osaatko pitää kulissit yllä?

[Kaalikääryle]

En oikein osaa, enkä haluakaan. Sillä lailla tekee vaan itselleen hallaa. Olen joskus kokeillut; ajattelin että jos mun elämä näyttäis ulkoisilta puitteiltaan loistavalta, siitä vähitellen myös tulee sellaista. Mutta lopputuloksena olikin vaan entistä paskamaisempi olo.

Nyt ajattelen, että onni piilee epätäydellisyydessä ja siinä, että joku hyväksyy ja välittää siitä huolimatta, että olen "vain" tällainen.

 

[nytkypylly]

no en kyllä osaa, meillä ollaan sitä mitä ollaan, eikä ulospäinkään esitetä muuta.. onneksi huonoja päiviä on äärimmäisen harvoin :heart:

 

[Ultramariini]

Riippuu tilanteesta.. sinänsä en osaa peitellä tai teeskenellä, ja minusta näkee jos joku ei ole hyvin.

Mutta puhuminen siitä onkin sitten toinen asia. Huomaan, että nykyään pidän aikapaljon asioita sisälläni. Ehkä liikaakin. :/

 

[katus]

osaan, johan tässä on 4 vuotta menny...

 

[tähdenlento09]

Höh, kirjoitin pitkän pätkän ja se katos taivaan tuuliin :/
Lyhennettynä:

Toivon taare sulle kaikkea hyvää ja parempaa huomista, mutta vain sinä itse voit ottaa sen ensimmäisen ja ratkaisevan askeleen paremman huomisen puolesta. Lääkkeitä on erilaisia, eikä kaikki sovi kaikille. Kokeilemalla löytyy se itselleen sopiva. Mutta lääkityksen "tukena" pitäisi olla keskustelua ammattiauttajan kanssa. Ne asiat täytyy saada purettua sieltä omasta mielestä pois ja käsiteltyä, jotta solmut aukeaa ja elämä tuntuu jälleen elämisen arvoiselta.

:hug: ja voimia sulle "ottaa härkää sarvista" ja pistää se oma elämä kuntoon

 

[homo viator]

Osaan pitää kulissit yllä... B)

"hetero-sinkkuäiti..."

 

[mie]

En osaa. Minusta näkee heti jos joku asia painaa mieltä, olipa se iso tai pieni asia.

 

[Kaalikääryle]

Osittain osaan ja osittain en.

Opin siitä pois, ja olen oppinut siihen osittain takaisin sen jälkeen, kun lapsella todettiin vakava sairaus. Opittuani sen, että monikaan ei halua kuulla ajatuksia jotka liittyy pelkoon lapsen menetyksestä tai muista mitä siihen liittyy. Aika pian opin vastaamaan kysymykseen "miten menee?" että "ihan hyvin" vaikka oikeasti tuntui siltä, että kaikki on päin helvettiä ja että en jaksa enää yhden yhtä päivää enää.

Olen muuten huomannut saman, että ainakin osa ihmisistä vaivaantuu, jos vaikeista asioista puhuu liian suoraan. En itsekään sen vuoksi kovin usein viitsi avautua synkimmistä tunnoistani, mutta olen myös huono näyttelemään hyväntuulista ja "normaalia", jos olo on ihan syvältä. Silloin olen yleensä tavallista vaisumpi ja hiljaisempi.

 

[Rapanhapakko]

Osaan tämän jalon pidemmän päälle aika itsetuhoisen taidon hyvin.

Samoin.

 

[vieras]

valitettavasti osaan, ja teen sitä par aikaa... ulos päin näyttää unelmalta mutta sit sisällä täyttä sontaa!!

 

[lumihiutale leijailee]

Ilmanmuuta

voitko elää kaksoiselämää niin että välttämättä kukaan ulkopuolinen ei näe kuinka paha sinulla on olla omassa elämässäsi tai liitossasi?

tää on oikeesti taitolaji, koota itsensä kun lähtee pihalle tai puhelin soi, mutta kun kotona on yksin niin kaikki romahtaa. ja minä perussuomalainen en osaa puhua miltä sisällä tuntuu niin en osaa edes ottaa puhelinta käteen ja soittaa lääkärille aikaa, koska en vain halua kertoa siellä kuinka paha minulla on olla ja mitä kaikkea paskaa ajattelen pääni sisällä

 

[Essi-]

tuli tehtyä ennen noin.. onneks siitä tilanteesta päsi pois ja enää ei tarvi esittää..

 

[Tumpula]

Voin ja osittain elänkin. Joskus olen ollut avoimempi mutta ei siitä mitään hyötyä ole ollut, ei ketään kiinnosta kuitenkaan. Opin sitten pitämään turpani kiinni ja kärsimään hiljaa.
Tutuilta ja neuvolasta yms. tulee aina palautetta miten mä olen niin ihanan itsevarma, tasapainoinen ja onnellinen. P*skanmarjat...

 

[Sleepis]

osasin.
enään ei tartte kun päätin alkaa rehelliseks, eli jos joku kysyy niin vastaan muuten en asiasta puhu.pitää kyllä kans tietää että kenelle voi puhua ilman että siitä tulee sen isompaa farssia, eli ian kaikille en kaikkea sano.

Vähän tähän suuntaan.... Ihan kaikkea ei kannata kertoa ihan kaikille...

 

[Sleepis]

Voin ja osittain elänkin. Joskus olen ollut avoimempi mutta ei siitä mitään hyötyä ole ollut, ei ketään kiinnosta kuitenkaan. Opin sitten pitämään turpani kiinni ja kärsimään hiljaa.
Tutuilta ja neuvolasta yms. tulee aina palautetta miten mä olen niin ihanan itsevarma, tasapainoinen ja onnellinen. P*skanmarjat...

Miten sä voit sanoa noin??? Mua kiinnostaa ja paljon!!! :hug:

 

[Sleepis]

voitko elää kaksoiselämää niin että välttämättä kukaan ulkopuolinen ei näe kuinka paha sinulla on olla omassa elämässäsi tai liitossasi?

tää on oikeesti taitolaji, koota itsensä kun lähtee pihalle tai puhelin soi, mutta kun kotona on yksin niin kaikki romahtaa. ja minä perussuomalainen en osaa puhua miltä sisällä tuntuu niin en osaa edes ottaa puhelinta käteen ja soittaa lääkärille aikaa, koska en vain halua kertoa siellä kuinka paha minulla on olla ja mitä kaikkea paskaa ajattelen pääni sisällä

Mutta rakas, säkin olet käynyt niin pohjalla, että jos vaan mitenkään saan sua autettua siinä, että saat johonkin purettua tuota oloasi tai soitettua sinne lääkäriin niin auttaisin oikein mielelläni. :hug:

 

[keppälerttu]

Osaan, tai ainakin osasin, nykyään kieltäydyn niin tekemästä.

Tuo asia et monet ihmiset ei kestä kuulla että jollain on ongelmia, on aika tuttua, ja niin persiistä, varsinkin kun on alkanut puhumaan Sällin kuraattorilla käynneistä ja muista, niin välillä tuntuu et ihmisten tekis mieli pistää kädet korville ja olisivat mielummin kuulematta..


Ja ap, ei ne läheiset siitä katoa eikä sua hylkää, vaikka sanoisit ja tekisit mitä, se toisen tuskan ja surun katsominen vaan on niin tuskaisaa ja siitä tulee niin voimaton olo, kun ei voi mitään tehdä, et tulee sanottua asioita joita ei tarkoita :hug:

 

[Kaalikääryle]

Voin ja osittain elänkin. Joskus olen ollut avoimempi mutta ei siitä mitään hyötyä ole ollut, ei ketään kiinnosta kuitenkaan. Opin sitten pitämään turpani kiinni ja kärsimään hiljaa.
Tutuilta ja neuvolasta yms. tulee aina palautetta miten mä olen niin ihanan itsevarma, tasapainoinen ja onnellinen. P*skanmarjat...

Tämä on muuten avoimuuden huono puoli. Siinä tulee aika nöyrä olo, kun avautuu omista asioistaan ja huomaa, ettei ketään oikein kiinnosta. Joku kultainen keskitie kai tässäkin asiassa on löydettävä, eli ei avautuisi liikaa omista asioistaan, mutta kysyttäessä ei valehtelisi niiden olevan loistavasti, jos kerran eivät ole.

Siksi kai tällaisilla palstoilla onkin niin kovasti paljon kysyntää, kun ainakin jossain pääsee avautumaan...

 

[Irene]

Osaan Kukaan ei uskoisi miten täynnä paskaa meidän avioliitto on ollut, nyt näyttää kyllä paremmalta. Ja kukaan ei tiedä mun masennuksesta, mua pidetään vaan itsekkäänä ja oikukkaana (kun välillä "katoan", enkä halua nähdä ihmisiä). Mitä se auttaa että purkaa sitä tuskaa muihin? Mä tiedän että mä selviän, vaikka välillä tuntuu että kuolee. (Lääkitystä tosin varmaan jatkan elämäni loppuun asti)

 

[Tumpula]

Miten sä voit sanoa noin??? Mua kiinnostaa ja paljon!!! :hug:

Olet sitten ensimmäinen. :hug:

Ei sitä vaan osaa enää niin avautuakaan, menee vähän lukkoon. Niin monta kertaa on omista asioista tullut jollekin läheiselle avauduttua ja todettua että ketään ei tosissaan kiinnosta. Enää ei uskalla edes yrittää.

Taarelle tekisi mieli sanoa että mä tulen joskus moikkaamaan karvaisia kavereita enkä poistu ennen kuin olet soittanut lääkärille (=paha uhkaus)... Pahalta tuntuu kovasti sun puolesta.

 

[Kotilehmä]

Kyllä osaan, pari vuotta elin täydessä helvetissä eikä kukaan tiennyt siitä mitään, eikä esim. omat vanhemmat tiedä vieläkään

 

[Karussa]

Osaan ja liiankin hyvin, mun on suorastaan pakko. :ashamed:

 

[d u m b o]

Mä en osaa esittää muuta kuin mitä olen, mutta sen verran huonosti mun pahoinvointia huomaa (piristyn aina ihmisten ilmoilla), ettei yleensä kukaan multa edes kysy mikä hätänä. Mulla ei koskaan ole ollut sellaisia ihmisiä ympärillä, jotka oikeasti tuntevat minut ja joille olisin aina voinut kertoa tunteistani. Mulla on rakastavat vanhemmat jotka kyllä aina on musta välittäneet, mutta kiireiltään ei kaikkea ole huomanneet. Sisko ja kaverit on aina vain välittäneet enemmän itsetään kuin muista. Nyt aikuisiällä on aika vaikea avautua, kun on tottunut pitämään kaiken sisällään.

 

[Narkissos]

Kyllä. Ei edes mies vierestä ole nähnyt että olen ollut siinä pisteessä, että olen päivittäin ajatellut hypätä katolta. Voit laittaa yytä jos tahdot. :hug:

 

[Texas Flame]

Kyllähän tuo onnistuu...Oon vähä tuon Tumpulan kaa samoilla linjoilla, et ei edes "viitsi" enää avautua, ku on huomannu, et ketään ei tosiaan kiinnosta tai jos kiinnostaa, niin korkeintaan sen verran, että pääsee kertomaan tarinaa eteenpäin. :headwall: Ja oon mä huomannu sen itestänikin, et enpä mä kellekkään niitä syvimpiä ajatuksia tai yleensäkkään omassa elämässä tapahtuneita paskoja juttuja kerro...Eikä löydy yhtään ystävää kuka tietäis musta suunilleen kaiken...Sellast "bestist" minkä kaa jaetaa kaikki...juu knouuu. :| Kai se on tavallaan harmi, mut kaikkeen tottuu ajanmyötä... :/