osallistuuko miehesi koiran ulkoiluttamiseen? vaikka kävissi töissä ja sinä kotona

meillä näin :/ ei oikeastaan useinkaan käytä koiraansa ulkona..joskus kännissä kyllä.
siis ymmärrän kyllä että kotona ollessani hoidan useammin mutta käyttäsi ees joskus..mutta ei

 

Joo aika tasan menee ulkoilutukset.

 

No harvemmin sen tarvitsee huolehtia. Koira on minun, vaikka onkin koko perheen "jäsen". Minä huolehdin koiran kouluttamisesta, kun mies ei edes osaisi olla tarpeeksi jämäkkänä.
Meidän edellisen koiran koulutus meni niin päin pyllyä, kun itselläni ei ollut aikaisemmin koiraa ja miehen lapsuudenkodissa oli ollut moniakin koiria ja uskoin kaiken sinisilmäisesti mitä mies kehotti opettamaan koiralle.

Tällä hetkellä koiraa ei voi edes luovuttaa muiden ulkoilutettavaksi, koska hihnakäyttäytyminen on edelleen minun kanssani hakusessa. En voisi suurin surminkaan luovuttaa koiraa esim. lasten käsiin, kun se saattaa yhtäkkiä vieläkin riuhtaista jos näkee jotain mielenkiintoista.

Mies kyllä on monesti ottanut koiran auton kyytiin, esim. kauppareissunsa ajaksi. Mutta hihnassa ei ole koiraa kuljettanut muuta kuin jos on ollut ihan kauhea pakko.

 

Silloin kun meillä oli koira, josta itse halusin eroon, mutta mies ei suostunut luopumaan, niin tämän koiran mies sai yksin hoitaa loppuajat vaikka olinkin kotona. Työmatkojen takia tai jos työpäivät venyivät pitkiksi, niin silloin autoin koiran suhteen. Mutta muuten mies sai hoitaa koiransa yksin.

Muut koirat taas hoidimme/hoidamme yhdessä. Tarkoittaen lähinnä, että jos mies on töissä, niin lähtee minun ja koirien kanssa joko kerran tai kaksi päivässä ulos. Aamu-ulkoilutukset on minun juttuni sitten.

 

Meillä mies ei osallistu ollenkaan koiran hoitamiseen, ei silloin kun olin kotiäitinä, eikä myöskään nyt kun olen ollut töissä. Tosin tämä oli mulle alusta alkaen selvä asia, että koira on kokonaan mun vastuullani, minun koirani (lisätään nyt vielä, että jos olen oikein pahasti sairaana, niin toki mies koiran silloin ruokkii ja pienille pissalenkeille vie). Lasten hoitamiseen ja kodinhoitoon osallistuu kanssani tasavertaisesti.

 

Mä olen elänyt koirallisena vain sellaisessa suhteessa, jossa koirat olivat minun. Siis olin hankkinut koirat ennen kuin tapasin mieheni. Pääsääntöisesti koirien hoito ja ulkoilutus oli mun heiniä, mutta lähti tuo seuraksi joskus ja tiety kun olin kipeä tai vaik töissä niin asasi hoitaa ja lenkittää. Mutta koskaan en olettanut automaattisesti että hoitaa. Mutta koirat oli siis olleet jo vuosia mulla ennenkuin mies tuli kuvioihin...

Tuo tuntui poimivan "rusinat pullasta", ulkoilutti kauniilla säällä yms ja meitsi sai räntäkelit! :kieh:

 

Mies päästää pari kertaa päivässä koirat pihalle, mutta ei varsinaisesti lenkitä niitä. Lenkittää kyllä jos pyydän, mutta tällä hetkellä moiselle ei ole tarvetta.

 

kyllä ulkoiluttaa. meillä tosin nyt helpottanut kovasti kun asutaan omakotitalossa maaseudulla ja iso, aidattu piha niin ei tarvitse aamupisuille kuin avata ovi. Hoitaa myön muuten koiraa ( leikkaa kynnet jne. ) Muutenkin on aina huolehtinut koirasta todella hyvin ( eläinlääkärin poika, joten verissä tämä on ) Minä kyllä käytän myös ja touhuan koiran kanssa.

 

no meillä mies hoitaa ulkoilutukset pääosin.

 

Meillä pitää olla tosi hyvä syy ja mun täysin rampa, että ukko suostuu käyttämään koiraa. Onkohan tuo 1.5 vuoden aikana käyttänyt kahdesti.. Noh, omapahan on koirani ja ilman tuota löhöisin sisällä koko päivän.

 

Hoitelee koiria, vaikka koirat on yksin minun harrastukseni. Minä olen kotona vauvan kanssa, niin käyttää joka aamu pissalenkin, jotta se ei jää mulle, kun ruokin ja huolehdin vanhemmat lapset kouluun. Mutta mulla onkin erityisen hyvä mies! :heart:
Tiimissä huolehditaan koko perheestä, johon myös koirat kuuluu.

Edit: Mulla toki päävastuu, koska koirat on minun, mutta auttaa mukisematta, jos tilanne niin vaatii. Ja nyt vaatii.

 

ja siis koira on MIEHEN..otti sen jo enne yhteenmuuttoa itselleen

 

Asumme ihan maaseudulla ja koirien pito on varmasti helpompaa kuin kaupungissa, mutta ihan mukavasti mies osallistuu noiden koirien hoitoon. Esim. jos olen illalla myöhään töissä, niin huolehtii iltaruokinnan ja jos minä huolehdin lapset aamulla, niin mies sitten huolehtii koirien ruuat ja vesien vaihdot, vaikka periaatteessa koirat ovat minun haluamani ja siis tavallaan minun, mutta tietysti ovat koko perheen koiria. Ulkoilutus ei juuri teetä töitä, kun voivat olla ulkona vapaasti (meillä on aidattua aluetta pihapiirissä reilu hehtaari) ja lenkille lähtijä ottaa aina yhden tai molemmat mukaan, milloin hihnassa ja milloin irti, riippuu minne menee. Joka päivä ei edes lenkitetä koiria, kun paljon leikkivät ja juoksevat tuolla pellolla muutenkin. Mitään erikoista näiden kanssa ei harrasteta, lähinnä kulkevat meidän mukana, mitä sitten tehdäänkin.

 

Meillä on mennyt niin, että koiran on virallisesti minun mutta henkisesti isännän. Mieheni on koiralle kaikki kaikessa, palvoo maata mieheni jalkojen alla, joten koiran ulkoiluttaminen on jotenkin sitten mennyt mieheni iloksi. Koira on kyllä yhteinen, mutta tällä hetkellä hihna käyttäytyminen ei mene niin kuin elokuvissa, joten miehen on helpompi käyttää koiruus itsekseen kuin minun vaunujen kanssa.

 

Meillä mies vei aamuisin (koiruli kuoli keväällä ja uutta harkitaan) ennen töihin menoa, ettei mun tarvi lasten kanssa mennä, usein vei töistä tullessaankin ja iltapisut vaihtelevasti, ulkoilutti kyllä 90% vaikka Vilma olikin otettu jo mun lapsuuden kotiin kun olin 16v. Paremmin hoiti koiran ku minä lasten syntymän jälkeen, opiskeluaikoina kävinkin pitkillä lenkeillä.

 

Lisäys vielä, että kun olin töissä lasten välissä, aiemmin lähtevä vei koiran, myöhemmin lähtevä lapsen ja illalla toisin päin, ensin tuleva haki lapsen, jälkimmäiseksi tuleva vei koiran.

 

Hyvin epäsäännöllisesti ... mutta kun käyttää niin käyttää tosi pitkillä lenkeillä ja ottaa mukaan kun lähtee kalalle tms.

Ongelma piileekin siinä että en koskaan tiiä milloin on menossa. Suunnittelen siis oman iltani niin että käytän koiran mutta sitten olisikin voinut tehdä jotain muuta koska mieheni lähteekin sen lanssa.

Toisinsanoen mies vie jos huvittaa mutta mulle se on velvollisuus.

 

meillä kyllä koira on meidän koko perheen, mutta jotenkin mies on meidän koiralle se ykkönen tässä perheessä. Koira palvoo miestäni ja tuo koira on miehellekin niin rakas otus, että mielellään sitä ulkoiluttaa ja hoitaa.

 

Kyllä ulkoilutti ja hänelle kuuluu kynsienleikkaus yms..Vaikka koira oli minulla jo kun alettiin seurustelemaan, on se nykyään yhteinen ja yhdessä siitä huolehditaan niin kuin muistakin asioista...Toki nykyään meilläkin on elämä menny helpoks kun koiran voi vaan päästää ovesta ulos, joten ei tartte miettiä et kuka lähtee remmilenkille koiran kanssa..

 

Ei kamalasti, tarvittaessa toki käyttää pissalla ja joskus käy juoksulenkilläkin mutta alusta asti on sovittukin että toi koira on mun projekti.

 

Koottuja vinkkejä kiitos, eli mitkä jutut teillä on toimineet moisen käytöksen kitkemisessä. Meillä ei siis ole sattunut mitään sen kummempaa, tuo 9kk vanha otus vaan tuntuu nykyään olevan paljon tietoisempi muiden koirien olemassaolosta ja alkaa toisen koiran nähdessään haukkua ja yrittää vetää kohti näkemäänsä koiraa. En luonnollisestikaan päästä koiraa hihnassa muiden koirien luokse, mutta tuntuu, että pojan korvat muuttuvat noissa tilanteissa pelkiksi koristeiksi.

Muutoin meillä menee hienosti ja koira tottelee asiassa kuin asiassa jopa pelkästä katseesta, eli aina emme tarvitse edes sanoja. Mutta nuo muiden koirien kohtaamiset tosiaan tällä hetkellä aiheuttavat mulle päänvaivaa ja haluan ehdottomasti opettaa koiran pois tuosta "räkyttämisestä".

Toinen juttu liittyy sitten kastroimiseen. Me emme aio teettää koirallamme pentuja ja olemmekin alusta asti olleet sitä mieltä, että koiramme kastroidaan jossain vaiheessa. Täällä joidenkin omistajien nartut ovat jostain syystä juoksuaikoinakin välillä omilla teillään (ja tunkemassa pihaamme), joten vahingon vaara on suurehko, etenkin, kun oma koiramme tulee myöhemmin olemaan tarhassa työpäiviemme ajan. Milloin tuo kastrointi kannattaisi tehdä, voiko sitä ajatella jo nyt, vai pitäisikö vielä odottaa (esimerkiksi sitä, että tuon ohitustilanteissa räkyttämisen saa koulittua pois)? Lapinkoirasta siis kyse.

 

Tän takia meille ei tule koiraa.. Tiedän jo etukäteen et se jäis mun vastuulle joten ei tule.

 

Tottakai mies huolehtii koiran ulkoilutuksesta siinä missä minäkin. Alunperin on mun koira mutta yhdessä hoidetaan niin koira kuin lapset.

 

Koottuja vinkkejä kiitos, eli mitkä jutut teillä on toimineet moisen käytöksen kitkemisessä. Meillä ei siis ole sattunut mitään sen kummempaa, tuo 9kk vanha otus vaan tuntuu nykyään olevan paljon tietoisempi muiden koirien olemassaolosta ja alkaa toisen koiran nähdessään haukkua ja yrittää vetää kohti näkemäänsä koiraa. En luonnollisestikaan päästä koiraa hihnassa muiden koirien luokse, mutta tuntuu, että pojan korvat muuttuvat noissa tilanteissa pelkiksi koristeiksi.

Muutoin meillä menee hienosti ja koira tottelee asiassa kuin asiassa jopa pelkästä katseesta, eli aina emme tarvitse edes sanoja. Mutta nuo muiden koirien kohtaamiset tosiaan tällä hetkellä aiheuttavat mulle päänvaivaa ja haluan ehdottomasti opettaa koiran pois tuosta "räkyttämisestä".

Toinen juttu liittyy sitten kastroimiseen. Me emme aio teettää koirallamme pentuja ja olemmekin alusta asti olleet sitä mieltä, että koiramme kastroidaan jossain vaiheessa. Täällä joidenkin omistajien nartut ovat jostain syystä juoksuaikoinakin välillä omilla teillään (ja tunkemassa pihaamme), joten vahingon vaara on suurehko, etenkin, kun oma koiramme tulee myöhemmin olemaan tarhassa työpäiviemme ajan. Milloin tuo kastrointi kannattaisi tehdä, voiko sitä ajatella jo nyt, vai pitäisikö vielä odottaa (esimerkiksi sitä, että tuon ohitustilanteissa räkyttämisen saa koulittua pois)? Lapinkoirasta siis kyse.

Sori tuli ihan väärin tää ot-juttu, teen tästä oman aloituksen!!

 

Meillä mies hoitaa pääasiassa koiran ulkoilut. Käyttää koiran lenkillä ennen töihin lähtemistä aamulla. Me käytetään sitten lapsen kanssa ulkona niin että pääsee tarpeensa tekemään päivällä kerran. Mies käyttää koiran lenkillä kun tulee töistä tai jos miehellä on ollut rankka työpäivä/ uneton yö niin mä käytän sillä välin kun mies lepää ja katsoo lapsen perään. Illalla mies käyttää koiran vielä kunnon pitkällä lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Virallisissa papereissa koira on mun nimissä, mutta käytännössä se on ihan täysin miehen koira! Toki käyn mielelläni sen kanssa ulkona ja ruokin mutta mun pääpaino on kuitenkin lapsessa ja raskaana olemisessa