneet "meidän lapsemme tarvitsee tätä ja tätä ja eihän vain tällaisella kelillä ulkoilla"- äidit ja isät tekemässä tätä työtä edes päivän. Tai edes vain seuraamassa, mitä se päiväkodin arki oikeasti on. Ei siinä, vaikka kuinka tahtoisi, ehdi aina ottamaan yksilöllisiä tarpeita huomioon. Jatkuvasti sitä tehdään, mutta ei pysty jokaiselle samaan aikaan.

Päivät ovat täynnä erilaisia siirtymätilanteita isoilla ja pienemmillä porukoilla riippuen hoitajien määrästä. Ruokailut on oma tarinansa. Nukuttamassa meidän ryhmässä 1-4 vuotiaiden ryhmä on aina kaikki aikuiset (maksimissaan neljä opiskelija mukaan lukien). Siitä sitten sille kuuluisalle kahvitauolle sitä tahtia kuin päästään. Viikottain on yhdestä kahteen päivään kun tämäkin tauko jää pitämättä erilaisten palaverien vuoksi. Meidän työssä talon kokous "lasketaan" tauoksi. Ja se on se päivän ainoa. Enkä näe siinä mitään pahaa, että me esimerkiksi ulkoilussa juttelemme työkavereiden kanssa, vaikka sitten siitä kuuluisasta viikonlopusta. totta kai, lasten turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta kai meillä kuitenkin on lupa olla ihmisiä.

Ruokataukoa meillä ei ole. Vessaan pääsee silloin kuin pääsee, ei aina silloin kun tarvitsisi.

Kirjallisia töitä yritämme tehdä aina kun mahdollista. Usein niin, että ne siirtyy kotiin ja ei, tätä aikaa ei voi vähentää työtunneista. Se on lahja työnantajalle, se on lahja sinunkin lapsellesi. Suunnittelu tapahtuu usein kotona. Palkatta.

Tälläkin hetkellä työpaikkani käytössä on omien lasteni kirjoja, lasteni vanhat lelut päätyy usein työpaikalle lahjoituksena (määrärahoja kun uusien hankintaan on hyvin rajallisesti). Myös kitara on omani. Toivon vain, että pikku vintiöt eivät sitä hajottaisi. Kallis kun on, mutta enemmän kuin toivottu väline työssäni.

Tärkein palaute tulee toki asiakkailta. Etenkin niiltä pienimmiltä. Ja se usein riittää. Masentaa kuitenkin lukea monia avauksia päivähoidon työstä. Meistä monet tekee parhaansa ja arvokasta työtä. Paljon sellaistakin, mikä ei heti näy. Mutta jonka tuloksiin täytyy vain luottaa ja uskoa.

Me välitämme aidosti teidän lapsista. Me iloitsemme siitä, kun he oppivat. Me nautimme niistä hauskoista jutuista ja hetkistä lastenne kanssa.

Voi kun tekin osaisitte arvostaa sitä.

Joo minä kyllä lapsieni hoitajia kiitän päivittäin.

Tuo mitä kerrot on laitonta ja vähän jo kalskahtaa säälipisteiden kalastelulta. Meidän ongelma ei ole se jos te suostutte tuollaiseen tauottomaan työhön, se on teidän pomon syy.

 

En jaksanut lukea aloitusta kun muutaman rivin

 

Lähes jokainen ammattiryhmä on samassa jamassa, kuten aiemmin jo sanottu. Miltä luulet vaikka vuosia työtä tehneestä, erittäin pätevästä tk-lääkäristä tuntuvan kun "arvauskeskuksia" mollataan? Mollaaminen ja haukkuminen on vain suomalaiselle paljon helpompaa kuin rehellinen kiittäminen.

Meidän lapset ovat erittäin ihanassa pk:ssa. Sekä minä että mies ollaan sanottu myös henkilökunnalle kuinka tyytväisiä ollaan hyvään hoitoon. Olenpa itse todennut myös etten kestäisi päiväkään heidän saappaissaan. Niinkuin en kestäisikään, ei näillä hermoilla kun jo yhden uhmiksen pukeminen saa pinnan kiristymään luvattoman paljon. En tiedä oletko meidän kaupungissa töissä, mutta jos olet niin varmasti ilahduttaa tyytyväisyyskyselyn vastaus, päiväkotien henkilökunta sai vanhemmilta 4,7/5 pistettä kun arvioitiin ammattitaitoa ja ystävällisyyttä. Eli kyllä teitä arvostetaan.

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

niin?! se on pk-tätien valinta se ala.

Kyllä me äidit myös tärkeän valinnan teemme kun lapsia hankimme. Ei päiväkodintyöntekijät koskaan äitiä voi korvata eikä pitäisi yrittääkkään. Äitinä oleminen oli sitten töissä tai kotona merkitsee että on jatkuvasti lapsen asioista ja tunteista ajan tasalla. Tämä merkitsee päivähoitoa joka auttaa äitejä pysymään lapsissaan kiinni, erosta huolimatta.

Kritiikki päivähoitoa ja kasvattajia kohtaan sekä kasvattajien kritiiikki vanhempia kohtaan kertoo pikemmin huonosta yhteistyöstä ja ymmärtämättömyydestä toistensa tehtävistä ja arjen haasteista.

Suurin huoli päiväkodin kasvattajilla on juuri se että he kokevat että vanhemmat siirtävät lisääntyvässä määrin vastuuta lapsen hyvinvoinnista ja kasvun tukemisesta päivähoidolle ja että vanhemmat eivät lastensa tunteita enää riittävän hyvin ymmärrä että pystyisivät oikealla avalla tukemaan. Kun asiallinen ja lapsen tarpeista lähtöisin yhteisty ei toteudeu kunnolla lisääntyy tyytymättömyys joka tulee esille epäasiallisena kritiikkinä joka ei myöskään ketään auta, vähiten lasta.

 

en lukenut koko ketjua, mutta mulla ei ole koskaan ollut valittamista päiväkodin hlö kunnasta. Koko hlökunta on todella osaava ja ihana ja he jaksavat kysellä vielä minunkin kuulumisia aina juttelun lomassa. Olen kiitollinen, että lapseni saavat niin hyvää hoitoa ja kasvatusta. Siis kiitos ja kumarrus. :flower:

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

erittäin hyvä pointti!

 

Tuli tästä mieleen,,,,

Äidit, jotka eivät jaksa olla kotona hoitamassa lapsia vaan tahtovat lähteä "tuulettamaan" päätään töihin.. Niin miettikääs että pph- ja pk- hoitajat tekevät sitä työkseen!

erittäin hyvä pointti!

Näistä päiväkodin"tädeistä" myös moni palaa aikaisin töihin takaisin tuulettamaan päätään ! Se toisten lasten hoitaminen työksi on eri asia kuin omien lasten hoitaminen kotona.