Ootteko kävellyt synnytyssalista omin jaloin pois?

Kummallakin kertaa ite kävellyt salista. Toisella kertaa piti odotella jonkin aikaa, kun meinasin pyörtyä suihkuun niin sain syödä ruuankin salissa.
Ekassa leikkasivat epparin, toisessa ei mut muuten muutaman tikin laittoivat.

 

Suihkuun oon kävellyt, ekasta menin pyörätuolilla, toisesta kävelin ja kolmannesta kärrättiin sängyllä, kun leikattiin.

 

Ekalla kerralla kävelin vielä ite suihkuun mut osastolle salista mut lykittiinkin jo sängyllä ku olo heikkeni. (eppari parilla tikillä, ei edes istumista häirinnyt)

Toisella kerralla kävelin itse ja tuntui et olisin voinut kävellä samantein vaikka kotiin 7 km:n päähän, sen verran oli hyvä olo sekä fyysisesti että henkisesti. (ei epparia tai repeymiä )

 

molemmilla kerroilla kävelin ite pois, tokalla kerralla tosin teki tiukkaa ku meni sen verran paljon verta. ja jalat oli maitohapaoilla.
suihkuun oon männy heti ku on ommeltu, molemmista 30-40 tikkiä, tekivät siistiä jälkeä.

 

kaikilla 4 kerralla olen kävellyt ite ja aina meinannu taju lähtee, viimisestä sit pyörtysin suihku huonees ja sit en mennyt suihkuun kun vasta seuraavana päivänä... kaikista on myös tehty eppari mut sen puoleen on kyl päässy käveleen se ei o haitannu mut mul on tupannu toi taju lähteen synnytyksen jälkeen kun nousen eka kerran ylös.

 

No en vaikka ei ollutkaan repeämää. Sen verran hutera olo. Mieluummin pyörätuolilla nukkumaan sinne osastolle.

 

Ookoo, yks tuttu vaan ihmetteli kun kerroin edellisestä synnytyksestäni, ihan meni niin kuin suurimmalla osalla vastanneistakin - suihkuun synnytyksen jälkeen ja osastolle kävellen.

Ensimmäisen kohdalla mulla laski hb 70, verta meni jonkun verran, niin en pysynyt pystyssä joten sängyssä veivät..

 

Olen kävellyt.

 

Esikoisesta tehtiin eppari ja tikkejä laitettiin. Menin synnytyksen jälkeen suihkuun. Mutta "yöpalaa" sängyllä syödessä tuli niin pehmeä pää -olo (edellisestä syömisestä noin 12 h eikä yöpala vielä voimistanut), että hoitaja katsoi paremmaksi kärrätä sängyllä kuin mun lähteä pehmytpäisenä hortoilemaan osastolle.

 

Olisin voinut kävellä esikoisesta, mutta sänkyineen päivineen siirryttiin osastolle vauva kainalossa pötköttämässä (muutama tikki ja 1.asteen repeämä, ei kyllä kävelyssä tuntunut mitenkään)

Kuopuksesta sen sijaan tuli käveltyä salista ihan kotiin asti (ei tikkejä, ei repeämiä)

 

Ekan synnyttyä sain sänkykyydin vauvaosastolle kun ei toinen jalka kantanu ollenkaan. Toisen synnyttyä kävelin itse.

Ekassa synnytyksessä eppari ja repeämät, toisessa vain repeämät.

Juurikin näin myös mulla =)

 

Suihkuun kävelin ja siel tietty seisoin, mutta osastolle pyörätuolikyydillä, vauva sylissä. Tää on ilmeisesti ihan tapana täällä, on tooosi pitkä käytävä ja hissikyyti 7krs ylöspäin joten on aikaa vievä reissu, jos alkaa heikottaa. Kyllä mä samana päivänä hiippaillin jo pitkin osastoa etsimässä jääkaappia...

 

ekassa meni litra verta ja pyörtyilin vaan, joten mentiin makuuasennossa.
Tokassa tempasin vauvan kainaloon ja lähdin kävellen kohti osastoa.

 

Tässä on varmaan sairaalakohtaisia eroja. TYKSissä synnytetään kellarissa ja synnyttäneiden vuodeosastot on ihan penthouse, ja ainakin mut on kaksi kertaa kärrätty sängyn kanssa hissillä ylös.

Hyvinkäällä kävelin synnäristä vieressä olleelle osastolle ja huoneeseen omin jaloin.

Eka kerralla TYKSissä olen kontannut synnärille sisään, sillä ekakertalaisena luulin lapseni tosiaan syntyvän NYT JUST ja vähintään putoavan lattialle.

 

Suihkuun kävelin ja siel tietty seisoin, mutta osastolle pyörätuolikyydillä, vauva sylissä. Tää on ilmeisesti ihan tapana täällä, on tooosi pitkä käytävä ja hissikyyti 7krs ylöspäin joten on aikaa vievä reissu, jos alkaa heikottaa. Kyllä mä samana päivänä hiippaillin jo pitkin osastoa etsimässä jääkaappia...

Niin ja eppari, 3 tikkiä siinä ja sit tuolla sisällä "jossain" 2 tikkiä kun oli joku nirhauma. Istuin kyllä sujuvasti aikalailla heti.

 

En. Kaikki kolme synnytystä ovat päätyneet hämärän rajamaille, olen vuotanut niin paljon verta. Kahden ekan kohdalla en edes muista, miten olen osastolle päässyt! Onneksi en synnytä enää koskaan!!

 

en. muutama tikki tuli kun väliliha leikattiin. en päässyt heti suihkuun kun pyörrytti kovasti heti kun nousin pystyyn.

 

Ookoo, yks tuttu vaan ihmetteli kun kerroin edellisestä synnytyksestäni, ihan meni niin kuin suurimmalla osalla vastanneistakin - suihkuun synnytyksen jälkeen ja osastolle kävellen.

Ensimmäisen kohdalla mulla laski hb 70, verta meni jonkun verran, niin en pysynyt pystyssä joten sängyssä veivät..

Mulla useampi lapsi ja koskaan ei oo ehdotettu, et kävelisinkö. Automaattisesti ovat tuoneet pyörätuolin ja kärränneet osastolle. Oli olo hutera tai ei.

Ja näin on ollut hyvä.

 

Jokaisen alatiesynnytyksen jälkeen olen kävellyt itse osastolle hyvissä voimissa. Ainoastaan sektiosta tietenkin jouduin sängyssä makaamaan, enkä tykännyt yhtään siitä kuljetuksesta...

 

oon. ensin het ompelun jälkeen suihkuun jossa pelkäsin koko ajan et jalat lähtee alta ku heikotti niin pirusti, ja sieltä sitten hippaloitsin osaston puolelle.

 

Ekasta kävelin suihkuun. Oli eppari ja tikkejä. Osastolle en kävellyt, kun se ei ole ihan lyhyt matka ja muutenkin oli aika tööt olo.
Tokasta ne melkein laitto mut kävelemään, ei epparia mutta repeämä ja tikkejäkin reilusti. Ei kuitenkaan kovin kipeä olo. Mieluummin menin kuiteskin sängyllä kun kävellen.

 

Jep kaikista neljästä ekasta eppari ja muista vaan muutama tikki. Suihkuun kävelly het synnytyksen jälkeen.

 

On ommeltu ja kävelin.

 

taitaa olla myös kätilöstä kiinni. Ekasta kävelin osastolle, mutta tokalla kerralla ei edes kyselty, vaan kätilö totesi, että näytät niin hyväkuntoiselta, että viedään pyörätuolilla =) Sillon jos koskaan olisin kyllä voinut kävellä, takana oli niin rauhallinen "luomusynnytys". Kolmannesta mentiin pedissä, eikä paljoa haitannut.

 

Ja oliko ommeltu epparia/repeämiä?

Oon kävellyt, oli sekä eppari että repeämä.