Auttakaa pyydän!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistaa

Vieras
Sairastan ahdistuneisuushäiriötä joka on ollut hallinnassa jo vuoden. Minulla on lääkitys ja käyn juttelemassa mutta nainen on lomalla. Joka tapauksessa....

Nyt alkaa iskeä taas ahdistus päälle. Oireilen kuolemanpelolla, en omalla vaan lasteni. Pelkään auto-onnettomuuksia, ym. joihin ei itse voi vaikuttaa jos se kohdalle tulee. Myös sairauksia, ihan liikaa.
Nyt taas löydän lapsistani kaikkea oireita liittyen vaikka mihin. Pelkään, voi Luoja että pelkään että lapse/illani on joku sairaus. Jos tulee erikoisempi mustelma, jos käyttäytyy jotenkin ( mielestäni ) erikoisella tavalla, jos valittaa pää-/maha-/jalka-/mitätahansa-kipua.... menen ihan paniikkiin pääni sisällä. Googletan ja löydä yhtymiä oireisiin. :( Tämä on ihan kamalaa. :(

Pelkään tällä hetkellä leukemiaa yhdellä lapsella. Oireet ei passaa kai siihen mutta pelkään silti. Alle 3-vuotias lapsi saa mustelmia ja pelkään joka hemmetin jälkeä.

Pelkään toisella lapsella olevaa diagnoosia joka ei ole vaarallinen eikä paheneva mutta pelkään.... jos se sittenkin meidän kohdalla on poikkeus ja muuttuu vaaralliseksi.

Tämä on ihan helvettiä, on niin paha olla koko ajan ja päivittäin mietin että jos menetän lapseni. Päälle päin en näytä lapsilleni tätä; touhuan ihan normaalisti enkä kyttää lapsiani niin että heiltä mitään kyselisin tai vouhkaisin jotain. Mutta pään sisällä jyllää enkä osaa pysyä googlesta pois. Ja lääkärikirjalta.

Hermot on tavallista kireämmällä ja on ihan luuseri olo. Kaikenlisäksi tuntuu etten osaa hoitaa tätä taloutta, pidän paikat liian sotkuisena, en tee kunnon ruokaa ym.... MIKÄ MUA VAIVAA!!!!? :'(
 
:hug:

Usko pois, tiedän mitä tunnet. Olen itse käynyt samaa läpi ja edelleen pelko nostaa päätään välillä. Osaatko sanoa mistä ahdistuksesi johtuu? Minulla se johtuu huonosta parisuhteesta ja sen aiheuttamasta masennuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:hug:

Usko pois, tiedän mitä tunnet. Olen itse käynyt samaa läpi ja edelleen pelko nostaa päätään välillä. Osaatko sanoa mistä ahdistuksesi johtuu? Minulla se johtuu huonosta parisuhteesta ja sen aiheuttamasta masennuksesta.

Luulen että parisuhde vaikuttaa osaltaan myös meilläkin; periaatteessa kaikki on hyvin ja rakastamme sekä kunnioitamme toisiamme. Mies on hyvä mies mutta.... joetnkin hän on paljon pedantimpi mitä tulee raha-/talousasioihin. Lisäksi hän haluaa että kotona on aina siistiä, tavarat järjestyksessä, ym. .... kun taas minä olen sellainen etten niin välitä jos joku ei ole omalla paikallaan. Meillä on ollut vaikeutemme mutta niistä olemme päässeet yli. Minulla on kuitenkin koko ajan miehen seurassa sellainen olo että minun pitäisi tehdä enemmän/olla jotain enemmän. En tiedä mistä se kumpuaa koska hän ei minua morkkaa, arvostele tai vaadi mitään.

Kiitos vastauksestasi, helpottaa tämä kirjoittaminen.... :hug:

 
Onko kenelläkään muulla tästä kokemuksia? Miten saatte repäistyä itsenne ahdistuksesta irti? Sanokaa mulle ettei joka pieni jälki, yskä tai muu juttu ole aina vaan kamalan sairauden aiheuttamaa. :(
 
Vaikea siihen on apua keksiä. Minua auttoi se, että joka kerta ajattelin, että on todennäköisempää että kyse EI ole vakavasta sairaudesta. Kiinnitin huomiota sairauksien esiintyvyyslukemiin ja niiden perusteella todennäköisyys sairastua on mitättömän pieni. Ajattelin, että lapsella/itsellä olisi vakavampia oireita, jos olisi vakavammasta kyse. Laihtumista, kuumeilua, kovaa, sietämätöntä kipua jne. Ja lisäksi sellainen antautuminen. Että ajatelee, että jos lapsella olisikin jokin vakava sairaus, MINÄ en mahda sille yhtään mitään vaan ainut mitä voin tehdä, on olla lapsen tukena ja vahva. Se on pelottavaa, mutta minä olen opetellut ajattelemaan, että useimmat asiat eivät ole minun käsissäni ja sellaisista asioista on turha murehtia. Murehtiminen asioista, joita ei välttämättä edes tapahdu, vain kuluttaa ihmistä turhaan ja murheesta tulee kaksinkertainen (jos sitten joskus oikeastikin sattuisi jotain, niin asia on murhdittu kahteen kertaan). Mitä järkeä siinä on? Täytyy vain yrittää sivuuttaa ne ajatukset ja keskittyä siihen mikä on hyvin.
 

Yhteistyössä