M
marinakoko
Vieras
olenko mä ihan tyhmä, kun vaan päivästä toiseen kiusaan itseäni menemällä töihin?
tilanne on se että mulla on töissä puolet saman tiimin porukasta mua vastaan. ihan syystä sinänsä (oon mokaillut), mutta käyttäytyvöt tosi törkeesti mua kohtaan. työpaikkakiusaamisen kriteerit täyttyvät mennen tullen. vaikka oon mokaillut, niin ei sen kuitenkaan oikeuta ketäään kiusaamaan. ihan on savutusmeininki. tätä on jatkunut koko syksyn. lisäksi ovat mustamaalanneet mua myös muissa talon yksiköissä, joten melkosen raskasta on ihmisiä tuolla tavata.
oon toivottavasti pääsemässä tuolta kuukauden kahden sisällä pois. mä olen koko ajan tosi ahdistunut, lääkkeillä kyllä selviän päivät, ja paljon menee aikaa siihen, et mietin haenko saikkua. mulla ei oo oikeesti mitään menetettävää tuon työpaikan suhteen, kaikki menetettävä on jo menetetty. mutta mä vaan kärvistelen. en halua tuota kiusaamisjuttua tuola työpaikalla alkaa porukan kanssa purkamaan esim. esimieheni tai työterveyden kautta, koska en aio tuolla enää kauaa viihtyä ja lisäksi nuo on niin narsisteja, ettei niihin mikään tehoa, vaan ihan vaan innostuisivat.
mikä ihme siinä on, että ihmisen pitää kärvistellä, aiheuttaa itselleen tuskaa, päivästä toiseen? miksi vaan en voi mennä työterveyteen hakemaan saikkua? kai mä jotenkin aattelen, että sitä ne haluavat juurikin, enkä voi siksi antaa periks?
voi perkele tätä elämää. oonko ihan hullu?
tilanne on se että mulla on töissä puolet saman tiimin porukasta mua vastaan. ihan syystä sinänsä (oon mokaillut), mutta käyttäytyvöt tosi törkeesti mua kohtaan. työpaikkakiusaamisen kriteerit täyttyvät mennen tullen. vaikka oon mokaillut, niin ei sen kuitenkaan oikeuta ketäään kiusaamaan. ihan on savutusmeininki. tätä on jatkunut koko syksyn. lisäksi ovat mustamaalanneet mua myös muissa talon yksiköissä, joten melkosen raskasta on ihmisiä tuolla tavata.
oon toivottavasti pääsemässä tuolta kuukauden kahden sisällä pois. mä olen koko ajan tosi ahdistunut, lääkkeillä kyllä selviän päivät, ja paljon menee aikaa siihen, et mietin haenko saikkua. mulla ei oo oikeesti mitään menetettävää tuon työpaikan suhteen, kaikki menetettävä on jo menetetty. mutta mä vaan kärvistelen. en halua tuota kiusaamisjuttua tuola työpaikalla alkaa porukan kanssa purkamaan esim. esimieheni tai työterveyden kautta, koska en aio tuolla enää kauaa viihtyä ja lisäksi nuo on niin narsisteja, ettei niihin mikään tehoa, vaan ihan vaan innostuisivat.
mikä ihme siinä on, että ihmisen pitää kärvistellä, aiheuttaa itselleen tuskaa, päivästä toiseen? miksi vaan en voi mennä työterveyteen hakemaan saikkua? kai mä jotenkin aattelen, että sitä ne haluavat juurikin, enkä voi siksi antaa periks?
voi perkele tätä elämää. oonko ihan hullu?