Apuja muilta sairastuneilta tai parantuneilta (ahdistuneisuushäiriö)

[epätoivoinen]

Musta tulee hullu... ihan just... Mulla on kolme lasta ja kaksi nuorimmaista on olleet todella sairaita puolet elämästään, on astmaa, ketoottista hypoglykemiaa ym., minkä diagnosoimisee on mennyt todella kauan aikaa. Ennen varsinaista diagnoosia ollaan saatu mutu-diagnooseja kaikista kauheista sairauksista ym. Lapset ovat olleet milloin nesteytyksessä, milloin saamassa happea sairaalassa. Unohdin pitää itsestäni huolta, joten loppuen lopuksi paloin loppuun. Söin vuoden masennuslääkkeitä, mutta lopetin sivuoireiden takia ja luulin olevani jo kunnossa. Mä PELKÄÄN TAUTEJA. Aina kun joku sairastuu, pelkään pahinta. Mä ahdistun näistä aivokalvontulehdus-jutuista, vaikka tiedän että kun yksi tapahtu, niin media kaivaa KAIKKI suomen tartunnat ym esiin. Mutta mä pelkään.. Se vaikuttaaa koko elämääni!!! Lääkkeitä yrittävät puskea mulle, mutta en halua niitä, koska minä olen erittäin herkkä niille ja oireilen voimakkaasti niistä. Haluaisin mieleni kuriin, mutta kuinka onnistun siinä? Onko muita samassa tilanteessa?

 

[ap]

???

 

[Toinen pelkääjä]

Voi ei! Tunnen suurta myötätuntoa, sillä itsekin pelkään sairastumisia (ja vähän kaikkea muutakin). Minullakin on ahdistuneisuushäiriö sekä paniikkihäiriö, mutta itselläni Zoloft-niminen lääke auttaa. En kyllä tiedä miten voi selvitä ilman lääkitystä.. Oletko mielenterveystoimiston tms. instanssin potilaana? Auttaisiko terapia? Itse pystyn elämään ilman lääkitystä (olen lopettanut raskauksien aikana), mutta kyllä se vaikeaa on.

En minusta oikein apua ole, mutta toivon sinulle voimia ja jaksamista! Jatkuvan pelon kanssa eläminen on kuluttavaa. Yritä muistaa, että pelkosi on kohtuuton ja pyri elämään rauhallista elämää.

 

[ap]

Käyn terapiassa kerran viikossa, mutta jopa lääkäri oli sanonut terapeutilleni, että hänen pitäisi ympäripuhua m,inut aloittamaan lääkkeet. En halua aloittaa, koska kehdet lääkkeet olen kokeillut, kumpikaan ei sopinut ja elämä oli vielä enemmän hel'ettiä sen takia. Tahtoisin oppia itse hillitsemään itseni ja pitämään ajatukset kurissa.

 

[ap]

???

 

[ap]

!!

 

[LisaMarie]

Kyllä mun milestä terapia oli se, joka eniten auttoi, vaikka lopulta tarvitsinkin puolisen vuotta lääkitystä, koska olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt vastaanottamaan terapiaa. Missään nimessä en suostuis lääkitykseen ilman säännöllistä viikottaista terapiaa, mutta jos samaan aikaan on koko ajan terapia, niin se terapeuttihan seuraa sitä lääkityksen toimivuutta ja se kyllä vaihdetaan, jos se ei toimi. Tietty toi voi olla vaikeampaa, jos terapeutti ja lääkäri on eri, mun terpautti oli lääkäri.
Mjun mielestä silloin, kun oireille on selkeä syy, kuten sinullakin tuo lasten sairastelu, terapia on ehdottomasti tärkein hoitomuoto.