Lapsi aloitti uudessa päiväkodissa eskarin. Oli aiemmin pph:lla hoidossa. Nyt tuntuu, että ollaan miehen kanssa pahasti jouduttu silmätikuksi. Opettajat on uusia, emme tunne entuudestaan joten syy ei voi olla kuin ulkonäkö (paljon tatuointeja näkyvilläkin paikoilla) tai joku väärä naaman ilme..
Esimerkkinä. Ensin Tuli huomautus että lapsella oli kesällä väärät kengät. Crocksit (joissa oli takaremmi ja ne istui hyvin) oli huonot päiväkotiin. Ostin kangaskengät jotka oli liian kuumat kun ei hengitä varpaista. Pitäisi olla sandaalit, mutta lapsi inhoaa niitä kun niihin menee kiviä ja hiekkaa. Virnuiltiin että lapsiko meillä päättää mitkä kengät laitetaan..
Sitten, lelupäivän lelu oli huono (turttles hahmo), koska lapsi leikkii sillä taisteluleikkiä..
Kolmas. Emme päässeet yhteiseen vanhempain iltaan kun olin iltavuorossa ja mies kipeä. Kostoksi tästä emme saaneet tiedotetta retkipäivistä. Ne annettiin vain jos oli iltamassa mukana. Nyt en tiedä millon pitää olla retkikampeet mukana, ellei yks kiva vanhempi ois kopioinut omaansa..
Syyslomalla ois hyvä olla kotona. Meillä vaan ei nyt ole lomapäiviä. Vittuilua siitä miten varahoito kuormittuu ja jotkuthan pitää palkatonta että lapsikin saa levätä...
Lapsi ei syö puuroa. On vanhempien vika kun ei ole opetettu (vaika muut meillä syö paitsi tämä yksi joka yökkii).
Tänään oli ilme kauhistunut kun lapsella ei ollut kaulahuivia (oli vaan korkea takinkaulus) ja miettivät pitääkö lapsen olla ulkoilu sisällä...
Ei ole kertaakaan ettei huomauteta jostain.. Lapsi on tuolla vielä oppimisvaikeuksien vuoksi pienryhmässä joten joudumme palaveeraamaan usein kehityksen etenemisestä. Kun asenne minua kohtaan on tuo, niin tulee raskas eskari vuosi pahoittaa mielensä joka käänteessä.
Muoks. Kaiken huippu oli että liikuntaharrastus on väärä. Telinevoimistelu on vilkkaalle lapselle turvallisuusriski. Pitäisi vanhemman ottaa se vastuu, vaika lapsi kuin kinuaa jumppaan. Lapsen ongelma ei ole liikkuminen. Hän on oikein taitava ja hällä on hyvä tasapaino. Jumpasta saa paljon onnistumisen kokemuksia vastapainoksi monille pettymyksille muissa taidoissa.
Esimerkkinä. Ensin Tuli huomautus että lapsella oli kesällä väärät kengät. Crocksit (joissa oli takaremmi ja ne istui hyvin) oli huonot päiväkotiin. Ostin kangaskengät jotka oli liian kuumat kun ei hengitä varpaista. Pitäisi olla sandaalit, mutta lapsi inhoaa niitä kun niihin menee kiviä ja hiekkaa. Virnuiltiin että lapsiko meillä päättää mitkä kengät laitetaan..
Sitten, lelupäivän lelu oli huono (turttles hahmo), koska lapsi leikkii sillä taisteluleikkiä..
Kolmas. Emme päässeet yhteiseen vanhempain iltaan kun olin iltavuorossa ja mies kipeä. Kostoksi tästä emme saaneet tiedotetta retkipäivistä. Ne annettiin vain jos oli iltamassa mukana. Nyt en tiedä millon pitää olla retkikampeet mukana, ellei yks kiva vanhempi ois kopioinut omaansa..
Syyslomalla ois hyvä olla kotona. Meillä vaan ei nyt ole lomapäiviä. Vittuilua siitä miten varahoito kuormittuu ja jotkuthan pitää palkatonta että lapsikin saa levätä...
Lapsi ei syö puuroa. On vanhempien vika kun ei ole opetettu (vaika muut meillä syö paitsi tämä yksi joka yökkii).
Tänään oli ilme kauhistunut kun lapsella ei ollut kaulahuivia (oli vaan korkea takinkaulus) ja miettivät pitääkö lapsen olla ulkoilu sisällä...
Ei ole kertaakaan ettei huomauteta jostain.. Lapsi on tuolla vielä oppimisvaikeuksien vuoksi pienryhmässä joten joudumme palaveeraamaan usein kehityksen etenemisestä. Kun asenne minua kohtaan on tuo, niin tulee raskas eskari vuosi pahoittaa mielensä joka käänteessä.
Muoks. Kaiken huippu oli että liikuntaharrastus on väärä. Telinevoimistelu on vilkkaalle lapselle turvallisuusriski. Pitäisi vanhemman ottaa se vastuu, vaika lapsi kuin kinuaa jumppaan. Lapsen ongelma ei ole liikkuminen. Hän on oikein taitava ja hällä on hyvä tasapaino. Jumpasta saa paljon onnistumisen kokemuksia vastapainoksi monille pettymyksille muissa taidoissa.
Viimeksi muokattu: