oonko mä ihan idiootti? työpaikkakiusaamisesta

[marinakoko]

olenko mä ihan tyhmä, kun vaan päivästä toiseen kiusaan itseäni menemällä töihin?

tilanne on se että mulla on töissä puolet saman tiimin porukasta mua vastaan. ihan syystä sinänsä (oon mokaillut), mutta käyttäytyvöt tosi törkeesti mua kohtaan. työpaikkakiusaamisen kriteerit täyttyvät mennen tullen. vaikka oon mokaillut, niin ei sen kuitenkaan oikeuta ketäään kiusaamaan. ihan on savutusmeininki. tätä on jatkunut koko syksyn. lisäksi ovat mustamaalanneet mua myös muissa talon yksiköissä, joten melkosen raskasta on ihmisiä tuolla tavata.

oon toivottavasti pääsemässä tuolta kuukauden kahden sisällä pois. mä olen koko ajan tosi ahdistunut, lääkkeillä kyllä selviän päivät, ja paljon menee aikaa siihen, et mietin haenko saikkua. mulla ei oo oikeesti mitään menetettävää tuon työpaikan suhteen, kaikki menetettävä on jo menetetty. mutta mä vaan kärvistelen. en halua tuota kiusaamisjuttua tuola työpaikalla alkaa porukan kanssa purkamaan esim. esimieheni tai työterveyden kautta, koska en aio tuolla enää kauaa viihtyä ja lisäksi nuo on niin narsisteja, ettei niihin mikään tehoa, vaan ihan vaan innostuisivat.

mikä ihme siinä on, että ihmisen pitää kärvistellä, aiheuttaa itselleen tuskaa, päivästä toiseen? miksi vaan en voi mennä työterveyteen hakemaan saikkua? kai mä jotenkin aattelen, että sitä ne haluavat juurikin, enkä voi siksi antaa periks?

voi perkele tätä elämää. oonko ihan hullu?

 

[joka lyyli oma tyyli]

tilanne on se että mulla on töissä puolet saman tiimin porukasta mua vastaan. ihan syystä sinänsä (oon mokaillut), mutta käyttäytyvöt tosi törkeesti mua kohtaan.

viittiks vähän tarkentaa miten oot mokaillut? ja miten sua sitten kohdellaan?

 

["a p"]

no siis tehnyt ihan virheitä töissäni, aikataulut kusee jatkuvasti enkä ota vastuuta hommistani. siis ihan päivänselvää juttuu, ja kaikki johtuu mun adhd:sta (tää ei oo eka työpaikka jossa näin on käynyt). kerran oon saanut kenkää, toisen kerran irtisanouduin ennen kuin olisin saanut kenkää. tuo nykyinen työpaikka on harvinaisen suvaitsevainen, vaikka mun mokailut olis varmaan riittänyt jo potkuihin. tuolta vaan ei kovin helposti kenkää saa, kuulemma ja näköjään...

työ"kaverit" puhuvat paskaa selän takana, eikä oikeastaan nykyään enää ihan selän takanakaan. piilovittuilevat jos ollaan porukassa. siis sellaista ettei sanota nimiä, mutta varsin hyvin kaikki tietävät kestä on puhe. sit lisäksi ihan dissausta. ei tulla juttelee (ei sillä että yhtään kaipaisin kenenkään seuraa) tai jos tullaan niin silläkin on ikävä tarkoitusperä.

 

[Micosa]

Tietääkö työkaverit että sulla on adhd? Ja toisaalta ymmärrän, jos hommat toistuvasti kusee
alkaa ihmisten ymmärrys loppua.

 

[Wandii]

Mutta hei, ei pyörätuolilla liikkuva ihminen mene lähettifirmaan töihin. Siis tarkotan sitä, että mitä jos hakeutusit hommaan, joka soveltuis sulle paremmin tuo adhd ottaen huomioon.
Et voi olettaa, että kaikki sua rakastaa töissä, jos et hoida hommias, ne kusee ja muutkin siitä kärsii. Semmoinen työkaveri on ihan kamala. Mun mielestä aika paljon vaadittu työkavereilta, ja varsinkin, jos ei niillä oo yietoa, mistä se johtuu.

 

[dsaf]

no tuli vaan tuosta mieleen kun sanoit että et ota vastuuta hommistasi...eikös olis sitten järki ja aika ottaa?? Ihmiset voi tympääntyä myös siihen, että laittaa kaiken oman sairautensa piikkiin... eli kun mulla nyt on tämä sairaus niin sehän on se syy miksi en ota vastuuta tai pysy aikatauluissa. Ja toisaalta myös jos huomaa ettei pysy aikataulussa niin ehkä sulla on liikaa työtä, pitää osata pyytää apua ja sanoa, että tämä ei nyt multa yksin onnistu.

 

["a p"]

eivät tiedä. diagnoosin sain vajaa vuosi siiten, pari kk sen jälkeen kun aloitin tuolla. sain lääkityksen ja toivon että siitä olisi apua. on kyllä, mutta ei riittävästi.

totta kai mä ymmärrän että ihmisten ymmärys alkaa loppumaan. voisivat ennemmin pomolle murista koska hän on kykenemätön hoitamaan hommiansa. tai siis eihän ne pomoa yhtään arvostakaan.

mutta siis mun alkuperäinen kysymys oli, että oonko hullu kun tuolla yritän kärvistellä, kun saikulle pääsisin varmasti helposti?

 

["a p"]

Mutta hei, ei pyörätuolilla liikkuva ihminen mene lähettifirmaan töihin. Siis tarkotan sitä, että mitä jos hakeutusit hommaan, joka soveltuis sulle paremmin tuo adhd ottaen huomioon.
Et voi olettaa, että kaikki sua rakastaa töissä, jos et hoida hommias, ne kusee ja muutkin siitä kärsii. Semmoinen työkaveri on ihan kamala. Mun mielestä aika paljon vaadittu työkavereilta, ja varsinkin, jos ei niillä oo yietoa, mistä se johtuu.

joo, olenkin hakeutumussa toiselle alalle, heti kun pääsen tuolta hiiteen. tää reitti on nähty.

mutta edelleenkin mun alkuperäinen kysymys on, olenko idiootti kun kärvistelen tuolla, kun varmasti saisin saikkua (siihen saakka kun pääsen tuolta pois...on siis järjestely jo meneillään)? kun jokainen päivä on tuskaa.

 

[Anatolia]

En usko - anteeksi vaan - että jaksaisin kaltaistasi työkaveria, joka mokaa toistuvasti eikä ota vastuuta hommistaan. Painajaismaista! Työkaveriin pitää pystyä luottamaan, ja jokaisen tulee hoitaa ne omat hommansa kunnialla.

Irtisanoudu, ja mene sellaiseen työpaikkaan johon sun resurssit riittää.

 

["a p"]

no tuli vaan tuosta mieleen kun sanoit että et ota vastuuta hommistasi...eikös olis sitten järki ja aika ottaa?? Ihmiset voi tympääntyä myös siihen, että laittaa kaiken oman sairautensa piikkiin... eli kun mulla nyt on tämä sairaus niin sehän on se syy miksi en ota vastuuta tai pysy aikatauluissa. Ja toisaalta myös jos huomaa ettei pysy aikataulussa niin ehkä sulla on liikaa työtä, pitää osata pyytää apua ja sanoa, että tämä ei nyt multa yksin onnistu.

"no tuli vaan tuosta mieleen kun sanoit että et ota vastuuta hommistasi...eikös olis sitten järki ja aika ottaa??"

et taida tuntea adhd:n (tai tässä tapauksessa add:n) oirekuvaa? yritän ottaa, vaan en pysty.

en ole laittanut mitään sairauden piikkiin, koska en ole siitä mitään kertonut. kumpi sitten on parempi...kertoa vai olla kertomatta...

jos mä näkisin jotain tulevaisuutta tuolla tai haluaisin tsempata, niin tokihan mä voisin mennä työterveyteen puhumaan ongelmistani ja työnantaja varmasti ryhytisi toimenpiteisiin, jotta pysyisin työkykyisenä, esim. toimenkuvan muutoksella yms. mutta kun en näe tulevaisuutta tuolla, niin en ees lähe tuolle tielle.

ja edelleen mun varsinainen kysymys oli, olenko hullu kun tuolla kärvistelen, kun voisin saikuttaa?

 

["a p"]

En usko - anteeksi vaan - että jaksaisin kaltaistasi työkaveria, joka mokaa toistuvasti eikä ota vastuuta hommistaan. Painajaismaista! Työkaveriin pitää pystyä luottamaan, ja jokaisen tulee hoitaa ne omat hommansa kunnialla.

Irtisanoudu, ja mene sellaiseen työpaikkaan johon sun resurssit riittää.

no en mä kuvittelekaan että monikaan jaksaisi.

en viitsis irtisanoutuu, koska luultavasti en selviä ilman karenssia (oon kyllä tätäkin yrittänyt selvitellä). mutta olen jäämässä muille vapaille ja en kyllä luultavasti tuonne enää palaudu. yksi vaihtoehto on että sopisin työnantajani kanssa että irtisanovat, jottei tulis karenssia.

mutta muistakaa nyt mun alkuperäinen kysymys!

 

[Anatolia]

Sairaudesta viis...ei se saa olla hyväksyttävä veruke sille, ettei yksi hoida töitään ja mokailee jatkuvasti.

Sanoisin, että tuollainen mokailu ja vastuuttomuus on kiusaamista työkavereita kohtaan.

Olet sä ehkä vähän hullu, kun siellä kärvistelet.

Onko sulla lääkitys? Adhd pysyy usein sen avulla hyvin kurissa. Ja esim. ystäväni mies, joka on aika paha adhd-tapaus, hoitaa kyllä työnsä todella hyvin kun tsemppaa ja tiedostaa omat henkilökohtaiset haasteensa (yksityiselämässä asiat ei aina ihan yhtä hyvin menekään, mutta se ei työasioihin liity).

 

[adhd myös]

Mikä annos ja mikä.lääke sulla? Mulla menee 2x30mg metyylifenidaattia ja sillä pysyy työasiat just ja just hanskassa.

Mutta sinun pitää itse päättää saikutatko vai et?! Toisaalta tilanteesta pakeneminen ei ole hyvä. Mutta jos työpaikalla ei olls kusessa saikutuksen takia niin?

 

["a p"]

Sairaudesta viis...ei se saa olla hyväksyttävä veruke sille, ettei yksi hoida töitään ja mokailee jatkuvasti.

Sanoisin, että tuollainen mokailu ja vastuuttomuus on kiusaamista työkavereita kohtaan.

Olet sä ehkä vähän hullu, kun siellä kärvistelet.

Onko sulla lääkitys? Adhd pysyy usein sen avulla hyvin kurissa. Ja esim. ystäväni mies, joka on aika paha adhd-tapaus, hoitaa kyllä työnsä todella hyvin kun tsemppaa ja tiedostaa omat henkilökohtaiset haasteensa (yksityiselämässä asiat ei aina ihan yhtä hyvin menekään, mutta se ei työasioihin liity).

aiemmin mainitsin että mulla on lääkitys. on antanut armonaikaa kyllä, mutta ei auta riittävästi. mun duuni on liian vaativaa mun pystymiseen nähden, kuntouttamalla pystyisin varmaan parantamaan suoritustani. kyllä mä helvetin hyvin tiedostan mun ongelma-alueet, mutta kun se homma nyt vaan ei ole tahdosta/halusta kiinni.

mulla menee yksityiselämässä ihan siedettävästi, on mennyt ilman lääkkeittäkin. nyt tosin yksityisellä puolellakin on turhan stressaavaa kun esikoisella on (vielä diagnosoimattomia) ongelmia päiväkodissa.

 

["a p"]

Mikä annos ja mikä.lääke sulla? Mulla menee 2x30mg metyylifenidaattia ja sillä pysyy työasiat just ja just hanskassa.

Mutta sinun pitää itse päättää saikutatko vai et?! Toisaalta tilanteesta pakeneminen ei ole hyvä. Mutta jos työpaikalla ei olls kusessa saikutuksen takia niin?

dexeä syön ja hiton isolla annoksella. kotona pärjään pienemmälläkin määrällä, mutta töitä varten joudun pumppaa. voxra, concerta ja equasym kokeiltu. mf:t olivat ok, mutta sivuvaikutukset liian pahat. dexe ihan hyvä.

pitää mun päättää saikusta ite kyllä. mutta kun päättäminen ja etenkin toteuttaminen on niin pirun vaikeeta. tarttisin oikeesti tukihenkilön tuon asian toteuttamiseen.

pakeneminen ei hyvä. mutta mun mielestä oon realisti kun melkein 10v työssäolon jälkeen tajuan, että alan vaihto on välttämättömyys.

 

[adhd myös]

No tee se jos sinulla on jo varasuunnitelma. Masennuksella saa pitkiä saikkuja.

Aikataulujen pitäminen on helvetin hankalaa. Viimetipan ihmisenä kaikki kusee vääjäämättä. Viimeistään joskus

 

["a p"]

No tee se jos sinulla on jo varasuunnitelma. Masennuksella saa pitkiä saikkuja.

Aikataulujen pitäminen on helvetin hankalaa. Viimetipan ihmisenä kaikki kusee vääjäämättä. Viimeistään joskus

no yks mitä mä mietin on, et kuinka pitkä saikun voi saada (tai olin mä ekasta vakkariduunista muistaakseni 3,5kk saikulla, dg oli masennus). siis tarttisin kk-pari kk. pahinta on se että on viikon pois ja sit palaa keskelle helvettiä. tuolla dexellä oon saanut hitosti lisäaikaa, koska työpäivän pysyn kasassa lääkkeen itseluottamustakin kohottavalla vaikutuksella. muu aika onkin sit vaikeempaa. jos mulla ei olis ollut stimuja, olisin luultavasti ollut ruumis (ainakin henkisesti) jo vuosi sitten. luultavasti mulla on hiton paha masennus, joka ei vaan stimutuksen vuoksi ole päässyt puhkeamaan kukkaan.

 

[adhd myös]

Meneekö sinulla mitään ssri lääkettä? Masennushan adhd kylkiäisiksi usein kuuluu :/

Otat sen viikon-pari ja haet lisää. Et varmaan nyt muuta voi!

 

["a p"]

Meneekö sinulla mitään ssri lääkettä? Masennushan adhd kylkiäisiksi usein kuuluu :/

Otat sen viikon-pari ja haet lisää. Et varmaan nyt muuta voi!

ei oo ollut masislääkettä sitte vuoden 2007 (kun edellisen kerran olin töissä ennen äitiyslomia). lekuri on kyllä yrittänyt terapiaan usuttaa. terapiassakaan en oo käynyt sitte vuoden 2007 jälkeen. ensi viikolla on puolen vuoden tauon jälkeen lekuri, kun pitää saada stimurespa uusittua...täytyy siinä sit miettii vaihtoehtoja. jos pääsen töistä pois, uskon että auttaa tosi paljon kaiken kaikkiaan. entisessä duunissa heti kun tuli raskaaksi, en tarvinnut masislääkettä ja pärjäsin tosi hyvin. kotona ollessa kaikki oli tosi hyvin. kaksi viikkoa töihin paluun jälkeen kaikki alkoi taas pikku hiljaa mutkistumaan. vtn työelämä.

 

[vierailija]

no siis tehnyt ihan virheitä töissäni, aikataulut kusee jatkuvasti enkä ota vastuuta hommistani. siis ihan päivänselvää juttuu, ja kaikki johtuu mun adhd:sta (tää ei oo eka työpaikka jossa näin on käynyt). kerran oon saanut kenkää, toisen kerran irtisanouduin ennen kuin olisin saanut kenkää. tuo nykyinen työpaikka on harvinaisen suvaitsevainen, vaikka mun mokailut olis varmaan riittänyt jo potkuihin. tuolta vaan ei kovin helposti kenkää saa, kuulemma ja näköjään...

työ"kaverit" puhuvat paskaa selän takana, eikä oikeastaan nykyään enää ihan selän takanakaan. piilovittuilevat jos ollaan porukassa. siis sellaista ettei sanota nimiä, mutta varsin hyvin kaikki tietävät kestä on puhe. sit lisäksi ihan dissausta. ei tulla juttelee (ei sillä että yhtään kaipaisin kenenkään seuraa) tai jos tullaan niin silläkin on ikävä tarkoitusperä.

Itsekkin olen kokenut samaa 'työpaikallani'. Olen siis lähihoitaja opiskelija ja olen työelämä jaksolla työpaikallani. Mulla on ADHD ja ADD samaan aikaan eli tupla diagnoosi. (Kerroin tästä ohjaajalleni) Ei mennyt edes yhtä viikkoa kun alkoi mun toinen ohjaaja valittamaan että hän haluaisi vaihtaa työpaikkaa tai että hän tahtois olla jo vanha. Tätä valitusta sain sivukorvalla kuunnella kun oltiin samassa tilassa muiden kanssa. Toisen kanssa oli ihan face to face vittuilua vähän kaikesta ja seläntakana paskaa puhumista. Kerran ohi mennen kuulin kun tää ohjaaja sanoi että oon rasittava. Selvennyksenä: olin just poistumassa ovesta ulos työpaikaltani ja kuulin ohimennen kun hän puhui yhdelle asiakkaalle minusta. Tää asiakas oli kysynyt häneltä että "kuka lähtee?" Tähän mun ohjaaja vastasi "mä". Ja sen perään tokaisi näin: "onneks lähti, hän on rasittava." Muutkaan 'työkaverit' eivät mielellään haluaisi ohjata minua ja yleensä välttelevät viimeiseen asti sitä, koska mulle pitää selittää samoja asioita useaan kertaan. Myös mun mahtavat ohjaajat ovat jostain kumman syystä ihan eri vuorossa kuin mä. (3 vuoro työ). Tällaisia kokemuksia ;D