p******e! Hermo menee lasten kiukutteluun!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 4:n äiskä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
4

4:n äiskä

Vieras
Taas se alkaa!!! Hermot muutenkin jo pinkeenä voimakkaiden PMS-oireiden kanssa ja sitten vielä päälle nää iänikuiset lasten valitukset: ei oo mitään tekemistä, ei oo mitään tekemistä!!! Sitten hirveä parku ja kinuaminen, kun joku kaveri pääsee just tänään uimahalliin ja meidän lapsi ei! Lapset on ekalla ja tokalla ja harrastuksia on molemmilla 3krt/vko eli mun mielestä ihan maksimi todellakin, kun koulussakin pitäisi jaksaa! Lisäksi käydään perheellä usein jäähallilla luistelemassa, isänsä kanssa menevät uimahalliinkin n.2krt/kuukaudessa. Pihalla on lääniä juosta, metsää rakennella vaikka sata majaa, puita joissa kiipeillä, trampoliini jossa hyppiä, on piiloja, kiviä, kaikkea jännää löytyy, mutta MIKÄÄN ei kelpaa. Ei ole pleikkareita, eikä videoita todellakaan katota koko ajan, uusimpia härveleitä ei ostella, eikä tietokoneella notkuta kuin joskus harvoin jotain järkevää pelaamassa eli lapset eivät todellakaan ole ns. pilalle hemmoteltuja ja kaiken saavia. On vain niiiiiiiiiiiiiiin ärsyttävää olla se äiti, sylkykuppi ja kaikkien narinoitten ja valitusten kaatopaikka, jolle vaan maristaan koko perjantai-iltapäivä, ettei ole mitään tekemistä. Ja "hauskinta" tässä on se, että MULLA ON TEKEMISTÄ VAIKKA MUILLE JAKAA!!! On rakentaminen, opiskelua, kahden nuorimmaisen hoito, pyykkiä, ruoanlaittoa, siivoamista, järjestelyä, vessojen puunaamista, lakanoiden vaihtoa, vaatteiden järjestelyä, viemistä kaappeihin, kirpparitavaroitten hinnoittelua, lasten viemistä harrastuksiin ym. ym.!! Tekemistä siis on!
 
kokeile samaa mitä mun äiti aikoinaan. lapsille pihavaatteet päälle ja ulos, tokaise vain perään että pitäkää vaikka ikävää ja istukaa portailla... me jaksettiin istua siin portailla max 5min ja sitten yllättäen tekemistä löytyi :)
tai sitten alspet vaihtamaan niitä lakanoita ja pesemään vessoja, voisin kuvitella että löytyy joku leikki mitä tekevät mieluummin sitten :)
 
Anna kiukuttella, ei aikuinen voi olla aina keksimässä lapsille tekemistä. Ota mukaan kotihommiin, niin varmasti alkaa kiinnostamaan majan rakentamiset ym..=) Hauskaa viikonloppua! =)
 
Eli tuo edellinen kommenttini oli tuolle kakkoselle, joka niin ystävällisesti kommentoi. Toivottavasti sinäkin saat joskus lapsia ellei sinulla jo ole sellaisia hiljaisesti ja nöyrästi askartelevia pikkuprinsessoja istumassa keittiön pöydän äärellä.

Oikea "Kiitos" nimimerkille 3 lasta.
 
Nyt laitat kuule lapset tekemään noita hommia joita sinulla on tehtävänä. Perheen yhteisiä töitä ne on, ei vain sinun! Tai jos ei siivous ym. lapsia nappaa, niin luulisin, että keksivät vähän tosi äkkiä kaikkea kivaa muuta tekemistä :D
 
Joo...kyllä meidänkin lapset sitten lopulta aina tekemistä löytää. Mutta kai tänne palstalle saa vaahdota silloin, jos siltä tuntuu...Siksihän tällaiset palstat on olemassa. Nimittäin heti helpottaa, kun saa asian "ulostaa" ;) Ei tämä ole niin vakavaa, kuin miltä ensiviestissä näyttää. Minä nyt vaan olen tällainen välillä. t.ap Ps. ja mies siis rakentaa (en minä) ja hän kyllä on täysillä mukana työnsä ohella kodinhoidossa...
 
Ja vielä: mielestäni "heikko" vanhempi menisi juuri aina lapsen pillin mukaan. "Voi voi, Anna-kulta, kyllä me nyt isin kanssa lähdetään uimaan myös, vaikka meillä olisi kyllä tosi paljon kotonakin hommia. Eihän me sinulle haluta pettymystä tuottaa". Hyvä vanhempi taas välillä kuuntelee (ja ärsyyntyy) lapsen kiukuttelusta, mutta ei anna aina periksi. Toki joskus voidaan sitten lasten pyynnöstä jotain kivaa tehdäkin, mutta ei kiukuttelun kautta. NEVER!!
 
No mut... hiukan se taitaa mennä niin, että lapset ulkoistaa omat viihtymishuolensa sulle, ja sä ulkoistat jaksamishuolesi sitten taas mulle. Kenelles minä ulkoistan?

Eli mussa vuorollani herää turhautuminen: miksi et näytä reagoivan lainkaan kehotuksiin ottaa lapset mukaan huushollinpitoon. Täsmennyksesi olivat tervetulleita, oli huojentavaa kuulla ettei asiat ihan niin kehnosti ole sittenkään. Voi olla, että lapset osallistuvatkin, mutta näyttäisi jotenkin, että eivät tarpeeksi.

Nimenomaan koska kuitenkin ymmärrät, että lapsia ei pidä varjella pettymyksiltä ja ylipaapoa, niin haluan muistuttaa, että kyllä pettymyksiä kuitenkin tulee tarpeeksi vaikka vanhemmat erehtyisivät niitä karsimaan liian innokkaasti. Mutta sinä miehinesi olet ainoa lähde, joka pystyy tarjoamaan pienestä pitäen tunteen omasta tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä. Jos kotitöihin ei osallistuta, se tunne ei synny eikä pysy yllä. Tarpeettomuudentunne syö ihmiseltä itseluottamuksen, ja se korvaantuu halvoilla korvikkeilla.
 
ahma: on kyllä totta, että en vaadi lapsiani mukaan kotitöihin muutoin kuin oman huoneensa järjesteleminen (lelut pois lattioilta) ja joskus ruoanlaitossa (salaatin pilkkominen, perunoiden pesu). 8v. tyttö kyllä sitten vie omia vaatteitaan kaappiin. Imuroinnin ja vessan pesut haluan kyllä hoitaa itse -valitettavasti. Varmasti parantamisen varaa on minullakin! Mutta esimerkiksi opiskelujani lapset eivät voi tehdä ;) Kiitos kuitenkin näistä vinkeistä! t.ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ahma: on kyllä totta, että en vaadi lapsiani mukaan kotitöihin muutoin kuin oman huoneensa järjesteleminen (lelut pois lattioilta) ja joskus ruoanlaitossa (salaatin pilkkominen, perunoiden pesu). 8v. tyttö kyllä sitten vie omia vaatteitaan kaappiin. Imuroinnin ja vessan pesut haluan kyllä hoitaa itse -valitettavasti. Varmasti parantamisen varaa on minullakin! Mutta esimerkiksi opiskelujani lapset eivät voi tehdä ;) Kiitos kuitenkin näistä vinkeistä! t.ap

Niin, en meinannu, että tarttisi vaatimalla vaatia, kun siitä tulee tietysti helposti semmoinen ikävä sävy koko tekemiseen. Ystävätär vietti koko lapsuutensa ja teini-ikänsä niin, että lauantaina sitä ei voinut nähdä, koska oli siivouspäivä, ja sunnuntaina niillä oli aina vieraita eli silloinkaan ei sopinu. Kyllä se ystävyys taisi kärsiä asiasta... Tuli velvollisuudentuntoinen ihminen siitä, mutta ei ihmeemmän onnellinen.

Eli haen semmoista mielikuvaa, että se on yhteinen harrastus se "pieni laitto". Eli ehkä tarvitaan ensin ulkoisia palkintoja ennenkuin yhdessä tekemisestä tulee tapa. Ja se yhteisyys tietysti on oleellista, ettei siihen tule semmoista puurtamisen sävyä. Samalla voidaan vaikka jutella päivän tapahtumista.
Hyvä etten loukannut sua! Ja iloa opiskeluun, ynnä kaikkee hyvää!
 

Yhteistyössä