Oppiiko alkoholisti koskaan raittiiksi?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Kyllä alkoholismista on mahdollista parantua siinä missä muistakin sairauksista. Edelleen myös vallitsee vanhakantainen ajatus myös siitä, ettei alkoholistille ole muuta vaihtoehtoa kuin täysi raittius. Tämä juontaa juurensa siitä, että päihdetyön pioneerina toimiva AA-säätiö on alkujuuriltaan kristillinen. Nykylääketiede ei näe asiaa noin mustavalkoisesti. Noin 10–15% miehistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuudesta. Sairaus on yleinen, mutta hoidettavissa ja alkoholin aivoihin aiheuttamat muutokset ovat korjaantuvia. Pakonomaisen humalahakuisen juomisen saa yleensä katkaistua 3-6kk täysraittiudella. Puhutaan remissiovaiheesta. Toki riski sairastua uudestaan on suurempi, eikä kaikille kohtuukäyttö onnistu koskaan. Mutta mikään mahdottomuus sekään ei siis ole, toisin kuin vanhanaikainen AA:n päihdemalli antaa ymmärtää.

Alkoholismi on ennen kaikkea mielen sairaus, minkä takia sen tehokas hoitokin muistuttaa lähinnä terapiaa. Mutta parannettavissa se on siinä missä masennuskin.
Luulen, että AA:n näkemykset juontavat todennäköisyyksiin ja siihen, mitä riskejä kannattaa ottaa. Voisin vaikkapa sanoa omasta puolestani, että joskus kauan sitten poltin ja minun oli vaikea päästä eroon riippuvuudestani. Sen jälkeen en ole koskenut mihinkään tupakan tapaiseenkaan, koska en halua ottaa riskiä siitä, että se lähtee käsistä. Luulen, että AA:ssa on vähän sama ajatus. Vaikka joistakin alkoholisteista voisi tulla kohtuukäyttäjiä, kannattaako riskiä tosiaan ottaa? Siitä kun ei ole mitään haittaa, vaikkei enää ikinä joisi pisaraakaan alkoholia.
Toinen ongelma on se, että jokainen päihdeongelmainen on aina sitä mieltä, että tämä nyt on pikku juttu, jos minä vähän tästä. Ja kyllä tämä nyt pysyy hanskassa... suurimmalla osalla ei pysy.

Päihteettömyys tuntuu joskus olevan isompi ongelma ympäristölle kuin itse päihteettömälle.
 
kyllä. jos hän itse haluaa. häntä ei pakottaa voi, koska silloin se raitistuminen ei tule tapahtumaan. mun yksi ystävä on alkoholisti, joka koko ajan valittaa, että hän haluaa raitistua, mutta hän ei saa apua. ja plaa plaa. ja kyllä hän apua saa sitä on hänelle tarjottu kymmeniä kertoja, mutta aina sen kuitenkin torjuu, vaikka väittää haluavansa raitistua.
 
vierailija
kyllä. jos hän itse haluaa. häntä ei pakottaa voi, koska silloin se raitistuminen ei tule tapahtumaan. mun yksi ystävä on alkoholisti, joka koko ajan valittaa, että hän haluaa raitistua, mutta hän ei saa apua. ja plaa plaa. ja kyllä hän apua saa sitä on hänelle tarjottu kymmeniä kertoja, mutta aina sen kuitenkin torjuu, vaikka väittää haluavansa raitistua.
Olihan sinullakin tätä taustaa vuosien takaisten kirjoitustesi mukaan?
 
Luulen, että AA:n näkemykset juontavat todennäköisyyksiin ja siihen, mitä riskejä kannattaa ottaa. Voisin vaikkapa sanoa omasta puolestani, että joskus kauan sitten poltin ja minun oli vaikea päästä eroon riippuvuudestani. Sen jälkeen en ole koskenut mihinkään tupakan tapaiseenkaan, koska en halua ottaa riskiä siitä, että se lähtee käsistä. Luulen, että AA:ssa on vähän sama ajatus. Vaikka joistakin alkoholisteista voisi tulla kohtuukäyttäjiä, kannattaako riskiä tosiaan ottaa? Siitä kun ei ole mitään haittaa, vaikkei enää ikinä joisi pisaraakaan alkoholia.
Toinen ongelma on se, että jokainen päihdeongelmainen on aina sitä mieltä, että tämä nyt on pikku juttu, jos minä vähän tästä. Ja kyllä tämä nyt pysyy hanskassa... suurimmalla osalla ei pysy.

Päihteettömyys tuntuu joskus olevan isompi ongelma ympäristölle kuin itse päihteettömälle.
Se kannattaako kokeilla, riippuu tietenkin ihan ihmisestä. Monen ei kannattaisi, se on totta. ja kyllä: ohjeet annetaan tässä elämässä usein yleisellä tasolla. Eli kun suurin osa ei onnistu, niin annetaan ikään kuin yleinen ohje, että älä - ei se onnistu. Mutta tässä alkoholismi-asiassa on vähän sitäkin, että se määrittely on aika hämyistä. Mikä on alkoholismia ja mikä kategoriassa "päihteiden haitallinen käyttö". Käypä Hoito muistaakseni kertoo, että miehistä 10% jossain vaiheessa elämäänsä sairastaa alkoholismin. Kohtalaisen yleistä tuolla mittarilla. Mullakin on muutama tuttu, jolla on elämässä ollut vaihe jolloin on mennyt kovaa. Alkoholilla on läträtty ja juostu bileistä bileisiin, korjattu krapularyypyllä välissä. Mutta sittemmin elämä on tasaantunut noiden bilevuosien jälkeen ja kohtuukäyttö onnistuu nykyään, vaikka jos noiden bilevuosien aikana olisi tehnyt audit-testin, niin alkoholismin se varmasti olisi näyttänyt.

Mutta eri asia voi olla henkilö, joka on ollut täysin pohjalla. Jolloin kurkusta on mennyt partavedet ja käsidesit. Henkilö jolla elämänhallinta on muutenkin kaikin puolin puutteellista ja joka tästä vaivasta johtuen on sairastunut alkoholismiin. Voin hyvin kuvitella, että sellaiselle henkilölle ei taida olla mahdollista käyttää koskaan mitään päihdettä vain kohtuullisesti.
 
Se kannattaako kokeilla, riippuu tietenkin ihan ihmisestä. Monen ei kannattaisi, se on totta. ja kyllä: ohjeet annetaan tässä elämässä usein yleisellä tasolla. Eli kun suurin osa ei onnistu, niin annetaan ikään kuin yleinen ohje, että älä - ei se onnistu. Mutta tässä alkoholismi-asiassa on vähän sitäkin, että se määrittely on aika hämyistä. Mikä on alkoholismia ja mikä kategoriassa "päihteiden haitallinen käyttö". Käypä Hoito muistaakseni kertoo, että miehistä 10% jossain vaiheessa elämäänsä sairastaa alkoholismin. Kohtalaisen yleistä tuolla mittarilla. Mullakin on muutama tuttu, jolla on elämässä ollut vaihe jolloin on mennyt kovaa. Alkoholilla on läträtty ja juostu bileistä bileisiin, korjattu krapularyypyllä välissä. Mutta sittemmin elämä on tasaantunut noiden bilevuosien jälkeen ja kohtuukäyttö onnistuu nykyään, vaikka jos noiden bilevuosien aikana olisi tehnyt audit-testin, niin alkoholismin se varmasti olisi näyttänyt.

Mutta eri asia voi olla henkilö, joka on ollut täysin pohjalla. Jolloin kurkusta on mennyt partavedet ja käsidesit. Henkilö jolla elämänhallinta on muutenkin kaikin puolin puutteellista ja joka tästä vaivasta johtuen on sairastunut alkoholismiin. Voin hyvin kuvitella, että sellaiselle henkilölle ei taida olla mahdollista käyttää koskaan mitään päihdettä vain kohtuullisesti.
Usein tosiaan unohdetaan, että kyse on ensisijaisesti suhteesta päihteeseen, ei niinkään määristä. Haitallinen käyttö ja addiktio on kaksi eri asiaa, mutta näitä on varmaan suhteellisen vaikea erottaa toisistaan ennekuin aletaan seuraamaan miten helppoa vähentäminen tai lopettaminen on.
 
vierailija
vierailija
vierailija
arvasin oikein:-
Tuossa hyvä teksti.
Eikai siinä oppimisesta ole kysymys? Jotain muuta?
a r v a s i t tarkoitin.
Ruususen sadusta kerrottiin pöytään katetuoista lautasista jotka loistivat kuin tähdet (planeettoja osa) pimeässä mut sehän on vain heijastus auringon valosta ja uudenkuun aikaan sitä kuuta ei näy🌚. Silloin kuu suojaa herkimpiä olentoja auringon polttavilta säteiltä🔔
 
vierailija
Kyllä voi. Juopottelin koko omaisuuteni jäätyäni työttömäksi. Sitä vain oli ponnistettava pohjan kautta. Nyt enemmän tai vähemmän onnellisesti töissä ;). Masennus ja juopottelu on historiaa. Muutamaan vuoteen en juonut tippaakaan mutta nyt voin silloin tällöin ottaa sosiaalisesti hieman eikä homma riistäydy käsistä. Oikeastaan mitään mielihalua juopotteluun ei edes ole.
 
vierailija
Paras tapa raitistua pysyvästi on tulla uskoon. Jumala voi ottaa viinanhimon pois kokonaan. Se on ihme, mutta on paljon raitistumistarinoita,
kun ihminen on saanut ilmestyksen Jumalalta ja kokenut täydellisen elämänmuutoksen.
 
vierailija
Kerran alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka raitistuisikin.

Useilla alkoholisteilla ainoa vaihtoehto pysyä raittiina on täysiraittius, muuten karkaa lapsesta. Jotkut pystyvät kohtuukayttoon, mutta siinä on aina se repsahduksen väärä.

Alkoholisteilla ei aina ole kyse vain juoman määrästä, vaan myös tavasta. Ei kaikki alkoholistit juo itseään katuojaan ja sammumiseen saakka aina juodessaan, osa lipittää pienempiä määriä, mutta päivittäin, ja sekin voi tuhota ihmissuhteet ja perheen, vaikka duunit pystyisikin hoitamaan ok.

Kukaan ei raitistu pakolla, halu ja tarve täytyy lähteä alkoholistista itsestään. Toki laukaisevana tekijänä voi olla esim. perheen työpaikan tms. esittämä uhkavaatimus raitistumisesta, mutta usein uhkavaatimus vaikuttaa juuri päinvastoin kuin on tarkoitettu.
 
vierailija
💡❤
Kyllä voi. Juopottelin koko omaisuuteni jäätyäni työttömäksi. Sitä vain oli ponnistettava pohjan kautta. Nyt enemmän tai vähemmän onnellisesti töissä ;). Masennus ja juopottelu on historiaa. Muutamaan vuoteen en juonut tippaakaan mutta nyt voin silloin tällöin ottaa sosiaalisesti hieman eikä homma riistäydy käsistä. Oikeastaan mitään mielihalua juopotteluun ei edes ole.
 
vierailija
Tai vaippoihin ja pupuhaalareihin hiippailemaan jonkun hoitolaitoksen käytäville.
No sanotaanko näin, että olen nähnyt molemmat vierestä. Kyllä se alkoholistin kuolema ja se hirvittävä huoli, viha ja suru joka kerta, kun alkoholisti oli kadonnut tai tuntui, että nyt on loppu lähellä, oli hirveämpää. Sairaushan se on mutta sanoisin omakohtaisesti että tuskallisempi omaisille kuin esim. dementia.
 

Yhteistyössä