Hän neuvoi ja opasti, myös imetyksessä. Muilta hoitajilta ei apua juurikaan irronnut. Mulla imettäminen oli tosi vaikeaa ja kivuliasta ja taisin saada "hankalan" äidin maineen Imetyksen lopetinkin sitten 3kk kuluttua, kun siitä ei vain tullut mitään.. Haluaisin, että tämä menisi eri tavalla joskus seuraavalla kerralla. Huoneista vielä, itse en edes ajatellut muuta kuin kolmen hengen huonetta ja se oli ihan hyvä. Oli kiva kun oli seuraa; mieheni kun oli sairaalassa vain tunnin pari joka ilta. Sattui mukavat ja rauhalliset äidit samaan huoneeseen En tietenkään halua pelotella, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllä itkin joka päivä surkeaa oloani ja osaamattomuuttani osastolla ja vauvaa imettässäni - kerrankin itkimme vauvan kanssa molemmat ja isi katseli neuvottomana vieressä ja yritti auttaa Hoitajilta ei juuri apua irronnut. (Itkuisuuteen vaikuttivat varmasti myös hormoonit ja väsymys..) Kun kyselin rintakumeja (kun vasta kuulin sellaisista), sanottiin että ei niistä ole hyötyä. Mutta mutta, synnytystä siis muistelen hyvillä mielin! Itsekin olen sairaanhoitajana OYS:ssa ja tiedän mitä kiire siellä on, mutta siitä huolimatta olisi tärkeää, että varsinkin esikoisvauvan hoitoon ja imetykseen saisi halutessaan tukea ja kannustusta!! Ei kiire ole syy... Toivon tosissaan, että omalle kohdalle sattuisi mukavia hoitajia, eikä osastolla tarvisi olla yhtään pitempään kuin on aiheellista! :/ Kyllä varmasti toisen vauvan kanssa (sitten joskus) selviämme paremmin osastolla ilman apuakin, mutta ekan lapsen kanssa apua olisin kaivannut apua ihan perusasioissa. Mulla ei esimerkiksi ollut mitään kokemusta vauvoista ennen omaa.. Osastolla esimerkiksi ei neuvottu ollenkaan, missä vauvaa voi hoitaa jne. Sitä oli jotenkin niin väsynyt, ettei ekana päivänä edes itse jaksanut tehdä "tutkimusmatkaa" osastolla. Kyllähän se hoitohuone sitten löytyi, toisena päivänä muistaakseni. Eräs kaverini ei löytänyt sitä koko osastolla oloaikanaan, vaan hoiti vauvansa "omassa huoneessa", siinä pienessä lavuaarissa jne. Hoitajille sellaiset terveiset, että kaikki äidit eivät tosiaankaan ole koskaan ennen pidelleet saati sitten hoitaneet pientä vauvaa, joten hoitamiseen liittyviä asioita ei voi pitää itsestäänselvyyksinä!Sama juttu...mulla ei ollut aavistustakaan minkäänlaisista hoitonhuoneista, en oikeastaan edes osannut vaipanvaihtoa ajatellakaan :ashamed: Siinä synnytyshuuruissani ensikertalaisena en osannut siis myöskään kysyä. Imetykseen en saanut ohjausta ennenkuin toiseksi viimeisenä päivänä vuoroon tuli ihana kätilö joka huomasi ettei homma suju ja neuvoi kädestä pitäen..samainen kätilö antoi myös lisämaitoa kun rinnat oli siihen mennessä rikki ja vauvan paino laskenut liikaakin, ihan siitäkin syystä että päästäisiin kotiinkin joskus lähtemään. Muuten ei tuota lisämaitoa mielellään annettu...Alkuperäinen kirjoittaja 20.06.2006 klo 20:32 Tulilatva kirjoitti:Ajattelin vielä lisäillä jotakin
En tosiaan valita. Mun kohdalle on myös sattunu ihan kivat hoitajat osastollakin. Ovat kysyneet että saako antaa vauvalle pullosta, ja tutin myös. Ei siis ole tehty mitään tietämättäni.... Tosin nyt viimeksi mun kanssa sattui samaan huoneeseen ensisynnyttäjä, jolle henkilökunta ei edes esitellyt paikkoja tms. Tyttö joutui sit multa kyselemään että missä on vessa, milloin syödään, missä vauva vaihdetaa kuiviin tms. Tuo oli mielestäni tosi outoa käytöstä hlökunnalta, kun oli kyseessä ensisynnyttäjä!! usein sektion jälkeen äiti voi voida huonommin jos raskaus ei olekaan ollut ongelmaton. myrkytys verenpaineet yms. Silloin hiljaisuus on tärkeää äidin voimien palautumiselle. Ja lapsi voi olla myös teholla ja silloin ei huvita katsella toisen kotiutuvaa nyyttiä.Alkuperäinen kirjoittaja 20.06.2006 klo 21:03 mam kirjoitti:
Tais tulla pikku lipsaus vuoden suhteen. =)Alkuperäinen kirjoittaja 22.08.2006 klo 22:35 kohta taas mami kirjoitti:
