Opiskelijat lapsentekoon!

[onko näin]

MItä mieltä olette? Tietysti jos ehdottomasti tahtoo lapsia ja pystyy järjestämään elämänsä siten, että on mahdollista tehdä lapsia kesken opintojen, niin mikä ettei. Eikä tarkoitus ole nyt arvostella myöskään kenenkään valintoja.

Mutta eikö opiskeluaika ole ensijaisesti tarkoitettu nimenomaan siihen opiskeluun! Eikö se ainakin voisi olla tässä hektisessä elämässä sellainen ajanjakso, että saisi ihan hyvällä omalla tunnolla keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä ja opiskeluun ilman, että kukaan vesipää tulisi asettamaan lisävaatimuksia. Ei minua kyllä houkuta pätkääkään tehdä nyt lasta kesken yliopisto-opintojen. Ei ole kiinnostusta, aikaa, rahaa.

Huvittavaa on myös se, että opiskeljoiden lapsenhankinnassa vedotaan myös aina siihen, että opinnot joustavat, yliopistollakaan ei ole läsnäolopakkoa jne. eli lapselle jäisi aikaa. Ihan totta, mutta eikös se opiskelun idea vähän niin kuin vesity tässä jos kaikki vedetään mahdollisimman vähillä läsnäoloilla ja muutenkin minimivaatimuksilla?

Tai sitten että lapsi nopeuttaa valmistumista, kun vanhemmilla on kova stressi ja huoli perheen elättämisestä. Pitää päästä äkkiä töihin, että saa lapselle leipää. Sekö sitten on hyvä asia?

Kyllä mä ainakin tahdon käydä kuuntelemassa alani asiantuntijoita ja keskustella, kehittää itseäni tulevaa ammattiani varten ja vuorovaikuttaa, enkä vain saada kursseja nopeasti läpi vaipanvaihdon ohessa etänä.

Entäs se jaksaminen? Ihmiset ovat hyvin erilaisia, myös jaksamisen suhteen. Onko elämän tarkoitus olla alituista väsymystä, stressiä ja selvitytymistä?

Ja juu, biologiset faktat on tiedossa kyllä. Tiedän myös sen, että jos en päälle 3-kymppisenä saakaan lasta, niin enpähän tuota olisi välttämättä saanut aiemminkaan. Nämäkään asiat eivät ole niin suoraviivaisia. Eivät nuoret naiset ole tyhmiä, eiköhän suurin osa yths:nkin asiakkaista tajua lisääntymisen lainalaisuudet. Kyse ei olekaan nyt niistä.

No joo, heräsipähän vain tällaisia ajatuksia, kun kävin nuorena (kuitenkin yli 25v) naisena yths:llä ja siellähän nuoret naiset tunnetusti saavat toisinaan kuulla totuuksia siitä, mitä heidän pitäisi elämälllään tehdä Tuskinpa nuoria miehiä pommitetaan samalla tavalla kyseisessä paikassa (tai muutenkaan) tämän asian tiimoilta, vaikka yhteinen juttuhan se lisääntyminen on. Raivoa tuollainen ainakin herättää.

 

[ymmärrän]

Kyllähän se ensisynnyttäjien keski ikä on tosi korkealla että ymmärrän kyllä huolen. Ja en minäkään mikään superihminen ole mutta ihan hyvin jaksoin pyöräyttää lapsen ja toisenkin kesken opintojen (lähihoitaja). Tokihan se järjestelyä vaatii mutta ei se nyt niin raskasta ole. Tietty jonkin verran on pakollista läsnä oloa mutta monet hommat voi tehdä etänä.

 

["vierailija"]

Minusta on tosi hyvä, että yths:n lääkärit muistuttavat, että elät juuri parasta lasten saamisikää. Tarkoitushan on herättää ajattelemaan, olisiko nyt tai piakkoin sopiva hetki saada lapsia. Etukäteen ei voi tietää, milloin juuri sinun hedelmällisyytesi alkaa selvästi heiketä (vaikka keskimäärin se naisilla tapahtuukin n. 35 ikävuoden tienoilla).

 

[juuhs]

Mä olen vaihtamassa alaa ja pyöräytin kolmannen lapsemme kesken oikisopiskelujeni ihan siitä syystä, että valmistumiseni jälkeen (olen silloin 34-vuotias), en siihen rumbaan enää rupea. Haluan siinä kohtaa jo pysyvästi työelämän pyörteisiin mukaan.

Onhan tää välillä tosi rankkaa (olen tehnyt myös vanhan alani täitä välillä), sitä en kiellä, mutta samalla kuitenkin oma valinta ja väliaikainen olotila. Se on totta, että ainakin itse olen joutunut joustamaan tunnollisuudessani. Jotkut oikeudenalojen perusteiden kursseista olen hoitanut tyylillä "kunhan läpi menee", sen sijaan erikoistumisjaksojen kanssa olen ollut tarkka siitä, etten tingi tekemiseni laadusta. Mulle on kyllä joka paikasta toitotettu (myös tulevasta ensi kesän työpaikastani), ettei niillä arvosanoilla ole mitään merkitystä. Sen jälkeen kun tutkinto on kourassa, ratkaisevaa on se hakijan persoonallisuus yms.

Mutta joo, en mä ole sitä mieltä, että naisten pitäisi tehdä lapsensa tiettyyn ikään mennessä ja kesken opiskelujen. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Ja jotkuthan eivät halua lapsia koskaan. Ei näissä asioissa pidä toimia muiden odotusten tai mielipiteiden mukaisesti, vaan sellaisella tavalla, joka on sinulle juuri siinä tilanteessa se oikea.

 

[juuhs]

Mä olen vaihtamassa alaa ja pyöräytin kolmannen lapsemme kesken oikisopiskelujeni ihan siitä syystä, että valmistumiseni jälkeen (olen silloin 34-vuotias), en siihen rumbaan enää rupea. Haluan siinä kohtaa jo pysyvästi työelämän pyörteisiin mukaan.

Onhan tää välillä tosi rankkaa (olen tehnyt myös vanhan alani töitä välillä), sitä en kiellä, mutta samalla kuitenkin oma valinta ja väliaikainen olotila. Se on totta, että ainakin itse olen joutunut joustamaan tunnollisuudessani. Jotkut oikeudenalojen perusteiden kursseista olen hoitanut tyylillä "kunhan läpi menee", sen sijaan erikoistumisjaksojen kanssa olen ollut tarkka siitä, etten tingi tekemiseni laadusta. Mulle on kyllä joka paikasta toitotettu (myös tulevasta ensi kesän työpaikastani), ettei niillä arvosanoilla ole mitään merkitystä. Sen jälkeen kun tutkinto on kourassa, ratkaisevaa on se hakijan persoonallisuus yms.

Mutta joo, en mä ole sitä mieltä, että naisten pitäisi tehdä lapsensa tiettyyn ikään mennessä ja kesken opiskelujen. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Ja jotkuthan eivät halua lapsia koskaan. Ei näissä asioissa pidä toimia muiden odotusten tai mielipiteiden mukaisesti, vaan sellaisella tavalla, joka on sinulle juuri siinä tilanteessa se oikea.

Typojen korjausta...

 

[ap..]

[QUOTE="vierailija";23484337]Minusta on tosi hyvä, että yths:n lääkärit muistuttavat, että elät juuri parasta lasten saamisikää. Tarkoitushan on herättää ajattelemaan, olisiko nyt tai piakkoin sopiva hetki saada lapsia. Etukäteen ei voi tietää, milloin juuri sinun hedelmällisyytesi alkaa selvästi heiketä (vaikka keskimäärin se naisilla tapahtuukin n. 35 ikävuoden tienoilla).[/QUOTE]

Mutta luitko sä nyt yhtään noita mun pointteja tuosta? Asiat eivät tapahdu erillisinä muusta elämästä ja lapsenhankitaan vaikuttaa niin moni asia ja tuossa nyt luettelin muutamia.

Itse koen tuon muistuttamisen ja patistamisen lähinnä ärsyttävänä, niin kuin moni muukin, vaikka eihän sillä pahaa tarkoiteta. Mutta miksi ihmeessä nuoria miehiä ei patisteta samalla tavalla? Tätä minä ihmettelen syvästi. Koska eihän lasten hankinta ole mikään naisen juttu!

 

["viima"]

mä oon ap:n kanssa samaa mieltä. itte kouluni kävin, juoksuni juoksin ja nyt on aika rauhoittua ja nauttia vauvasta. sillon kun opiskelin halusin panostaa siihen, ja jo lapsen saanti hoitoon koulupäiviks olisi ollut mahdotonta amk:ssa ollessani. sieltä ei voi olla poissa kursseilta tai ottaa mukaan tunneille, ainakaan meidän alalla. ja nyt kun 4kk ollut vauvan kanssa kotona niin ei mulla olis kyl pätkääkään innostusta-kinnostusta-energiaa kouluun mennä.

valmistuin viikko ennen laskettua aikaa....

ja rahallisesti yhteiskunta esim ei tue asiaa kummemmin niin senkin puolesta homma jäi vasta koulun jälkeen. opintotuki tippuu pois jos ei tule tarpeeks suorituksia. ja miten sellaisia saat jos vauva esim vaativa ja nukkuu vain puolen tunnin päikkäreitä. siinä ei paljon tenttehin lueta tai koululäksyjä tehdä.

 

["vierailija"]

Mutta luitko sä nyt yhtään noita mun pointteja tuosta? Asiat eivät tapahdu erillisinä muusta elämästä ja lapsenhankitaan vaikuttaa niin moni asia ja tuossa nyt luettelin muutamia.

Itse koen tuon muistuttamisen ja patistamisen lähinnä ärsyttävänä, niin kuin moni muukin, vaikka eihän sillä pahaa tarkoiteta. Mutta miksi ihmeessä nuoria miehiä ei patisteta samalla tavalla? Tätä minä ihmettelen syvästi. Koska eihän lasten hankinta ole mikään naisen juttu!

Kyllä luin pointtisi ja ajattelinkin vähän samaan tapaan opiskeluaikoina kuin sinä. Mutta kun täytin 30, biologinen kelloni alkoi tikittää kovaa. Silloin vasta tajusin, mitä ne yths:n lääkärit saarnaa, miten lyhyt aika minulla on saada ne toivomani lapset. Miehet voivat saada lapsia paljon pidempää kuin naiset, se vaan on fakta.

 

[kohta valmis äiti-maisteri]

Ymmärrän näkemyksesi. Aika outoa, että he siellä ehdottelevat lasta. Olen kuullut tuon ennenkin. Itse olen juuri valmistumassa yliopistosta ja olen tehnyt kaksi lasta tässä samalla, mutta olen vanhempi ja siksi jo tunsin olevani valmis tähän rumbaan ja halusin kummatkin asiat elämässäni samaan aikaan. Ei kannata ahdistua tuollaisesta. Tee juuri niin kuin itse näet hyväksi.

 

[ap..]

[QUOTE="vierailija";23484504]Kyllä luin pointtisi ja ajattelinkin vähän samaan tapaan opiskeluaikoina kuin sinä. Mutta kun täytin 30, biologinen kelloni alkoi tikittää kovaa. Silloin vasta tajusin, mitä ne yths:n lääkärit saarnaa, miten lyhyt aika minulla on saada ne toivomani lapset. Miehet voivat saada lapsia paljon pidempää kuin naiset, se vaan on fakta.[/QUOTE]

Kyllä. Biologiset faktat ovat biologisia faktoja. Mutta kun se lasten hankkiminen ei nykyään ole vain biologinen juttu ja edelleenkin olen sitä mieltä, että miehiäkin pitäisi ihan yhtä lailla valistaa jos naisiakin valistetaan. Eihän nainen voi yksin päättää lapsen hankinnasta. Ahdistavaa, että lisääntymiseen liittyvät asiat edelleenkin sälytetään vain naisen niskoille.

 

[hr]

ihminen ehtii/voi/kykenee opiskella elämässään ihan milloin vain, lapsenteossa on vähän eri meininki..

 

["vieras"]

Mä tein lapsen kaiken ton uuvuttavuuden uhallakin kesken opiskelujen,koska tiesin että olisin katunut loppu ikäni jos en valmistumisen jälkeen olisi lasta enää saanut.

Kaikki tekee omat ratkasunsa, mutta turha sitten olla kovin katkera jos omia lapsia ei tulekaan.

 

[Diplomi-insinööri]

Olen ap:n kanssa aikalailla samoilla linjoilla. Valmistuin 24-vuotiaana, ja olen todella onnellinen, että en edes harkinnut lasten hankintaa opiskeluaikana. Olen miesvaltaisella alalla työskennellessäni valitettavasti saanut havaita, että naisen täytyy olla aina ihan hiukan pätevämpi, paremmin perillä jne. että tulee arvostetuksi yhtä paljon kuin miespuoliset kollegansa.

Opiskeluaikana keskityin opintoihini täysillä. Meillä opintoihin kuului todella paljon harjoitustöitä, jotka tehtiin itsenäisesti, eli siinä mielessä että luentoja ei välillä ollut kuin muutama tunti viikossa, ja nekään eivät olleet pakollisia, niin jostain ulkopuolisesta saattaa kuulostaa siltä, että totta kai olisin kätevästi pystynyt joustamaan lapsen hoidonkin takia jne. vaikka kuinka paljon. Tosiasiassa niitä harkkatöitä väännettiin usein yöt läpeensä. Mutta musta se ei ollut ollenkaan paha asia. Päinvastoin, oli todella palkitsevaa, kun pystyi keskittymään uusien asioiden oppimiseen koko energiallansa ja panoksellansa. Muistan yhden viikon, jolloin tehtiin kaveriporukan kanssa torstai-aamusta klo 8 perjantai-iltaan klo 23:15 asti yhteen menoon harkkatyötä, jonka dedis oli perjantaina puolen yön aikaan. Ja kun se valmistui, niin sitten oli kiva nukkua univelat pois ja ottaa lauantai-ilta lunkisti. Sen lauantai-illan tunsi ansainneensa tuon työrupeaman jälkeen.

Tällä hetkellä jatko-opiskelen, vaikka mulla on jo lapsia, mutta tämä on ihan erilaista opiskelua kuin ne "kultaiset opiskeluajat", jolloin sain hyvällä omallatunnolla keskittyä siihen opiskelemiseen ihan täysin itsenäisesti ilman lapsista huolehtimista.

 

[ap..]

ihminen ehtii/voi/kykenee opiskella elämässään ihan milloin vain, lapsenteossa on vähän eri meininki..

Kyllä. Mutta onko mielekästä painostaa opiskelevia nuoria naisia lapsentekoon, kun he ovat kuitenkin itse päättäneet ja halunneet lähteä opiskelemaan. Suurin osa ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa tahdo olla äitejä ja isiä.

Tulee myös hieman sellainen fiilis, että en edelleenkään ole tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen, joka tulveaisuudessa mahdollisesti vie yhteiskuntaa eteen päin oppimiensa asioiden avulla, vaan olenkin synnytyskone, vain nainen, jonka ensisijainen tehtävä on lisääntyä.

 

["vieras"]

Ymmärrän, että jokainen kokee eri lailla otollisimman ajankohdan lapsentekoon. Mielestäni ei kuitenkaan kannata loukkaantua, jos lapsentekoa vihjaistaan 25-vuotiaalle naiselle, lapsensaannin keski-ikä on kuitenkin nykyään korkea. Itse sain lapsen 20-vuotiaana kesken opintojeni, ja toki pieni tauko opintoihin tuli, mutta toisaalta lapsensaannin jälkeen kiinnostus opiskeluihin lisääntyi paljon, ja opin järjestämään aikaani paremmin. Lopulta valmistuin tauosta huolimatta kuitenkin samoihin aikoihin, jopa nopeammin kuin monet muut luokkakaverini, joiden kanssa aloitin samaan aikaan opinnot. Ymmärrän toki, että joku toinen kokisi lapsen kesken opiskelujen epämiellyttävänä ajatuksena. Nyt alan olla jo lähempänä kolmekymmentä kuin kahtakymmentä, eikä toista lasta ole kuulunut vuosien yrityksestä huolimatta, mikä on yllättänyt, koska ensimmäisen saimme niin helposti. Olen kuitenkin onnellinen, että meillä on ainakin edes yksi lapsi. Onhan tässä aikaa vielä yrittää toista lasta edelleenkin ja toivon, ettei esikoinen jäisi ainokaiseksi. Koen, että elämässä ei kannata liikaa lähteä suunnittelemaan ajanjaksoja milloin mitäkin tapahtuu, koska olen saanut huomata, että harva asia tapahtuu kuten on suunnitellut. Lapsi kesken opintojen rikastutti ainakin omaa elämääni ja avarsi katsantokantaani, enkä ole nykyään enää niin ehdoton kaikesta kuin aiemmin. Ymmärrän kuitenkin, että toisilla on toisenkaltaiset toiveet, ja jos lääkäri ehdottaa lapsenhankkimista eikä itse halua, mitä siitä loukkaantumaan. Hän vain kertoo elämän realiteetit, ja sinä itse päätät kuinka toimit

 

[Valtiovalta etsii säästöjä]

Mua aina naurattaa yhteiskunnallisilta vaikuttajilta tulevat vetoomukset tehdä lapset jo opiskeluaikana. Aina ne vetoavat tohon hedelmälliseen ikään. Todellisuudessa tässäkin etsitään vain säästöjä: kolmikymppiselle monta vuotta työelämässä olleelle akateemiselle joudutaan maksamaan äitiys- ja vanhempainvapaalla usein 2000- 3000 € kuussa. Opiskelijalle tukia kertyy paljon vähemmän. Yhteensä työvuosia tulee yhtä paljon, teet lapset sitten opiskelun tai työelämän lomassa, joten opiskelijana vanhemmaksi ryhtyvä myy lapsenteossa menetetyt työvuodet valtiolle halvalla.

 

["anne"]

Kyllähän se ensisynnyttäjien keski ikä on tosi korkealla että ymmärrän kyllä huolen. Ja en minäkään mikään superihminen ole mutta ihan hyvin jaksoin pyöräyttää lapsen ja toisenkin kesken opintojen (lähihoitaja). Tokihan se järjestelyä vaatii mutta ei se nyt niin raskasta ole. Tietty jonkin verran on pakollista läsnä oloa mutta monet hommat voi tehdä etänä.

Kauanko sun opiskelut kesti yhteensä? Kuinka kauan olit lasten kanssa kotona?

 

[plug-in-baby]

Kaikki ei mene opiskelemaan uudelleen heti lukion/amiksen jällkeen. Itse olin amiksen jälkeen muutaman vuoden työelämässä ja sain esikoiseni. Viime syksynä aloitin yliopisto-opinnot ja olen uudelleen raskaana.

Luulenpa ettei lapselle olisi parempaa hetkeä tulla kuin tässä opintojeni alkutaipaleella, koska noin neljän vuoden päästä kun valmistuisin pitäisi löytää duuni ja keskittyä siihen muutama vuosi ennen lasten tekoa. Sitten pitäisi sopeutua elämään pienellä rahalla uudelleen, juuri kun olisi kunnon liksojen makuun päässyt. Ikääkin olisi siihen mennessä kertynyt mukavasti.

Siinä tilanteessa kun aletaan omanalan töitä etsimään, niin minulla voi olla työmarkkinoilla eräänlainen etulyöntiasema verrattuna muihin alani naisiin, koska minulla on jo ns. lapset valmiina "tehtynä pois alta".

 

[Diplomi-insinööri]

Mua aina naurattaa yhteiskunnallisilta vaikuttajilta tulevat vetoomukset tehdä lapset jo opiskeluaikana. Aina ne vetoavat tohon hedelmälliseen ikään. Todellisuudessa tässäkin etsitään vain säästöjä: kolmikymppiselle monta vuotta työelämässä olleelle akateemiselle joudutaan maksamaan äitiys- ja vanhempainvapaalla usein 2000- 3000 € kuussa. Opiskelijalle tukia kertyy paljon vähemmän. Yhteensä työvuosia tulee yhtä paljon, teet lapset sitten opiskelun tai työelämän lomassa, joten opiskelijana vanhemmaksi ryhtyvä myy lapsenteossa menetetyt työvuodet valtiolle halvalla.

Tämä on kyllä niiiiiiin totta.

Toisaalta, mua ei kyllä paljon kiinnosta, koska joku yhteiskunnallinen vaikuttaja tai lääkäri tai muu suosittelee mulle lasten hankintaa, kun teen tällaset päätökset yleensä itse sen mukaan, mikä omassa elämässäni on järkevää.

Mun ei olis ollut järkevää hankkia lapsia sen miehen kanssa, jonka kanssa seurustelin ollessani suunnilleen 20-25-vuotias. Tän nykyisen miehen kanssa itseasiassa ekaa kertaa aloin edes harkita lasten hankintaa. Joskus näitä päätöksiä ei tehdä sen mukaan, mitä biologia tai talous sanoo, vaan sen mukaan, koska tapaa sen oikean...

 

[vicy]

Mun mielestä on hyvä että lapset tehtäisiin opiskeluaikana, koska sitten kun on oltu pari vuotta töissä ja pyöräytetään muksu tai pari ja ollaan töistä pois useita vuosia, ei enää muisteta mitään kun tullaan takas=> pitää perehdyttää uudestaan, kun ollaan useita vuosia pois tarvitaan sijainen/sijaisia jotka ovat sitten tässä pätkätyökierteessä kun tämä mamma haluaa olla pois töistä 4 vuotta ja sitten palata takas töihin jne.

 

["Opiskelijaäiti"]

Minä olen tehnyt lapseni kesken opintojen ja jatko-opintojen. Minulle erittäin hyvin sopiva vaihtoehto. Siinä kohtaa, kun monet kolmekymppiset vastavalmistuneet jäävät äitiyslomilleen, minä olen ollut työelämässä jo monta vuotta ja lapsistanikin osa on jo koulussa. Taloudellisilta osin myös mitä järkevin tapa, opintotukea kun saa samalla tavalla perheellisenäkin eikä ole tullut kesken opintojen hankittua mitään isoja asuntolainoja tms.

 

[Jellonainen]

Lapsellisena opiskelu on toki rankkaa, mutta lasten saaminen tuo ainakin minun opiskelemallani alalla (siis hoitoala) tiettyä perspektiiviä asioihin, kuten yleensäkin henkinen kypsyminen. "Itseensä ja omaan elämäänsä keskittyminen" ei minusta tuo mitään lisäarvoa tämän alan opiskelulle. Rahallisesti lastenteko kesken opiskelun ei kannata ja ajankäyttöönkin se tuo haasteita, mutta ainakin omalla kohdallani lapset (ja ikä) ovat tuoneet henkistä kypsyyttä, mitä tarvitaan jotta pystyy hoitamaan eri-ikäisiä ihmisiä.

 

[MorbidMama]

Olen saanut kaikki lapseni kesken opiskelujen ja voitte vaan kuvitella, miten opinnot ovat venyneet ja vanuneet ja edelleen vaiheessa. Tällä tietämyksellä tekisin toisin.

 

[no huh]

Mun mielestä on hyvä että lapset tehtäisiin opiskeluaikana, koska sitten kun on oltu pari vuotta töissä ja pyöräytetään muksu tai pari ja ollaan töistä pois useita vuosia, ei enää muisteta mitään kun tullaan takas=> pitää perehdyttää uudestaan, kun ollaan useita vuosia pois tarvitaan sijainen/sijaisia jotka ovat sitten tässä pätkätyökierteessä kun tämä mamma haluaa olla pois töistä 4 vuotta ja sitten palata takas töihin jne.

Joo, oispa tosi hyvä homma jos kaikki naiset ryhtyisivät hankkimaan lapsia kesken opintojen. Osaatko nyt yhtään ajatella pidemmälle, että mihin se johtaisi?

Mä olen sitä mieltä, että opiskeluaika tulisi lähtökohtaisesti käyttää opiskeluun. Päättäjien tulisi nyt tässä asiassa pitää päänsä kiinni, nuorilla aikuisilla on stressin aiheita jo muutenkin ihan tarpeeksi.

 

["Eee"]

Mun mielestä on hyvä että lapset tehtäisiin opiskeluaikana, koska sitten kun on oltu pari vuotta töissä ja pyöräytetään muksu tai pari ja ollaan töistä pois useita vuosia, ei enää muisteta mitään kun tullaan takas=> pitää perehdyttää uudestaan, kun ollaan useita vuosia pois tarvitaan sijainen/sijaisia jotka ovat sitten tässä pätkätyökierteessä kun tämä mamma haluaa olla pois töistä 4 vuotta ja sitten palata takas töihin jne.

Meinaat sitten, että sitä opiskelijaa, joka on poissa opiskelemasta vaikka vuoden tai pari, ei tarvi mitenkään perehdyttää niihin opintoihin sen tauon jälkeen?

Mutta joo, halvempaahan se on yhteiskunnalle, kun se poissaolija on opiskelija, kun että se olisi 3000e/kk tienaava vakituisessa työssä oleva nainen.