Päästäisitkö lapsen leikkimään mt-kuntoutujan kotiin?

[vierailijatartar]

Itse olen viettänyt kerran illan skitsofreenikon seurassa ja en etukäteen tiennyt hänen sairaudesta. Oli todella ahdistavaa, kun hänen käytös oli niin omituista, mutta tuli kuitenkin tunne että kuvittelen vaan hänen olevan omituinen. Halusin hänet ulos kodistani ja lapseni läheltä, mutta koska hänen sauralaisensa ei ollut etukäteen kertonut tästä taudista niin ei voinut kuin esittää ettei huomaisi mitään.

 

[vierailija]

Itse päästäisin, sillä toki on tärkeää että tällä kuntoutujan lapsella on kavereita. Menisin eka kerralla itse mukaan ja olisin siellä jonkin aikaa jotta näkisin miten sujuu. Jatkossa voisin pyytää tän kuntoutujan lapsen meille, ainakin jos epäilyttää ettei kaikki ole ok. Jos olisi kyse isommasta lapsesta tai teinistä, on mielestäni jopa kasvattavaa käydä erilaisissa perheissä. Sitähän elämä on, voidaan sairastua joko henkisesti tai fyysisesti.

 

[vierailija]

Näitä asioita ei pidä kohdata yksin vaan vieressä pitää olla aikuinen joka selitää mistä on kyse.

Niin, siis sinä oletat että tämä äiti on edelleen/jatkuvasti psykoottinen ja hänen käytöksensä on jotenkin huomattavan erikoista?
Jos hän on osastolta pois päässyt ja hänellä on lapsensa huoltajuus, hän tuskin on psykoottinen tai millään tavalla arvaamaton.

Etpä tiedä vaikka lapsesi olisi leikkinyt meillä, kun olin psykoosista toipuva mt-kuntoutuja ja osastohoidossakin ollut.
En ole mitenkään olemukseltani, käytökseltäni tai ulkonäöltäni poikkeava, arvaamaton, kummallinen tai pelottava vaan tavallistakin tavallisempi.
Tuona toipilasaikanakin laitoin kotia, sisustin, leivoin paljon, teimme lapsen kanssa paljon retkiä luontoon, urheilin, pukeuduin trendivaatteisiin, meikkasin ja laitoin itseäni, kävin lapsen kanssa puistossa ja kahviloissa.
Väitämpä, ettei kukaan lapsen kavereiden vanhemmista arvannut tai tiennyt ollenkaan mitä olen käynyt läpi tai että olen kärsinyt joskus jonkinlaisista mt-ongelmista.

 

[vierailija]

Itse olen viettänyt kerran illan skitsofreenikon seurassa ja en etukäteen tiennyt hänen sairaudesta. Oli todella ahdistavaa, kun hänen käytös oli niin omituista, mutta tuli kuitenkin tunne että kuvittelen vaan hänen olevan omituinen. Halusin hänet ulos kodistani ja lapseni läheltä, mutta koska hänen sauralaisensa ei ollut etukäteen kertonut tästä taudista niin ei voinut kuin esittää ettei huomaisi mitään.

Minäkin tunnen erään skitsofreenikon, jonka kanssa en halua olla tekemisissä.
Hänen käytöksensä/puheensa on todella omituista ja ahdistavaa,hän ei koskaan psykoosiensa jälkeen toipunut enää kunnolla "tähän maailmaan".
Suuri osa mt-ongelmista kärsineistä ei kuitenkaan sairastu niin pahasti ja vakavasti kuin tuo ihminen ja heidän käytöksensä on terveenä ihan normaalia.

 

[vierailija]

Olen ollut psykiatrian akuuttiosastolla töissä, ja sen perusteella sanon että en päästäisi.

 

[vierailijatartar]

Niin, siis sinä oletat että tämä äiti on edelleen/jatkuvasti psykoottinen ja hänen käytöksensä on jotenkin huomattavan erikoista?
Jos hän on osastolta pois päässyt ja hänellä on lapsensa huoltajuus, hän tuskin on psykoottinen tai millään tavalla arvaamaton.

Etpä tiedä vaikka lapsesi olisi leikkinyt meillä, kun olin psykoosista toipuva mt-kuntoutuja ja osastohoidossakin ollut.
En ole mitenkään olemukseltani, käytökseltäni tai ulkonäöltäni poikkeava, arvaamaton, kummallinen tai pelottava vaan tavallistakin tavallisempi.
Tuona toipilasaikanakin laitoin kotia, sisustin, leivoin paljon, teimme lapsen kanssa paljon retkiä luontoon, urheilin, pukeuduin trendivaatteisiin, meikkasin ja laitoin itseäni, kävin lapsen kanssa puistossa ja kahviloissa.
Väitämpä, ettei kukaan lapsen kavereiden vanhemmista arvannut tai tiennyt ollenkaan mitä olen käynyt läpi tai että olen kärsinyt joskus jonkinlaisista mt-ongelmista.

Ei voi tietää mistä on kyse, mielenterveysongelmaisia on monenlaisia.

 

[vierailija]

Ei voi tietää mistä on kyse, mielenterveysongelmaisia on monenlaisia.

Nimenomaan tämän takia ei kannata heti leimata ja ajatella pahinta, vaan tutustua tuohon kaverin vanhempaan ensin.
Jos hän näyttää ja vaikuttaa ulospäin ihan normaalilta keskustellessa, koti ja lapsi näyttävät normaalilta jne. tuskin on niin että juuri tuolla äidillä on todella paha ja vakava skitsofrenia ja lapsi on suuressa vaarassa mennessään leikkimään kaverinsa luo.

 

[vierailija]

Olen ollut psykiatrian akuuttiosastolla töissä, ja sen perusteella sanon että en päästäisi.

Akuuttiosastolla tuskin pääsee näkemään toipumisia tai paranemisia tai sitä miten joku toimii parantuneena/terveellä jaksolla kotonaan.
Siellä näkee vain kaikista pahimman ja kaoottisimman vaiheen.

 

[vierailijatartar]

Nimenomaan tämän takia ei kannata heti leimata ja ajatella pahinta, vaan tutustua tuohon kaverin vanhempaan ensin.
Jos hän näyttää ja vaikuttaa ulospäin ihan normaalilta keskustellessa, koti ja lapsi näyttävät normaalilta jne. tuskin on niin että juuri tuolla äidillä on todella paha ja vakava skitsofrenia ja lapsi on suuressa vaarassa mennessään leikkimään kaverinsa luo.

Pitääkö sinne mennä kotitarkastus mennä tekemään?

 

[vierailija]

Pitääkö sinne mennä kotitarkastus mennä tekemään?

No, tarkistatko muiden lastesi kavereiden kodit?
Minä soittaisin kaverin vanhemmalle, esittelisin itseni ja rupattelisin vähän niitä näitä tai kävisin viemässä lapsen tälle kaverilleen ja juttelisin vanhemmalle eteisessä.
Näin olen tehnyt useasti lapsen kavereiden kohdalla, vaikkei ole ollut edes minkäänlaista epäilystä vanhempien mt-ongelmista tai kotioloista.
Jos lapset ovat päiväkoti-ikäisiä tai ekaluokkalaisia, saattaisin kysyä voinko tulla mukaan hetkeksi kun lapsi vähän ujostelee.

Poikkeuksetta myös kautta rantain vähän kyselen lapselta jos lapsi on ollut leikkimässä jollain uudella kaverilla, enkä tiedä kotioloistansa mitään.
Saatan kysyä ihan suoraan onko lapsella sisaruksia, mitä vanhemmat tekevät, millaista oli jne.
Kyllä sitä yleensä lapsesta huomaa jos on ollut jotain kummallista.

Lähtökohtaisesti kuitenkin luotan siihen, että kaikkien vanhemmat ovat normaaleja.
Kaikilla on erilaisia koteja ja en näe syytä ylettömästi suojella lasta erilaisuudelta, tietysti asia erikseen ovat esim.päihdeongelmaiset tai todella omituiset,uhkaavat vanhemmat(joita onneksi on harvassa).

 

[vierailija]

Tää on jotenkin kamalaa lukea millaisia ennakkoluuloja joillain on. Jos mt kuntoutujalla on lapsi kotona, hoitotasapaino on hyvä sairaudessa. Ei ole siis mitenkään sekava ja lääkkeitä pitkin pöytiä. Vakavammin sairailla voi perheestä toinen vanhempi ottaa vastuuta lapsesta sairauden vaikeimman jakson aikana.

 

[vierailija]

No leimatkaa miksi vaan, mutta en päästäisi. Valitettavasti mielessä on vieläkin tämä kotilomaillut kaksi lastaan hukuttanut .

 

[vierailija]

Minulla on mielenterveysongelmia, jos näin voi sanoa. Psykoosipiirteitä, toistuvaa masennusta. Olen myös sairaseläkkeellä. Kukaan ei tiedä asiasta, eikä sitä minusta huomaa. Lapset ovat tärkeintä minulle, ja heidän hyvinvointi. Neljän lapsen yh olen. Lapsilla käy kavereita päivittäin, ja elämä sujuu ihan mukavasti.

 

[vierailija]

Erikoinen kysymys. Vähän kuin kysyisi, että päästäisitkö lapsen leikkimään autoilevan miehen kotiin.
Mt-ongelmia on niiiin monenlaisia ja kun puhutaan kuntoutujasta, niin hyvin todennäköisesti kyse ei ole kaikista vakavammista häiriöistä kuten psykopatia ja narsismi.
Tilanteen mukaan.

 

[vierailija]

hassua lukea kuinka vastakkaiset tahot väittelevät eritasoisista mt-ongelmista, koska se on juuri hyvä omalle ajatukselle.
Sama potilas joka on ollut hoitojaksolla on toisten mukaan lähes vainoharhainen hullu ja toisten hieman lepoa kaipaava hyvä perheen äiti. Tämähän se jutun nimi on kun ei tiedetä niin onko silloin hyvä olettaa parasta vai pahinta. (Hieman sama kuin mamu-keskustelut uusista pakolaisista).

Ainainen suvaitsevaisuuden suvaitsemattomuus on juuri niissä kenellä onkin eri näkemys. Olkoon se väärä tai ei, sellainen se nyt vain osalla on ja kukin tekee omantunnon mukaan.

Tietyllä ikäryhmällä on enemmän muita mt-ongelmia johtuen ihan iän tuomasta muoti villityksestä ja siitä että ulkopuolista apua haetaan matalammalla kynnyksellä. Osa näistä tapauksista ei vain monen mielestä ole mt-ongelmaisia vaan normaalin elämän läpi käyviä mutta ovat nyt hakeneet tukea ulkopuolelta siihen. Eräskin kenellä oli perheessä näitä tapauksia varmasti näkee asian niin että mt-ongelmat eivät ole mikään pikku juttu.

Hieman epäreilua alkaa vetää vammaisia keskusteluun vain korostaakseen ettei sitten ketään saa hyväksyä kun luulisi että siitä on hyvä alku kuin hyväksyy osan rajoitteisista ihmisistä. Vammaisilla on hyvin yleisesti se etu että he puhuvat ja ovat tosi avoimia muiden jatkuvaa ennakkoluuloja kohtaan ja kyllä näistäkin seonnut yksinäinen setä löytyy.

Itse en kyllä nyky kirjallisuuden ja tilastojen valossa paljoa painoarvoa voi laittaa sille onko lapsi huostaan otettu vai ei, koska monista ilmoituksista ja epäonnistuneista yrityksistä on vielä matkaa itse toimeen.

Ikävä kyllä olen itse kuitenkin niin ahdasmielinen että en lastani päästäisi edes juurimaahan muuttaneiden tai mt-ongelmaisten tai metsään jos en tiedä mitä siellä vastassa on. Se velvollisuus lapsestani on minulle annettu ja sen aion täyttää. Toki saa huivipäisiä ystäviä tulla ja heidän perheeseensä tutustun, niinkuin tämän mt-henkilönkin, mutta tieto on valtaa.
Muutamassa esimerkissä juuri oli että ei nämä henkilöt halua olla muihin yhteydessä eikä kertoa, silloin vastuu ei vain voi olla aina niillä muilla. On monia ongelmaisia mitkä ovat valmiita yrittämään ja kaikella kunnioituksella antakaamme heille reilu mahdollisuus ennakkoluuloista huolimatta.

 

[vierailija]

Toisinkuin jotkut kuvittelevat, mt-ongelmista kärsineellä ei ole minkäänlaista velvollisuutta kertoa kenellekkään kokemastaan.
Ei kenenkään velvollisuus ole kertoa että "Hei, olen Minna ja olen mt-kuntoutuja koska sairastuin vuosi sitten psykoosiin".
Hyvin helposti ennakkoluuloiset ja tietämättömät ihmiset alkavat tulkita kaikkea mahdollisina vaaran merkkeinä ja näin käyttää tuota mt-taustaa lyömäaseena.

 

[vierailija]

Tosiaan, kaikki ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia ja erilaisuus on pelottavaa. Näitä mt-kuntoutujia on tosiaan moneen lähtöön ja tapausta yhtään tuntematta ei voi sanoa, onko tämä henkilö luotettava vai ei. Hän ei myöskään ole velvollinen kertomaan henk.koht. asioistaan muille. Toki riskit voivat olla tavallista suuremmat, mutta voihan sitä "tavallinenkin" tallaaja pimahtaa juuri vierailun aikaa ja tehdä jotain synkkää. Ja onnettomuuksiakin sattuu. Ei lapsia voi pitää purkissa, mutta omaa lasta pitää tietenkin sopivasti suojella.

Tilanteeseen on mielestäni parempiakin ratkaisua kuin täällä jahkaaminen, esim. tutustuminen. Voit tavata perheen yhdessä lapsesi kanssa vaikkapa kahvittelun merkeissä. Tai voit kertoa avoimesti epäilyistäsi ja että tahdot tietää taustoista enemmän ennen lapsesi vierailua. Mt-kuntoutujakin on ihminen siinä, missä me muutkin. Hän voi koittaa ymmärtää sinua ja kertoo sinulle tilanteestaan enemmän. Tai sitten hän voi vaikka suuttua. Yllätykseksesi tilanne voi olla huomattavasti parempi kuin luulet tai sitten ei. Mitään kamalaa tuskin tapahtuu ja menetettävää sinulla tuskin tässä on. Jos hän osoittautuu mielestäsi vaaralliseksi tai ei halua tutustua saatpahan ainakin syyn kertoa, ettet halua lastasi kyläilemään.

Voisit siis käyttäytyä tilanteessa kuten aikuinen. Tai voit jatkaa muiden äitien kanssa selän takana mutisemista ja menoista valehtelua ja näin käyttäytyä kuten yläkouluikäiset, pahaiset teinit. It's up to you! Tsemppiä!

 

[Echo]

Päästäisin, koska jos se mt-kuntoutuja pystyy hoitamaan lastaankin eikä tätä ole huostaanotettu, niin sitten pystyy lapsen kaveriakin.

Mutta ensin vain n.1,5 tunniksi ja jälkikäteen kysyisin omalta lapselta että mitä tekivät, mitä se äiti jutteli, pelottiko omaa lasta jne.

 

[HippuTAR]

Hämmentävän moni kuvittelee lastensuojelun toimivan niin tehokkaasti että jos lasta/lapsia ei ole huostaanotettu niin perheessä on lapsilla turvallista.
Toki joissain kunnissa homma voikin olla näin tehokasta mutta veikkaan että useimmissa ei.

Ja tosiaan kuka tahansa voi pimahtaa tai olla muuten vaarallinen tms. Siksipä onkin mun mielestä hyvä tapa että vasta itsenäistä liikkumista ja olemista opettelevat lapset leikkivät pihalla ellei vanhemmat tunne toisiaan. Tokihan sitä ei tutuistakaan ihmisistä voi lopulta tietää mitä saattavat tehdä, mutta sille ei vaan voi mitään.