Olen nyt hieman kyllä erimieltä, kun minusta tuo oli ihan hyvä ja napakka ratkaisu. Meillähän ei todellisuudessa ole mitään tietoa, mitä aikaisemmin on tapahtunut ja miten lapsi käyttäytyy. Kaikista tulevaisuuden aikuisista ei kuitenkaan tarvi tehdä vapaankasvatuksen uhreja, vaan on hienoa että löytyy vielä niitä, jotka laittaa lapsen aisoihin.
Pyrin itsekin siihen, että oma lapseni tottelee ja kunnioittaa minua. On tilanteita jolloin vaadin hyvää käytöstä. Useimmiten ensin hieman ojennan ja kerron miten pitää toimia, jos ei tehoa, annan vaihtoehtoja, joista helpommin tietenkin pääsee mikäli toimii toivotulla tavalla. Mikäli ei tuota tulosta, harkitsen sopivan rangaistuksen tai ehdon, mikäli ei toimita toivtulla tavalla. Lapseni on vilkas kolmivuotias ja joskus haluaa vielä koittaa rajojaan ja siitä tulee sitten seuraamuksia.
Voisin kuvitella, että meille kävisi juuri noin, mikäli lapseni ei hyvällä, suostuttelulla, komentamisella tai käskemisellä rupea pukeutumaan. Joskus on taistellut vaatteiden kanssa niin paljon, että olen lopulta talvella avannut ulko oven ja pukenut vain itseni, ei mene kuin hetki, niin lapsi huomaa, että olis ne vaatteet sittenkin aika kivat ja olen saanut pukea pienenkin lapsen ilman rimpuilua ja karkuun juoksemisia.
Uskon että tuo neljävuotias lapsi nyt muistaa tovin tuon tilanteen ja menee vaatteet päälle jatkossa paljon mutkattomammin. Pidemmän päälle mukavampi ja kivuttomampi tapa lapsellekin, kuin ainainen taistelu ja maanittelu. Nyt lapsi tietää rajansa, joka taas tuo turvallisuuden tunnetta. Lapsi tietää miten toimia ja mitä ei kannata tehdä. Pukeutuminen sujuu todennäköisesti mutkattomasti hyvän aikaa. Vaihtoehtona taistelu useamman kerran päivässä, itkua ja hammasten kiristystä, ennenkuin päästään pihalle.
En tosin päiväkodissa tuollaista vieraille lapsille olisi tehnyt mutta kotona meillä kyllä voisin ajatella noin tapahtuvan.