Päästäisitkö lapsen leikkimään mt-kuntoutujan kotiin?

[vierailija]

Oksettavaa väkeä.

Jos olette allergisia mt-potilaille, varmaan olette allargisia muillekin vammaisille tai sellaisille jotka eivät teidän määritelmään normaalista sovi.

Sitten että kehtaatte vielä mt- kuntoutujan lastakin sorsia. Todella ällöttävää toimintaa aikuisilta naisilta jotka kehtaa vielä itseään hyvänä vanhempana pitää. "päläpälä- kun voi periytyä" ja ja ja.

Maailmaan mahtuu erilaisuutta eikä jokainen erilainen yritä tappaa teidän Kyllikkiä. Perkele, samaa kastia olette koulukiusaajien kanssa. Menkääpä vähän itseenne.

 

[vierailijaMinna]

Kyl oon. Tällästä tapausta kun jouduin muutaman vuoden seurata sivusta. Eikä kyse todellakaan ollut mistään normaalista "vanhempi leikkii lapsen kanssa" jutusta. Joskus lapsilla oli jopa kivaa, useimmiten pelottavaa. Eikä kyseisestä ihmisestä jokku hyvänpäiväntutut tienny ollenkaan että sillä ois mt-ongelmia. Ja oli hoidossa ja lääkityksellä, eipä paljo auttanu. Monen monta ls-ilmoitustakin kyseisestä vanhemmasta tehtiin, usean eri tahon toimesta. Tätit kävi sanomas "soo,soo" ja siinä se. Lapsi huostaanotettiin teini-ikäisenä, n. 10 vuotta liian myöhään.

Kysehän ei nyt ollut mistään perusmasennuksesta, vaan täytyy olla melko vakavia mt-ongelmia että suomessa joutuu/pääsee useita kertoja pitkille osastojaksoille.

Mä oon elämäni aikana tuntenu paremmin neljä PAHOISTA mt- ongelmista kärsinyttä/kärsivää ihmistä. Näistä on yksi ollut sellainen (pahimmasta selvittyään) jolle olisin voinut lapseni päästää ilman vanhempaa. Muut on lääkityksen/hoidon aikanakin/jälkeen ollut sellaisessa kunnossa etten todellakaan ois ottanu riskiä.

Terve.

Olen Minna. Mielenterveyskuntoutuja. Minulla tämä alkoi lapsen syntyessö. Synnytyksen jälkeen "vaivuin" psykoosiin. Aiemmin oli ollut jotain satunnaisia masennusjaksoja, joita en ollut edes , kuvitellut olevan normaalia elämän vaihtelua.

Helvetti alkoi siis tuosta. Minulla on todettu kaksisuuntainen, se versio jossa olla lähinnä depression puolella, eli minulla ei ole maniaa. Olen ollut kolme jaksoa suljetulla. Ihan vapaaehtoisesti kun tilanne on lähtenyt ns. lapsesta. Toisin sanoen olen ollut niin masentunut etten vaan kykene edes itsestä huolehtimaan. Enkä voi olettaa että mieheni minusta huolehtii, onhan hänelle huolehdittavana lapsemme.

Mutta olisiko uhka sinun tai ap:n piltille? No en helvetissä. Ei, en jätä lääkeitä pöydille. Ei en puhu haamuille. Ei, en näe tai kuule omiani. Ainoa kenelle ole uhka, olen minä itse eli masennuksen ollessa päällä olen itsetuhoinen = ihan hyvä että voin silloin saada akuuttia ja päivittäistä apua osastolla.

ei, minua ei kiinnosta puhua lapseni kaverien juoru-äideille sairaudestani, koska sen jälkeen lapsellanikaan ei ole enää kavereita. Minun sairauteni ei käsittääkseni ole lapseni vika. Toisaalta minulla ei ollut kristallipalloa kun lasta aloimme rakkaan miehen kanssa suunnitella. En voinut tietää mitää psykoosista.

Sosiaalinen en ole. En ole koskaan ollut. Eikä minusta koskaan sellaista tule. Kamala on kyllä lukea että mt- kuntoutujat luokitellaa suurin piirtein massamurhaajiks suoraan. Jotka vaan vaanivat oman lapse kavereita ja yrittävät heitä satuttaa keinolla millä hyvänsä.

 

[vierailija]

Kylläpä tämäkin keskustelu piti taas kärjistää ja joidenkin ottaa itseensä.

 

[HippuTAR]

Terve.

Olen Minna. Mielenterveyskuntoutuja. Minulla tämä alkoi lapsen syntyessö. Synnytyksen jälkeen "vaivuin" psykoosiin. Aiemmin oli ollut jotain satunnaisia masennusjaksoja, joita en ollut edes , kuvitellut olevan normaalia elämän vaihtelua.

Helvetti alkoi siis tuosta. Minulla on todettu kaksisuuntainen, se versio jossa olla lähinnä depression puolella, eli minulla ei ole maniaa. Olen ollut kolme jaksoa suljetulla. Ihan vapaaehtoisesti kun tilanne on lähtenyt ns. lapsesta. Toisin sanoen olen ollut niin masentunut etten vaan kykene edes itsestä huolehtimaan. Enkä voi olettaa että mieheni minusta huolehtii, onhan hänelle huolehdittavana lapsemme.

Mutta olisiko uhka sinun tai ap:n piltille? No en helvetissä. Ei, en jätä lääkeitä pöydille. Ei en puhu haamuille. Ei, en näe tai kuule omiani. Ainoa kenelle ole uhka, olen minä itse eli masennuksen ollessa päällä olen itsetuhoinen = ihan hyvä että voin silloin saada akuuttia ja päivittäistä apua osastolla.

ei, minua ei kiinnosta puhua lapseni kaverien juoru-äideille sairaudestani, koska sen jälkeen lapsellanikaan ei ole enää kavereita. Minun sairauteni ei käsittääkseni ole lapseni vika. Toisaalta minulla ei ollut kristallipalloa kun lasta aloimme rakkaan miehen kanssa suunnitella. En voinut tietää mitää psykoosista.

Sosiaalinen en ole. En ole koskaan ollut. Eikä minusta koskaan sellaista tule. Kamala on kyllä lukea että mt- kuntoutujat luokitellaa suurin piirtein massamurhaajiks suoraan. Jotka vaan vaanivat oman lapse kavereita ja yrittävät heitä satuttaa keinolla millä hyvänsä.

Ja mistä mä voisin tuon tietää? Tuntematta sua ja tietäen vain että olet ollut useilla osastojaksoilla ja ongelmat ei ole edelleenkään ohi. Niin mistä mä tietäisin että et ole uhka?

Olen pahoillani tilanteestasi ja toivon sulle parempia aikoja.
Enkä mitenkään pidä mt-kuntoutujia huonompina ihmisinä tai ajattele että olisivat itse syyllisiä tilanteeseensa, vaikka täälä nyt kovasti yritetään asia niin vääntääkkin.

Itseasiassa tuo aiemmin mainitsemani psykoosiin mennyt ihminen oli äitini. Itse olin silloin murkkuiässä. Joten on hyvin on omakohtaista kokemusta pahoista mt-ongelmista. Minun itseni on todettu sairastavan lapsena alkanutta masennusta. Että ei mt-ongelmat tosiaan ole mikään vieras asia.
Silti mun tärkein tehtävä on pitää lapseni turvassa joten en päästäisi lastani yksin PAHOISTA mt-ongelmista kärsivän ihmisen luo, jota en TUNNE. Jos taas tuntisin ihmisen paremmin, niin sitten aina tapauskohtaisesti arvioisin päästäisinkö vai en. Lapset toki vois tulla meille tai leikkiä pihalla.

Tosin suosin muutenkin sitä että tommoset alle 10-vuotiaat leikkis pääosin pihalla ja vain sellaisten kavereitten luona sisällä joiden vanhemmat tunnen edes jotenkin.

 

[vierailija]

Eniten kai siinä merkitsee se, millainen tuo vanhempi on nyt.
Aivan kuten muissakin sairauksissa, myös mielensairauksissa on yksilöllisiä eroja.
Jotkut toipuvat hyvin ja ovat ihan terveitä ja toimintakykyisiä terveillä jaksoillaan, opiskelevat, käyvät työssä ja saavat perhettä.
Joidenkin toimintakyky on huono ja heistä näkee päällepäin etteivät ole koskaan ihan ns.normaaleja.

Minäkin olen ollut mt-kuntoutuja ja osastollakin, en ole siltikään murhanhimoinen ja arvaamaton hullu vaan ihan normaali ja työssäkäyvä ihminen ja perheenäiti.
Olette varmasti tavanneet elämänne aikana ihmisiä, joiden mt-ongelmista tai sairaudesta ette ole edes tienneet tai mitään arvanneet.
Eikä tarvitsekaan.
Jotenkin ihan uskomatonta että vielä nykypäivänä ajatellaan että jos ihminen on joskus ollut osastohoidossa, hän on joku omituisia höpöttelevä ja lasten leluilla leikkivä hullu joka on uhka kaikille lähellä oleville.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

nii

 

[Asiankannattaja]

Aika monen lapsi on ollut mt- kuntoutujan kotona leikkimässä. Noin niinku tietämättä asiaa.
Kas kun esim. masennus on kansantauti ja sadattuhannet popsivat päivittäiset "onnellisuuspillerinsä", hoitavat lapsensa ja käyvät töissä.

 

[vierailija]

En

Kyllä. Jos ei siis väkivaltaisuutta tms. Eiköhän jokainen lähes ole jossain vaiheessa elämäänsä mielenterveyskuntoutuja.
Huh, kun mulla masennusta, ajatteliskohan joku sukulainen ettei mun luo voi tulla kylään lapsen kans...olis aika pelottavaa. No ei ole ainakaan kukaan sanonut.

 

[vierailija]

Tykkään!

 

[vierailija]

Tähän vielä, että jos et päästäisi miten sanoisit sen vanhemmalle. Tähän saakka meillä on ollut aina jotain muuta menoa tms. En oikein tiedä miten voisi sanoa, että ei tule päästämään lasta kylään? Samassa eskarissa ollaan vielä ja kouluunkin ilmeisesti menossa. Koskaanhan ei tiedä tuleeko lapsista luokkatovereita ja en kyllä haluaisi ehkä että lapsi yksin vierailisi vielä ekaluokkalaisena, koska ei tiedä onko siellä esim. lääkkeitä pöydillä tms. Kovasti yleensä sanoo ettei jaksa siivota jne..ja paljon lapsi näkyy olevan myös isovanhemmilla.

Luulen, että ilmeisestikään ei ole aikomusta millään tavalla kertoa näistä mt-ongelmista. Esim. viime jaksolla kun oli 4kk sairaalajaksolla kyselimme parin vanhemman kanssa miten menee niin sanoi vain että tosi hyvin, että vähän oli henkisiä ongelmia mut nyt ok. Ja heti seuraavaksi että voisko lapset tulla heille leikkimään..

 

[vierailija]

Mitäpä jos vain tutustuisin kyseiseen äitiin? Ilman että ajattelet että on ns.mt-ongelmainen? Itselläki on mt-ongelmia ja iha normaalit asiat hoidan kute muut ja kyllä meillä käy paljon lapsia leikkimässä minun lapsen kanssa. Ei ne mt-ongelmat ole mitää että on hullu. Joskus sitä uupuu ja masentuu. Ja älä missää nimessä kysele tolle mite menee---hän iha varmasti tajuaa että arkailet. Mitä jos menet vaikka itse lapsen kanssa käymään siellä tai kutsut heidät teille? Eiköhä hän ole kuitenki iha tavallinen ihminen.

 

[vierailija]

Jos sinulla olisi mt ongelmis vaahtoaisitko niistä suuna päänä muille? Et koska pelkäisit muidrn reaktioita, juuri tuollaisia mitä itse lauot. Juuri tuota ennakkoluuloisuutta.

Ei mt potilas välttämättä hullu ole. Itsekin puhuit että lapsella myös toinen vanhempi. Ja lasta ei myöskään ole huostaan otettu niin voiko tilanne olla mahdoton? Ja ajatteletko yhtään senblapsrn kannalta, jolle voisi olla tärkeä saada kavereita? Et. Et tietenkään. Et edes oman lapsesi kannalta joka saattaisi haluta leikkiä tuon lapsen kanssa. Ainoa mitä tiedät on oma ahdasmielisyys - ja uteliaisuus jota et ilmeisemmin saa täytettyä.

Oletko pyytänyt "spitaalisen" lasta teille? Sekin voisi olla hyvä ratkaisu (muista mt-ongelmat ei tartu pisaratartuntana)

JUURIKIN NÄIN!!!

 

[vierailija]

Silti mun tärkein tehtävä on pitää lapseni turvassa joten en päästäisi lastani yksin PAHOISTA mt-ongelmista kärsivän ihmisen luo, jota en TUNNE.

Kaikki osastolla olleet eivät kärsi PAHOITA mt-ongelmista.

 

[vierailija]

Lueppa AP sellanen kirja: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.
En voi käsittää, että joku vielä tänä päivänä tuli laukoon tälläsiä asioita!

 

[vierailija]

Minä päästäisin. Jos vanhempi on sen verran luotettava, että hänen lapsensa asuu hänen kanssaan, eikä lasta siis ole otettu huostaan, tämä aikuinen tuskin on kovin vaarallinen lapsille. Jos tilanne epäilyttää, voit tosiaan kysyä, saatko tulla hetkeksi ensin mukaan.

On ymmärrettävää, että epätietoisuus aiheuttaa ennakkoluuloja. Jos suurin ongelma on se, ettet tunne vanhempaa, kannattaisiko vaikka koittaa tutustua? Pyydä vaikka tämä vanhempi lapsineen leikkitreffeille. Voitte siinä lasten leikkiessä vaikka hörppiä kahvit ja tutustua. Jos vaikuttaa ihan hyvältä, hienoa! Jos tilanne on vaivaannuttava ja kovin ahdistava, se ei kuitenkaan ole kuin se pari tuntia ja olet sen jälkeen viisaampi ja voit sen jälkeen tehdä päätökset johonkin perustuen. Todennäköisesti murehdit turhaan.

Koittaisin myös olla avoin. Niinkin vaikeaa kuin se on. Jos et sinä kerro avoimesti peloistasi sairautta tai tämän vanhemman mahdollisia ongelmia kohtaan, miten voit olettaa, että hän kertoisi sinulle niistä? Omien pelkojesi tunnustaminen on varmasti helpompaa kuin niistä todennäköisesti hänen elämänsä kipeimmästä ja arimmasta asiasta kertominen sinulle. Etenkin, kun moni päätyy tyrmäämään jo ennen tutustumista. Ole tilanteessa se aikuinen. Edes lastasi ja tätä toista lasta varten. Keskusteluun tarvitaan kaksi. Jos haluat tilanteeseen ratkaisun, tee jotain sen eteen äläkä pakoile.

 

[vierailija]

Aika paljon epästabiilimpia immeisiä liikkuu "terveen papereilla" kuin psykoottisia mt-potilaita.

Kamalinta on että aikuiset naiset kehtaa vielä kannustaa ettei tuon äidin lapsenkaan kanssa olisi syytä toisten lasten leikkiä, koska geenit. Ihan älytöntä menoa. Eikö näitä äidiksi itseään kutsuvia hävetä?

 

[vierailija]

Mun luona moni lapsi on leikkinyt lapseni kanssa. Nyt he ovat teinejä. Kukaan ei saanut tartuntaa minulta. Kaikki voivat hyvin. Käyn töissä, teen ruokaa kotona jne.

 

[vierailijatartar]

En päästäisi.
Lapsi voi kokea erilaisen käytöksen pelottavana.

 

[vierailija]

Tuskinpa mt-kuntoutuja saisi olla omienkaan lapsiensa huoltaja, jos kotiin ei voisi tuoda kavereita vierailulle? Aika hysteeristä pelkoa minusta..

 

[vierailija]

En päästäisi.
Lapsi voi kokea erilaisen käytöksen pelottavana.

Eh? Minkäikäiseksi saakka ajattelit varjella lastasi näkemästä, että maailmassa on kaikenlaisia asioita.

 

[vierailija]

Tuskinpa mt-kuntoutuja saisi olla omienkaan lapsiensa huoltaja, jos kotiin ei voisi tuoda kavereita vierailulle? Aika hysteeristä pelkoa minusta..

Aika paljon niitä lapsia huostaanotetaankin mt potilailta.

 

[vierailija]

Oksettavaa väkeä.

Jos olette allergisia mt-potilaille, varmaan olette allargisia muillekin vammaisille tai sellaisille jotka eivät teidän määritelmään normaalista sovi.

Sitten että kehtaatte vielä mt- kuntoutujan lastakin sorsia. Todella ällöttävää toimintaa aikuisilta naisilta jotka kehtaa vielä itseään hyvänä vanhempana pitää. "päläpälä- kun voi periytyä" ja ja ja.

Maailmaan mahtuu erilaisuutta eikä jokainen erilainen yritä tappaa teidän Kyllikkiä. Perkele, samaa kastia olette koulukiusaajien kanssa. Menkääpä vähän itseenne.

Itse olet oksettava. Olet joku viherhippilesbo yhteiskunnan elätti mt typpi varmaan kun noin kiihdyt.

 

[vierailijatartar]

Eh? Minkäikäiseksi saakka ajattelit varjella lastasi näkemästä, että maailmassa on kaikenlaisia asioita.

Näitä asioita ei pidä kohdata yksin vaan vieressä pitää olla aikuinen joka selitää mistä on kyse.

 

[vierailija]

Aika paljon niitä lapsia huostaanotetaankin mt potilailta.

Mutta tässä tapauksessa ei ole otettu. Ehkei siis tarvitsisi kohdella kuin spitaalista?

 

[vierailija]

Mutta tässä tapauksessa ei ole otettu. Ehkei siis tarvitsisi kohdella kuin spitaalista?

Eiköhän jokainen hyvä vanhempi suojele lapsiaan jos tietää vaaran mahdollisuuden jossain.