Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Barbit... tiedä mitä vaikutteita niistä saa.
Mun mielestä lasta ei pidä pakottaa leikkimään jotain sellaista, jota se ei halua leikkiä. Eihän se silloin ole leikkiä?
Taisteluleikit nyt vaan on useille pojille oleellisia. Kotileikitkin on heille oleellisia. Nukkeleikitkin ovat. Ei se silti poista nahistelun tarvetta. On mukava joskus olla kaikkivoipainen supersankari.
Miksei taistelutaitoja tarvita tosi elämässä? Kaikenlaista taistelua käydään jatkuvasti? Usein pojat on fyysisiä ja kaipaavat kontaktia. Ei kaikki, mutta monet. En ymmärrä, miksi sellainen tulisi kieltää? Siksi, että se ei sinusta ole soveliasta?
Leikki on leikkiä, enkä minä ole sitä kieltämässä kun kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti eikä ketään satuteta. Mutta kun kotileikeistä tulee aikuisena useimmille todellisuutta, fyysisestä nahistelusta ei tule. Onneksi.
Nykyään "taistelut" hoidetaan muutoin kuin fyysisin keinoin, emme ole enää eläimiä vaan pystymme kommunikoimaan niin monen tavoin, että kehittyneissä maissa juuri fyysiseen taisteluun tarvitse turvautua. Onhan toki mahdollista, että joku itsepuolustustilanne tulee vastaan, mutta toimintakyky sellaisessa tilanteessa riippuu pikemminkin luontaisista ja yksilöllisistä reaktioista kuin siitä, onko lapsena painittu ja miekkailtu kavereiden kanssa. Jos yhteiskunta vaikuttaa tulevaisuudessa niin turvattomalta, että itsepuolustustaitojen hallinta alkaa tuntua nykyistä tärkeämmältä, voi sitten isompana suorittaa kurssin, jossa näitä taitoja oikeasti opetetaan.
Joku mainitsi, että taisteluleikeissä voitaisiin hyvä vs. paha -asetelman avulla saada opetettua lapsille moraalisääntöjä. No ensinnäkin lapsilla on minusta pikemminkin taipumusta nähdä tämä asetelma liian mustavalkoisena. Toisekseen yleensä taistelussa, siis tappelussa tai sodassa, ei hyviksiä ole ollenkaan.
Aikuisten konfliktit pääsääntöisesti hoidetaan puheen keinoin, mutta pienillä lapsilla ei vielä ole valmiuksia sanallisesti käsitellä ristiriitatilanteita. Itse näkisin tuon nahistelun lapsille melko luontaisena tapana/keinona käsitellä ristiriitatilanteita ja jopa leikkiä.
Leikki on leikkiä, enkä minä ole sitä kieltämässä kun kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti eikä ketään satuteta. Mutta kun kotileikeistä tulee aikuisena useimmille todellisuutta, fyysisestä nahistelusta ei tule. Onneksi.
Nykyään "taistelut" hoidetaan muutoin kuin fyysisin keinoin, emme ole enää eläimiä vaan pystymme kommunikoimaan niin monen tavoin, että kehittyneissä maissa juuri fyysiseen taisteluun tarvitse turvautua. Onhan toki mahdollista, että joku itsepuolustustilanne tulee vastaan, mutta toimintakyky sellaisessa tilanteessa riippuu pikemminkin luontaisista ja yksilöllisistä reaktioista kuin siitä, onko lapsena painittu ja miekkailtu kavereiden kanssa. Jos yhteiskunta vaikuttaa tulevaisuudessa niin turvattomalta, että itsepuolustustaitojen hallinta alkaa tuntua nykyistä tärkeämmältä, voi sitten isompana suorittaa kurssin, jossa näitä taitoja oikeasti opetetaan.
Joku mainitsi, että taisteluleikeissä voitaisiin hyvä vs. paha -asetelman avulla saada opetettua lapsille moraalisääntöjä. No ensinnäkin lapsilla on minusta pikemminkin taipumusta nähdä tämä asetelma liian mustavalkoisena. Toisekseen yleensä taistelussa, siis tappelussa tai sodassa, ei hyviksiä ole ollenkaan.
Jaa, no minä olen kyllä sitä mieltä, että aikuinen tulee väliin auttamaan ristiriitatilanteen sovittelussa, jos lasten sosiaaliset ja verbaaliset taidot ei riitä muuhun kuin mätkimään toista lapiolla päähän. Ei sillä, että pitäisin pienten lasten nahistelua epänormaalina, mutta kyllä lapsia pitää opettaa käsittelemään ristiriitatilanteensa rakentavammin eikä suinkaan rohkaista fyysisellä voimalla riitojaan ratkomaan.
Taisteluleikit ei sovi päiväkodin ahtaisiin sisätiloihin, jossa on päälle 20 lasta ja kaikkien pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi. Myös niitten rauhallisempien lasten, jotka ei taisteluleikeistä pidä. Eikä painimistakaan voida päiväkodissa sallia. Joten poikasi voi tottakai leikkiä noita leikkejä kotioloissa kaltaistensa kavereiden kanssa, mutta kaikki jutut mitkä sopii kotona pihaleikeiksi ei sovi päiväkotiin.
Minullakin on ihan normaali poika. Hän ei leiki taisteluleikkejä ja on ollut välillä vähän ahdistunut päiväkodissa, kun siellä on kovin vilkkaita lapsia jotka riehuu sisätiloissa. Päiväkodissa ei voi seuraansa valita, muuten tietysti lapsemme parhaita kavereita ovat ne pojat ja tytöt, jotka eivät myöskään riehu, paini ja taistele. Aivan normaalia sekin on, ei kaikki lapset ole samasta muotista tehtyjä ja hyvä niin. Minä en siis ole koskaan taisteluleikkejä kieltänyt, lapsi ei vaan ole sellaisista ollut kiinnostunut.
Taistelut hoidetaan nykyään muutoin kuin fyysisin keinon???
Missä Disney- landissa sä oikein elät?
Kerran teini-iässä jouduin fyysisesti puolustautumaan, mutta koskaan aikuisena en ole väkivaltaa kohdannut enkä tunne ketään muutakaan, joka olisi joutunut aikuisena fyysisiin konsteihin turvautumaan. Varmaan riippuu millaisissa piireissä pyörii, mutta oppimalla muut ristiriitojenratkaisukeinot päätyy todennäköisemmin tekemään työtä ja elämään sellaisten ihmisten keskellä, jotka myöskin hoitavat asiat puhumalla eikä nyrkein.
Millaisissa tilanteissa sinä ja lähipiirisi on joutunut aikuisena fyysisiin taisteluihin? Onkohan teillä juuri sitä ongelmaa, että rakentavampia keinoja ei ole lapsena opittu?
Kerran teini-iässä jouduin fyysisesti puolustautumaan, mutta koskaan aikuisena en ole väkivaltaa kohdannut enkä tunne ketään muutakaan, joka olisi joutunut aikuisena fyysisiin konsteihin turvautumaan. Varmaan riippuu millaisissa piireissä pyörii, mutta oppimalla muut ristiriitojenratkaisukeinot päätyy todennäköisemmin tekemään työtä ja elämään sellaisten ihmisten keskellä, jotka myöskin hoitavat asiat puhumalla eikä nyrkein.
Millaisissa tilanteissa sinä ja lähipiirisi on joutunut aikuisena fyysisiin taisteluihin? Onkohan teillä juuri sitä ongelmaa, että rakentavampia keinoja ei ole lapsena opittu?
Huonosti laaduttu lomake. Niissä on yleensä kohdat, että tarvitsee hoitoa pp.kk-pp.kk ajalla (itse merkitään päivämäärät ja kellonajatkin) tai päivät ihan ruksittavaksi yksitellen syysloman aikana.Oma moka oli kun hävitin syyslomalapun. Luulin ettei sitä palauteta ellei ole loma ja hakee maksuvapautusta. Hoitaja kysyy lappua. Sanon ettei ole lomaa että lapun heitin pois. No, nyt minun pitää soittaa johtajalle ja kysyä uutta lappua. Ei niitä kopioida jokaiselle montaa kappaletta, vaan niistä pitää huolehtia. Voivotteli vielä kovasti että jospa ehtisimme hakea varahoitoa..
No olen joutunut fyysiseen "taisteluun" tai mun kimppuun on käyty yllättäen aikuisiällä. Mutta eipä tuossa tilanteessa millään itsepuolustuskurssilla olis mitään tehnyt, ei siinä ehtinyt. Mutta oon kyllä jälkeenpäin käynyt kursseja, jos vaikka joku kerta hyökkäis edestäpäin, eikä takaa.
Toisaalta mietin, kun olen kuulemma tapellut vastaan, että jostain takaraivosta on kuitenkin tullut käsky puolustautua ja se puolustautuminen on ollut huitomista (itse en muista siitä mitään). Mutta aika ohut viiva on, jos se jostain lasten leikeistä on lähtöisin.
Joo, mulla tuli puolustautuminen ainakin ihan selkärangasta silloin teini-ikäisenä, en minä mitään taisteluleikkejä lapsena leikkinyt. Ja minulla se onneksi toimi, sain hyökkääjän irti itsestäni ja sitten poistuttua tilanteesta.
Mutta eihän näitä itsepuolustustilanteita edes syntyisi, ellei joku ensin hyökkäisi. Suurempi ongelma väkivaltaisuuteen liittyen onkin se, että jotkut aikuisinakin turvautuu väkivaltaan ristiriitatilanteissa. Ei se, että ihmiset ottaisivat avuttomina turpaan ihan vaan siksi, kun eivät ole lapsina toisten mätkimistä harjoitelleet.
Sitten, lelupäivän lelu oli huono (turttles hahmo), koska lapsi leikkii sillä taisteluleikkiä..
No mitä jos alottaisit vaikkapa lukemalla lehden?
Taisteluleikellä ei ole mitään tekemistä aggressiivisuden tai väkivallan kanssa. Kuten sillä ei ole mitään tekemistä ristiriitatilanteiden selvittämisen kanssa.
Oletatko sinä, että taisteluleikkejä leikkinyt lapsi on eittämättä aikuisena ratkomassa jokaista ristiriitatilannetta väkivalloin?
Jännä juttu. Mistä lähtien lapsi ei saa leikkiä niin missään mitään raisumpaa leikkiä ilman leimaamista aggressiiviseksi tai jotenkin levottomaksi ja ennen kaikkea "ei normaaliksi" lapseksi? *huokaus*
Ja mistä lähtien se aikuinen - olipa sitten kyseessä vanhempi tai muu kasvattava taho - voi olla sitä leikkiä sitten ohjaamassa ja seuraamassa, muuttamassa tarvittaessa suuntaa? Joka tapauksessa leikkipä se lapsi mitä tahansa leikkiä, niin hän käsittelee siinä isoja asioita ja tunteita, joita on sen ko. leikin myötä valmis käsittelemään. Aikuisesta sitä ei niin sitten tiedäkään...
Tuossa erään tunnetun psykologin näkökulmaa tuohon leikkiasiaan: Psykologi: Terve lapsi leikkii pyssyleikkejä | Yle Uutiset | yle.fi