S
"surusilmä"
Vieras
Ensinnäkin taustoja.
Avomieheni on asunut ns. vanhanapoikana kotonaan miltein 40v, hän on pitänyt kotipaikkaa kunnossa ainoana sisaruksistaan sillä olettamuksella, että hän ostaisi kotitilan, mutta kun isänsä kuoli jokunen vuosi sitten, niin äitinsä puolelta alkoi sellainen, että "teen talonpaperit keväällä...tulevana syksynä...sitä seuraavana keväänä" jne. Lisäksi vaatii lisäehdon, että hänelle jää elinikäinen asumisoikeus taloon (=mieheni ei pystyisi omaa elämäänsä elämään/perustamaan perhettä jne. koska anopin kanssa yksinkertaisesti ei pystyisi saman katon alla yksikään toinen nainen asumaan).
No sitten kun mieheni tapasi minut ja aloimme odottamaan vauvaa niin anopin puolelta riemu repesi. Kiristys alkoi "En tee talonpapereita ennen kuin lapsesta tehdään kokeet, että on edes sinun lapsi!"
Kaiken lisäksi anoppi väen väkisin väittää, että lapsi syntyy tulevana marraskuussa ja kyllä hän tietää mikä minä olen naisiani eikä lapsi voi olla mieheni.
Ei usko vaikka mieheni sanoo, että lapsen laskettu aika on helmikuussa ja hän kyllä sen 100% tietää kun on ollut mukana neuvolakäynneillä, ultrassa jne.
Anoppi ei ole oikeastaan koskaan edes halunnut minuun tutustua, itse en ole hänelle ainuttakaan pahaa sanaa sanonut vaan niellyt kaiken paskan mitä sieltä on tullut ja todellakin sieltä on tullut todella pöyristyttävää tekstiä mm.minun edellisistä lapsistani. Anopin mielestä kun hänen poikansa puolisolla ei saisi olla aikaisempia lapsia koska se kertoo siitä miten nainen jakaa vähän kenelle vain.
Mieheni sitten kyllästyi totaalisesti tähän tilanteeseen ja koska hän todellakin haluaa perustaa perheen ja tosiasia on, että vauva tulossa helmikuussa niin ostimme talon vähän aikaa sitten muualta.
Todellakin luulimme, että tilanne rauhoittuu, mutta nyt tuntuu, että tilanne vain pahenee...
Eilen oli esim.sellainen välikohtaus, että anoppi oli soittanut miehelleni töihin "Nyt tuot sen koiran heti takaisin tänne kotiin! Minulle soitettiin sieltä päin, että se koira juoksentelee vapaana kaupan pihassa ja on meinannut jäädä auton alle."
Kun mieheni oli koittanut kysyä, että kuka soitti ja mihinkä aikaan jne. niin anoppi ei pystynyt tähän vastaamaan.
Kun mieheni pääsi sitten kotiin niin kysyi minulta, että onko koira karannut johonkin? ..ja koira ei todellakaan ole kotipihasta mihinkään lähtenyt eilen. Tiedän sen varmasti sillä koira ei juoksentele yksinään pihassa koskaan vaan olen itse aina myöskin pihalla tuolloin (emme ole vielä ehtineet tähän uuteen kotiin aitaa rakentamaan..olisi tulevan viikonlopun projekti).
Mieheni sitten soitti äidilleen ja kysyi, että mikä homman nimi kun täällä kotona sanotaan asiat toisin ja nyt kyllä kertoo kuka tälläistä on väittänyt. No aikansa kun kinusi tietoa, niin anoppi sanoi, että kuulemma kyseessä on ollut hänen lähinaapurinsa...ainut että tämä naapuri on vanha mummo joka ei koskaan käy tässä kylän pikkukaupassa vaan käy asioimassa kaupungissa, eikä poistukkaan kotoaan kun erittäin harvoin koska alkaa olemaan jo huonossa kunnossa, lähes sokea jne.
Eli sen tietää, ettei kukaan ole soitellut anopille vaan hän valehteli koko asian ja koitti vissiin jotenkin saada miestäni minulle suuttumaan kun olen tämän rakkaan koiran päästänyt melkein auton alle.
Sitten kun anoppi itsekkin puhelimessa tajusi, että jäi valheesta kiinni, niin suuttui ja lopetti puhelun sanoilla "Koita nyt tajuta jättää sellainen nainen!"
Tämä on ihan ihmeellinen tilanne enkä käsitä miten joku voi käyttäytyä noin mielipuolisesti ja koittaa ylimielisesti hallita muiden elämää ja saada pahaa aikaiseksi.
Itse olen ilmoittanut jo jokin aika sitten etten ole missään tekemisissä anopin kanssa. Se on parempi niin. Tiedän itse, etten ole hänelle mitään pahaa tehnyt enkä sanonut eli minulla on kyllä ns.puhtaat jauhot pussissa ja se on ihan turha edes yrittää tulla toimeen kun toinen vääntää kaikki asiat päälaelleen.
Kaikki sanoo minulle ja tiedän sen itsekkin, ettei kannata välittää ja antaa olla koko asian, mutta onhan se vaikeaa kun ikinä ei tiedä mitä tuleva päivä tuo tullessaan anopin osalta.
Mieheni sitä mieltä, että hänen äitinsä on väärässä ja hokee minulle ettei anna periksi ja haluaa olla minun kanssani...hän ei välitä äitinsä puheista.
Mieheni on siinä mielessä hankalassa välikädessä, että äidillänsä kun ei ole itsellään ajokorttia ja asuu puskan keskellä niin tätä on pakkokin käyttää kaupoille, käydä kantamassa sisälle lämmityspuita jne.
Kotipaikkaansa on täältä muutama km matkaa ja mieheni käy siellä huushollaamassa kolmisen kertaa viikossa.
Mihelläni on kaksi sisarusta, toinen asuu kauempana ja toinen asuu kyllä samassa kaupungissa, mutta ei ole ollut äitiinsä kanssa vuosiin tekemisissä. Hänellä meni äitinsä kanssa välit isän kuoleman jälkeen.
Että sellainen avautuminen. huoh.
Avomieheni on asunut ns. vanhanapoikana kotonaan miltein 40v, hän on pitänyt kotipaikkaa kunnossa ainoana sisaruksistaan sillä olettamuksella, että hän ostaisi kotitilan, mutta kun isänsä kuoli jokunen vuosi sitten, niin äitinsä puolelta alkoi sellainen, että "teen talonpaperit keväällä...tulevana syksynä...sitä seuraavana keväänä" jne. Lisäksi vaatii lisäehdon, että hänelle jää elinikäinen asumisoikeus taloon (=mieheni ei pystyisi omaa elämäänsä elämään/perustamaan perhettä jne. koska anopin kanssa yksinkertaisesti ei pystyisi saman katon alla yksikään toinen nainen asumaan).
No sitten kun mieheni tapasi minut ja aloimme odottamaan vauvaa niin anopin puolelta riemu repesi. Kiristys alkoi "En tee talonpapereita ennen kuin lapsesta tehdään kokeet, että on edes sinun lapsi!"
Kaiken lisäksi anoppi väen väkisin väittää, että lapsi syntyy tulevana marraskuussa ja kyllä hän tietää mikä minä olen naisiani eikä lapsi voi olla mieheni.
Ei usko vaikka mieheni sanoo, että lapsen laskettu aika on helmikuussa ja hän kyllä sen 100% tietää kun on ollut mukana neuvolakäynneillä, ultrassa jne.
Anoppi ei ole oikeastaan koskaan edes halunnut minuun tutustua, itse en ole hänelle ainuttakaan pahaa sanaa sanonut vaan niellyt kaiken paskan mitä sieltä on tullut ja todellakin sieltä on tullut todella pöyristyttävää tekstiä mm.minun edellisistä lapsistani. Anopin mielestä kun hänen poikansa puolisolla ei saisi olla aikaisempia lapsia koska se kertoo siitä miten nainen jakaa vähän kenelle vain.
Mieheni sitten kyllästyi totaalisesti tähän tilanteeseen ja koska hän todellakin haluaa perustaa perheen ja tosiasia on, että vauva tulossa helmikuussa niin ostimme talon vähän aikaa sitten muualta.
Todellakin luulimme, että tilanne rauhoittuu, mutta nyt tuntuu, että tilanne vain pahenee...
Eilen oli esim.sellainen välikohtaus, että anoppi oli soittanut miehelleni töihin "Nyt tuot sen koiran heti takaisin tänne kotiin! Minulle soitettiin sieltä päin, että se koira juoksentelee vapaana kaupan pihassa ja on meinannut jäädä auton alle."
Kun mieheni oli koittanut kysyä, että kuka soitti ja mihinkä aikaan jne. niin anoppi ei pystynyt tähän vastaamaan.
Kun mieheni pääsi sitten kotiin niin kysyi minulta, että onko koira karannut johonkin? ..ja koira ei todellakaan ole kotipihasta mihinkään lähtenyt eilen. Tiedän sen varmasti sillä koira ei juoksentele yksinään pihassa koskaan vaan olen itse aina myöskin pihalla tuolloin (emme ole vielä ehtineet tähän uuteen kotiin aitaa rakentamaan..olisi tulevan viikonlopun projekti).
Mieheni sitten soitti äidilleen ja kysyi, että mikä homman nimi kun täällä kotona sanotaan asiat toisin ja nyt kyllä kertoo kuka tälläistä on väittänyt. No aikansa kun kinusi tietoa, niin anoppi sanoi, että kuulemma kyseessä on ollut hänen lähinaapurinsa...ainut että tämä naapuri on vanha mummo joka ei koskaan käy tässä kylän pikkukaupassa vaan käy asioimassa kaupungissa, eikä poistukkaan kotoaan kun erittäin harvoin koska alkaa olemaan jo huonossa kunnossa, lähes sokea jne.
Eli sen tietää, ettei kukaan ole soitellut anopille vaan hän valehteli koko asian ja koitti vissiin jotenkin saada miestäni minulle suuttumaan kun olen tämän rakkaan koiran päästänyt melkein auton alle.
Sitten kun anoppi itsekkin puhelimessa tajusi, että jäi valheesta kiinni, niin suuttui ja lopetti puhelun sanoilla "Koita nyt tajuta jättää sellainen nainen!"
Tämä on ihan ihmeellinen tilanne enkä käsitä miten joku voi käyttäytyä noin mielipuolisesti ja koittaa ylimielisesti hallita muiden elämää ja saada pahaa aikaiseksi.
Itse olen ilmoittanut jo jokin aika sitten etten ole missään tekemisissä anopin kanssa. Se on parempi niin. Tiedän itse, etten ole hänelle mitään pahaa tehnyt enkä sanonut eli minulla on kyllä ns.puhtaat jauhot pussissa ja se on ihan turha edes yrittää tulla toimeen kun toinen vääntää kaikki asiat päälaelleen.
Kaikki sanoo minulle ja tiedän sen itsekkin, ettei kannata välittää ja antaa olla koko asian, mutta onhan se vaikeaa kun ikinä ei tiedä mitä tuleva päivä tuo tullessaan anopin osalta.
Mieheni sitä mieltä, että hänen äitinsä on väärässä ja hokee minulle ettei anna periksi ja haluaa olla minun kanssani...hän ei välitä äitinsä puheista.
Mieheni on siinä mielessä hankalassa välikädessä, että äidillänsä kun ei ole itsellään ajokorttia ja asuu puskan keskellä niin tätä on pakkokin käyttää kaupoille, käydä kantamassa sisälle lämmityspuita jne.
Kotipaikkaansa on täältä muutama km matkaa ja mieheni käy siellä huushollaamassa kolmisen kertaa viikossa.
Mihelläni on kaksi sisarusta, toinen asuu kauempana ja toinen asuu kyllä samassa kaupungissa, mutta ei ole ollut äitiinsä kanssa vuosiin tekemisissä. Hänellä meni äitinsä kanssa välit isän kuoleman jälkeen.
Että sellainen avautuminen. huoh.
Onneksi sulla on hyvä mies.
Itse en tiennyt tästä vanhapoika asiasta vasta kuin jonkin aikaa kun oltiin tapailtu ja se tuli minulle yllätyksenä sillä mieheni käyttäytyi niin eritavalla kun tälläiset stereotypiset "vanhapoika mammanpojat".
