Ottakaa muut huomioon sairaalassa - KIITOS!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja häirikkö - tunnistatko itsesi???
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jotain hyvää siis siinäkin, että joskus ammoisina aikoina ( jolloin mm itse olin synnyttämässä ) sairaaloissa oli vierailuajat kaksi kertaa päivässä ja tunti kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Muru:
jos tulis kolmas lapsi en haluis kahta lastani sinne sairaalaan riekkumaan. Voisivat käydä katsomassa pikaseen vauvaa mutta siinä se. Ja miehen tehtävä ois hoitaa niitä. Jos heillä hoitaja niin sitten mies voi tulla yksin sairaalaan mun ja vauvan luo. Kyl mies varmasti ehtii nähdä vauvaa tarpeeks kun päästään kotiin. Ja osaa olla hienovaranen eikä pällistele muita. Kaikki sympatiat ap:lle.

just näin . ihmetouhua jos miehen pitää tulla pällistelemään muita. sairaalassa rankkaa muutenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Jotain hyvää siis siinäkin, että joskus ammoisina aikoina ( jolloin mm itse olin synnyttämässä ) sairaaloissa oli vierailuajat kaksi kertaa päivässä ja tunti kerrallaan.

Oysissa on vieläkin näin. Arkisin yksi vierailuaika ja viikonloppuna kaksi. Mun mielestä hyvä juttu, siinä päiväsalissa voi sitten nähdä jos useammin/enemmän haluaa nähdä
 
Ai kamala mitä juttuja. Mulla on ollut tosi hyvä tuuri kun kolme kertaa oon ollut synnärillä potilaana ja joka kerta on sattunut tyhjä huone. Välillä oikein kaipasi juttuseuraa varsinkin kahdella viimeisellä kerralla kun mies oli lasten kanssa kotona ja vaan käväisi pari kertaa päivässä.
 
Oma huonekaverini oli toista luokkaa, ei konkreettisest sanonut mulle sanaakaan.
Ei kun sanoin huomenta, ei kun tulin osastolle että moikka. 3 päivää totaali hiljaisuus eukon suhteen. Tosin missään nimessä ei antanut antaa lapselle lisämaitoa, joten lapsi huusi sitten kaiket yöt ja päivät. Ja valot piti pitää päällä yölläkin, siis ei mitään yövaloja vaan kaikki valot, täys valaistus kun jos vaikka vauvalta pitää vaihtaa vaippa. Ja sillä oli myös mies ja vanhempi lapsi koko ajan siellä.

Olin kyllä niin onnellinen, kun hän lähti kotiin ja sain toisen huonetoverin.
 
synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä ja johtunee juuri siitä unen puutteesta. minulle lyhytkin huonompi yöunikausi aiheuttaa muistin ja puheen vaikeuksia ja mieliala painuu matalalle.
kyllä jokaiselle äidille ja ainakin niille joilla muitakin lapsia kuin se vastasyntynyt eli voimia tarvitaan kotona ja yöunta, pitäisi tarjota huone. ja varsinkin niille jotka haluavat nukkua yöllä koska tietävät että uni on välttämätöntä.
 
ja ihmsten röyhkeys on käsittämätöntä. Jokaisen luulisi ajattelevan aikuisena muitakin. siellä ei todellakaan tarvita miehiä. luulisi että miehillä olsii kotonakin tekemistä. hoitaa muita lapsia tai siivota tai laittaa ruokaa tai vaikka käydä töissä.
 
Olen synnyttänyt Helsingin Naistenklinikalla 90-luvun alussa esikoiseni. Huoneessa oli kahdeksan äitiä... Vauvani itki paljon ja yksi äiti sanoi minulle suoraan siteerattuna "mulla on kolme lasta eikä kukaan ole heistä huutanut noin kuin jalopeura". Viisi yötä olisi pitänyt olla, mutta en kestänyt olla. Kävin kansliassa itkemässä ja "pääsin" aiemmin pois, kun hoitajat empaattisesti ymmärsivät tilanteeni. Vauvat eivät olleet vierihoidossa, mutta jokaista vauvaa tuotiin vuorotellen kärryillä syötettäväksi. Yksi päihdeäiti oli tosi huonokuntoinen, kuorsasi ja raapi itseään. Muistan kuin eilisen. Molemmat sen jälkeiset synnytyksen jälkeiset vuorokaudet ovat sektiosta huolimatta olleet tosi leppoisia tuohon verrattuna ja huonekaveritkin ovat olleet mukavia. Sekä isä että sisarukset olivat sairaalassa paljon, mutta niin olivat huonetoverillakin ja se sovittiin yhdessä. Jos toinen lepäsi tai kaipasi rauhaa, siirryttiin päiväsaliin. Suunta siis on ollut positiivinen :). Yhteiskunnalla tuskin on verovaroin mahdollista järjestää yksiötä jokaiselle synnyttäjälle. Ehkä voisi olla jotain vierailuhuoneita isille ja sisaruksille tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
ja ihmsten röyhkeys on käsittämätöntä. Jokaisen luulisi ajattelevan aikuisena muitakin. siellä ei todellakaan tarvita miehiä. luulisi että miehillä olsii kotonakin tekemistä. hoitaa muita lapsia tai siivota tai laittaa ruokaa tai vaikka käydä töissä.

Ei kai siinä siitä ainoastaan ole kyse? Itse tarvitsin sektion jälkeen miestä vauvan nostamisessa ja hoitamisessa ekan vuorokauden. Hoitajatkin näin toivoivat. Ja kyllä se lapsi isänkin on. Ei isä ole ulkopuolinen apuhenkilö, vaan toinen vanhempi. Jotenkin otti silmään tuo "siellä ei todellakaan tarvita miehiä" :(. Osaston henkilökunta ja neuvolan henkilökunta kun painottivat isän läsnäolon tärkeyttä.
 
Sillon ku mä olin synnärillä, mua ärsytti nukkua vieraitten ihmisten kanssa ja sitten kun olin yksin huoneessa, mua ärsytti ku viereisessä huoneessa mies, lapsen isä kai, huusi koko ajan uudelle äidille, miten hän ei osaa hoitaa vauvaa. (Kiva, että oli tukena tuommonen mies...)
Sain sentään muutamia tunteja nukuttua, mutta oli se niin ärsyttävää aikaa.

Mutta ONNEKSI, se oli vain hetki mun elämästä. =)

Siihen toki peesaan, että kyllä sitä PITÄISI ottaa toiset ihmiset huomioon tilanteessa kuin tilanteessa. Käyttäytymissäännöt kun olisi kaikilla, niin aikalailla kaikki olisi hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
En suoraan sanottuna viitsinyt sanoa mitään, koska tiesin tästä tulevan vielä enemmän ongelmia. Lapset olivat muutenkin sensorttisia, että eivät totelleet vanhempiaan yhtään, joten verhon olisi avattu varmasti uudelleen ja uudelleen vaikka kuinka olisin pyytänyt jättämään sen rauhaan.

Ja kyllä AIKUISEN IHMISEN pitää tajuta se, että jos huoneessa ei ole yksin niin siellä ei voi käyttäytyä miten sattuu!!!

Itse olisin kutsunut hoitajan häätämään pesueen ulos. Sairaala on sairaala eikä päiväkoti.
Minä tein niin eikä kaduta ollenkaan.
 
kuulostaa tyhmältä nämä vauvalle lepertelijät ja pussin rapisuttajat, et jos ne on jotain häirinnyt... mut jos itse on kokenut tuollaisen huonekaverin, ymmärtää oikein hyvin.

minulla eka synnytyksessä oli huonekaverina nainen, joka koko ajan söi jotakin (synnytyksestä tullessa toi mukanaan rinkallisen eväitä :) ), ryysti mehua suoraan litran purkista, avasi sipsipussin, otti pari, rouskutti niitä ja "ryttäsi" pussin kiinni, puolen minuutin päästä sama homma. mässytti karkkia kuin olisi ensimmäistä kertaa elämässään sellaista saanut.. kyllä se alkoi häiritsemään, kun sama jatkui aamusta iltamyöhään.

toisella kertaa oli huonekaveri, joka puhui jatkuvasti puhelimessa tai naputti viestejä (ja kännykässä tietenkin näppäinäänet päällä), sit huoneessa kun oli telkkari, hän katseli sitä koko päivän, äänet isolla, koska ei kuullut kuulemma muuten. ja kun illalla nukahti, jätti tv:n päälle (ja minä menin kaivamaan kaukosäädintä hänen tyynyjensä alta, että sain jonku poliisisarjan pois päältä. ei tosiaankaan sopinut yöunien antajaksi tuo sarja). laittakaa puhelimet äänettömälle tai piippaukselle, ne voi häiritä huonekaveria todella paljon!

kolmannella kerralla ei ollut mässyttelijä, eikä puhelimella soittaja, mutta oli sitten tuollainen lepertelijä ;) aluksi vain nauratti huonekaveri, mutta kyllä se pisti jossain vaiheessa ärsyttämäänkin, kun ei hetkeä hiljaista ollut, kun äitillä piti kaikki asiat kertoa nukkuvalle tai hereillä olevalle vauvalle. hoitajakin kun tuli kysymään, voisiko äiti tulla nyt vauvan kanssa punnitukseen, tuo äiti ei vastannut hoitajalle mitään vaan leperteli vauvalle: ollaankohan me nyt valmiita lähtemään punnitukseen. jos me nyt lähdettäis, niin täti voi sut punnita....
 
Alkuperäinen kirjoittaja pesi:
Alkuperäinen kirjoittaja sanni:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en ois kyllä selvinnyt ilman miestä niinä parina ensimmäisenä päivänä joten mun mies oli aamusta iltaan siellä huoneessa.. Mut jos on tuotu vielä lapsetkin sinne riekkumaan niin ei kyllä varmaan ole paljon rauhaa saanut.. Oisithan tietysti voinut sanoa hoitajalle asiasta jos et itse kehdannut tai kysyä huoneen vaihdosta.

Onnea pikku nyytistä!

Ei millään pahalla, mut mihin sitä miestä siellä sairaalassa tarvii aamusta iltamyöhään saakka? Harvemmin se sairaalassaoloaika nyt niin kovin pitkä edes on.
Voisi ainakin kysyä häiritseekö huonekaveria ja mennä sit vaikka päiväsaliin.

peesi. ei kannata tehdä lapsia jos itsekin on lapsi.

Mä en tajunnut tätä. Mulla hb koko raskauden ajan 140. Synnytyksen jälkeen 75. Mä en vaan päässyt sängystä ylös pyörtymättä, en todellakaan uskaltanut nousta seisomaan vauvan kanssa, tarvitsin miehen apua, hän hoiti vauvan, toi mulle ruuat yms. Kuka muu mua ois siellä auttanut? Olenko sen takia epäkypsä äidiksi etten pystynyt täysin itsenäisesti hoitamaan vauvaa pariin ensimmäiseen päivään oman kuntoni vuoksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja pesi:
Alkuperäinen kirjoittaja sanni:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en ois kyllä selvinnyt ilman miestä niinä parina ensimmäisenä päivänä joten mun mies oli aamusta iltaan siellä huoneessa.. Mut jos on tuotu vielä lapsetkin sinne riekkumaan niin ei kyllä varmaan ole paljon rauhaa saanut.. Oisithan tietysti voinut sanoa hoitajalle asiasta jos et itse kehdannut tai kysyä huoneen vaihdosta.

Onnea pikku nyytistä!

Ei millään pahalla, mut mihin sitä miestä siellä sairaalassa tarvii aamusta iltamyöhään saakka? Harvemmin se sairaalassaoloaika nyt niin kovin pitkä edes on.
Voisi ainakin kysyä häiritseekö huonekaveria ja mennä sit vaikka päiväsaliin.

peesi. ei kannata tehdä lapsia jos itsekin on lapsi.

Mä en tajunnut tätä. Mulla hb koko raskauden ajan 140. Synnytyksen jälkeen 75. Mä en vaan päässyt sängystä ylös pyörtymättä, en todellakaan uskaltanut nousta seisomaan vauvan kanssa, tarvitsin miehen apua, hän hoiti vauvan, toi mulle ruuat yms. Kuka muu mua ois siellä auttanut? Olenko sen takia epäkypsä äidiksi etten pystynyt täysin itsenäisesti hoitamaan vauvaa pariin ensimmäiseen päivään oman kuntoni vuoksi?

Hoitajat on siellä tuota varten.
 
Mun synnytys meni aivan pieleen ja lapsi teholla eikä tiedetty kuinka käy. Mun huonekaveri oli sitä mieltä etten olis saanu soittaa enää 22.00 jälkeen läheisilleni kun häiritsee hänen nukkumistaan. Heräämöstä pääsin huoneeseen siis joskus 20.00. Jouduin olemaan yksin suht sekavassa olotilassa etten edes heti pystynyt alkaa soittelemaan. Toivottavasti en kuitenkaan pilannut tämän mamman yöunia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja pesi:
Alkuperäinen kirjoittaja sanni:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en ois kyllä selvinnyt ilman miestä niinä parina ensimmäisenä päivänä joten mun mies oli aamusta iltaan siellä huoneessa.. Mut jos on tuotu vielä lapsetkin sinne riekkumaan niin ei kyllä varmaan ole paljon rauhaa saanut.. Oisithan tietysti voinut sanoa hoitajalle asiasta jos et itse kehdannut tai kysyä huoneen vaihdosta.

Onnea pikku nyytistä!

Ei millään pahalla, mut mihin sitä miestä siellä sairaalassa tarvii aamusta iltamyöhään saakka? Harvemmin se sairaalassaoloaika nyt niin kovin pitkä edes on.
Voisi ainakin kysyä häiritseekö huonekaveria ja mennä sit vaikka päiväsaliin.

peesi. ei kannata tehdä lapsia jos itsekin on lapsi.

Mä en tajunnut tätä. Mulla hb koko raskauden ajan 140. Synnytyksen jälkeen 75. Mä en vaan päässyt sängystä ylös pyörtymättä, en todellakaan uskaltanut nousta seisomaan vauvan kanssa, tarvitsin miehen apua, hän hoiti vauvan, toi mulle ruuat yms. Kuka muu mua ois siellä auttanut? Olenko sen takia epäkypsä äidiksi etten pystynyt täysin itsenäisesti hoitamaan vauvaa pariin ensimmäiseen päivään oman kuntoni vuoksi?

Hoitajat on siellä tuota varten.

Ei kukaan hoitaja kysynyt tarvitsenko apua, vaikka tiesivät kuntoni. Olin myös jotenkin niin sekaisin ja väsynyt etten olisi apua uskaltanut pyytää. Suihkuunkin otin vauvan mukaan toiseksi viimeisenä päivänä kun en tiennyt saako vauvan jättää hoitajille.. Ensi kerralla sitten viisaampana että yksin on päivät selvittävä. =/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja pesi:
Alkuperäinen kirjoittaja sanni:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en ois kyllä selvinnyt ilman miestä niinä parina ensimmäisenä päivänä joten mun mies oli aamusta iltaan siellä huoneessa.. Mut jos on tuotu vielä lapsetkin sinne riekkumaan niin ei kyllä varmaan ole paljon rauhaa saanut.. Oisithan tietysti voinut sanoa hoitajalle asiasta jos et itse kehdannut tai kysyä huoneen vaihdosta.

Onnea pikku nyytistä!

Ei millään pahalla, mut mihin sitä miestä siellä sairaalassa tarvii aamusta iltamyöhään saakka? Harvemmin se sairaalassaoloaika nyt niin kovin pitkä edes on.
Voisi ainakin kysyä häiritseekö huonekaveria ja mennä sit vaikka päiväsaliin.

peesi. ei kannata tehdä lapsia jos itsekin on lapsi.

Mä en tajunnut tätä. Mulla hb koko raskauden ajan 140. Synnytyksen jälkeen 75. Mä en vaan päässyt sängystä ylös pyörtymättä, en todellakaan uskaltanut nousta seisomaan vauvan kanssa, tarvitsin miehen apua, hän hoiti vauvan, toi mulle ruuat yms. Kuka muu mua ois siellä auttanut? Olenko sen takia epäkypsä äidiksi etten pystynyt täysin itsenäisesti hoitamaan vauvaa pariin ensimmäiseen päivään oman kuntoni vuoksi?

Hoitajat on siellä tuota varten.

Ei kukaan hoitaja kysynyt tarvitsenko apua, vaikka tiesivät kuntoni. Olin myös jotenkin niin sekaisin ja väsynyt etten olisi apua uskaltanut pyytää. Suihkuunkin otin vauvan mukaan toiseksi viimeisenä päivänä kun en tiennyt saako vauvan jättää hoitajille.. Ensi kerralla sitten viisaampana että yksin on päivät selvittävä. =/

Ei ole! Kyllä isä on oikeutettu olemaan vauvaansa hoitamassa ja vaimoaan tukemassa jos tarve on :).
 

Yhteistyössä