Vauvan/lapsen hoitoon viemisestä...ajatuksia.

[vieras]

Lapselle pitää luoda tukiverkosto turvallisista aikuisista vauvasta asti jos se suinkin on mahdollista sillä koskaan et tiedä koska joudut kuukaudeksi sairaalaan tai kuolet muuten ja mikä silloin on paras?
se että lapsesi tyrkätään hoitoon mummolle tai tädille jonka kanssa lapsi ei ole ollut ilman vanhempien valvovaa silmää ollut tekemisissä koska vanhemmat ovat itsekkäitä ja haluavat omia lapsen itselleen.
vai se että lapset menevät tuttuun tädin kotiin jossa on ennenkin ollut.
Vauvatkaan eivät ole tyhmiä.
Painotan edelleenkin sitä että kun lapsella on luotettava ihminen joka huolehtii fyysisestä,henkisestä ja ravinnollisesta hyvinvoinnista on aivan sama kuka se on.
Äitini sanoin Lapsetkin tarvitsevat joskus lomaa vanhemmista B)
Mun lapsista tulee sitten varmaan traumaattisia mutta ovathan ainakin olleet iloisia ja onnellisia mummolassa hoidossa ollessaan ja kasvaneet todella läheisiksi mummin ja papan ja muidenkin ystävieni/kummiensa kanssa.
heillä on tulevaisuudessa aikuisia ihmisiä joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vauvasta asti ja joille puhua asioista mistä äidille ei halua puhua.

Kaikki lasten psykologiaan perehtyneet tutkijat painottavat, että vauvan perusturvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän kykenee luomaan kiintymyssuhteen häntä hoitavaan vanhempaan. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista pompottaa lasta koko suvun hoidettavana, vaan antaa kiintymyssuhteen muodostua rauhassa. Pienellä vauvalla ei ole mielikuvaa itsestään äidistä erillisenä olentona, vaan hän on symbioosissa äitiinsä tai lähihoitajaansa.
Tämä ei ole siis yksittäisen äidin, mummojen tai suvun mielipide.

Voisitko mainita muutaman tutkijan nimen? Miten se että vauva luo kiintymyssuhteen tottakai vanhempiinsa ensisijaisesti mukamas kärsii jos hän myös joskus viettää aikaa mummolassa ja luo myös heihin kiintymyssuhteen, joka tietenkään ei ole sama asia kuin vanhempiinsa luoma suhde vaikka läheinen onkin. Onhan vanhemmat sentään ne keitä vauva näkee joka tunti, joka päivä, äiti tai isä on se joka 99%:sti vauvan ruokkii, vaihtaa vaipat, lohduttaa, hoivaa, pitää sylissä. Jos joskus tämän tekee myös mummi niin se tuskin on kenenkään psykologin mielestä pahaksi vai voitko antaa niitä nimiä ja mistä näitä tutkimuksia voi käydä lukemassa. Itsekkin olen lukio aikana aika paljon perehtynyt psykologiaan ja filosofiaan. Ainakaan kenenkään vanhan kuuluisan filosofin teorioista et nyt puhu.

En vedä mitään kuuluisia filosofeja, Kantia, Rousseauta vai ketä tarkoitat ;-) tähän mukaan... Varhaisesta vuorovaikutuksesta löytyy tutkimustietoa, esimerkiksi Tuula Tamminen, lastenpsykiatrian professori, lääketieteen tohtori, on puhunut varhaisen vuorovaikutuksen puolesta.
Se kaikki, mikä vanhemmista on kivaa, ei aina ole lapsen etu eikä lapsen parhaaksi.
Hämmästyttää miten vähän tietoa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhteen luomisesta, äidin ja vauvan välisestä symbioosista vanhemmilla on.

 

[eräs]

oispa mullakin tollanen äiti joka ajattelisi että lapsetkin tarvitsevat lomaa vanhemmistaan.
just ovat ensi viikolla menossa päiväksi, siis noin kymmeneksi tunniksi menee mun lapset mummolaan ja siitä jo mun äidillä kamala hätä että enkö millään kerkeis aikaisemmin hakemaan lapsia. miten se voikin olla niin vaikeeta?
tässäkään asiassa en halua itse olla samanlainen kuin oma äitini.

 

[Seinäruusu]

ap:n kanssa samoilla linjoilla .

 

[triplamama]

jokainen tekee omat valintansa. minä aloitan työt tällä kertaa nytkun vauva on 8kk (noniin, moralisointeja varmaan tulee), teen 2 pvää vkossa ja mummo&isä hoitavat kotona, kunnes saamme tarhapaikan, jolloin kasvatan työpäivien määrää. jos vanhemmat eivät ehdi/pysty parisuhdetta hoitamaan ilman että lapset menevät hoitoon, niin minusta on ok viedä ne hoitoon.

 

[MargeSimpson]

Kaikki lasten psykologiaan perehtyneet tutkijat painottavat, että vauvan perusturvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän kykenee luomaan kiintymyssuhteen häntä hoitavaan vanhempaan. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista pompottaa lasta koko suvun hoidettavana, vaan antaa kiintymyssuhteen muodostua rauhassa. Pienellä vauvalla ei ole mielikuvaa itsestään äidistä erillisenä olentona, vaan hän on symbioosissa äitiinsä tai lähihoitajaansa.
Tämä ei ole siis yksittäisen äidin, mummojen tai suvun mielipide.


Mä peesailen tätä. Ja huom. tämä tarkoittaa vauvoja. Vauvat ei tarvitse lomaa vanhemmistaan. Isompien lasten onkin hyvä opetella muidenkin hoidossa olemista.

 

[Äitiliini]

Lapselle pitää luoda tukiverkosto turvallisista aikuisista vauvasta asti jos se suinkin on mahdollista sillä koskaan et tiedä koska joudut kuukaudeksi sairaalaan tai kuolet muuten ja mikä silloin on paras?
se että lapsesi tyrkätään hoitoon mummolle tai tädille jonka kanssa lapsi ei ole ollut ilman vanhempien valvovaa silmää ollut tekemisissä koska vanhemmat ovat itsekkäitä ja haluavat omia lapsen itselleen.
vai se että lapset menevät tuttuun tädin kotiin jossa on ennenkin ollut.
Vauvatkaan eivät ole tyhmiä.
Painotan edelleenkin sitä että kun lapsella on luotettava ihminen joka huolehtii fyysisestä,henkisestä ja ravinnollisesta hyvinvoinnista on aivan sama kuka se on.
Äitini sanoin Lapsetkin tarvitsevat joskus lomaa vanhemmista B)
Mun lapsista tulee sitten varmaan traumaattisia mutta ovathan ainakin olleet iloisia ja onnellisia mummolassa hoidossa ollessaan ja kasvaneet todella läheisiksi mummin ja papan ja muidenkin ystävieni/kummiensa kanssa.
heillä on tulevaisuudessa aikuisia ihmisiä joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vauvasta asti ja joille puhua asioista mistä äidille ei halua puhua.

Kaikki lasten psykologiaan perehtyneet tutkijat painottavat, että vauvan perusturvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän kykenee luomaan kiintymyssuhteen häntä hoitavaan vanhempaan. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista pompottaa lasta koko suvun hoidettavana, vaan antaa kiintymyssuhteen muodostua rauhassa. Pienellä vauvalla ei ole mielikuvaa itsestään äidistä erillisenä olentona, vaan hän on symbioosissa äitiinsä tai lähihoitajaansa.
Tämä ei ole siis yksittäisen äidin, mummojen tai suvun mielipide.

Tämä on täysin totta. Surullista, että jotkut vanhemmat eivät tätä halua uskoa.

 

[Rantakoivu]

mutta jos ei ole niitä mummoja tai muita jotka kattois lasta. :|

 

[Äitiliini]

Lapselle pitää luoda tukiverkosto turvallisista aikuisista vauvasta asti jos se suinkin on mahdollista sillä koskaan et tiedä koska joudut kuukaudeksi sairaalaan tai kuolet muuten ja mikä silloin on paras?
se että lapsesi tyrkätään hoitoon mummolle tai tädille jonka kanssa lapsi ei ole ollut ilman vanhempien valvovaa silmää ollut tekemisissä koska vanhemmat ovat itsekkäitä ja haluavat omia lapsen itselleen.
vai se että lapset menevät tuttuun tädin kotiin jossa on ennenkin ollut.
Vauvatkaan eivät ole tyhmiä.
Painotan edelleenkin sitä että kun lapsella on luotettava ihminen joka huolehtii fyysisestä,henkisestä ja ravinnollisesta hyvinvoinnista on aivan sama kuka se on.
Äitini sanoin Lapsetkin tarvitsevat joskus lomaa vanhemmista B)
Mun lapsista tulee sitten varmaan traumaattisia mutta ovathan ainakin olleet iloisia ja onnellisia mummolassa hoidossa ollessaan ja kasvaneet todella läheisiksi mummin ja papan ja muidenkin ystävieni/kummiensa kanssa.
heillä on tulevaisuudessa aikuisia ihmisiä joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vauvasta asti ja joille puhua asioista mistä äidille ei halua puhua.

Kaikki lasten psykologiaan perehtyneet tutkijat painottavat, että vauvan perusturvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän kykenee luomaan kiintymyssuhteen häntä hoitavaan vanhempaan. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista pompottaa lasta koko suvun hoidettavana, vaan antaa kiintymyssuhteen muodostua rauhassa. Pienellä vauvalla ei ole mielikuvaa itsestään äidistä erillisenä olentona, vaan hän on symbioosissa äitiinsä tai lähihoitajaansa.
Tämä ei ole siis yksittäisen äidin, mummojen tai suvun mielipide.

Voisitko mainita muutaman tutkijan nimen? Miten se että vauva luo kiintymyssuhteen tottakai vanhempiinsa ensisijaisesti mukamas kärsii jos hän myös joskus viettää aikaa mummolassa ja luo myös heihin kiintymyssuhteen, joka tietenkään ei ole sama asia kuin vanhempiinsa luoma suhde vaikka läheinen onkin. Onhan vanhemmat sentään ne keitä vauva näkee joka tunti, joka päivä, äiti tai isä on se joka 99%:sti vauvan ruokkii, vaihtaa vaipat, lohduttaa, hoivaa, pitää sylissä. Jos joskus tämän tekee myös mummi niin se tuskin on kenenkään psykologin mielestä pahaksi vai voitko antaa niitä nimiä ja mistä näitä tutkimuksia voi käydä lukemassa. Itsekkin olen lukio aikana aika paljon perehtynyt psykologiaan ja filosofiaan. Ainakaan kenenkään vanhan kuuluisan filosofin teorioista et nyt puhu.

En vedä mitään kuuluisia filosofeja, Kantia, Rousseauta vai ketä tarkoitat ;-) tähän mukaan... Varhaisesta vuorovaikutuksesta löytyy tutkimustietoa, esimerkiksi Tuula Tamminen, lastenpsykiatrian professori, lääketieteen tohtori, on puhunut varhaisen vuorovaikutuksen puolesta.
Se kaikki, mikä vanhemmista on kivaa, ei aina ole lapsen etu eikä lapsen parhaaksi.
Hämmästyttää miten vähän tietoa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhteen luomisesta, äidin ja vauvan välisestä symbioosista vanhemmilla on.

Se jaksaa kyllä hämmästyttää. Tuula Tammisen ohella varsin tunnettuja varhaisen vuorovaikutuksen tutkijoita ovat esim. Jari Sinkkonen. Lue esim.

Mäntymaa M., Luoma I., Puura K., Tamminen T. 2003. Tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 119. vuosikerta. Maaliskuu 6/2003, sivut 459-465.

Saat siitä paljon hyvää tietoa, mitä sinulle ei vielä ilmeisesti ole - eikä valitettavasti monella muullakaan vanhemmalla.

 

[Äitiliini]

Lapselle pitää luoda tukiverkosto turvallisista aikuisista vauvasta asti jos se suinkin on mahdollista sillä koskaan et tiedä koska joudut kuukaudeksi sairaalaan tai kuolet muuten ja mikä silloin on paras?
se että lapsesi tyrkätään hoitoon mummolle tai tädille jonka kanssa lapsi ei ole ollut ilman vanhempien valvovaa silmää ollut tekemisissä koska vanhemmat ovat itsekkäitä ja haluavat omia lapsen itselleen.
vai se että lapset menevät tuttuun tädin kotiin jossa on ennenkin ollut.
Vauvatkaan eivät ole tyhmiä.
Painotan edelleenkin sitä että kun lapsella on luotettava ihminen joka huolehtii fyysisestä,henkisestä ja ravinnollisesta hyvinvoinnista on aivan sama kuka se on.
Äitini sanoin Lapsetkin tarvitsevat joskus lomaa vanhemmista B)
Mun lapsista tulee sitten varmaan traumaattisia mutta ovathan ainakin olleet iloisia ja onnellisia mummolassa hoidossa ollessaan ja kasvaneet todella läheisiksi mummin ja papan ja muidenkin ystävieni/kummiensa kanssa.
heillä on tulevaisuudessa aikuisia ihmisiä joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vauvasta asti ja joille puhua asioista mistä äidille ei halua puhua.

Kaikki lasten psykologiaan perehtyneet tutkijat painottavat, että vauvan perusturvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän kykenee luomaan kiintymyssuhteen häntä hoitavaan vanhempaan. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista pompottaa lasta koko suvun hoidettavana, vaan antaa kiintymyssuhteen muodostua rauhassa. Pienellä vauvalla ei ole mielikuvaa itsestään äidistä erillisenä olentona, vaan hän on symbioosissa äitiinsä tai lähihoitajaansa.
Tämä ei ole siis yksittäisen äidin, mummojen tai suvun mielipide.

Voisitko mainita muutaman tutkijan nimen? Miten se että vauva luo kiintymyssuhteen tottakai vanhempiinsa ensisijaisesti mukamas kärsii jos hän myös joskus viettää aikaa mummolassa ja luo myös heihin kiintymyssuhteen, joka tietenkään ei ole sama asia kuin vanhempiinsa luoma suhde vaikka läheinen onkin. Onhan vanhemmat sentään ne keitä vauva näkee joka tunti, joka päivä, äiti tai isä on se joka 99%:sti vauvan ruokkii, vaihtaa vaipat, lohduttaa, hoivaa, pitää sylissä. Jos joskus tämän tekee myös mummi niin se tuskin on kenenkään psykologin mielestä pahaksi vai voitko antaa niitä nimiä ja mistä näitä tutkimuksia voi käydä lukemassa. Itsekkin olen lukio aikana aika paljon perehtynyt psykologiaan ja filosofiaan. Ainakaan kenenkään vanhan kuuluisan filosofin teorioista et nyt puhu.

En vedä mitään kuuluisia filosofeja, Kantia, Rousseauta vai ketä tarkoitat ;-) tähän mukaan... Varhaisesta vuorovaikutuksesta löytyy tutkimustietoa, esimerkiksi Tuula Tamminen, lastenpsykiatrian professori, lääketieteen tohtori, on puhunut varhaisen vuorovaikutuksen puolesta.
Se kaikki, mikä vanhemmista on kivaa, ei aina ole lapsen etu eikä lapsen parhaaksi.
Hämmästyttää miten vähän tietoa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhteen luomisesta, äidin ja vauvan välisestä symbioosista vanhemmilla on.

Se jaksaa kyllä hämmästyttää. Tuula Tammisen ohella varsin tunnettuja varhaisen vuorovaikutuksen tutkijoita ovat esim. Jari Sinkkonen. Tietämättömät lukekaa esim.

Mäntymaa M., Luoma I., Puura K., Tamminen T. 2003. Tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 119. vuosikerta. Maaliskuu 6/2003, sivut 459-465.

Saatte siitä paljon hyvää tietoa, mitä monilla ei valitettavasti vielä ole.

 

[höhp]

Lapselle pitää luoda tukiverkosto turvallisista aikuisista vauvasta asti jos se suinkin on mahdollista sillä koskaan et tiedä koska joudut kuukaudeksi sairaalaan tai kuolet muuten ja mikä silloin on paras?
se että lapsesi tyrkätään hoitoon mummolle tai tädille jonka kanssa lapsi ei ole ollut ilman vanhempien valvovaa silmää ollut tekemisissä koska vanhemmat ovat itsekkäitä ja haluavat omia lapsen itselleen.
vai se että lapset menevät tuttuun tädin kotiin jossa on ennenkin ollut.
Vauvatkaan eivät ole tyhmiä.
Painotan edelleenkin sitä että kun lapsella on luotettava ihminen joka huolehtii fyysisestä,henkisestä ja ravinnollisesta hyvinvoinnista on aivan sama kuka se on.
Äitini sanoin Lapsetkin tarvitsevat joskus lomaa vanhemmista B)
Mun lapsista tulee sitten varmaan traumaattisia mutta ovathan ainakin olleet iloisia ja onnellisia mummolassa hoidossa ollessaan ja kasvaneet todella läheisiksi mummin ja papan ja muidenkin ystävieni/kummiensa kanssa.
heillä on tulevaisuudessa aikuisia ihmisiä joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vauvasta asti ja joille puhua asioista mistä äidille ei halua puhua.

Kaikki lasten psykologiaan perehtyneet tutkijat painottavat, että vauvan perusturvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän kykenee luomaan kiintymyssuhteen häntä hoitavaan vanhempaan. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista pompottaa lasta koko suvun hoidettavana, vaan antaa kiintymyssuhteen muodostua rauhassa. Pienellä vauvalla ei ole mielikuvaa itsestään äidistä erillisenä olentona, vaan hän on symbioosissa äitiinsä tai lähihoitajaansa.
Tämä ei ole siis yksittäisen äidin, mummojen tai suvun mielipide.

Voisitko mainita muutaman tutkijan nimen? Miten se että vauva luo kiintymyssuhteen tottakai vanhempiinsa ensisijaisesti mukamas kärsii jos hän myös joskus viettää aikaa mummolassa ja luo myös heihin kiintymyssuhteen, joka tietenkään ei ole sama asia kuin vanhempiinsa luoma suhde vaikka läheinen onkin. Onhan vanhemmat sentään ne keitä vauva näkee joka tunti, joka päivä, äiti tai isä on se joka 99%:sti vauvan ruokkii, vaihtaa vaipat, lohduttaa, hoivaa, pitää sylissä. Jos joskus tämän tekee myös mummi niin se tuskin on kenenkään psykologin mielestä pahaksi vai voitko antaa niitä nimiä ja mistä näitä tutkimuksia voi käydä lukemassa. Itsekkin olen lukio aikana aika paljon perehtynyt psykologiaan ja filosofiaan. Ainakaan kenenkään vanhan kuuluisan filosofin teorioista et nyt puhu.

En vedä mitään kuuluisia filosofeja, Kantia, Rousseauta vai ketä tarkoitat ;-) tähän mukaan... Varhaisesta vuorovaikutuksesta löytyy tutkimustietoa, esimerkiksi Tuula Tamminen, lastenpsykiatrian professori, lääketieteen tohtori, on puhunut varhaisen vuorovaikutuksen puolesta.
Se kaikki, mikä vanhemmista on kivaa, ei aina ole lapsen etu eikä lapsen parhaaksi.
Hämmästyttää miten vähän tietoa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhteen luomisesta, äidin ja vauvan välisestä symbioosista vanhemmilla on.

Joo tuula tammista googlettamaan En vaan edelleen löydä mistään sellaista tietoa missä se että lapsella on myös muita läheisiä ihmisiä elämässään ja nämä joskus lasta hoitavat olisi vahingoksi. Hulluja oltaisiin suurin osa siinätapauksessa Kateellisten p-a-s-k-a puhetta.

 

[Kippuravarvas]

Joo tuula tammista googlettamaan En vaan edelleen löydä mistään sellaista tietoa missä se että lapsella on myös muita läheisiä ihmisiä elämässään ja nämä joskus lasta hoitavat olisi vahingoksi. Hulluja oltaisiin suurin osa siinätapauksessa Kateellisten p-a-s-k-a puhetta.

Tottakai lapsella pitää olla muitakin läheisiä kuin äiti ja isä, mutta eihän se sitä tarkoita että hoitoon pitää viedä vauvaa. Meidän pojalla on läheinen suhde kaikkiin isovanhempiin ja meidän sisaruksiin vaikka ei ole yökylässä ollutkaan ja päiväaikaan hoidossakin oli ekan kerran yli 6kk:na.

 

[Rania]

Riitelemään en ala, enkä moralisoimaan. Pienen vauvan paikka on äitinsä ja isänsä luona, pienellä vauvalla tarkoitan alle 6kk ikäistä. Äidin lenkin, unen, virkistymisen ajan vauvaa, pientäkin voi nukuttaa läheinen ihminen -muukin kuin lähivanhempi. Tällöin isovanhemmat ja kummit ovat kultaakin kalliimpia.

Hieman isompi vauva 7-10kk jo nauttiikin muidenkin kasvoista kuin vain äitinsä. Leikkiminen ja muiden lasten äänet ja ilmeet tulevat mielenkiintoisiksi, silloin voisin jättää lapsen illaksi leikkimään mummolaan tai kummilaan -kuitenkin tuttuun paikkaan.

Yöksi kylään voisin viedä lapsen vasta yli vuoden ikäisenä. Yhdeksi yöksi, silloinkin sinne mummolaan, minne lapsella on jo siteitä. Kaksivuotias voisi olla kaksi yötä -lapsen persoonasta ja kehityksestä riippuen. Jne.

Tätä mieltä en ole ollut aina, vaan pitkällisemmän ajan kuluessa. En ole myöskään itse tehnyt aina näin, vaan välillä olen joutunut toimimaan tilanteiden mukaan.

Ja olen vastaanottanut arvostelua, olenpa tehnyt niin tai näin. Enää ei hätkäytä, vaan teen niinkuin sydämessä tuntuu hyvältä -ja päässä.

=)

 

[vieras]

Lapselle pitää luoda tukiverkosto turvallisista aikuisista vauvasta asti jos se suinkin on mahdollista sillä koskaan et tiedä koska joudut kuukaudeksi sairaalaan tai kuolet muuten ja mikä silloin on paras?
se että lapsesi tyrkätään hoitoon mummolle tai tädille jonka kanssa lapsi ei ole ollut ilman vanhempien valvovaa silmää ollut tekemisissä koska vanhemmat ovat itsekkäitä ja haluavat omia lapsen itselleen.
vai se että lapset menevät tuttuun tädin kotiin jossa on ennenkin ollut.
Vauvatkaan eivät ole tyhmiä.
Painotan edelleenkin sitä että kun lapsella on luotettava ihminen joka huolehtii fyysisestä,henkisestä ja ravinnollisesta hyvinvoinnista on aivan sama kuka se on.
Äitini sanoin Lapsetkin tarvitsevat joskus lomaa vanhemmista B)
Mun lapsista tulee sitten varmaan traumaattisia mutta ovathan ainakin olleet iloisia ja onnellisia mummolassa hoidossa ollessaan ja kasvaneet todella läheisiksi mummin ja papan ja muidenkin ystävieni/kummiensa kanssa.
heillä on tulevaisuudessa aikuisia ihmisiä joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vauvasta asti ja joille puhua asioista mistä äidille ei halua puhua.

Kaikki lasten psykologiaan perehtyneet tutkijat painottavat, että vauvan perusturvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän kykenee luomaan kiintymyssuhteen häntä hoitavaan vanhempaan. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista pompottaa lasta koko suvun hoidettavana, vaan antaa kiintymyssuhteen muodostua rauhassa. Pienellä vauvalla ei ole mielikuvaa itsestään äidistä erillisenä olentona, vaan hän on symbioosissa äitiinsä tai lähihoitajaansa.
Tämä ei ole siis yksittäisen äidin, mummojen tai suvun mielipide.

Voisitko mainita muutaman tutkijan nimen? Miten se että vauva luo kiintymyssuhteen tottakai vanhempiinsa ensisijaisesti mukamas kärsii jos hän myös joskus viettää aikaa mummolassa ja luo myös heihin kiintymyssuhteen, joka tietenkään ei ole sama asia kuin vanhempiinsa luoma suhde vaikka läheinen onkin. Onhan vanhemmat sentään ne keitä vauva näkee joka tunti, joka päivä, äiti tai isä on se joka 99%:sti vauvan ruokkii, vaihtaa vaipat, lohduttaa, hoivaa, pitää sylissä. Jos joskus tämän tekee myös mummi niin se tuskin on kenenkään psykologin mielestä pahaksi vai voitko antaa niitä nimiä ja mistä näitä tutkimuksia voi käydä lukemassa. Itsekkin olen lukio aikana aika paljon perehtynyt psykologiaan ja filosofiaan. Ainakaan kenenkään vanhan kuuluisan filosofin teorioista et nyt puhu.

En vedä mitään kuuluisia filosofeja, Kantia, Rousseauta vai ketä tarkoitat ;-) tähän mukaan... Varhaisesta vuorovaikutuksesta löytyy tutkimustietoa, esimerkiksi Tuula Tamminen, lastenpsykiatrian professori, lääketieteen tohtori, on puhunut varhaisen vuorovaikutuksen puolesta.
Se kaikki, mikä vanhemmista on kivaa, ei aina ole lapsen etu eikä lapsen parhaaksi.
Hämmästyttää miten vähän tietoa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhteen luomisesta, äidin ja vauvan välisestä symbioosista vanhemmilla on.

Joo tuula tammista googlettamaan En vaan edelleen löydä mistään sellaista tietoa missä se että lapsella on myös muita läheisiä ihmisiä elämässään ja nämä joskus lasta hoitavat olisi vahingoksi. Hulluja oltaisiin suurin osa siinätapauksessa Kateellisten p-a-s-k-a puhetta.

Lapsella saa ja on hyväkin olla muita läheisiä kuin vanhempansa. Vauva sen sijaan tarvitsee ensisijaisesti lähihoitajansa muodostakseen kiintymyyssuhteen ja saadakseen perusturvallisuuden tunteen.

 

[MargeSimpson]

Riitelemään en ala, enkä moralisoimaan. Pienen vauvan paikka on äitinsä ja isänsä luona, pienellä vauvalla tarkoitan alle 6kk ikäistä. Äidin lenkin, unen, virkistymisen ajan vauvaa, pientäkin voi nukuttaa läheinen ihminen -muukin kuin lähivanhempi. Tällöin isovanhemmat ja kummit ovat kultaakin kalliimpia.

Hieman isompi vauva 7-10kk jo nauttiikin muidenkin kasvoista kuin vain äitinsä. Leikkiminen ja muiden lasten äänet ja ilmeet tulevat mielenkiintoisiksi, silloin voisin jättää lapsen illaksi leikkimään mummolaan tai kummilaan -kuitenkin tuttuun paikkaan.

Yöksi kylään voisin viedä lapsen vasta yli vuoden ikäisenä. Yhdeksi yöksi, silloinkin sinne mummolaan, minne lapsella on jo siteitä. Kaksivuotias voisi olla kaksi yötä -lapsen persoonasta ja kehityksestä riippuen. Jne.

Tätä mieltä en ole ollut aina, vaan pitkällisemmän ajan kuluessa. En ole myöskään itse tehnyt aina näin, vaan välillä olen joutunut toimimaan tilanteiden mukaan.

Ja olen vastaanottanut arvostelua, olenpa tehnyt niin tai näin. Enää ei hätkäytä, vaan teen niinkuin sydämessä tuntuu hyvältä -ja päässä.

=)

Sua on hyvä peesailla

 

[evita]

Riitelemään en ala, enkä moralisoimaan. Pienen vauvan paikka on äitinsä ja isänsä luona, pienellä vauvalla tarkoitan alle 6kk ikäistä. Äidin lenkin, unen, virkistymisen ajan vauvaa, pientäkin voi nukuttaa läheinen ihminen -muukin kuin lähivanhempi. Tällöin isovanhemmat ja kummit ovat kultaakin kalliimpia.

Hieman isompi vauva 7-10kk jo nauttiikin muidenkin kasvoista kuin vain äitinsä. Leikkiminen ja muiden lasten äänet ja ilmeet tulevat mielenkiintoisiksi, silloin voisin jättää lapsen illaksi leikkimään mummolaan tai kummilaan -kuitenkin tuttuun paikkaan.

Yöksi kylään voisin viedä lapsen vasta yli vuoden ikäisenä. Yhdeksi yöksi, silloinkin sinne mummolaan, minne lapsella on jo siteitä. Kaksivuotias voisi olla kaksi yötä -lapsen persoonasta ja kehityksestä riippuen. Jne.

Tätä mieltä en ole ollut aina, vaan pitkällisemmän ajan kuluessa. En ole myöskään itse tehnyt aina näin, vaan välillä olen joutunut toimimaan tilanteiden mukaan.

Ja olen vastaanottanut arvostelua, olenpa tehnyt niin tai näin. Enää ei hätkäytä, vaan teen niinkuin sydämessä tuntuu hyvältä -ja päässä.

=)

Sua on hyvä peesailla

Näillä eväillä on hyvä mennä eteenpäin. Olen aina tuntenut tekeväni jossain syvällisessä mielessä oikein, kun olen antanut pienille lapsilleni aikaani. Siitä on jäänyt tunne, että koskaan ei ole tarvinnut itselleen tai muille puolustella tai selittää tekemisiään.

Lapset olivat pieninä elämän ehdoton keskipiste ilman että tuli kokemusta siitä, että luopuu mistään - päinvastoin, tietynlainen omistautuminen antoi kyllä jotakin korvaamatonta.

Vaikka kaikki tämä lähti ennen kaikkea omasta mielestäni, olen saanut sille vahvistusta, mitä enemmän olen varhaisesta vuorovaikutuksesta lukenut.

Jokaisen vanhemman tulisi pyrkiä kuuntelemaan sydäntään eikä antaa minkään ulkoisten seikkojen määritellä vanhemmuuttaan.

 

[Sudenkorento]

Jokaisen vanhemman tulisi pyrkiä kuuntelemaan sydäntään eikä antaa minkään ulkoisten seikkojen määritellä vanhemmuuttaan.[/quote]

Nimenomaan ja lapset ovat myös YKSILÖITÄ, kaikkiin ei päde samat "ohjeet" vaikka kuka filosofi sanoisi mitäkin... Toiset vauvat eivät ole yö-kyläilystä moksiskaan vaikka olisi alle vuoden ikäinen ja jotkut huutavat ikävää kurkku suorana... Kyllä oikea ja väärä on vaikea määritellä tälläisessä tapauksessa.

 

[MorbidMama]

Peesi! Ja onhan tuolla maailmalla oikein tapanakin, että lapsia hoidetaan vauvasti asti koko suuren suvun voimin..esim. Afrikassa, Aasiassa jne.

 

[non]

up