Pää hajoo.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana todellakin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana todellakin

Vieras
3 vuotta sitten olin tässä samassa tilanteessa, kaikki kaatui päälle, ei oikeita ystäviä, ei tukiverkostoa, ei elämän halua ei mitään, ei yhtään mitään.

Muutin 600km päähän kaikesta tästä paskasta, sain elämän kuntoon, löysin ystäviä, harrastuksen, sain ihanan lapsen jne.. Vuosi sitten muutin sukulaisten painostuksesta takaisin koti kaupunkiini, nyt taas kaikki kaatuu niskaan, mulla ei ole täällä yhtään mitään, ei ystäviä, ei harrastusta, ja masennus alkaa taas hiipiä, ainoa elämän valo on lapsi, jonka takia en itseäni enää yritä satuttaa/tappaa ja joka saa minut jokaiseen uuteen aamuun nousemaan ja pitää edes jotenkin minut kiinni elämässä. Parisuhde voi huonommin ja huonommin koko ajan.

Mieli olisi kova muuttaa takaisin tuonne 600km päähän, ja mies olisi valmis lähtemään mukaan, vaikka hänellä jäisi suku ja hyvät kaverit yms tänne. Minusta tuntuu pahalta riistää häneltä ne kaikki, mutta minä en jaksa olla täällä, minä kuulun muualle. Hänellä ei ole tuolla mitään, ei kavereita, ei harrastusta, ei yhtään mitään.

Tähän tarvitaan kompromissi, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana todellakin:
Tähän tarvitaan kompromissi, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
No mutta jos mies sanoo olevansa valmis, niin eihän siihen kompromissia tarvitse. Lähdette vaan! Et sinä ole hänen omasta päätöksestään ja viihtymisestään vastuussa.

Toivottavasti pääsette pian muuttamaan!
 
Minulla mättää täällä vanha kaveripiiri, lapsuus ajan haamut (alkoholisti isä yms), kouluaika, suku tappelee keskenään jne.. Kaikki mitä vain voi kuvitella, kaveri toisensa jälkeen kääntää selkänsä silloin kun eniten juttuseuraa kaipaisi, ja jos erehdyt avautumaan jollekkin kuuntelee hän vain sen takia että saa juoruttua eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana todellakin:
3 vuotta sitten olin tässä samassa tilanteessa, kaikki kaatui päälle, ei oikeita ystäviä, ei tukiverkostoa, ei elämän halua ei mitään, ei yhtään mitään.

Muutin 600km päähän kaikesta tästä paskasta, sain elämän kuntoon, löysin ystäviä, harrastuksen, sain ihanan lapsen jne.. Vuosi sitten muutin sukulaisten painostuksesta takaisin koti kaupunkiini, nyt taas kaikki kaatuu niskaan, mulla ei ole täällä yhtään mitään, ei ystäviä, ei harrastusta, ja masennus alkaa taas hiipiä, ainoa elämän valo on lapsi, jonka takia en itseäni enää yritä satuttaa/tappaa ja joka saa minut jokaiseen uuteen aamuun nousemaan ja pitää edes jotenkin minut kiinni elämässä. Parisuhde voi huonommin ja huonommin koko ajan.

Mieli olisi kova muuttaa takaisin tuonne 600km päähän, ja mies olisi valmis lähtemään mukaan, vaikka hänellä jäisi suku ja hyvät kaverit yms tänne. Minusta tuntuu pahalta riistää häneltä ne kaikki, mutta minä en jaksa olla täällä, minä kuulun muualle. Hänellä ei ole tuolla mitään, ei kavereita, ei harrastusta, ei yhtään mitään.

Tähän tarvitaan kompromissi, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta voihan miehesi saada uusia ystäviä, harrastuksia yms. Voisi avartaa hänenkin elämäänsä. Lähtekää jos se on perheonnenne kannalta tärkeää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Johanna:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana todellakin:
3 vuotta sitten olin tässä samassa tilanteessa, kaikki kaatui päälle, ei oikeita ystäviä, ei tukiverkostoa, ei elämän halua ei mitään, ei yhtään mitään.

Muutin 600km päähän kaikesta tästä paskasta, sain elämän kuntoon, löysin ystäviä, harrastuksen, sain ihanan lapsen jne.. Vuosi sitten muutin sukulaisten painostuksesta takaisin koti kaupunkiini, nyt taas kaikki kaatuu niskaan, mulla ei ole täällä yhtään mitään, ei ystäviä, ei harrastusta, ja masennus alkaa taas hiipiä, ainoa elämän valo on lapsi, jonka takia en itseäni enää yritä satuttaa/tappaa ja joka saa minut jokaiseen uuteen aamuun nousemaan ja pitää edes jotenkin minut kiinni elämässä. Parisuhde voi huonommin ja huonommin koko ajan.

Mieli olisi kova muuttaa takaisin tuonne 600km päähän, ja mies olisi valmis lähtemään mukaan, vaikka hänellä jäisi suku ja hyvät kaverit yms tänne. Minusta tuntuu pahalta riistää häneltä ne kaikki, mutta minä en jaksa olla täällä, minä kuulun muualle. Hänellä ei ole tuolla mitään, ei kavereita, ei harrastusta, ei yhtään mitään.

Tähän tarvitaan kompromissi, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta voihan miehesi saada uusia ystäviä, harrastuksia yms. Voisi avartaa hänenkin elämäänsä. Lähtekää jos se on perheonnenne kannalta tärkeää!

Lisäyksenä vielä että itse olen vaihtanut paikkakuntaa muutaman kerran ja aina on löytynyt uusia ystäviä, harrastuksia yms. Kannattaa suhtautua positiivisesti uuteen ja vain lähteä!
 

Yhteistyössä