Opet kiusaa vanhempaa eskarissa.

[harmittaa]

Harmittaa teidän puolesta, että eskari alkanut huonosti. Toivottavasti keskustelemalla asiat paranee.

Et sattunut kesällä huomaamaan, oliko kaikilla muilla jotain muuta jalassa kuin crocsit. Nimittäin en ole sellaiseen päiväkotiin tai pph:n törmännyt jossa ne olisi kielletty. Samalla tavalla varrettomissa sandaaleita se nilkka voi mennä kun tarpeeksi riehuu tai kiipeilee.

Ja mitä tulee puuron syömiseen. Poika söi meillä erittäin mieluusti puuroa kunnes täytti 1,5-vuotta. Nykyään päiväkodissa suostuu juuri sen kaksi lusikkaa maistamaan. Tytär puolestaan ei ihan oikeasti vauvana suostunut puuroa syömään. Vasta lähempänä kahta vuotta alkoi puuro maistumaan. Joten eräiden kommenttien perusteella meillä taitaa olla kasvatus ihan pielessä kun ei lasta pakoteta puuroa syömään. Ajatella, keksin sille puolivuotiaaksi vaihtoehtoisia viljaruokia kerran puuro ei mennyt kurkusta alas, vaan sylki ulos. Olisiko tälle 6 kk ikäiselle lapselle pitänyt sanoa että nyt syöt puuron kerran äiti käskee.

Mielestäni kaikki moitteet teitä kohtaan kuulostaa keksityiltä ja juttelisin missä mättää.

 

[viera.s]

taisteluleikeillä ei ole mitään tekemistä väkivaltaisuuden tai toisen satuttamisen kanssa. Taisteluleikeissä ei opita väkivaltaiseksi.

Väkivalta ja taisteluleikki on kaksi täysin eri asiaa.

Samat temperamenttipiirteet, jotka saavat lapsen kiinnostumaan taisteluleikeistä, voivat saada lapsen myös herkästi muksimaan toisia kiukustuessaan. Oma lapseni taas, vaikka poika onkin, ei ole koskaan tehnyt kumpaakaan. Hän on luonteeltaan rauhallinen, sensitiivinen ja vetäytyvä. Ja ihan hyvä sellaisenaan, uskon että aikuisenakin vaan tyynesti väistää nakkikioskijonon rähisijöitä eikä ajaudu herkästi tilanteisiin, joissa fyysistä voimaa tarvittaisiin.

Käytännössä kun lapsen harrastusryhmässä olen seurannut näitä vilkkaampia herkästi toisiin käsiksi käyviä lapsia, leikin ja oikean nahistelun raja tuntuu hyvin häilyvältä. Ei niistä tilanteista ulkopuolinen pysty erottamaan, ovatko molemmat lapset ihan vaan leikillään painimassa/huitomassa toisiaan vai puolustautuuko vaan toinen toisen aloitettua nahistelun. Eikä minusta tietenkään pidä odottaa sitä, että toinen on itku silmässä vaan tuollaisessa tilanteessa eli suuressa lapsiryhmässä jossa ohjaaja ei läpikotaisin molempia lapsia tunne, tilanteet pitää lopettaa alkuunsa ja antaa jokaiselle oikeus koskemattomuuteen. Sama koskee yleensä päivähoitoa.

Energiaa voi purkaa muutoinkin kuin toisiin käsiksi käymällä ja leikkipainit yms. fyysiset taisteluleikit sopii minusta lähinnä kotioloihin kun valvomassa on aikuinen, joka todellla hyvin lapset tuntee. Sekä tietysti sellaisiin harrastuksiin, joissa juuri sitä fyysistä kontaktia harjoitellaan tiettyjen sääntöjen mukaisesti.

 

[AivanSama]

Samat temperamenttipiirteet, jotka saavat lapsen kiinnostumaan taisteluleikeistä, voivat saada lapsen myös herkästi muksimaan toisia kiukustuessaan. Oma lapseni taas, vaikka poika onkin, ei ole koskaan tehnyt kumpaakaan. Hän on luonteeltaan rauhallinen, sensitiivinen ja vetäytyvä. Ja ihan hyvä sellaisenaan, uskon että aikuisenakin vaan tyynesti väistää nakkikioskijonon rähisijöitä eikä ajaudu herkästi tilanteisiin, joissa fyysistä voimaa tarvittaisiin.

Käytännössä kun lapsen harrastusryhmässä olen seurannut näitä vilkkaampia herkästi toisiin käsiksi käyviä lapsia, leikin ja oikean nahistelun raja tuntuu hyvin häilyvältä. Ei niistä tilanteista ulkopuolinen pysty erottamaan, ovatko molemmat lapset ihan vaan leikillään painimassa/huitomassa toisiaan vai puolustautuuko vaan toinen toisen aloitettua nahistelun. Eikä minusta tietenkään pidä odottaa sitä, että toinen on itku silmässä vaan tuollaisessa tilanteessa eli suuressa lapsiryhmässä jossa ohjaaja ei läpikotaisin molempia lapsia tunne, tilanteet pitää lopettaa alkuunsa ja antaa jokaiselle oikeus koskemattomuuteen. Sama koskee yleensä päivähoitoa.

Energiaa voi purkaa muutoinkin kuin toisiin käsiksi käymällä ja leikkipainit yms. fyysiset taisteluleikit sopii minusta lähinnä kotioloihin kun valvomassa on aikuinen, joka todellla hyvin lapset tuntee. Sekä tietysti sellaisiin harrastuksiin, joissa juuri sitä fyysistä kontaktia harjoitellaan tiettyjen sääntöjen mukaisesti.

Ai, mun nähdäkseni taisteluleikkejä voi olla monenlaisia. Joskus juostaan pitkin metsää yhdessä pyssyt kädessä ja metsästetään villisikoja. Joskus kiivetään kalliolle ja juostaan pakoon villejä alkuasukkaita. Joskus painitaan. Joskus miekkaillaan.

Ymmärrän, että sinun poikasi on rauhallinen. Hän varmasti tulee olemaan sellainen lopun elämäänsä. Siinä ei ole mitään vikaa. Hänen ei ole pakko osallistua mihinkään remuamisleikkiin, ellei hän halua. Suuri osa pojista ei kuitenkaan ole hänen kaltaisiaan. Heillä on taisteluleikit ja ne ovat tarpeellisia. Taisteluleikkien kautta monet oppivat monenlaisia asioita esim. omasta fyysisyydestään, sietokyvystään ym.

Nahistelun ja tappelun raja ei oikeastaan ole häilyvä. Lapset tuntuvat vaistoavan niiden eron hyvin helpolla. Heti, kun nahistelu alkaa käydä totiseksi, kiinnittävät muut lapset siihen huomiota. Normaaliin nahisteluun muut lapset eivät lotkauta korviaan. Ongelma on se, että aikuiset eivät enää ymmärrä eroa.

Toki ymmärrän, että tietynlaiset fyysiset leikit ovat tarhassa hankalia ja vaatisivat useamman silmäparin. Sensijaan en ymmärrä, miksei voisi leikkiä jotain kuvitteellisia metsästysleikkejä tai vastaavia, jossa pojat voivat toimia yhtenä joukkueena jotakin kuvitteellista vastaan. Siltikin jonkinlaista fyysistä nahisteluakin tulisi sietää, niinkauan, kuin se tapahtuu hyvässä hengessä.

Jokaisella on toki oikeus koskemattomuuteen, mutta jokaisella on myös oikeus kosketukseen. Yleensä ne kaksi tyyppiä, jotka nahistelee, on molemmat siinä omasta halustaan. Luulisi, että tarhantädit tuntevat sen verran hoidokkejaan, että tietävät milloin homma menee liian pitkälle ja kuka ei omasta tahdostaan moisia leikkejä leiki.

Puhut edelleen taisteluleikeistä väkivaltaisena tapahtumana. Taisteluleikit eivät ole toiseen käsiksi käymistä. Se on fyysinen kontakti, joka sallii omien rajojen oppimista. Lapsilla on myös säännöt näihin keskinäisiin fyysisiin nahisteluihin.

 

[AivanSama]

Ja mitä tulee tempperamenttiin... se ei tule muuttumaan ajan myötä. Voimme vain opetella toimimaan sen puitteissa. Erityisen tempperamenttisille tyypeille nämä leikkipainit ym. ovat ihan valtavan tärkeitä keinoja oppia hillitsemään itseä.